Ravitsemus- ja terveysväiteopas elintarvikealan yrityksille ja valvojille

Ohje 621/04.02.00.01/2023/5, voimaantulo 22.1.2024

1 Johdanto

1.1 Ohjeen sitovuus

Ohje käsittelee elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä esitettäviä ravitsemus- ja terveysväitteitä, ja se on tarkoitettu elintarvikealan yritysten ja valvontaviranomaisten käyttöön.

Viranomaisen toiminnan tulee perustua laissa olevaan toimivaltaan ja viranomaistoiminnassa tulee tarkoin noudattaa lakia. Viranomaisohjeet eivät ole oikeudelliselta luonteeltaan muita viranomaisia tai toimijoita sitovia. Viime kädessä lainsäädännön soveltamista koskevat kysymykset ratkaisee tuomioistuin.

Tässä ohjeessa on sekä suoria lainauksia lainsäädännöstä että tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. Ohjeessa esitetyt tulkinnat ovat Ruokaviraston näkemyksiä siitä, miten lainsäädäntöä tulisi soveltaa. Ruokaviraston kanta voi muuttua, mikäli yhteisötasolla asioista tehdään toisenlainen tulkinta, saadaan oleellista lisätietoa tai säädökset muuttuvat.

1.2 Lainsäädäntö ja ohjeet

Elintarvikkeista esitettäviä ravitsemus- ja terveysväitteitä säätelevää lainsäädäntöä ja ohjeistusta on koottu Ruokaviraston nettisivuille kohtaan Elintarvikealan ohjeet ja lainsäädäntö.

2 Elintarvikkeiden lääkkeellinen markkinointi on kiellettyä

Elintarviketietoasetuksen (EY) N:o 1169/2011 mukaan elintarviketiedoissa ei saa antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin. Kieltoa sovelletaan pakkausmerkintöjen ja elintarviketietojen lisäksi elintarvikkeiden markkinointiin ja mainontaan kaikissa muodoissa sekä kaikissa viestintäkanavissa.

Elintarvikealan toimijat eivät saa esittää, viitata tai muuten antaa kuvaa, että toimijan valmistamilla, markkinoimilla tai jakelemilla elintarvikkeilla tai niiden ainesosilla olisi lääkkeellisiä vaikutuksia tai käyttötarkoituksia.

Varsinaisten markkinointiväittämien lisäksi tämä kannattaa huomioida esimerkiksi elintarvikkeen nimeämisessä, kuvituksessa, käyttöohjeissa, tuotekategorioiden nimissä, hyllymerkinnöissä, kuluttajakommenteissa, linkityksissä toisille nettisivuille, jne.

Elintarvikealan toimijat eivät voi myöskään siteerata, jakaa tai linkittää tutkimuksia, raportteja, julkaisuja tai muita tietolähteitä, joiden kautta annetaan kuva, että yrityksen valmistamilla, markkinoimilla tai jakelemilla elintarvikkeilla tai niiden ainesosilla olisi ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia.

• Omega-3-rasvahappovalmisteita myyvän yrityksen internetsivuilla tai some-tileillä ei voi kertoa omega-3-rasvahappojen sairauksia ehkäiseviin, hoitaviin tai parantaviin ominaisuuksiin liittyvistä tutkimuksista. Sen sijaan omega-3-rasvahappoille hyväksyttyihin terveysväitteisiin liittyvästä tutkimuksesta voi kertoa.
• Maitotuotteita myyvän yrityksen internetsivuilla tai some-tileillä ei voi kertoa maitotuotteen sisältämään ainesosaan tai ravintoaineeseen liittyvistä lääkkeellisistä tutkimuksista. Sen sijaan kyseisille maitotuotteille hyväksyttyihin terveysväitteisiin liittyvästä tutkimuksesta voi kertoa.
• Elintarvikkeita markkinoivilla internetsivuilla ei voi kertoa elintarvikkeen sisältämän ainesosan perinteisestä käytöstä kansanlääkinnässä.

Esimerkkejä Ruokaviraston lääkkeellisenä pitämistä väitteistä on koottu liitteeseen 1.

Euroopan parlamentin ja neuvoston harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta antaman direktiivin (2006/114/EY) mukaan mainonnalla tarkoitetaan missä tahansa muodossa olevaa tietoa tai esitystä, joka annetaan kaupan, liiketoiminnan, käsityön tai ammatin harjoittamisen yhteydessä tavaroiden tai palvelujen menekin edistämiseksi.

3 Väitteiden käytön yleiset periaatteet

3.1 Mitä ovat ravitsemus- ja terveysväitteet?

EU:ssa on lainsäädännöllä luotu yhteiset pelisäännöt siitä, minkälaisia väitteitä elintarvikkeista saa esittää. Pääperiaatteena on, että kuluttajaa ei saa johtaa harhaan katteettomilla lupauksilla tai pelotella. Yhteiset pelisäännöt myös helpottavat kilpailua ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

Elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviä ravitsemus- ja terveysväitteitä säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (jatkossa väiteasetus). Ravitsemus- ja terveysväitteisiin liittyvä lainsäädäntö ja ohjeistus on koottu Ruokaviraston nettisivuille.

Elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä saa käyttää vain hyväksyttyjä ravitsemus- ja terveysväitteitä sekä vielä toistaiseksi ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevia väitteitä. Väitteitä tulee käyttää väiteasetuksen ja muun lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Ravitsemus- ja terveysväitteillä tarkoitetaan elintarvikkeen ravintosisältöön tai ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien ominaisuuksien korostamista elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä.

Väite

• toteaa, esittää tai antaa ymmärtää, että elintarvikkeella on ravitsemukseen tai terveyteen liittyviä erityisominaisuuksia
• on vapaaehtoinen esitys tai kuvaus, ei lainsäädännön mukaan pakollinen
• voi tekstin lisäksi olla myös kuva, symboli, graafinen esitys, puhetta, ääniä, ja niin edelleen
• voi olla myös tavaramerkki, tuotenimi tai kuvitteellinen nimi.

Esimerkkejä erilaisista väitteistä

Ravitsemusväite

• Elintarvikkeen hyödyllistä ravintosisältöä käsittelevää väite
• Väite, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisiä hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia
• Liittyy energiaan, ravintoaineisiin tai muihin ravitsemuksellisesti tai fysiologisesti vaikuttaviin aineisiin
• Esimerkiksi:
  • Kalsiumin lähde
  • Sisältää kalsiumia
  • Sisältää runsaasti kalsiumia.

Terveysväite (Väiteasetuksen artiklat 13(1) ja 13(5))

• Elintarvikkeen terveyshyötyjä käsittelevä väite
• Väite, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys
• Väitteen kohteena esimerkiksi kasvu, kehitys, elimistön toiminta, psykologiset toiminnot, käyttäytyminen, laihtuminen, painon kontrollointi, ja niin edelleen
• Esimerkiksi:
  • Kalsium on tarpeellinen luuston pysymiselle normaalina.
  • Kalsium edistää lihasten normaalia toimintaa.
  • Kalsium osallistuu solujen jakautumis- ja erikoistumisprosessiin.

Lasten terveysväite (Väiteasetuksen artikla 14(1)b)

• Lasten terveyteen ja kehitykseen viittaava väite
• Esimerkiksi:
  • Kalsium on välttämätön lasten luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle.
  • Jodi edistää lasten normaalia kasvua.
  • Rauta edistää lasten normaalia kognitiivista kehitystä.

Sairauden riskitekijän vähentämistä koskeva terveysväite (Väiteasetuksen artikla 14(1)a)

• Terveysväite, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan kulutus vähentää merkitsevästi ihmisillä esiintyvän sairauden kehittymisriskiä
• Esimerkiksi:
  • Kalsium auttaa vähentämään luumassan mineraalipitoisuuden alenemista vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Luumassan matala mineraalipitoisuus on osteoporoottisten luunmurtumien riskitekijä.
  • Kokonaan ksylitolilla makeutetun purukumin on osoitettu vähentävän hampaiden plakkia. Plakin suuri määrä on karieksen kehittymisen riskitekijä lapsilla.

Lääkkeellinen väite (Elintarviketietoasetus artikla 7(3))

• Kielletty!
• Elintarviketiedoissa, mainonnassa tai elintarvikkeiden esillepanossa ei saa antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin.
• Esimerkiksi:
  • Kalsium vähentää osteoporoosin riskiä.
  • Kalsium parantaa osteoporoosin vaurioita.
  • Kalsium hoitaa osteoporoosia.
  • Kalsium ehkäisee osteoporoosia.
  • Kalsium voi säästää osteoporoosilta.

3.2 Soveltamisala

Väiteasetuksen piiriin kuuluvat kaikki kaupallisessa viestinnässä esitetyt väitteet, jotka koskevat elintarvikkeiden hyödyllisiä ravitsemuksellisia tai fysiologisia ominaisuuksia, ja joita käytetään lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, elintarviketiedoissa, esillepanossa tai mainonnassa.

Väiteasetusta sovelletaan elintarviketietoihin sekä elintarvikkeiden markkinointiin ja mainontaan kaikissa muodoissaan. Esimerkiksi:

• Pakkausmerkinnät, etämyynnissä annettavat tiedot, muut elintarviketiedot
• Elintarvikealan yrityksen internetsivuilla, verkkokaupassa, some-tileillä, blogeissa annetut elintarviketiedot ja mainokset
• Lehti-, radio-, tv-, internet-, some-, ulkomainonta
• Äänimainonta, suullinen markkinointi
• Erilaiset myynninedistämiseen tarkoitetut julkaisut, kuten tuotekuvastot, postimyyntikuvastot, esitteet, asiakaslehdet, uutiskirjeet
• Elintarvikkeiden esillepano, ryhmittelyt myymälöissä ja verkkokaupoissa, hyllymerkinnät, kyltit, esillepanoaineisto
• Kaupallinen yhteistyö sosiaalisen median vaikuttajien kanssa
• Yrityksen sivulta toisen tahon sivuille laitettu internetlinkki, jos kuluttaja voi yhdistää linkitetyltä sivustolta saatavan tiedon yrityksen markkinoimaan elintarvikkeeseen tai sen sisältämään ainesosaan tai ravintoaineeseen
• Lehdistötiedotteet, jotka liittyvät elintarvikkeen markkinointiin
• Yrityksen muulla tavoin markkinoimastaan elintarvikkeesta antamat tiedot (esimerkiksi mediahaastattelut)
• Elintarvikkeiden yleisluonteinen mainonta ja myynninedistämiskampanjat, jotka saattavat olla julkisten viranomaisten kokonaisuudessaan tai osittain tukemia
• Terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitettu aineisto.

Väiteasetuksen määritelmien mukaisesti väitteellä tarkoitetaan vapaaehtoista esitystä tai kuvausta, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia. Tästä syystä suorasanaisten väittämien lisäksi myös erilaiset epäsuorat ilmaisut, joilla kuluttajan annetaan ymmärtää elintarvikkeella olevan hyödyllisiä ravitsemuksellisia tai fysiologisia ominaisuuksia, kuuluvat väiteasetuksen soveltamisalaan.

Väiteasetusta sovelletaan vain kaupalliseen viestintään, eikä esimerkiksi julkisten terveysviranomaisten ja elinten antamaan ravitsemusohjaukseen tai -neuvontaan, lehdistössä ja tieteellisissä julkaisuissa tapahtuvaan ei-kaupalliseen viestintään ja tiedotukseen tai terveydenhuollon potilastyöhön.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY sähköisestä kaupankäynnistä artiklan 2 mukaan kaupallisella viestinnällä tarkoitetaan kaikkia viestinnän muotoja, joiden tarkoituksena on kaupallista, teollista tai käsiteollista toimintaa tai säänneltyä ammattia harjoittavan yrityksen, organisaation tai henkilön tavaroiden, palvelujen tai imagon edistäminen välittömästi tai välillisesti. Kaupallista viestintää eivät sellaisenaan ole:

• yhteystiedot, jotka mahdollistavat suoran yhteyden kyseisen yrityksen, organisaation tai henkilön toimintaan, erityisesti "domain"-nimi tai sähköpostiosoite,
• viestintä, joka liittyy kyseisen yrityksen, organisaation tai henkilön imagoon tai niiden tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin ja joka on laadittu niistä riippumattomasti, erityisesti jos tämä on tehty ilman taloudellista vastiketta.

