Usein kysyttyjä kysymyksiä metsäkatoasetuksesta

Asetusta aletaan soveltamaan 30.12.2026. Mikro- ja pienyritysten kohdalla siirtymäaika jatkuu 29.6.2027 saakka.

Huom! Pidennetty siirtymäaika ei koske nykyisen puutavara-asetuksen tuotteita.

Pinta-alaltaan vähintään 0,5 hehtaarin maa-alaa, jolla puiden pituus on yli viisi metriä ja latvuspeittävyys yli 10 prosenttia tai jolla puut pystyvät saavuttamaan nämä kynnysarvot sijaintipaikassaan, lukuun ottamatta pääasiassa maatalouskäytössä tai kaupunkimaisessa maankäytössä olevia maita. 

Toimijalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kaupallisen toiminnan yhteydessä saattaa asianomaisia tuotteita markkinoille tai vie niitä. 

Kauppaa käyvällä tarkoitetaan toimitusketjuun kuuluvaa muuta henkilöä kuin toimijaa, joka kaupallisen toiminnan yhteydessä asettaa asianomaisia tuotteita saataville markkinoilla. 

Markkinoille saattamisella tarkoitetaan asetuksen liitteessä 1 mainitun asianomaisen hyödykkeen tai asianomaisen tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla. 

Ex-merkintä tulee sanasta extract, eli tarkoittaa sitä, että kyseisen nimikeryhmän osalta asetus koskee tiettyä osaa, mutta ei kaikkia tuotteita.

Esimerkki 1: koodi 9401 saattaa sisältää muista raaka-aineista kuin puusta valmistettuja istuimia, mutta vain puiset istuimet ovat asetuksen vaatimusten alaisia.

Esimerkki 2: koodi 1602 50 saattaa sisältää myös muita kuin naudanlihavalmisteita, mutta vain naudasta valmistetut tuotteet ovat asetuksen vaatimusten alaisia. Samalla nimikkeellä myytävä biisoninliha ei siis kuulu asetuksen piiriin.

Markkinoille saattamisesta on kyse silloin, kun tuote asetetaan ensimmäistä kertaa saataville EU:n markkinoilla. Tämä viittaa esimerkiksi tilanteeseen, jossa tuote tuodaan kolmannesta maasta EU:n alueelle tai valmistetaan EU:n alueella ja saatetaan markkinoille ensimmäistä kertaa.

Asettaa saataville markkinoilla viittaa metsäkatoasetuksen yhteydessä esimerkiksi tilanteeseen, kun tuote tai raaka-aine on jo kertaalleen saatettu EU:n markkinoille ja tuotteella käydään kauppaa EU alueella.

Ks. Art 2(16, 18)

Kokoluokan määrittelyssä otetaan huomioon yrityksen taseen loppusumma, liikevaihto sekä henkilöstön määrä.

Esimerkiksi suuryritykseksi katsotaan yritys, jolla vähintään kaksi seuraavista kolmesta raja-arvosta ylittyy tilinpäätöspäivänä:

• taseen loppusumma 25 000 000 euroa
• liikevaihto 50 000 000 euroa
• työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin 250

Pieneksi yritykseksi katsotaan yritys, jolla ylittyy enintään yksi seuraavista kolmesta raja-arvosta tilinpäätöspäivänä:

• taseen loppusumma 7 500 000 euroa
• liikevaihto 15 000 000 euroa
• työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin 50

Katso myös komission FAQ v5 kysymys 3.10 sekä kirjanpitolaki luku 1 pykälät 4a-c.

Yrityksen kokoluokka ja rooli määritellään kunkin y-tunnuksen osalle erikseen, eli tässä tapauksessa sovelletaan pk-yrityksen velvoitteita.

Katso myös komission FAQ v5 kysymys 3.10 sekä kirjanpitolaki luku 1 pykälät 4a-c.

