IHN-taudin (infectious haematopoietic necrosis) aiheuttaja on rhabdovirus.
Oireet
IHN on lohikalojen tauti. Virus voi kuitenkin tarttua myös muihin kalalajeihin, esimerkiksi särkikaloihin. Virus ei tartu maaeläimiin, eikä tartunnan saanutta kalaa syövälle ihmiselle tai muulle tasalämpöiselle eläimelle, kuten koiralle tai kissalle, aiheudu terveysvaaraa.
Sairaat kalat ovat tyypillisesti tummia väriltään ja saattavat uida epänormaalisti tehden esimerkiksi spiraalimaisia tai syöksähteleviä uintiliikkeitä. Oireina ovat anemia, nesteen kertyminen vatsaonteloon ja pistemäiset verenvuodot erityisesti vatsaontelon rasvassa ja uimarakossa. On huomattava, että samankaltaisia oireita aiheuttavat myös muut kalataudit eikä diagnoosia voi tehdä kalan oireiden tai havaittujen muutosten perusteella.
IHN aiheuttaa suurinta kuolleisuutta alle kahden kuukauden ikäisillä kaloilla. Oireita havaitaan tyypillisimmin veden lämpötilan ollessa 10–15 astetta.
Taudin määritys ja näytteenotto
Tautia ei voida todeta pelkkien kliinisten oireiden perusteella. Taudin määritystä varten valitaan näytteeksi ensisijaisesti oireellisia, heikkokuntoisia ja poikkeavasti käyttäytyviä kaloja. Näytekaloista otetaan virusnäytteeksi pala sydämestä (tai aivoista), pernasta ja munuaisen etuosasta. Taudin määritys tehdään ensisijaisesti osoittamalla virus soluviljelmällä ja varmistamalla viruksen genomi PCR-menetelmällä.
Leviäminen
Tauti leviää sairaiden kalojen, oireettomien kantajien ja ympäristötekijöiden välityksellä.
Vastustaminen ja ennaltaehkäisy
IHN on lainsäädännön nojalla vastustettava, C-luokan eläintauteihin luokiteltu tauti. Tautiin ei ole olemassa lääkettä eikä toimivaa rokotetta.
Seuranta
IHN-taudin esiintymistä seurataan kalanviljelylaitoksilla säännöllisesti tehtävien kunnaneläinlääkärin tarkastuskäyntien ja näytteenottojen avulla.
Jos pitopaikkaan otetaan luonnonvaraisia kaloja tai näiden sukusoluja esimerkiksi uuden emokalaston perustamista varten, on kalat tai emokalat, joista sukusolut ovat peräisin, suositeltavaa aina tutkituttaa virustautien, ml. IHN- taudin varalta. Siirrettäessä luonnonvaraisten lohikalojen mätiä ja maitia merialueelta tai merikalojen nousualueilta sisämaahan, emokalat on lakisääteisesti tutkittava virustautien varalta.
Esiintyminen Suomessa ja muualla
Suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla on todettu kolme IHN-epidemiaa. IHN löydettiin Suomessa ensimmäisen kerran talvella 2017–2018 (katso IHN Suomessa 2017 ), toukokuussa 2021 (katso IHN Suomessa 2021) ja kesäkuussa 2022 (katso IHN Suomessa 2022). Suomella on virallinen IHN-taudista vapaa asema, Ahvenanmaalla sijaitsevia vyöhykkeitä lukuun ottamatta.
IHN-tautia esiintyy Pohjois- ja Väli-Amerikassa, Aasiassa, useissa Euroopan maissa ja Venäjällä.