Elintarviketietoasetuksen (EY) N:o 1169/2011 artiklan 7 mukaan elintarvikkeen esillepanolla tarkoitetaan, erityisesti elintarvikkeiden muotoa, ulkonäköä tai pakkausta, käytettyjä pakkausmateriaaleja, tapaa, jolla ne on aseteltu, sekä olosuhteita, joissa ne ovat esillä. Esillepanoa on täten esimerkiksi ryhmittelyt myymälöissä ja verkkokaupoissa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta antaman direktiivin (2006/114/EY) mukaan mainonnalla tarkoitetaan missä tahansa muodossa olevaa tietoa tai esitystä, joka annetaan kaupan, liiketoiminnan, käsityön tai ammatin harjoittamisen yhteydessä tavaroiden tai palvelujen menekin edistämiseksi.

3.2.1 Yleisluonteiset nimitykset

Väiteasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa säädetään mahdollisuudesta poiketa väiteasetuksen vaatimuksista sellaisten yleisluonteisten ilmaisujen (nimitysten) osalta, joita on perinteisesti käytetty osoittamaan elintarvike- tai juomaryhmän sellainen erityisominaisuus, jolla saattaa olla vaikutusta ihmisten terveyteen.

Vaikka näistä elintarvikeryhmistä perinteisesti käytetty nimitys voi viitata terveysvaikutuksiin, nimitystä ei kuitenkaan perinteisesti ole käytetty osoittamaan terveysvaikutusta. Keskivertokuluttaja ei yleensä myöskään ajattele, että nimityksen avulla väitettäisiin tällä elintarvikeryhmällä olevan terveysvaikutus.

Elintarvikealan toimijoiden on toimitettava yleisluonteisiin nimityksiin liittyvät pyynnöt komission ohjeiden mukaisesti. Komission asetuksessa (EU) N:o 907/2013 säädetään tarkemmin hakemuksen sisällöstä ja hakemuksen käsittelystä.

Yleisluonteisen nimityksen hyväksymistä koskevassa päätöksessä otetaan kantaa siihen, millä kielellä ja missä jäsenvaltioissa ilmaisua voi käyttää. Esimerkiksi jos yleisluonteinen nimitys on hyväksytty vain yhdellä kielellä, nimityksen kääntäminen muille kielille ei ole sallittua.

Komission asetuksen (EU) 2019/343 mukaisesti Suomessa Kurkkupastilli/ Halspastill -nimitystä on mahdollista käyttää tuotteista, jotka täyttävät määritelmän ”Kovat sokeripitoiset makeiset samoin kuin makeutusaineilla (polyoleilla ja/tai intensiivimakeuttajilla) makeutetut sokerittomat ja vähäkalorisemmat variantit”. Lisäksi englanninkielistä yleisluonteista nimitystä ”tonic” on mahdollista käyttää osana sellaisen alkoholittoman hiilihapollisen juoman kuvaavaa nimeä, joka sisältää katkeroaineena kiniiniä asetuksessa (EY) N:o 1334/2008 vahvistetussa unionissa hyväksyttyjen aromien luettelossa tarkoitettujen aromien FL 14.011, FL 14.152 tai 14.155 muodossa.

Kaikki muut viittaukset mahdollisiin terveysvaikutuksiin, kuuluvat väiteasetuksen soveltamisalaan.

Väiteasetuksen johdanto-osassa esimerkkinä yleisluonteisesta nimityksestä esitetään ”yskänpastilli”. Tällaista nimitystä ei kuitenkaan ole hyväksytty Suomessa. Lisäksi Ruokaviraston näkemyksen mukaan nimitys antaa ymmärtää, että tuote ehkäisee, hoitaa tai parantaa sairautta. Elintarviketiedoissa ei saa antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin, siksi kyseessä on kielletty elintarvikkeen nimi.

3.2.2 Ammattilaisille annettavat tiedot

Väiteasetusta sovelletaan myös terveydenhoidon ammattilaisille kohdistettuun elintarvikkeiden kaupalliseen viestintään, jonka avulla ammattilaiset voivat tarvittaessa suositella potilailleen mainitun elintarvikkeen ostamista tai käyttöä (Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-19/15). Oleellista ei siis ole kaupallisen viestinnän kohde, vaan se, että viestintä koskee kuluttajalle tarkoitettua elintarviketta.

3.2.3 Erityisille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet

Erityisille ryhmille tarkoitetuista elintarvikkeista esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin liittyy tuoteryhmäkohtaisia rajoituksia tai väitteiden esittäminen on jopa kokonaan kielletty.

Erityisille ryhmille tarkoitetuista elintarvikkeista säädetään asetuksessa (EU) N:o 609/2013. Lisäksi tuoteryhmäkohtaisessa lainsäädännössä on yksityiskohtaisempia koostumus- ja merkintävaatimuksia.

Äidinmaidonkorvikkeet (komission delegoitu asetus (EU) 2016/127)

• Äidinmaidonkorvikkeista ei saa esittää lainkaan ravitsemus- ja terveysväitteitä.
• Dokosaheksaeenihappoon (DHA) ja laktoosiin liittyviä mainintoja saa kuitenkin tehdä asetuksen (EU) 2016/127 artiklan 9 mukaisesti.
• Äidinmaidonkorvikkeiden mainonta on rajattu lastenhoidon erikoisjulkaisuihin ja tieteellisiin julkaisuihin. Mainonnassa saa olla ainoastaan tieteellistä ja tosiasioihin perustuvaa tietoa.

Vieroitusvalmisteet (komission delegoitu asetus (EU) 2016/127)

• Vieroitusvalmisteista saa esittää ravitsemusväitteitä.
• Vieroitusvalmisteista saa esittää myös väiteasetuksen artiklan 14(1)b lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavia hyväksyttyjä terveysväitteitä, mikäli tuote täyttää väitteen käyttöehdot.
• Muita terveysväitteitä ei saa käyttää.
• Laktoosista saa kertoa asetuksen (EU) 2016/127 artiklan 9 mukaisesti.

Viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (kauppa- ja teollisuusministeriön päätös 789/1997)

• Lastenruoista saa esittää ravitsemusväitteitä.
• Lastenruoista saa esittää myös väiteasetuksen artiklan 14(1)b mukaisia lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavia hyväksyttyjä terveysväitteitä, mikäli tuote täyttää väitteen käyttöehdot.
• Muita terveysväitteitä ei saa käyttää.

Kliiniset ravintovalmisteet (komission delegoitu asetus (EU) 2016/128)

• Kliinisestä ravintovalmisteesta ei saa esittää lainkaan ravitsemus- ja terveysväitteitä.
• Lainsäädäntö kuitenkin edellyttää useita lisätietoja, esimerkiksi:
  • Tuotteesta tulee kertoa, minkä sairauden ruokavaliohoitoon tuote on tarkoitettu.
  • Lisäksi on tarvittaessa annettava kuvaus niistä ominaisuuksista ja ominaispiirteistä, joiden vuoksi tuotteesta on hyötyä sen sairauden, häiriön tai lääketieteellisen tilan kannalta, jonka ruokavaliohoitoon se on tarkoitettu.
  • Näitä lisätietoja ei katsota ravitsemus- tai terveysväitteiksi.
• Imeväisten ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttämiseen kehitettyjen kliinisten ravintovalmisteiden mainonta on rajattu lastenhoidon erikoisjulkaisuihin ja tieteellisiin julkaisuihin. Mainonnassa saa olla ainoastaan tieteellistä ja tosiasioihin perustuvaa tietoa.

Painonhallintaan tarkoitetut ruokavalionkorvikkeet (komission delegoitu asetus (EU) 2017/1798)

• Painonhallintaan tarkoitetusta ruokavalionkorvikkeesta ei saa esittää lainkaan ravitsemus- ja terveysväitteitä.
• Ainoana poikkeuksena on lisättyä kuitua koskeva ravitsemusväite, jota voidaan käyttää, jos valmisteen päiväannoksen ravintokuitusisältö on vähintään 10 g.
• Painonhallintaan tarkoitettuihin ruokavalionkorvikkeisiin saa myös liittää maininnan alhaisesta energiasisällöstä tai hyvin alhaisesta energiasisällöstä riippuen ruokavalionkorvikkeen päivän kokonaisenergiasisällöstä.
• Kaikenlaiset viittaukset mahdollisen painonpudotuksen nopeuteen tai määrään ovat kiellettyjä.

3.3 Ravintosisältöprofiilit

Ravintosisältöprofiloinnilla tarkoitetaan elintarvikkeiden luokittelua niiden koostumuksen mukaan. Sen tavoitteena on ennaltaehkäistä sellaiset tilanteet, joissa terveydelle epäedullisten tuotteiden todellinen luonne naamioitaisiin ravitsemus- tai terveysväitteillä ja täten ehkäistä kuluttajan harhaanjohtamista.

Ravintosisältöprofiilien asettaminen yhteisötasolla on vielä kesken. Väiteasetuksen mukaan komissio tulee vahvistamaan väitteiden käytön edellytyksenä olevat ravintosisältöprofiilit. Sen jälkeen elintarvikkeen, josta esitetään ravitsemus- tai terveysväite, on oltava ravintosisältöprofiilin kriteereiden mukainen.

3.4 Väiteasetuksen kieltämät väitteet

Ravitsemus- ja terveysväitteet eivät saa (Väiteasetus, 3 artikla)

• olla totuudenvastaisia, moniselitteisiä tai harhaanjohtavia;
• saattaa epäilyksenalaiseksi muiden elintarvikkeiden turvallisuutta ja/tai ravitsemuksellista riittävyyttä;
• rohkaista elintarvikkeen liialliseen kulutukseen tai suvaita sitä;
• sisältää sellaista toteamusta, esitystä tai viittausta, jonka mukaan tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta ei yleensä saa riittävästi ravintoaineita;
• viitata sellaisiin elintoimintojen muutoksiin, jotka voisivat aiheuttaa tai lisätä pelkoa kuluttajassa.

Esimerkiksi lisättyjä vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävien elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin, esillepanoon tai mainontaan ei saa sisältyä sellaista mainintaa tai viittausta, jonka mukaan tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta ei saisi riittävästi ravintoaineita. Kuluttajissa ei myöskään saa aiheuttaa pelkoa kuvailemalla ravintoaineen puutoksen mahdollisesti aiheuttamia sairauksia tai elintoimintojen muutoksia.

Väiteasetuksen artiklan 12 mukaan seuraavat terveysväitteet ovat kiellettyjä:

• väitteet, joissa esitetään, että elintarvikkeen nauttimatta jättämisellä voi olla terveysvaikutuksia;
• väitteet, joissa mainitaan painonpudotuksen nopeus tai määrä (Ruokavirasto katsoo, että kiellettyä on myös viitata esimerkiksi vyötärönympäryksen tai vaatekoon pienenemiseen);
• väitteet, joissa viitataan yksittäisten lääkäreiden tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja muiden kuin 11 artiklassa tarkoitettujen lääketieteen ja ravinto- ja ravitsemusalan ammattilaisia edustavien kansallisten järjestöjen tai terveysalan yleishyödyllisten järjestöjen suosituksiin. Katso 7.1.1. Terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät voi markkinoida elintarvikkeita terveysväittein.

4 Ravitsemusväitteet

Ravitsemusväitteellä tarkoitetaan elintarvikkeen hyödyllistä ravintosisältöä käsittelevää väitettä.

Ravitsemusväitteen hyödyllinen ravitsemuksellinen ominaisuus voi liittyä energiaan, ravintoaineeseen tai muuhun aineeseen, joita elintarvike

• sisältää
• joita se ei sisällä
• sisältää lisättyinä tai vähennettyinä määrinä.

Ravitsemusväitteille on määritelty käyttöehdot eli kuinka paljon elintarvikkeen on sisällettävä kyseistä ravintoainetta, jotta ravitsemusväitettä saa käyttää. Mikäli väitteen haluaa liittää elintarvikkeen pakkausmerkintöihin, muihin elintarviketietoihin tai markkinointiin, tulee ravitsemusväitteen ehtojen täyttyä kyseisessä tuotteessa ja sen pakkausmerkinnöissä sekä muissa elintarviketiedoissa.

Virallisten sananmuotojen lisäksi ravitsemusväitteistä voi käyttää myös muita samaa tarkoittavia sanamuotoja, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys kuin hyväksytyllä ravitsemusväitteellä. Jos yritys käyttää muita sanamuotoja, tulee sen varmistaa, että sanamuodolla on sama merkitys.