Metsän muuttaminen maatalouskäyttöön aiheuttaa asetuksen tarkoittamaa metsäkatoa. Mille tahansa eläimelle laidunmaaksi tai viljelyä varten metsän hakkaaminen aiheuttaa siis metsäkatoa ja siitä saatava puu ei ole markkinakelpoista. Puun voi käyttää ainoastaan omaan kulutukseen. 

Hakatulla alalla tuotettavia hyödykkeitä koskevat metsäkatoasetuksen velvoitteet siinä tapauksessa, että hyödyke on listattu asetuksen liitteessä I. Esimerkiksi metsäkatoalalla tuotettu nauta tai soija eivät ole markkinakelpoisia, mutta lammas, nurmirehu tai peruna sen sijaan ovat markkinakelpoisia.

Declaration in excess kuvaa tilannetta, jossa yhdellä DD-vakuutuksella ilmoitetaan laaja joukko maa-aloja, mutta kyseisellä vakuutuksella olevat tuotteet on tuotettu vain osassa näistä maa-aloista. Tämä on sallittua komission FAQ:ssa kuvatuin ehdoin ja samaa menettelyä voidaan soveltaa myös kotimaassa.

Lue lisää komission FAQ v5 kysymys 1.18.

Pystykauppojen osalta puun ostaja tai puuta välittävä organisaatio vastaa velvoitteista. Metsänomistajan vastuulla on edelleen noudattaa metsälakia.

Hankinta- ja toimituskauppojen osalta:

• Sovi puun ostajan/välittäjän kanssa, että se tekee puolestasi DD-vakuutuksen, tai SD-ilmoituksen. Kirjaa tämä asia puukauppasopimukseen tai välityssopimukseen. Halutessasi voit tehdä ilmoituksen myös itse.
• Talleta itsellesi metsänkäyttöilmoitus, mittausasiakirja sekä puukauppasopimus/välityssopimus.
• Noudata kansallista metsälakia, kuten ennenkin.
• Huomaa, että ikimetsien hakkaaminen on lähtökohtaisesti metsäkatoasetuksen vastaista.

Nämä ovat Ruokaviraston EUDR-asiantuntijoiden vinkit ja perustuvat tällä hetkellä käytettävissä olevaan tietoon. (06/2026)

Kun kyseessä on pystypuukauppa, asetuksen tarkoittamaksi toimijaksi katsotaan puutavaran ostaja.

Jos kyseessä on omaan käyttöön hakattava puu, johon ei tarvitse tehdä metsänkäyttöilmoitusta, metsäkatoasetus ei aseta myöskään velvoitteita.

Sen sijaan jos puut menevät myyntiin, metsänkäyttöilmoituksen asemesta laillisuuden voi osoittaa esimerkiksi maisematyölupa, rakennuslupa tai muu vastaava asiakirja, joka osoittaa, että metsänkäyttöilmoitusta ei tarvita. Muista tallettaa myös mittausasiakirja sekä puukauppasopimus tai välityssopimus.

Puista tulee tehdä metsäkatoasetuksen mukainen DD-vakuutus tai SD-ilmoitus, jolla ilmoitetaan mm. hakkuiden geolokaatiotiedot. 

Sivutuotteet, esimerkkeinä puuhake ja puru, kuuluvat metsäkatoasetuksen velvoitteiden piiriin. Huomaa, että 12/2025 muutosasetuksen myötä jäljitettävyysvelvoitteeseen tuli lievennyksiä. DD-viitenumeron tai SD-tunnisteen välittämisvelvoite koskee ainoastaan ensimmäistä kauppaa markkinoille saattamisen jälkeen. Esimerkiksi pystypuun ostaja on markkinoille saattaja ja tekee DD-vakuutuksen tai SD-ilmoituksen. Puun ostava saha vastaanottaa DD-viitenumeron tai SD-tunnisteen, mutta ei ole enää velvoitettu toimittamaan DD-viitenumeroita tai SD-tunnisteita edelleen omien tuotteidensa mukana.