Hyväksytyt ravitsemusväitteet on kuvattu väiteasetuksen liitteessä. Euroopan komissio ylläpitää listaa ravitsemusväitteistä.

Elintarviketietoasetuksen artiklan 7(1)c mukaisesti elintarvikkeen ravintoaineiden esiintymistä tai puuttumista ei tule korostaa, jos se ei tosiasiassa poikkea muista vastaavista elintarvikkeista. Ruokaviraston näkemyksen mukaan sekä jalostettuihin että käsittelemättömiin elintarvikkeisiin voi kuitenkin liittää ravitsemusväitteitä, jos kyseinen elintarvike täyttää väitteen käyttöehdot, väitettä käytetään väiteasetuksen vaatimusten mukaisesti eikä kuluttaja tule harhaanjohdetuksi. Esimerkiksi:

• ”Proteiinin lähde” -väitettä voi käyttää lihassa, kunhan kuluttajalle tulee selväksi, että väite koskee yleisesti lihaa, eikä vain kyseistä tuotemerkkiä. Esimerkiksi ”Liha on luontainen proteiinin lähde”
• Maidon voi kertoa sisältävän kalsiumia, kunhan kuluttajalle tulee selväksi, että väite koskee yleisesti maitoa, eikä vain kyseistä tuotemerkkiä. Esimerkiksi ”Maito on luontainen kalsiumin lähde”
• ”Ei lisättyjä sokereita” -väitteen esittäminen tuotteesta, johon ei saa lisätä sokereita, on harhaanjohtavaa.

4.1 Energia

4.1.1 Vähäenergiainen

Väite, jonka mukaan elintarvike on vähäenergiainen, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää energiaa enintään 40 kcal (170 kJ)/100 g kiinteiden tai enintään 20 kcal (80 kJ)/100 ml nestemäisten elintarvikkeiden osalta. Pöytäkäyttöön tarkoitettuihin makeutusaineisiin sovelletaan raja-arvoa 4 kcal (17 kJ)/ annos, joka vastaa makeuttamisominaisuuksiltaan 6 g sakkaroosia (noin 1 tl sakkaroosia).

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• alhainen kaloripitoisuus
• vähän kaloreita,
• vähän energiaa.

Väite ”kevyt” viittaa energian tai ravintoaineiden vähentämiseen, eikä se ole synonyymi väitteelle ”vähäenergiainen”.

4.1.2 Energiapitoisuutta vähennetty

Väite, jonka mukaan elintarvikkeen energiapitoisuutta on vähennetty, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteen energiapitoisuutta on vähennetty vähintään 30 prosenttia. Lisäksi on ilmoitettava se tekijä tai ne tekijät, jonka tai joiden vuoksi elintarvikkeen kokonaisenergiasisältö on vähentynyt.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• vähemmän energiaa
• vähemmän kaloreita
• energiapitoisuutta alennettu.

4.1.3 Energiaton

Väite, jonka mukaan elintarvike on energiaton, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää energiaa enintään 4 kcal (17 kJ)/100 ml. Pöytäkäyttöön tarkoitettuihin makeutusaineisiin sovelletaan raja-arvoa 0,4 kcal (1,7 kJ)/ annos, joka vastaa makeuttamisominaisuuksiltaan 6 g sakkaroosia (noin 1 tl sakkaroosia).

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• kaloriton
• ei sisällä energiaa
• ei sisällä kaloreita.

4.2 Rasva

Elintarviketietoasetuksen liitteen I mukaisesti:

• ”Rasvalla” tarkoitetaan lipidejä, myös fosfolipidejä.
• ”Tyydyttyneillä rasvoilla” tarkoitetaan rasvahappoja, joissa ei ole kaksoissidoksia.
• ”Transrasvalla” tarkoitetaan rasvahappoja, joissa on vähintään yksi konjugoitumaton (vähintään yhden metyleeniryhmän erottama) hiili-hiili-kaksoissidos trans-asemassa.
• ”Kertatyydyttymättömillä rasvoilla” tarkoitetaan rasvahappoja, joissa on yksi cis-kaksoissidos.
• ”Monityydyttymättömillä rasvoilla” tarkoitetaan rasvahappoja, joissa on kaksi tai useampia cis, cis-metyleenin erottamia kaksoissidoksia.

Muutamien rasvaan liittyvien ravitsemusväitteiden käyttöehtoihin liittyy rasvasta saatavan energian osuus elintarvikkeen kokonaisenergiasta. Tämä lasketaan jakamalla rasvan tuottama energia tuotteen kokonaisenergiamäärällä. Gramma rasvaa tuottaa 9 kcal energiaa.

4.2.1 Vähärasvainen

Väite, jonka mukaan elintarvike on vähärasvainen, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää rasvaa enintään 3 g/100 g kiinteiden tai 1,5 g/100 ml nestemäisten elintarvikkeiden (1,8 g/100 ml kevytmaidon) osalta.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• alhainen rasvapitoisuus
• vähän rasvaa.

4.2.2 Rasvaton

Väite, jonka mukaan elintarvike on rasvaton, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää rasvaa enintään 0,5 g/100 g tai 0,5 g/100 ml. Väitteet, jotka on esitetty ”X-prosenttisesti rasvatonta”-muodossa, ovat kuitenkin kiellettyjä.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• ei sisällä rasvaa.

Sen sijaan kiellettyjä ravitsemusväitteitä ovat esimerkiksi:

• 100 % rasvaton.

4.2.3 Vähän tyydyttyneitä rasvoja

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää vähän tyydyttyneitä rasvoja, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteen sisältämien tyydyttyneiden rasvahappojen ja transrasvahappojen yhteismäärä on enintään 1,5 g/100 g kiinteiden ja 0,75 g/100 ml nestemäisten elintarvikkeiden osalta niin, että kummassakin tapauksessa tyydyttyneiden rasvahappojen ja transrasvahappojen yhteismäärän osuus energiasisällöstä on enintään 10 prosenttia.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• vähän kovaa rasvaa.

Sen sijaan kiellettyjä ravitsemusväitteitä ovat esimerkiksi:

• vähän transrasvaa
• vähän transrasvahappoja
• vähän kolesterolia.

4.2.4 Ei tyydyttynyttä rasvaa

Väite, jonka mukaan elintarvike ei sisällä tyydyttynyttä rasvaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tyydyttyneiden rasvahappojen ja transrasvahappojen yhteismäärä on enintään 0,1 g/100 g tai 0,1 g/100 ml.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• ei sisällä kovaa rasvaa.

Sen sijaan kiellettyjä ravitsemusväitteitä ovat esimerkiksi:

• ei sisällä transrasvahappoja
• 0 % transrasvahappoja
• kolesteroliton.

4.2.5 Tyydyttyneitä rasvoja vähennetty

Väite ”tyydyttyneitä rasvoja vähennetty” ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli a) tyydyttyneiden rasvahappojen ja transrasvahappojen yhteismäärä tuotteessa, josta väite on esitetty, on vähintään 30 prosenttia pienempi kuin tyydyttyneiden rasvahappojen ja transrasvahappojen yhteismäärä vastaavassa muussa tuotteessa; sekä b) transrasvahappojen määrä tuotteessa, josta väite on esitetty, on yhtä suuri tai pienempi kuin vastaavassa muussa tuotteessa.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• vähemmän tyydyttyneitä rasvoja
• vähemmän tyydyttynyttä rasvaa
• vähemmän kovaa rasvaa
• kovaa rasvaa vähennetty.

Sen sijaan kiellettyjä ravitsemusväitteitä ovat esimerkiksi:

• vähemmän trasrasvahappoja
• vähemmän transrasvaa
• vähemmän kolesterolia.

4.2.6 Omega-3-rasvahappojen lähde

Väite, jonka mukaan elintarvike on omega-3-rasvahappojen lähde, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää alfalinoleenihappoa vähintään 0,3 g/100 g ja 0,3 g/100 kcal tai sen sisältämien eikosapentaeenihapon ja dokosaheksaeenihapon yhteismäärä on vähintään 40 mg/100 g ja 40 mg/100 kcal.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• sisältää omega-3-rasvahappoja.

4.2.7 Runsaasti omega-3-rasvahappoja

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti omega-3-rasvahappoja, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää alfalinoleenihappoa vähintään 0,6 g/100 g ja 0,6 g/100 kcal tai sen sisältämien eikosapentaeenihapon ja dokosaheksaeenihapon yhteismäärä on vähintään 80 mg/100 g ja 80 mg/100 kcal.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• hyvä omega-3-rasvahappojen lähde.

4.2.8 Runsaasti kertatyydyttymätöntä rasvaa

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti kertatyydyttymätöntä rasvaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteen sisältämistä rasvahapoista vähintään 45 prosenttia on peräisin kertatyydyttymättömästä rasvasta JA kertatyydyttymättömän rasvan osuus tuotteen energiasisällöstä on yli 20 prosenttia.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• runsaasti monotyydyttymätöntä rasvaa
• hyvä kertatyydyttymättömän rasvan lähde.

4.2.9 Runsaasti monityydyttymätöntä rasvaa

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti monityydyttymätöntä rasvaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteen sisältämistä rasvahapoista vähintään 45 prosenttia on peräisin monityydyttymättömästä rasvasta JA monityydyttymättömän rasvan osuus tuotteen energiasisällöstä on yli 20 prosenttia.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• runsaasti polytyydyttymätöntä rasvaa
• hyvä monityydyttymättömän rasvan lähde.

4.2.10 Runsaasti tyydyttymätöntä rasvaa

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti tyydyttymätöntä rasvaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli vähintään 70 prosenttia tuotteen sisältämistä rasvahapoista on peräisin tyydyttymättömästä rasvasta JA tyydyttymättömän rasvan osuus tuotteen energiasisällöstä on yli 20 prosenttia.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• hyvä tyydyttymättömän rasvan lähde
• hyvä pehmeän rasvan lähde
• runsaasti pehmeää rasvaa.

4.3 Sokeri

Elintarviketietoasetuksen liitteen I mukaisesti:

• ”Hiilihydraatilla” tarkoitetaan hiilihydraattia, joka metaboloituu ihmisessä, myös polyoleja.
• ”Sokereilla” tarkoitetaan elintarvikkeissa olevia monosakkarideja ja disakkarideja (glukoosi, fruktoosi, galaktoosi, sakkaroosi, laktoosi, maltoosi, trehaloosi), mutta ei polyoleja.
• ”Polyoleilla” tarkoitetaan alkoholeja, joissa on enemmän kuin kaksi hydroksyyliryhmää.

4.3.1 Vähäsokerinen

Väite, jonka mukaan elintarvike on vähäsokerinen, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää sokeria enintään 5 g/100 g kiinteiden tai 2,5 g/100 ml nestemäisten elintarvikkeiden osalta.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• alhainen sokeripitoisuus
• sisältää vain vähän sokereita.

4.3.2 Sokeriton

Väite, jonka mukaan elintarvike on sokeriton, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää sokeria enintään 0,5 g/100 g tai 0,5 g/100 ml.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• ei sisällä sokeria
• ilman sokeria.

4.3.3 Ei lisättyjä sokereita

Väite, jonka mukaan elintarvikkeeseen ei ole lisätty sokereita, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteeseen ei ole lisätty mono- tai disakkarideja tai muita elintarvikkeita, joita käytetään niiden makeuttavan vaikutuksen vuoksi. Jos sokeria on elintarvikkeessa luontaisesti, pakkauksessa tulee olla myös seuraava merkintä: ”Sisältää luontaisesti sokereita”.

Ruokaviraston tulkinnan mukaan tarkoituksena on varmistaa, että tuotteisiin, joista väite esitetään, ei ole lisätty suoraan tai välillisesti sokereita sellaisia määriä, että ne makeuttavat tuotetta.

Tästä syystä, jos elintarvikkeen valmistuksessa käytetään muita elintarvikkeita, joiden ainesosana on sokeria, lopputuotteestakaan ei pääsääntöisesti voi esittää ”ei lisättyjä sokereita” -väitettä.

Myös luontaisesti sokereita sisältävien makeiden elintarvikkeiden (esimerkiksi hunaja, melassi, siirapit, hillot, täysmehut, täysmehutiivisteet, hedelmäsoseet, hedelmäsoseettiivisteet) käyttöä tulee tarkastella tapauskohtaisesti.

• Jos näitä käytetään makeuttavan vaikutuksen vuoksi, elintarvikkeesta ei voi esittää ”ei lisättyjä sokereita” -väitettä.
• Jos näitä käytetään esimerkiksi teknologisesta syystä (kuten maku, väri, rakenne, suutuntuma, pH), mutta ainesosalla on myös selkeästi makeuttava vaikutus, tilannetta tulee tarkastella tapauskohtaisesti. Tarkastelussa voidaan huomioida mm. elintarvikkeen nimi, luonne, tavanomainen resepti, jne.

Jos elintarvikkeessa on kuitenkin luontaisesti sokeria, pakkauksessa on oltava merkintä ”Sisältää luontaisesti sokereita”. Ruokaviraston suosittelee, että lisämerkintä on yhtä selkeästi nähtävissä kuin itse väite, jotta väitteen käyttö ei johtaisi kuluttajaa harhaan.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan makeutusaineen käyttö ei estä kyseisen ravitsemusväitteen käyttöä, jos tuote ja siitä annettava informaatio on muuten lainsäädännön vaatimusten mukainen.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• sokeroimaton.

Sen sijaan seuraavien väitteiden ei katsota automaattisesti olevan "ei lisättyjä sokereita” -ravitsemusväitteen synonyymejä, vaan niitä on mahdollista käyttää, jos ne ovat totta, todennettavissa, eikä niitä saa käyttää kuluttajaa harhaanjohtavasti:

• ”sisältää vain hedelmien omaa sokeria”
• ”vain hedelmien sokeria”.

4.3.4 Sokereita vähennetty

Väite ”sokereita vähennetty” ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli sokereiden määrää on vähennetty vähintään 30 prosenttia vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna JA mikäli tuote, josta väite on esitetty, sisältää saman verran tai vähemmän energiaa kuin vastaava muu tuote.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• vähemmän sokeria.

4.3.5 Lisättyä sokeria vähennetty

Hyväksyttyjen ravitsemusväitteiden luettelossa ei sellaisenaan ole ”lisättyä sokeria vähennetty” -väitettä. Ruokaviraston näkemyksen mukaan ”lisättyä sokeria vähennetty” -väite kertoo ”sokereita vähennetty” -väitettä tarkemmin, miten sokerin vähennys on saatu aikaiseksi. Ruokaviraston tulkinnan mukaan kyseessä on siis väiteasetuksen sallima muu sanamuoto, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys kuin hyväksytyllä väitteellä ”sokereita vähennetty”.

Väite ”lisättyä sokeria vähennetty” ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli sokereiden JA lisätyn sokerin määrää on vähennetty vähintään 30 prosenttia vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna JA mikäli tuote, josta väite on esitetty, sisältää saman verran tai vähemmän energiaa kuin vastaava muu tuote.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• vähemmän lisättyä sokeria.

Useiden jäsenmaiden tulkinta poikkeaa Ruokaviraston tulkinnasta eivätkä ne hyväksy ”lisättyä sokeria vähennetty” -väitettä.

4.4 Suola ja natrium

Elintarviketietoasetuksen liitteen I mukaisesti ”suolalla” tarkoitetaan suolaekvivalenttipitoisuutta, joka on laskettu käyttämällä kaavaa: suola = natrium × 2,5.

4.4.1 Vähän natriumia sisältävä tai vähäsuolainen

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää vähän natriumia/suolaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää natriumia enintään 0,12 g/100 g tai 0,12 g/100 ml tai vastaavan määrän suolaa. Lukuun ottamatta luontaisia kivennäisvesiä, jotka kuuluvat direktiivin 80/777/ETY soveltamisalaan, vesissä saisi olla natriumia enintään 2 mg/100 ml.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• alhainen suolapitoisuus.

4.4.2 Erittäin vähän natriumia sisältävä tai erittäin vähäsuolainen

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää erittäin vähän natriumia/suolaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää natriumia enintään 0,04 g/100 g tai 0,04 g/100 ml tai vastaavan määrän suolaa. Tätä väitettä ei saa käyttää luontaisista kivennäisvesistä ja muista vesistä.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• erittäin alhainen suolapitoisuus.

4.4.3 Ei natriumia sisältävä tai suolaton

Väite, jonka mukaan elintarvike ei sisällä natriumia eikä suolaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää natriumia enintään 0,005 g/100 g tai vastaavan määrän suolaa.

4.4.4 Ei lisättyä natriumia/suolaa

Väite, jonka mukaan elintarvikkeeseen ei ole lisätty natriumia/suolaa, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuotteeseen ei ole lisätty natriumia/suolaa tai muita lisättyä natriumia/suolaa sisältäviä ainesosia JA mikäli tuote sisältää natriumia enintään 0,12 g/100 g tai 0,12 g/100 ml tai vastaavan määrän suolaa.

4.4.5 Suolaa vähennetty

Väite ”suolaa vähennetty” ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli natriumia tai vastaavaa suolamäärää on vähennetty 25 % vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• vähemmän suolaa
• alennettu suolapitoisuus.

Ruokavirasto katsoo, että myös voimakassuolaisten tuotteiden suolan vähennyksestä voi kertoa kuluttajille. Se tulee kuitenkin tehdä väiteasetuksen sääntöjen mukaisesti, eikä merkintä saa johtaa kuluttajaa harhaan. Kuluttajille tulee selkeästi ilmoittaa, että tuote on edelleen voimakassuolainen, vaikka suolapitoisuutta onkin vähennetty 25 %. Tästä syystä ”suolaa vähennetty” ja ”voimakassuolainen” -väitteet tulisi esittää yhdessä ja yhtä voimakkaasti. Sen sijaan esimerkiksi kevytsuolainen on Ruokaviraston näkemyksen mukaan harhaanjohtava väite, jos tuote on runsassuolainen.

4.5 Kuitu

Elintarviketietoasetuksen liitteen I mukaisesti ”ravintokuidulla” tarkoitetaan hiilihydraattipolymeerejä, joissa on vähintään kolme monomeeristä yksikköä ja jotka eivät sula tai imeydy ihmisen ohutsuolessa ja jotka kuuluvat seuraaviin luokkiin:

• syötävät hiilihydraattipolymeerit, joita esiintyy luonnollisesti nautintavalmiissa elintarvikkeessa,
• syötävät hiilihydraattipolymeerit, jotka on saatu elintarvikkeen raaka-aineesta fysikaalisella, entsymaattisella tai kemiallisella keinolla ja joilla on yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamia myönteisiä fysiologisia vaikutuksia,
• syötävät synteettiset hiilihydraattipolymeerit, joilla on yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamia myönteisiä fysiologisia vaikutuksia.

4.5.1 Kuidun lähde

Väite, jonka mukaan elintarvike on kuidun lähde, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää ravintokuituja vähintään 3 g/100 g tai 1,5 g/100 kcal.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• sisältää kuitua
• kuitua
• kuitupitoinen.

4.5.2 Runsaskuituinen

Väite, jonka mukaan elintarvike on runsaskuituinen, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää ravintokuituja vähintään 6 g/100 g tai 3 g/100 kcal.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• sisältää paljon kuitua
• runsaasti kuitua
• korkea kuitupitoisuus.

4.6 Proteiini

Elintarviketietoasetuksen liitteen I mukaisesti ”proteiinilla” tarkoitetaan proteiinisisältöä, joka on laskettu käyttämällä kaavaa: proteiini = Kjeldahl-kokonaistyppi × 6,25.

4.6.1 Proteiinin lähde

Väite, jonka mukaan elintarvike on proteiinin lähde, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli vähintään 12 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• sisältää proteiinia
• proteiinia
• proteiinipitoinen.

”Proteiinin lähde”- väitteen käyttöehtona on, että vähintään 12 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista. Tämä lasketaan jakamalla proteiinin tuottama energia tuotteen kokonaisenergiamäärällä.

Esimerkiksi:

• 100 g tuotetta sisältää 3 g proteiinia ja 100 kcal energiaa. Proteiini tuottaa energiaa 3 g x 4 kcal/g = 12 kcal. Tämän osuus kokonaisenergiasta on 12 kcal / 100 kcal = 12 %. Näin ollen tuote sisältää ”proteiinin lähde” -väitteen edellyttämän määrän proteiinia.

4.6.2 Runsaasti proteiinia sisältävä

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti proteiinia, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli vähintään 20 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• runsasproteiininen
• korkea proteiinipitoisuus
• hyvä proteiinin lähde
• proteiinirikas.

Hyväksyttyjen ravitsemusväitteiden luettelossa ei sellaisenaan ole ”runsaasti X proteiinia sisältävä” -väitettä. Ruokaviraston näkemyksen mukaan on kuitenkin mahdollista kertoa tarkemmin mitä proteiinia elintarvikkeessa on runsaasti, esimerkiksi ”sisältää runsaasti heraproteiinia”. Tällöin vähintään 20 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä tulee muodostua kyseisestä proteiinista. Väitteen käyttö ei kuitenkaan saa johtaa kuluttajaa harhaan.

Useiden jäsenmaiden tulkinta poikkeaa Ruokaviraston tulkinnasta eivätkä ne hyväksy ”runsaasti X proteiinia sisältävä” -väitettä.

4.7 Vitamiinit ja kivennäisaineet

4.7.1 [vitamiinin nimi] ja/tai [kivennäisaineen nimi] lähde

Väite, jonka mukaan elintarvike on vitamiinien ja/tai kivennäisaineiden lähde, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää niitä vähintään elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteessä XIII määritellyn merkitsevän määrän tai vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 6 artiklan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten perusteella määräytyvän määrän.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• sisältää C-vitamiinia
• + C-vitamiini
• C-vitaminoitu
• täydennetty C-vitamiinilla
• C-vitamiinipitoisuus vakioitu.

Elintarviketta saa kutsua vitamiinin tai kivennäisaineen lähteeksi, mikäli tuote sisältää merkitsevän määrän kyseistä vitamiinia tai kivennäisainetta.

Vitamiinien ja kivennäisaineiden merkittävät määrät on määritelty elintarviketietoasetuksen liitteessä XIII ja on myös koottu taulukkoon 3. 100 grammaa tai 100 millilitraa elintarviketta tai yhden annoksen pakkauksen tulee sisältää vitamiinia tai kivennäisainetta vähintään 15 % päivittäisen saannin vertailuarvosta. Juomilla riittää, että 100 millilitraa juomaa sisältää 7,5 % päivittäisen saannin vertailuarvosta.

Vastaavasti elintarvikkeen voi kertoa sisältävän runsaasti vitamiinia tai kivennäisainetta, mikäli 100 grammassa tai 100 millilitrassa elintarviketta tai yhden annoksen pakkauksessa on kyseistä ravintoainetta 30 % päivittäisen saannin vertailuarvosta tai 100 millilitrassa juomaa on 15 % päivittäisen saannin vertailuarvosta.

Mikäli elintarvikepakkaus sisältää useita annoksia, tulee 100 grammassa tai 100 millilitrassa elintarviketta olla merkitsevä määrä kyseistä vitamiinia tai kivennäisainetta.

Jotta ravintolisää voi myydä vitamiinin tai kivennäisaineen lähteenä, ja jotta vitamiinin tai kivennäisaineen saa merkitä ravintolisän ominaiseksi aineeksi, tulee ravintolisän vuorokausiannoksesta saada kyseistä ravintoainetta vähintään 15 % päivittäisen saannin vertailuarvosta. Jotta ravintolisää voi myydä vitamiinin tai kivennäisaineen hyvänä tai erinomaisena lähteenä, tulee ravintolisän vuorokausiannoksesta saada kyseistä ravintoainetta vähintään 30 % päivittäisen saannin vertailuarvosta.

Taulukko 3.
Päivittäisen saannin vertailuarvot sekä ”lähde” että ”sisältää runsaasti” –ravitsemusväitteiden raja-arvot. Vertailuarvon prosenttiosuutta vastaava määrä ravintoainetta tulee saada 100 grammasta, 100 millilitrasta tai yhden annoksen pakkauksesta. Juomien osalta merkitsevä määrä on 7,5 % 100 millilitraa kohden. Taulukossa olevien vitamiinien ja kivennäisaineiden määrät on ilmoitettava ravintoarvomerkinnässä.