Markkinoille saattaja voi soveltaa massabalanssia (esim. FIFO), ja siihen ei liity fyysistä erilläänpitovelvoitetta, eli myös purun kanssa näitä voidaan käyttää. Massabalanssin edellytyksenä on, että kaikki sisään tuleva materiaali on vaatimustenmukaista.

Kyllä, edellyttäen, että ollaan vielä metsälain salliman uudistamisajan puitteissa, vastuu metsälain määräämässä aikataulussa toteutettavasta uudistamisesta siirtyy uudelle omistajalle, samoin kuin kaikki muutkin lainsäädännön velvoitteet. Jos taas uusi omistaja päättää toteuttaa kiinteistön alueella maankäyttömuodon muutoksen, tulee hänen tehdä Suomen metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoitus, jossa ilmoitetaan alueen uusi käyttötarkoitus (vrt. komission FAQ v5 kysymys 4.8). Mikäli metsästä raivatulla alueella tuotetaan asetuksen tuotekatteeseen sisältyviä tuotteita,  niin ne eivät ole asetuksen mukaisia eikä niitä saa saattaa EU-markkinoille.

Viranomaisen ohjenuorana on mm. asetuksen artikla 24, jonka pohjalta vaatimukset toimenpiteistä tulee olla asianmukaiset ja oikeasuhteiset. Lisäksi tulee huomioida EU:n suhteellisuusperiaatetta. Tarkkaa vastausta on vaikea antaa tälle kysymykselle, mutta suuntaa-antavasti voidaan todeta, että takaisinveto kohdistuisi vaatimusten vastaisesti markkinoille saatettuun määrään eli takaisinveto ei kohdistuisi "koko suureen määrään". Toimijalle koituvat mahdolliset muut seuraamukset riippuvat rikkomuksesta ja siihen mahdollisesti liittyvästä lainsäädännöstä, esim. ympäristörikoslainsäädännöstä.

Metsäkatoasetuksessa metsäkadoksi katsotaan metsän muuttaminen maatalouskäyttöön, joten metsän hakkaaminen "inframaaksi" ei aiheuta metsäkatoa. Hakkuista tulevalle puulle tulee kuitenkin tehdä DD-vakuutus tai SD-ilmoitus ja vakuutuksen viitenumero tai SD-tunniste tulee antaa puutavaran ostajalle. Säilytä myös maankäyttömuutokseen liittyvät asiakirjat.

Metsän muuttaminen maatalouskäyttöön aiheuttaa asetuksen tarkoittamaa metsäkatoa. Mille tahansa eläimelle laidunmaaksi tai viljelyä varten hakkaaminen aiheuttaa siis metsäkatoa ja siitä saatava puu ei ole markkinakelpoista. Puun voi käyttää ainoastaan omaan kulutukseen. 

Hakatulla alalla tuotettavia hyödykkeitä koskevat metsäkatoasetuksen velvoitteet siinä tapauksessa, että hyödyke on listattu asetuksen liitteessä I. Esimerkiksi metsäkatoalalla tuotettu nauta tai soija eivät ole markkinakelpoisia, mutta lammas, nurmirehu tai peruna sen sijaan ovat markkinakelpoisia.

Massabalanssin käyttäminen on sallittua, kun kyseessä on jo kertaalleen EU:n markkinoille saatetut raaka-aineet/ tuotteet. Esimerkiksi maahan voidaan tuoda useita kontteja raakakumia, jotka sekoittuvat siilossa maahantuonnin jälkeen. Kun kaikki siiloon laitettava materiaali on jo täyttänyt metsäkatoasetuksen vaatimukset, myös ulos tuleva materiaali on kaikki vaatimustenmukaista.

FIFO:n hyödyntäminen voi olla hyödyllinen esim. DD-viitenumeroiden edelleen toimittamisessa.  Esimerkkinä: maahantuojalla on varastossa 200 yksikköä tavaraa, joihin kohdistuu kolme DD-viitenumeroa; 30, 70 ja 100 yksikköä (eli yhteensä 200 yksikköä). Maahantuoja myy 80 yksikköä, jolloin hän antaa ostajalle kaksi ensimmäistä DD-viitenumeroa (30 ja 70 yksikön viitenumerot). Seuraavaksi myydessään 100 yksikköä, hän antaa keskimmäisen ja viimeisen DD-viitenumerot ostajalle (70 ja 100 yksikön viitenumerot). Viimeiselle DD-viitenumerolle jää "saldoa" 20 yksikköä.