Lähde: Elintarviketietoasetus 1169/2011, liite XIII

4.7.2 Sisältää runsaasti [vitamiinin nimi] ja/tai [kivennäisaineen nimi]

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää runsaasti vitamiineja ja/tai kivennäisaineita, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote sisältää vähintään kaksi kertaa enemmän vitamiineja ja/tai kivennäisaineita kuin väitteen ”[VITAMIININ NIMI] ja/tai [KIVENNÄISAINEEN NIMI] lähde” osalta edellytetään.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• sisältää runsaasti C-vitamiinia
• hyvä C-vitamiinin lähde
• paljon C-vitamiinia.

Sen sijaan ”sisältää runsaasti vitamiineja” on epämääräinen ilmaus ja sen yhteydessä on ilmoitettava tarkemmin mitä vitamiineja tuotteessa on runsaasti.

4.7.3 Lisätty vitamiinia/kivennäisainetta

Lisätty [ravintoaineen nimi]
Väite, jonka mukaan yhden tai useamman muun ravintoaineen kuin vitamiinin tai kivennäisaineen määrää on lisätty, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote täyttää väitteelle ”… lähde” asetetut edellytykset ja lisäys on vähintään 30 prosenttia vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna.

”Lisätty [ravintoainetta]” -väitteen käyttöehto ei mahdollista ”lisätty vitamiinia/kivennäisainetta” -väitettä. Vitamiineista ja kivennäisaineista ei siis voi esittää vertailevaa ravitsemusväitettä, jolla kerrotaan tuotteen sisältävän 30 prosenttia enemmän vitamiinia tai kivennäisainetta kuin muut vastaavat tuotteet.

Kiellettyjä väitteitä ovat esimerkiksi:

• tuplasti D-vitamiinia kuin tavanomaisissa …
• enemmän kalsiumia
• 30 % enemmän C-vitamiinia
• uusi resepti, C-vitamiinin määrää lisätty.

Sen sijaan täydentämisasetuksen (EY) N:o 1925/2006 mukaisesta elintarvikkeen täydentämisestä vitamiinilla tai kivennäisaineella on mahdollista kertoa, mikäli tuote täyttää ”vitamiinin/kivennäisaineen lähde” -väitteen käyttöehdot. Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• C-vitamiinin määrä vakioitu
• tuotteeseen on lisätty C-vitamiinia
• täydennetty C-vitamiinilla
• tiivisteestä valmistetun täysmehun C-vitamiinipitoisuus palautettu alkuperäiselle tasolle.

4.8 Ravintoaineet ja muut aineet

”Ravintoaineella” tarkoitetaan proteiinia, hiilihydraattia, rasvaa, ravintokuitua, natriumia, vitamiineja ja kivennäisaineita, jotka luetellaan elintarviketietoasetuksen liitteessä XIII olevan A osan 1 kohdassa, sekä aineita, jotka kuuluvat näihin ravintoaineryhmiin tai ovat niiden osia.

”Muulla aineella” tarkoitetaan sellaista muuta ainetta kuin ravintoainetta, jolla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus.

4.8.1 Sisältää [ravintoaineen tai muun aineen nimi]

Väite, jonka mukaan elintarvike sisältää ravintoainetta tai muuta ainetta, jonka osalta tässä asetuksessa ei ole säädetty erityisiä edellytyksiä, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote on tämän asetuksen kaikkien soveltuvien säännösten ja erityisesti sen 5 artiklan mukainen. Vitamiinien ja kivennäisaineiden osalta sovelletaan väitteelle ”… lähde” asetettuja edellytyksiä.

Niille aineille, joille ei ole määritelty päivittäisen saannin vertailuarvoa, sovelletaan ”sisältää ravintoainetta tai muuta ainetta” -ravitsemusväitteen käyttöehtoja. Tämän tyyppisiä väitteitä ovat esimerkiksi ”sisältää lykopeenia”, ”sisältää luteiinia”, ”sisältää Lactobacillus XXX”.

Vaikka kyseisille aineille ei ole määritelty ravitsemusväitteen käyttöehtoihin selkeitä raja-arvoja, tulee väiteasetuksen ehtojen täyttyä. Yrityksen vastuulla on huolehtia väiteasetuksen vaatimusten täyttymisestä eli myös siitä, että

• kyseessä olevalla aineella on tieteellisesti todistettu hyödyllinen ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, ja
• tuotteen määrä, joka voidaan kohtuudella olettaa nautittavan, sisältää kyseistä ainetta merkityksellisen määrän tai ravitsemuksellisen tai fysiologisen vaikutuksen aiheuttava määrän.

Tieteellisesti todistettu hyödyllinen vaikutus voi perustua esimerkiksi EFSAn antamiin lausuntoihin. Jos tietoa aineen merkittäväksi katsottavasta määrästä ei löydy luotettavista tieteellisistä julkaisuista, Ruokavirasto näkemyksen mukaan merkittävä määrä voi perustua myös kyseisen aineen lähteistä tehtyyn vertailuun. Sen avulla voi tarvittaessa osoittaa, että tuote on yksi kyseisen aineen merkittävistä lähteistä.

Mikäli aineen nimi viittaa mahdolliseen terveysvaikutukseen, on kyseessä terveysväite (esimerkiksi antioksidantit, probiootit), ja siihen sovelletaan terveysväitteiden käyttöehtoja.

4.8.2 Lisätty [ravintoaineen nimi]

Väite, jonka mukaan yhden tai useamman muun ravintoaineen kuin vitamiinin tai kivennäisaineen määrää on lisätty, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli tuote täyttää väitteelle ”… lähde” asetetut edellytykset ja lisäys on vähintään 30 prosenttia vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna.

”Lisätty [ravintoaineen nimi]” -väitteen voi esittää ravintoaineista (ei kuitenkaan vitamiinit ja kivennäisaineet) sekä aineista, jotka kuuluvat näihin ravintoaineryhmiin tai ovat niiden osia.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• kuidun määrää lisätty
• enemmän kuitua
• tuplasti kuitua
• lisätty proteiinia
• 30 % enemmän proteiinia kuin tavanomaisissa …

Väitettä ei voi esittää ”muista aineista”. Kiellettyjä väitteitä ovat esimerkiksi:

• lisätty maitohappobakteereiden määrää
• tuplasti polyfenoleja
• lisätty lykopeenin määrää
• enemmän luteiinia
• entistä vahvempi, Bifidobacterium XXX määrä tuplattu.

4.8.3 [ravintoaineen nimi] vähennetty

Väite, jonka mukaan yhden tai useamman ravintoaineen määrää on vähennetty, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain, mikäli määrää on vähennetty vähintään 30 prosenttia vastaavaan muuhun tuotteeseen verrattuna. Tästä ovat poikkeuksena mikroravintoaineet, joiden osalta hyväksytään 10 prosentin muutos vertailuarvoissa elintarviketietoasetuksen (EU) N:o 1169/2011 liitteen XIII mukaisesti, sekä natrium tai vastaava suolamäärä, joiden osalta hyväksytään 25 prosentin muutos.

”[Ravintoaineen nimi] vähennetty” -väitteen voi esittää ravintoaineista sekä aineista, jotka kuuluvat näihin ravintoaineryhmiin tai ovat niiden osia. Väitettä ei kuitenkaan voi esittää ”muista aineista”.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• vähemmän rasvaa
• rasvaa vähennetty 40 %
• hiilihydraatteja vähennetty
• FODMAP-hiilihydraatteja vähennetty
• vähemmän FODMAP-hiilihydraatteja.

Sen sijaan seuraavat väitteet eivät vastaa ”[ravintoaineen nimi] vähennetty” -väitettä, eivät siksi ole sallittuja ravitsemusväitteitä:

• vähän hiilihydraatteja
• vähän FODMAP hiilihydraatteja”.

4.9 Kevyt

Väite, jonka mukaan tuote on ”kevyt”, ja mikä tahansa muu väite, jolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys, voidaan esittää vain samoilla edellytyksillä kuin väite ”vähennetty”. Väitteeseen on myös liitettävä ilmoitus siitä tekijästä tai niistä tekijöistä, jonka tai joiden vuoksi elintarvike on ”kevyt”.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• kevyt, rasvaa vähennetty 30 %
• kevytsuolainen, suolaa vähennetty 25 %
• kevytsuolattu, suolaa vähennetty 25 %.

Sen sijaan kiellettyjä ravitsemusväitteitä ovat esimerkiksi:

• superkevyt
• ultrakevyt.

4.10 Luontainen

Mikäli elintarvike täyttää luontaisesti ravitsemusväitteen käytölle tässä liitteessä asetetut edellytykset, väitteeseen voidaan liittää määre ”luontaisesti/luontainen”.

Ruokaviraston vastaavaksi katsomia sanamuotoja ovat esimerkiksi:

• maito sisältää luontaisesti runsaasti kalsiumia
• kananmuna sisältää luontaisesti runsaasti proteiinia
• kaura sisältää luontaisesti beetaglukaania.

4.11 Vertailevat ravitsemusväitteet

Vertailevia ravitsemusväitteitä ovat sellaiset ravitsemusväitteet, joissa elintarvikkeiden koostumusta verrataan toiseen elintarvikkeeseen.

Sallitut vertailevat ravitsemusväitteet ovat

• ”lisätty [ravintoaineen nimi]”
• ”[ravintoaineen nimi] vähennetty”
• ”energiapitoisuutta vähennetty”
• ”kevyt”.

Sen sijaan kiellettyjä ravitsemusväitteitä ovat esimerkiksi:

• yhtä paljon kuin -vertaukset.

Vertailevia ravitsemusväitteitä käsittelee väiteasetuksen artikla 9 ja komission soveltamisohjeessa väiteasetuksen täytäntöönpanosta annetaan tarkempia ohjeita vertailevien väitteiden käytöstä.

Vertailu on sallittua ainoastaan ravintosisällön perusteella samaan ryhmään kuuluvien elintarvikkeiden välillä. Tämän vuoksi esimerkiksi vertailu maidon ja voin välillä ei ole mahdollista. Koostumusta on vertailtava useisiin samaan ryhmään kuuluviin elintarvikkeisiin, joista ei niiden koostumuksen vuoksi voida esittää väitettä.

Vertailevan väitteen pitää aina tuoda esiin ravintoaineen tai energian ero. Ravintoaineen määrän ja/tai energiasisällön ero on ilmoitettava, ja vertailun on liityttävä samaan elintarvikemäärään.

Vertailuun on otettava laaja otos oman markkina-alueen tuotteita, esimerkiksi Suomessa vertailuun on otettava Suomessa markkinoilla olevia tuotteita. Mitä enemmän vastaavia tuotteita on markkinoilla, sitä useampi tulee ottaa vertailussa huomioon, jotta otos on riittävän laaja ja edustava. Mikäli markkinoiden valikoimat muuttuvat nopeasti, tulee vertailu päivittää määräajoin (esimerkiksi 2 vuoden välein).

Laajan otoksen vaatimuksen tavoitteena on estää tilanteet, jossa yhden ainoan tuotteen vertailu johtaa kuluttajaa harhaan, jos vertailutuote ei ole edustava esimerkki elintarvikeryhmästä. Edellyttäen, että kauppanimi on edustava esimerkki oman ryhmänsä tuotteista, sitä voi käyttää vertailukohtana. Toisin sanoen: jos tietyn tuotteen koostumus edustaa markkinoilla olevien tuotteiden keskimääräistä koostumusta, tuotteen nimi itsessään voi olla vertaileva viittaus, jos sen perässä on väite ”kevyt”. Jos standardituote on nimeltään esimerkiksi X, niin ”X kevyt” antaa tietoa viittauksen kohteesta.

4.12 Sydänmerkki

Sydänmerkki on elintarvikepakkauksista ja ravintoloista löytyvä merkki, joka osoittaa, että kyseinen tuote tai ruoka-annos on omassa tuoteryhmässään ravintosisällöltään parempi valinta. Sydänmerkin voivat saada tuotteet, joissa rasvan laatu on hyvää eli pehmeää, suolan ja sokerin määrä on maltillinen ja kuitua reilusti.

Suomen Sydänliitto ry:n ja Suomen Diabetesliitto ry:n hallinnoima ”Sydänmerkki – Parempi valinta” -symboli on väiteasetuksen artiklan 2 mukainen ravitsemusväite.

Väiteasetuksen 28 artiklan 4 kohdassa edellytettiin, että jäsenvaltioiden tuli toimittaa Euroopan komissiolle viimeistään 31.1.2008 graafiset ja kuvia ja symboleita sisältävien esitysten muodossa olevat ravitsemusväitteet ja niihin sovellettavat kansalliset säännökset ja säännöt. Maa- ja metsätalousministeriö toimitti ”Sydänmerkki – Parempi valinta” -symbolia koskevan aineiston komissiolle määräaikaan mennessä. Näin ollen symbolia voidaan käyttää, vaikka se ei sisälly väiteasetuksen liitteeseen sallituista ravitsemusväitteistä.

4.13 Alkoholi

Alkoholijuomiin ei saa liittää terveysväitteitä. Ravitsemusväitteistä sallitaan ainoastaan viittaukset

• vähäiseen alkoholipitoisuuteen,
• alkoholin määrän vähentämiseen tai
• energian määrän vähentämiseen liittyen.

5 Terveysväitteet

Terveysväitteellä tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys. Esimerkkejä erilaisista terveysväitteistä:

Terveysväite (Väiteasetuksen artiklat 13(1) ja 13(5))

• Elintarvikkeen terveyshyötyjä käsittelevä väite
• Väite, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys
• Väitteen kohteena esimerkiksi kasvu, kehitys, elimistön toiminta, psykologiset toiminnot, käyttäytyminen, laihtuminen, painon kontrollointi, ja niin edelleen
• Esimerkiksi:
  • Kalsium on tarpeellinen luuston pysymiselle normaalina.
  • Kalsium edistää lihasten normaalia toimintaa.
  • Kalsium osallistuu solujen jakautumis- ja erikoistumisprosessiin.

Lasten terveysväite (Väiteasetuksen artikla 14(1)b)

• Lasten terveyteen ja kehitykseen viittaava väite
• Esimerkiksi:
  • Kalsium on välttämätön lasten luuston normaalille kasvulle ja kehitykselle.
  • Jodi edistää lasten normaalia kasvua.
  • Rauta edistää lasten normaalia kognitiivista kehitystä.

Sairauden riskitekijän vähentämistä koskeva terveysväite (Väiteasetuksen artikla 14(1)a)

• Terveysväite, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan kulutus vähentää merkitsevästi ihmisillä esiintyvän sairauden kehittymisriskiä
• Esimerkiksi:
• Kalsium auttaa vähentämään luumassan mineraalipitoisuuden alenemista vaihdevuodet ohittaneilla naisilla. Luumassan matala mineraalipitoisuus on osteoporoottisten luunmurtumien riskitekijä.
• Kokonaan ksylitolilla makeutetun purukumin on osoitettu vähentävän hampaiden plakkia. Plakin suuri määrä on karieksen kehittymisen riskitekijä lapsilla.

Terveysväitteiden käytön lähtökohta on, että väitteiden taustalla oleva tieteellinen näyttö tulee hyväksyttää etukäteen ennen kuin väitettä voi käyttää elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä. Tieteellisen näytön arvioi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), jonka jälkeen Euroopan komissio joko hyväksyy tai hylkää väitteen asetuksella. Euroopan komissio ylläpitää rekisteriä hyväksytyistä ja ei-hyväksytyistä väitteistä, niiden sanamuodoista sekä käyttöehdoista.

Lisäksi iso joukko kasviperäisiin aineisiin liittyviä väitteitä odottaa komission lopullista päätöstä, jonka vuoksi myös niitä on toistaiseksi mahdollista käyttää elintarvikkeiden markkinoinnissa (katso kasviperäisten aineiden väitteet).

5.1 Hyväksytty väite ei ole tuote- tai hakijakohtainen

Pääsääntöisesti hyväksytyt väitteet eivät ole tuote- tai hakijakohtaisia, vaan ne koskevat elintarvikeryhmää, elintarviketta tai elintarvikkeen sisältämää ainetta. Kuka tahansa elintarvikealan toimija voi käyttää hyväksyttyä väitettä oman tuotteensa markkinoinnissa, jos

• väitteen käyttöehdot toteutuvat tuotteessa,
• elintarvikkeen pakkauksessa ja etämyynnissä on väitteen käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot ja
• väitteitä käytetään muutenkin lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Artiklan 13.5 mukaisesti komissio voi myöntää hyväksyttävälle terveysväitteelle tietosuojan, jolloin terveysväitteen käyttöä voidaan rajoittaa määräajaksi hakijan eduksi.

5.2 Terveysväitteiden sanamuodot ja käyttöehdot

Ruokavirasto suosittelee käyttämään terveysväitteen virallista hyväksyttyä sanamuotoa.

Väiteasetuksen mukaan terveysväitteistä voi käyttää myös muita sanamuotoja, jotka merkitsevät kuluttajalle samaa, koska ne kuvaavat samaa suhdetta elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä. Väitteen tulee myös olla sellainen, että keskivertokuluttajan voidaan olettaa ymmärtävän väitteessä esitetyt hyödyt.

Jos väitteestä käytetään muuta kuin virallista hyväksyttyä sanamuotoa, toimijan tulee varmistaa, että sanamuodolla on kuluttajalle oletettavasti sama merkitys kuin hyväksytyllä väitteellä. Erityisen tärkeää on varmistaa, ettei esitetty sanamuoto ole vahvempi kuin asetuksessa annettu muoto (esimerkiksi ”ylläpitää normaalia” verrattuna ”alentaa”). Vinkkejä löytyy EU-jäsenmaiden julkaisemasta terveysväitteiden sanamuotojen joustavuutta käsittelevästä ohjeesta.

Terveysväite tulee esittää aina siihen elintarvikkeeseen tai elintarvikkeen sisältämään aineeseen liittyen, jolle väite on hyväksytty. Kuluttajalle täytyy käydä selväksi, että terveysväite liittyy esimerkiksi elintarvikkeen sisältämään ravintoaineeseen, eikä ole vain kyseisen tuotteen ainutlaatuinen ominaisuus. Esimerkiksi:

• Hyväksytty terveysväite: Kalsium on tarpeellinen luuston pysymiselle normaalina.
• Kielletty väitteen muotoilu: Tuote X on tarpeellinen luuston pysymiselle normaalina.
• Sallittu väitteen muotoilu: Tuotteen X sisältämä kalsium on tarpeellinen luuston pysymiselle normaalina.

Jokaiselle hyväksytylle terveysväitteelle on määritelty käytön edellytykset ja lisäksi joissakin tapauksissa nauttimisen edellytykset, rajoitukset tai varoitus. Nämä käyttöehdot sekä väitteiden virallisesti hyväksytyt sanamuodot löytyvät komission väiterekisteristä sekä siitä asetuksesta, jolla kukin väite on hyväksytty käyttöön.

Komission väiterekisterissä tiedot ovat englanniksi. Siellä on kuitenkin jokaisen väitteen kohdalla kerrottu asetus, jolla ko. väite on hyväksytty. Asetuksen linkki vie EUR-lexiin, jossa voi valita asetuksesta haluamansa kieliversion. Suomen- ja ruotsinkielisistä versioista löytyvät hyväksyttyjen terveysväitteiden viralliset käännökset suomeksi ja ruotsiksi.

5.3 Kasviperäisten aineiden odotuslista

Kasviperäisiin aineisiin liittyvien terveysväitteiden arviointi ja hyväksyminen on tällä hetkellä kesken EU-tasolla. Euroopan komissio pohtii, tulisiko kasviperäisten aineiden näytöksi hyväksyä nykyistä enemmän perinteistä käyttöhistoriaa.

Yhteensä noin 2000 väitettä odottaa vielä EFSAn tieteellistä arvioita ja/tai Euroopan komission päätöstä. Euroopan komissio pitää yllä luetteloa, josta näkyvät kaikkien ns. odotuslistalla olevien väitteiden ID-numero. Ruokaviraston kokoama lista kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevista väitteistä löytyy excel tiedostosta.

Näitä ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevia terveysväitteitä voi käyttää ainakin siihen asti, että Euroopan komissio tekee päätöksen niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä (Komission asetus (EU) N:o 432/2012 ja Komission asetus (EU) N:o 536/2013). Väitteiden tulee kuitenkin olla väiteasetuksen sekä muun elintarvikelainsäädännön mukaisia.

• Väitteistä voi käyttää samaa tai vastaavaa sanamuotoa, jolla väitettä on haettu hyväksyttäväksi. Vaikka monet odotuslistalla olevien väitteiden sanamuodoista ovat yleisluonteisia, Ruokavirasto on kuitenkin katsonut, että odotuslistalla olevaa väitettä voi toistaiseksi käyttää ilman terveysvaikutuksen selventävää tarkkaa terveysväitettä, jos kyseisen väitteen kohdalla ei ole kerrottu tarkempia väitteen sanamuotoja.
• Väitteen käyttöehtojen tulee toteutua siinä elintarvikkeessa, jossa väitettä käytetään. Jos ns. odotuslistalla olevasta väitteestä ei löydy käyttöehtoja, Ruokavirasto on toistaiseksi katsonut riittäväksi, että elintarvike sisältää merkittävän määrän väitteen kohteena olevaa ainetta.
• Odotuslistalla on väitteitä, jotka koskevat useista kasviperäisistä aineista koostuvaa elintarviketta. Tällaista väitettä voi käyttää vain tuotteista, joissa on merkittävä määrä kaikkia väitteen yhteydessä lueteltuja aineita.
• Pakkausmerkinnöissä ja muissa elintarviketiedoissa tulee olla väitelainsäädännön edellyttämät lisämerkinnät.
• Pakkausmerkintöjen lisäksi on huomioitava väitteen käyttö markkinoinnissa ja muissa elintarviketiedoissa.
• Elintarvikkeiden lääkkeellinen markkinointi on kielletty, vaikka sellainen väite olisikin ns. odotuslistalla. Jos odotuslistalla oleva terveysväite on lääkkeellinen tai väiteasetuksen tai muun elintarvikelainsäädännön vastainen, väitettä ei saa käyttää elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, markkinoinnissa tai muissa elintarviketiedoissa.

5.4 Lasten ruokien terveysväitteet

Lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat väitteet määritellään väiteasetuksen artiklassa 14(1)b.

Äidinmaidonkorvikkeet (komission delegoitu asetus (EU) 2016/127)

• Ei saa esittää lainkaan ravitsemus- tai terveysväitteitä
• Katso myös Erityisille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet.

Vieroitusvalmisteet (komission delegoitu asetus (EU) 2016/127)

• Saa esittää ravitsemusväitteitä.
• Saa esittää artiklan 14(1)b mukaisia hyväksyttyjä terveysväitteitä, mikäli tuote täyttää väitteen käyttöehdot.
• Muita terveysväitteitä ei saa esittää.
• Katso myös Erityisille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet.

Viljapohjaiset valmisruoat ja muut lastenruoat (Asetus (EU) 609/2013, KTM päätös 789/1997)

• Saa esittää ravitsemusväitteitä.
• Saa esittää artiklan 14(1)b mukaisia hyväksyttyjä terveysväitteitä, mikäli tuote täyttää väitteen käyttöehdot.
• Muita terveysväitteitä ei saa esittää.
• Katso myös Erityisille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet.

Muut erityisesti lapsille tarkoitetut elintarvikkeet, jotka eivät kuulu EPNA (EU) N:o 609/2013 soveltamisalaan

• Esimerkiksi lasten ravintolisät, pikkulasten maitojuomat.
• Saa esittää ravitsemusväitteitä.
• Saa esittää artiklan 14(1)b mukaisia hyväksyttyjä terveysväitteitä, mikäli tuote täyttää väitteen käyttöehdot.
• Muita terveysväitteitä ei saa esittää.

Tavanomaiset elintarvikkeet

• Tavanomaiset elintarvikkeet ja ravintolisät, joita ei ole erityisesti tarkoitettu lapsille.
• Artiklan 13 mukaisen terveysväitteen saa kertoa toteutuvan myös lapsilla, jos tieteellinen näyttö on kattanut koko ihmisen elinkaaren, myös lapset.
• Artiklan 14(1)b mukaisia terveysväitteitä saa käyttää elintarvikkeissa, joiden kohderyhmään kuuluvat sekä lapset että aikuiset. Kuluttaja ei kuitenkaan saa tulla harhaanjohdetuksi. Esimerkiksi lapsilla todetun terveysvaikutuksen ei saa antaa ymmärtää toteutuvan myös aikuisilla tai aikuisilla todetun vaikutuksen ei saa antaa ymmärtää toteutuvan myös lapsilla.