Katso Kotimaan tuotanto ja jatkojalostus (Ruokavirasto.fi).

MMM:n uuden linjauksen mukaan (6/2026) suoramyyntitiloja ei enää katsota asetuksen tarkoittamiksi toimijoiksi, joten velvoite laatia DD-vakuutus on poistunut. 

Jos mikro- tai pienyritysten kokoluokkaan kuuluvalla suoramyyntiä harjoittavalla nautatilalla syntyy vasikoita, on tila alkutuotannon mikro- tai pientoimija. Tällöin Ruokavirasto toimittaa tilan puolesta yksinkertaistetun ilmoituksen edellyttämät tiedot EUDR-tietojärjestelmään. Tila saa Ruokavirastolta tiedon yksinkertaistetun ilmoituksen tunnisteesta. Tunniste tulee välittää eteenpäin eläinten ostajalle. Tunnistetieto ei ole eläinkohtainen, joten tunnisteen säilyessä muuttumattomana sen kertaluonteinen ilmoittaminen ketjussa seuraavalle yritykselle riittää. Kuluttaja-asiakkaille ei tarvitse välittää ilmoitustunnistetta. Ruokavirasto suunnittelee tietojen välittämiseen liittyviä yksityiskohtia ja ohjeistaa asiaan liittyen tarkemmin ennen soveltamisen alkamista. 

Muita edellytettyjä toimenpiteitä:

• noudata alan lainsäädäntöä, kuten tähänkin asti.
• huomaa, että ikimetsien hakkaaminen on lähtökohtaisesti metsäkatoasetuksen vastaista.
• metsän muuttaminen maatalouskäyttöön aiheuttaa asetuksen tarkoittamaa metsäkatoa. 

Suoramyyntiä harjoittavat tilat, joilla ei synny uusia vasikoita, ovat metsäkatoasetuksen mukaisesti toimitusketjussa alempana sijaitsevia toimijoita tai kauppaa käyviä. Lisätietoa velvoitteista löydät Kotimaan tuotanto ja jatkojalostus -sivulta.

Pääsääntöisesti naudat eivät voi laiduntaa pellolla, joka on raivattu metsästä 31.12.2020 jälkeen, jos nautoja tai niistä saatavia (liitteen I mukaisia) tuotteita halutaan saattaa markkinoille metsäkatoasetuksen soveltamisen alkamisen jälkeen.

Ruokaviraston tulkinnan mukaan metsäkatoasetuksen mukaista metsäkatoa ei kuitenkaan olisi tapahtunut vuoden 2020 jälkeen raivatulla pellolla sellaisessa poikkeustapauksessa, jossa metsänkäyttöilmoitus olisi tehty jo ennen vuotta 2021 ja siinä olisi ilmoitettu maankäyttömuodon muutos maatalouskäyttöön.

Rehun tuottaminen alalla on myös sallittua, jos kyseessä ei ole asetuksen liitteessä I listattu tuote, ja tätä rehua voi käyttää myös nautojen ruonkintaan.

Lue lisää: MMM:n muistio 17.1.2025 ja komission FAQ v5 kohta 1.26.1.

Metsän muuttaminen maatalouskäyttöön aiheuttaa asetuksen tarkoittamaa metsäkatoa. Mille tahansa eläimelle laidunmaaksi tai viljelyä varten hakkaaminen aiheuttaa siis metsäkatoa ja siitä saatava puu ei ole markkinakelpoista. Puun voi käyttää ainoastaan omaan kulutukseen. 