5.5 Elämänkatsomukset, uskonnot ja erilaiset ruokavaliot

Elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä esitetyt viittaukset erilaisiin ruokavalioihin eivät automaattisesti ole ravitsemus- tai terveysväitteitä. Tämä koskee myös ruokavalioita, jotka liittyvät elämänkatsomuksiin tai uskontoihin. Jos ruokavalion nimi kuitenkin viittaa sen ravintosisältöön, kyseessä on yleisluonteinen ravitsemusväite, jonka yhteydessä on esitettävä ravintosisältöä selventävä hyväksytty ravitsemusväite. Jos ruokavalion nimi viittaa terveysvaikutukseen, elimistöön tai sen toimintaan, kyseessä on yleisluonteinen terveysväite, jonka yhteydessä on esitettävä terveysvaikutuksen täsmentävä terveysväite.

• Ruokavalioiden nimet, jotka eivät sellaisenaan ole ravitsemus- tai terveysväitteitä
  • Esimerkiksi paleo, elävä, makrobioottinen, vegaani, pätkäpaasto, kaalisoppa, maidoton, ayurveda, halal, kosher, Välimeri, Itämeri, planetaarinen
  • Näiden käyttö tulee arvioida tapauskohtaisesti yleisen harhaanjohtavuuden näkökulmasta eli kaikkien elintarvikkeesta annettavien tietojen tulee olla totta, todennettavissa, eivätkä ne saa johtaa kuluttajaa harhaan. Tietojen on tarvittaessa perustuttava asiaan liittyviin tieteellisiin tietoihin. Elintarviketietojen on myös oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä, joten tarvittaessa kuluttajalle on selvennettävä, mitä ruokavalion nimellä tarkoitetaan (Elintarviketietoasetus, artiklat 7 ja 36).
  • Jos kuitenkin kerrotaan ruokavalion ravintosisällöstä tai mahdollisista terveysvaikutuksista, kyseessä on ravitsemus- tai terveysväite.
• Ruokavalioiden nimet, jotka viittaavat ravintosisältöön tai sisältävät yleisluontoisia viittauksia elintarvikkeen ravintosisältöön
  • Esimerkiksi runsas proteiininen, vähärasvainen, keto, karppaus, Atkins, FODMAP
  • Näiden yhteydessä on esitettävä ravintosisältöä selventävä hyväksytty ravitsemusväite, esimerkiksi keto (x % vähemmän hiilihydraatteja).
  • Jos kuitenkin kerrotaan ruokavalion mahdollisista terveysvaikutuksista, kyseessä on terveysväite. Vain hyväksyttyjä tai ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevavia terveysväitteitä voi käyttää.
  • Useiden jäsenmaiden tulkinta poikkeaa Ruokaviraston tulkinnasta ja niiden näkemyksen mukaan esimerkiksi keto ja FODMAP ovat terveysväitteitä.
• Ruokavalioiden nimet, jotka viittaavat terveysvaikutukseen, elimistöön tai sen toimintaan
  • Esimerkiksi luustodieetti, sydänystävällinen, aivoruoka, ketoosi, ketogeeninen, detox, laihdutus, painonhallinta
  • Näiden yhteydessä on esitettävä terveysvaikutuksen täsmentävä hyväksytty tai ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevan terveysväite.
• Ruokavalioiden nimet, jotka viittaavat sairauden tai sen oireiden ehkäisyyn, hoitamiseen tai parantamiseen, eikä niitä siksi voi käyttää elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä
  • Esimerkiksi tulehdusta vähentävä, diabetes, närästys
  • Elintarviketietoasetuksen mukaisesti elintarviketiedoissa ei saa antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin (Elintarviketietoasetuksen artikla 7(3)).

5.6 Potilaan ruokavalio

Jos elintarvikkeen esitetään soveltuvan tiettyä sairautta sairastavalle henkilölle, luodaan mielikuva, että elintarvikkeella voisi olla positiivisia vaikutuksia kyseisen sairauden kannalta. Tällaiset väitteet katsotaan elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä kielletyiksi lääkkeellisiksi väitteiksi. Elintarviketietoasetuksen mukaisesti elintarviketiedoissa ei saa antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin (Elintarviketietoasetuksen artikla 7(3)).

Poikkeuksena ovat komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 828/2014 mukaiset gluteenittomat tai erittäin vähägluteeniset tuotteet, joiden voidaan asetuksen ehtojen mukaisesti sanoa soveltuvan keliaakikoille tai gluteenille intoleranteille henkilöille.

Toisen poikkeuksen muodostavat lääkärin valvonnassa tapahtuvaan potilaiden ruokavaliohoitoon tarkoitetut kliiniset ravintovalmisteet (= erityiseen lääkinnälliseen tarkoitukseen tarkoitetut elintarvikkeet), joiden pakollisena merkintänä on kertoa, minkä sairauden ruokavaliohoitoon ko. tuote on tarkoitettu. Katso Erityisille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet.

5.7 Laihdutus

Ateriankorvikkeet painonhallintaan

• Saa esittää ravitsemusväitteitä
• Hyväksytyt terveysväitteet painon ylläpitämiseen ja painonpudotukseen:
  • ”Yhden päivittäisen pääaterian korvaaminen ateriankorvikkeella vähäenergiaisessa ruokavaliossa edistää painon ylläpitämistä painonpudotuksen jälkeen.”
  • ”Kahden päivittäisen pääaterian korvaaminen ateriankorvikkeella vähäenergiaisessa ruokavaliossa edistää painonpudotusta.”
• Hyväksyttyjen terveysväitteiden käyttöehdoissa on määritelty painonhallintaan tarkoitettujen ateriankorvikkeiden koostumusvaatimukset energia, rasvan, proteiinien, aminohappojen sekä vitamiinien- ja kivennäisaineiden osalta.
• Muita terveysväitteitä voi esittää aineista, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin koostumusvaatimuksiin.
• Kaikenlaiset viittaukset mahdollisen painonpudotuksen nopeuteen tai määrään ovat kiellettyjä.
• Ateriankorvikkeet painonhallintaan ovat täydennettyjä elintarvikkeita.

Painonhallintaan tarkoitetut ruokavalionkorvikkeet (Komission delegoitu asetus (EU) 2017/1798 painonhallintaan tarkoitetuista ruokavalionkorvikkeista)

• Ei saa esittää lainkaan ravitsemus- ja terveysväitteitä.
• Ainoana poikkeuksena on lisättyä kuitua koskeva ravitsemusväite, jota voidaan käyttää, jos valmisteen päiväannoksen ravintokuitusisältö on vähintään 10 g.
• Painonhallintaan tarkoitettuihin ruokavalionkorvikkeisiin saa myös liittää maininnan alhaisesta energiasisällöstä tai hyvin alhaisesta energiasisällöstä riippuen ruokavalionkorvikkeen päivän kokonaisenergiasisällöstä.
• Kaikenlaiset viittaukset mahdollisen painonpudotuksen nopeuteen tai määrään ovat kiellettyjä.
• Katso myös Erityisille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet.

Muut elintarvikkeet

• Glukomannaanille on hyväksytty terveysväite ”Glukomannaani vähäenergiaisen ruokavalion yhteydessä edistää painonpudotusta.”
• Ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla on painonhallintaan ja -pudotukseen liittyviä terveysväitteitä.
• Myös näiden osalta kaikenlaiset viittaukset mahdollisen painonpudotuksen nopeuteen tai määrään ovat kiellettyjä.

5.8 Maitohappobakteerit ja muut mikrobit

Toistaiseksi on hyväksytty vasta yksi maitohappobakteereihin liittyvä terveysväite: ”Elävät viljelmät jogurtissa tai hapatetussa maidossa parantavat tuotteen laktoosin pilkkoutumista ihmisillä, joilla on laktoosin pilkkoutumiseen liittyviä vaikeuksia”.

Koska maitohappobakteereille tai muille mikrobeille ei vielä ole hyväksytty muita terveysväitteitä, kuluttajalle ei saa antaa mielikuvaa, että maitohappobakteereiden tai muiden mikrobien ja terveyden välillä olisi yhteys.

Elintarvikkeesta voi kertoa mitä ravitsemuksellisesti hyödyllisiä maitohappobakteereita, bakteereita, hiivoja, tms. se sisältää ja kuinka paljon.

Jos hapanmaitotuotteen tai muun elintarvikkeen nimessä tai muissa elintarviketiedoissa (pl. ainesosaluettelo) korostetaan hapatukseen käytettyjen tai tuotteen muuten sisältämien, ravitsemuksellisesti hyödyllisten mikrobien nimiä, ravintoarvomerkinnän yhteydessä on kerrottava myös kyseisten mikrobien määrät tuotteessa.

5.8.1 Elävät ja aktiiviset bakteerit

Ruokaviraston näkemyksen mukaan ”eläviä bakteereita” ei ole terveysväite, vaan yleisen harhaanjohtavuuden kautta arvioitava väite, eli sen tulee olla totta, todennettavissa eikä sitä saa käyttää kuluttajaa harhaanjohtavasti. Väitettä voi käyttää, jos se pitää paikkansa ja markkinoilla on vastaavia elintarvikkeita, joissa bakteerit eivät ole eläviä. Jos kuitenkin kaikkien vastaavien tuotteiden bakteerit ovat eläviä, on tämän ominaisuuden korostaminen harhaanjohtavaa. Bakteerien elävyys on pystyttävä todistamaan tarvittaessa.

Sen sijaan ”aktiivisia (maitohappo)bakteereita” on yleisluonteinen terveysväite, jonka yhteydessä on esitettävä terveysvaikutuksen täsmentävä hyväksytty tai ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla oleva terveysväite.

5.8.2 Kuuri

Ruokaviraston näkemyksen mukaan ravintolisän voi myydä kuurina, esimerkiksi ”Maitohappobakteerivalmiste kätevänä kuuripakkauksena”.

Sen sijaan lääkkeellisiksi väitteiksi katsotaan esimerkiksi ”antibioottikuurin yhteyteen” ja ”lääkekuurin aikana”. Jos tuotteesta halutaan kertoa, että sitä on turvallista käyttää lääkekuurin tai lääkkeiden kanssa, tulee se tehdä ilman terveysväitteitä tai lääkkeellisiä käyttötarkoituksia. Kuluttajalle ei saa muodostua mielikuvaa, että kyseisellä elintarvikkeella olisi terveyshyötyjä lääkityksen tai sairauden yhteydessä.

5.8.3 Vatsa

Maitohappobakteereille tai muille mikrobeille ei ole hyväksytty vatsan hyvinvointiin liittyviä terveysväitteitä, siksi niitä ei voi markkinoida esimerkiksi vatsan toiminnan tasapainottamiseen. Tämä koskee kaikkea elintarvikkeiden kaupallista viestintää eli pakkausmerkintöjen lisäksi esimerkiksi elintarvikkeiden esillepanoa. Maitohappobakteereja tai muita mikrobeja sisältäviä elintarvikkeita ei siis tule myydä esimerkiksi tuotekategoriassa tai hyllyotsikolla ”vatsa”, ellei jollakin muulla niiden sisältämällä aineella ole vatsan hyvinvointiin liittyvää terveysväitettä.

5.8.4 Matkalle mukaan

Maitohappobakteereita tai muita mikrobeja ei voi markkinoida turistiripulin ehkäisyyn tai vatsan toiminnan tasapainottamisessa matkoilla. Ruokaviraston näkemyksen mukaan maitohappobakteereita ei voi mainostaa esimerkiksi väitteillä ”matka”, ”matkalle”, ”matkalle mukaan”, ”matkailijalle”, jos niillä viitataan vatsan hyvinvointiin tai muihin terveysvaikutuksiin.

Jos elintarvikkeesta halutaan kertoa, että se myydään laukkuun helposti sopivassa pakkauksessa, tulee se tehdä ilman terveysväitteitä tai mielikuvia mahdollisista terveyshyödyistä.

5.8.5 Probiootti ja prebiootti

Komission soveltamisohje määrittelee seuraavat termit terveysväitteiksi:

• probiootti, probioottinen
• prebiootti, prebioottinen, prebioottinen kuitu.