Hakatulla alalla tuotettavia hyödykkeitä koskevat metsäkatoasetuksen velvoitteet siinä tapauksessa, että hyödyke on listattu asetuksen liitteessä I. Esimerkiksi metsäkatoalalla tuotettu nauta tai soija eivät ole markkinakelpoisia, mutta lammas, nurmirehu tai peruna sen sijaan ovat markkinakelpoisia.

Massabalanssin käyttäminen on sallittua, kun kyseessä on jo kertaalleen EU:n markkinoille saatetut raaka-aineet/ tuotteet. Esimerkiksi maahan voidaan tuoda useita kontteja raakakumia, jotka sekoittuvat siilossa maahantuonnin jälkeen. Kun kaikki siiloon laitettava materiaali on jo täyttänyt metsäkatoasetuksen vaatimukset, myös ulos tuleva materiaali on kaikki vaatimustenmukaista.

FIFO:n hyödyntäminen voi olla hyödyllinen esim. DD-viitenumeroiden edelleen toimittamisessa.  Esimerkkinä: maahantuojalla on varastossa 200 yksikköä tavaraa, joihin kohdistuu kolme DD-viitenumeroa; 30, 70 ja 100 yksikköä (eli yhteensä 200 yksikköä). Maahantuoja myy 80 yksikköä, jolloin hän antaa ostajalle kaksi ensimmäistä DD-viitenumeroa (30 ja 70 yksikön viitenumerot). Seuraavaksi myydessään 100 yksikköä, hän antaa keskimmäisen ja viimeisen DD-viitenumerot ostajalle (70 ja 100 yksikön viitenumerot). Viimeiselle DD-viitenumerolle jää "saldoa" 20 yksikköä.

Jos tuote on jo kertaalleen saatettu markkinoille, on sen osalta jo noudatettu asianmukaista huolellisuutta. Tuotteelle ei laadita viennin yhteydessä uutta DD-vakuutusta. Tulli-ilmoitukselle merkitään tuotteelle alun perin laaditun DD-vakuutuksen viitenumero (jos viejä on toimija) tai yksinkertaistetun ilmoituksen tunniste (jos viejä on alkutuotannon mikro- tai pientoimija) tai käytetään sopivaa tullikoodia (jos viejä on toimitusketjussa alempana sijaitseva toimija). Ks. FAQ v5, 5.6.1.

Asetuksen liite I luettelee tavaranimikkeet (HS-koodi), jotka kuuluvat velvoitteiden piiriin. Tulli vastaa ko. tavaran luokittelusta, joka määrittelee kuuluuko tavara velvoitteiden piiriin. Esimerkiksi jos Tulli luokittelee tuotteen metallihuonekaluksi, se ei kuulu metsäkatoasetuksen piiriin, vaikka siinä onkin puiset jalat.

Tulli on tullinimikeasioista vastaava viranomainen. 

Lue lisää tullinimikkeistä (tulli.fi) ja ota tarvittaessa yhteyttä tullineuvontaan.

Metsäkatoasetuksen keskeinen määritelmä on markkinoille saattaminen. Maahantuonnin yhteydessä markkinoille saattaminen tapahtuu, kun Tulli luovuttaa tuotteet vapaaseen liikkeeseen, toisin sanoen hyväksyy tullauksen. Eli maahantuojaa koskee asetuksen velvoitteet, vaikka tuotteet toimitettaisiin myöhemmin EU:n ulkopuolelle. 

Tästä käydään keskustelua EU tasolla ja komissiolta tulee mahdollisesti linjaus tähän. Komission FAQ v5 kysymys 1.3 käsittelee yhdistelmätuotteita, joka sivuaa tätä kysymystä, mutta siinä ei oteta kantaa prosenttilukuihin. 

Tilanne 02/2026. Kysymystä päivitetään.

Maahantuotujen tuotteiden määrä ei vaikuta asetuksen asettamiin velvoitteisiin. Asetuksen mukaiset täydet velvoitteet koskevat siis myös yrityksiä, joilla on vain satunnaista EUDR-tuotteiden tuontia.

Tuot EUDR-tuotetta EU:n ulkopuolelta, joten sinua koskee tuojan velvoitteet, mm. DD-järjestelmän ylläpito ja DD-vakuutuksen laatiminen. Lue lisää maahantuonnin velvoitteista (Ruokavirasto.fi).

Et myy eteenpäin asetuksen piiriin kuuluvia tuotteita, joten sinun ei tarvitse välittää DD-vakuutuksen viitenumeroa eteenpäin tuotteiden ostajalle.

Massabalanssin käyttäminen on sallittua, kun kyseessä on jo kertaalleen EU:n markkinoille saatetut raaka-aineet/ tuotteet. Esimerkiksi maahan voidaan tuoda useita kontteja raakakumia, jotka sekoittuvat siilossa maahantuonnin jälkeen. Kun kaikki siiloon laitettava materiaali on jo täyttänyt metsäkatoasetuksen vaatimukset, myös ulos tuleva materiaali on kaikki vaatimustenmukaista.

FIFO:n hyödyntäminen voi olla hyödyllinen esim. DD-viitenumeroiden edelleen toimittamisessa.  Esimerkkinä: maahantuojalla on varastossa 200 yksikköä tavaraa, joihin kohdistuu kolme DD-viitenumeroa; 30, 70 ja 100 yksikköä (eli yhteensä 200 yksikköä). Maahantuoja myy 80 yksikköä, jolloin hän antaa ostajalle kaksi ensimmäistä DD-viitenumeroa (30 ja 70 yksikön viitenumerot). Seuraavaksi myydessään 100 yksikköä, hän antaa keskimmäisen ja viimeisen DD-viitenumerot ostajalle (70 ja 100 yksikön viitenumerot). Viimeiselle DD-viitenumerolle jää "saldoa" 20 yksikköä.

DD-vakuutukset voi tehdä konekielisenä. EUDR-tietojärjestelmään liittyvät rajapintakysymykset käsittelee komission IT-yksikkö. Lue lisää EUDR-tietojärjestelmästä (ec.europa.eu).

Ongelmat EUDR-tietojärjestelmän kirjautumisen kanssa, kuten esimerkiksi puhelimen vaihdon tai kaksivaiheisen tunnistautumisen käyttöönoton kanssa ratkaisee komissio (sante-traces@ec.europa.eu). 

DD-vakuutuksen ei tarvitse olla eräkohtainen, vaan se voi kattaa useiden eri asianomaisten tuotteiden useita eriä. DD-vakuutus voidaan laatia korkeintaan vuodeksi etukäteen.

Lue lisää komission FAQ v5 kysymys 5.19.

Yksinkertaistettu ilmoitus on pääsääntöisesti kertaluonteinen. Ilmoituksella annettuja tietoja tulee päivittää siinä tapauksessa, että niissä tapahtuu merkittäviä muutoksia ilmoituksen antamisen jälkeen. Merkittäväksi muutokseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi kiinteistöjen yhdistämiset tai kokonaan uusien hyödykkeiden tuotanto. Esimerkiksi ilmoitettua kertaluonteisesti arvioitua vuotuista määrää, jotka aiotaan saattaa markkinoille tai viedä, ei tarvitse päivittää.

Lue lisää FAQ v5, kysymys 3.27.

DD-vakuutuksen viitenumeron tai SD-tunnisteen toimittamistavasta ei ole erikseen säädetty metsäkatoasetuksessa. Tämä on siis vapaasti valittavissa, viitenumeron tai tunnisteen voi ilmoittaa esim. laskulla, tilausvahvistuksella tai muissa tositteissa/dokumenteissa.

DD-vakuutuksen viitenumero sekä varmennenumero voivat sisältää numeroita ja kirjaimia. Viitenumero voi olla korkeintaan 14 merkkiä, varmennenumero korkeintaan 8 merkkiä. 

Jos DD-vakuutuksen laatimishetkellä ei ole tiedossa, myydäänkö tuotteet sisämarkkinoilla vai menevätkö ne vietiin, voi DD-vakuutuksen laatia vientiin koko määrälle ja säilyttää asiakirjat, joista käy ilmi sisämarkkinakauppaa ja vientiä vastaavat määrät.

Lue lisää komission FAQ v5 kohta 5.19 (5).

DD-järjestelmällä tarkoitetaan kirjallista kuvausta yrityksen menettelyistä ja toimenpiteistä, joilla toimija varmistaa systemaattisesti tuotteiden vaatimustenmukaisuuden.

Lue lisää DD-järjestelmästä (Ruokavirasto.fi).

Toimijan on kyettävä esittämään luotettavat, faktoihin perustuvat ja viranomaisen tarkistettavissa olevat tiedot siitä, että raaka-aineiden tuotanto ei ole aiheuttanut metsäkatoa. Tietojen tulee perustua asianmukaiseen dokumentaatioon ja tarvittaessa paikkatietoaineistoon, joiden avulla raaka-aineiden alkuperä ja tuotanto-olosuhteet voidaan varmentaa. Metsäkatovapaus voidaan todentaa esimerkiksi selvittämällä raaka-aineen korjuulokaatio, alueen maankäyttö ja korjuumuoto ennen korjuun ajankohtaa sekä mahdolliset maankäytön muutokset tai niitä koskevat suunnitelmat korjuun jälkeen.

Katso lisää: komission FAQ v5 kysymys 1.20.

Vain tuotteen ensimmäinen markkinoillesaattaja laatii DD-vakuutuksen tai yksinkertaistetun ilmoituksen. Tämän jälkeen toimitusketjussa ei tehdä uusia DD-vakuutuksia.

DD-vakuutus tehdään ainoastaan silloin, kun tuote tai raaka-aine saatetaan markkinoille ensimmäistä kertaa. Kaakaon osalta maahantuoja siis tekee DD-vakuutuksen. Teillä on velvoite säilyttää viisi vuotta maahantuojalta saamanne viitenumero, mutta ei velvollisuutta toimittaa viitenumeroa eteenpäin tai laatia uutta DD-vakuutusta..

Varastossa olevia tuotteita ja raaka-aineita voi myydä soveltamisen käynnistymisen jälkeen, eikä niistä tarvitse tehdä DD-vakuutusta. Edellytyksenä on, että näistä tuotteista tulee voida osoittaa, että ne ovat saatettu markkinoille ennen soveltamisen alkua. 

Katso lisää komission FAQ v5, luku 9.

Yritys, joka ostaa metsäkatoasetuksen piiriin kuuluvia huonekaluja EU:n alueelta ja myy niitä myymälässään, on rooliltaan kauppaa käyvä. Kauppaa käyvät suuryritykset rekisteröityvät EUDR-tietojärjestelmään. Kaiken kokoiset kauppaa käyvät yritykset keräävät ja säilyttävät tiedot tuotteiden toimittajista. Yritys saa tuotteisiin liittyvien DD-vakuutusten viitenumerot tai SD-tunnisteet, jos tuotteiden toimittaja on asetuksen tarkoittama "toimija". Nämä tiedot on säilytettävä, mutta niitä ei tarvitse välittää eteenpäin.

Lue lisää kaupankäynnistä kotimaassa ja EU-alueella (Ruokavirasto.fi)

Hankit kahvin EU:n alueelta ja valmistat siitä tuotteita (HS 2101), jotka eivät kuulu asetuksen piiriin. Et kuulu velvoitteiden piiriin, sillä et saata markkinoille, aseta saataville markkinoilla tai vie asetuksen piiriin kuuluvia tuotteita.

Ruokaviraston tulkinnan mukaan esim. yksittäisen kumitiivisteen voidaan katsoa sisältyvän yrityksen omaan käyttöön, kun kumitiiviste asennetaan palvelun yhteydessä. Eli tällainen toiminta ei kuuluisi EUDR-asetuksen piiriin silloin, kun tiiviste hankitaan EU:n sisämarkkinoilta ja kyseessä olevan tuotteen arvo on merkityksettömän pieni suhteessa palvelun arvoon.