Niissä aineen tai aineryhmän nimeämiseen on käytetty kuvausta tai viittausta funktionaalisuuteen tai annettu ymmärtää, että sillä on terveysvaikutuksia.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan probiootti ja prebiootti voivat olla väiteasetuksen artiklan 10(3) tarkoittamia yleisluonteisia väitteitä, joiden yhteydessä on esitettävä terveysvaikutuksen selventämä hyväksytty tai ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla oleva terveysväite.

5.9 Kofeiini

EFSA on antanut positiivisen lausunnon muutamille kofeiiniin liittyville terveysväitteille. Kyseisten väitteiden hyväksyntäprosessi Euroopan komissiossa on kuitenkin pysäytetty kofeiinin turvallisuuteen liittyvien huolien vuoksi.

EFSA on julkaissut lausunnon kofeiinin turvallisuudesta. Väitteiden käsittelyä on tarkoitus jatkaa EFSAn antaman turvallisuusarvion perusteella. EFSAlta positiivisen lausunnon saaneet kofeiiniväitteet ovat ns. odotuslistalla siihen asti, että Euroopan komissio tekee päätöksen niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Odotuslistalla olevia väitteitä on lupa käyttää elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä ja markkinoinnissa komission päätökseen asti.

Tuotteiden suositelluissa vuorokausi- ja annosmäärissä on huomioitava EFSAn lausunto kofeiinin turvallisuudesta.

EFSAlta positiivisen lausunnon saaneet kofeiiniin liittyvät terveysväitteet

• Caffeine helps to increase alertness
• Caffeine helps to improve concentration
• Caffeine contributes to an increase in endurance performance
• Caffeine contributes to an increase in endurance capacity
• Caffeine contributes to a reduction in the rated perceived exertion/effort during exercise. Huomaa! Tässä annostus yli EFSAn turvalliseksi katsoman rajan 3 mg/kg bw.

Euroopan komissio on hylännyt kofeiiniin liittyvät terveysväitteet, jotka ovat saaneet EFSAlta negatiivisen lausunnon. Ne on merkitty komission väiterekisterissä ”non-authorised”. Näitä väitteitä ei voi käyttää elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä tai markkinoinnissa.

5.10 Antioksidantti

Komission soveltamisohje määrittelee, että ”sisältää antioksidantteja” on terveysväite. Yhtään ”antioksidantti” terveysväitettä ei ole kuitenkaan hyväksytty.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan ”antioksidantti” voidaan katsoa väiteasetuksen artiklan 10(3) tarkoittamaksi yleisluonteiseksi väitteeksi. Sitä olisi mahdollista käyttää esimerkiksi B2-, C- ja E- vitamiinille sekä kuparille, mangaanille, seleenille ja sinkille hyväksytyn terveysväitteen ”edistää solujen suojaamista hapettumisstressiltä” yhteydessä.

Lisäksi ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla on ”antioksidantti” väitteitä, joita on toistaiseksi lupa käyttää.

5.11 Vastustuskyky

Vastustuskykyyn liittyvä hyväksytty terveysväite on esimerkiksi ”Edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa”. Virallisen hyväksytyn sanamuodon lisäksi terveysväitteestä voi Ruokaviraston näkemyksen mukaan käyttää myös kansanomaisempia sanamuotoja ”auttaa ylläpitämään normaalia vastustuskykyä”, ”tukee vastustuskykyä”, ”vahvistaa vastustuskykyä”. Elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä ei kuitenkaan saa käyttää voimakkaampia terveysväitteitä kuin kyseisille ravintoaineille on hyväksytty.

Ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla on myös immuunijärjestelmään ja vastustuskykyyn liittyviä väitteitä. Niitä on laillista käyttää toistaiseksi. Ei kuitenkaan lääkkeellisiä väitteitä, vaikka niitä olisikin odotuslistalla.

Elintarvikkeiden lääkkeellinen markkinointi on kiellettyä. Kuluttajalle ei saa muodostua mielikuvaa, että kyseisellä elintarvikkeella olisi terveyshyötyjä esimerkiksi flunssan ehkäisyssä, oireiden helpottamisessa tai lyhentämisessä. Ruokaviraston näkemyksen mukaan kiellettyjä lääkkeellisiä väitteitä ovat esimerkiksi ”flunssaan”, ”helpottaa oloa”, ”lyhentää flunssaa”, ”flunssan hoidon tueksi”, ”viruksia ja bakteereita vastaan”.

5.12 Nivelet

C-vitamiinille on hyväksytty terveysväite ”C-vitamiini edistää normaalia kollageenin muodostumista rustojen normaalia toimintaa varten”. Väitettä koskevassa EFSAn lausunnossa ei ole otettu suoraan kantaa niveliin. Nivelissä on kuitenkin rustoa ja rustossa kollageenia. Tästä syystä Ruokavirasto katsoo, että C-vitamiinille hyväksyttyä rustoväitettä voi käyttää niveliin liittyvän yleisluonteisen väitteen (esim. nivelet, nivelille, nivelten hyvinvointiin) tai tuotenimen (esim. Nivel) tarkentavana terveysväitteenä.

5.13 Krampit

Useille ravintoaineille on hyväksytty terveysväite ”edistää lihaksien ja hermoston normaalia toimintaa”. Viittaaminen kramppeihin tai suonenvetoihin lupaa kuitenkin voimakkaampaa terveysvaikutusta kuin hyväksytyt terveysväitteet sallivat. Fimean mukaan krampit voivat jopa olla elintarvikkeille sopimatonta lääkkeellistä markkinointia. Elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä ei siis voi väittää tai viitata elintarvikkeen vaikuttavan kramppeihin tai suonenvetoihin.

5.14 Krapula

Tällä hetkellä ei ole hyväksyttyä terveysväitettä tai ns. odotuslistalla olevaa väitettä, joka oikeuttaisi elintarvikkeen markkinoimisen krapulan ehkäisyyn, hoitoon tai parantamiseen. Elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä ei siis voi väittää tai viitata, että alkoholin käytön yhteydessä nautitulla elintarvikkeella olisi alkoholin haittoja vähentäviä hyödyllisiä ominaisuuksia.

5.15 Luomu

Elintarvikkeiden luonnonmukaiselle tuotannolle ei ole hyväksytty terveysväitteitä. Tästä syystä kaupallisessa viestinnässä luomuelintarvikkeiden ei voi väittää olevan terveellisempiä kuin tavallisesti tuotettujen elintarvikkeiden.

Luomuelintarvikkeista voi esittää ravitsemus- ja terveysväitteitä samoilla perusteilla kuin tavanomaisesti tuotetuista elintarvikkeista. Esimerkiksi luomumaidon sisältämästä kalsiumista voi esittää samat terveysväitteet kuin tavanomaisesti tuotetun maidon kalsiumista.

6 Väitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot

Ravitsemus- ja terveysväitteet ovat elintarvikkeen pakkauksessa, etämyynnissä, markkinoinnissa tai muissa elintarviketiedoissa esitettäviä vapaaehtoisia merkintöjä. Näiden väitteiden esittäminen elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä kuitenkin laukaisee vaatimuksen lisätä pakkausmerkintöihin, etämyyntiin ja tietyissä tapauksissa markkinointiin väitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot.

Ravitsemusväitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot, jotka on annettava suomeksi ja ruotsiksi sekä pakkauksessa että etämyynnissä:

• Ravitsemusväitteen kohteena olevan aineen määrä tulee ilmoittaa ravintoarvomerkinnän yhteydessä tai ravintolisien ominaisten aineiden luettelossa. (Artikla 7)

Lisäksi:

• Ravitsemusväitteiksi katsottavien tavaramerkkien, tuotenimien ja kuvitteellisten nimien yhteydessä on esitettävä väiteasetuksen säännöksiä vastaava ravitsemusväite. (Artikla 1(3))
• Ravitsemusväitteitä sisältävien kuvien, symbolien ja graafisten esitysten yhteydessä on esitettävä väiteasetuksen säännöksiä vastaava ravitsemusväite.

Terveysväitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot, jotka on annettava suomeksi ja ruotsiksi sekä pakkauksessa että etämyynnissä:

• Terveysväitteen kohteena olevan aineen määrä tulee ilmoittaa ravintoarvomerkinnän yhteydessä tai ravintolisien ominaisten aineiden luettelossa. (Artikla 7)
• Maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä (Artikla 10(2)a)
• Kuinka paljon ja kuinka usein elintarviketta on nautittava väitetyn hyödyn saamiseksi. (Artikla 10(2)b)
• Tarvittaessa huomautus henkilöille, joiden olisi vältettävä elintarvikkeen nauttimista. (Artikla 10(2)c)
• Asianmukainen varoitus niissä tuotteissa, joiden liiallisesta nauttimisesta todennäköisesti aiheutuu terveysriski. (Artikla 10(2)d)
• Sairauden riskitekijän vähentämistä koskevien väitteiden osalta on ilmoitettava, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä. (Artikla 14(2))

Lisäksi:

• Yleisluonteisten terveysväitteiden yhteydessä on esitettävä terveysvaikutuksen selventävä hyväksytty terveysväite tai ns. odotuslistalla oleva terveysväite. (Artikla 10(3))
• Terveysväitteiksi katsottavien tavaramerkkien, tuotenimien ja kuvitteellisten nimien yhteydessä on esitettävä väiteasetuksen säännöksiä vastaava terveysväite. (Artikla 1(3))
• Terveysväitteitä sisältävien kuvien, symbolien ja graafisten esitysten yhteydessä on esitettävä väiteasetuksen säännöksiä vastaava terveysväite.

6.1 Kielivaatimukset

Kielimääräykset edellyttävät, että pakolliset elintarviketiedot on annettava pääsääntöisesti suomeksi ja ruotsiksi sekä pakkauksessa että etämyyntiaineistossa.

Ravitsemus- ja terveysväitteet ovat elintarvikkeesta esitettyjä vapaaehtoisia tietoja. Tämän vuoksi kielimääräykset eivät koske itse väitteen esittämistä, eikä ravitsemus- tai terveysväitettä siksi ole välttämätöntä esittää suomeksi ja ruotsiksi. Poikkeuksia ovat väiteasetuksen artiklan 10(3) tarkoittamien yleisluonteisten väitteiden, väiteasetuksen artiklan 1(3) tarkoittamien tavaramerkkien, tuotenimien ja kuvitteellisten nimien sekä väitteitä sisältävien kuvien, symbolien ja graafisten esitysten yhteydessä esitettävä väiteasetuksen säännöksiä vastaava ravitsemus- tai terveysväite. Myös nämä ovat väiteasetuksen edellyttämiä pakollisia elintarviketietoja, jotka tulee esittää väitteiden käytön yhteydessä.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan väitteiden esittäminen Suomessa yleisesti ymmärrettävällä ilmaisulla tai tavalla edellyttää, että väitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot esitetään suomeksi ja ruotsiksi. Esimerkiksi englanniksi esitettyjen väiteasetuksen artiklan 10(3) tarkoittamien yleisluonteisten väitteiden, väiteasetuksen artiklan 1(3) tarkoittamien tavaramerkkien, tuotenimien ja kuvitteellisten nimien sekä väitteitä sisältävien kuvien, symbolien ja graafisten esitysten yhteydessä on esitettävä väiteasetuksen säännöksiä vastaava ravitsemus- tai terveysväite. Kyseessä on pakollinen elintarviketieto, joka tulee esittää väitteiden käytön yhteydessä suomeksi ja ruotsiksi. Lisäksi elintarviketiedoissa on esitettävä myös muut väitteiden käytön edellyttämät pakolliset lisämerkinnät suomeksi ja ruotsiksi.

6.2 Väitteen kohteena olevan aineen määrä

Väitteen kohteena olevan aineen määrä tulee ilmoittaa ravintoarvomerkinnän yhteydessä tai ravintolisien ominaisten aineiden luettelossa.

Jos ravitsemus- tai terveysväite koskee ainetta, jota ei ole mainittu ravintoarvomerkinnässä, sen määrä on ilmoitettava samassa nähtävissä olevassa kentässä ravintoarvomerkinnän kanssa, esimerkiksi heti ravintoarvomerkinnän jälkeen.

Elintarviketietoasetuksen artiklan 49 mukaisesti tietyt tuotteet on vapautettu ravintoarvomerkinnästä. Jos tällaisesta tuotteesta kuitenkin esitetään ravitsemus- ja terveysväite, ravintoarvomerkintä on pakollinen.

6.2.1 Väite tulee esittää nautintavalmiista elintarvikkeesta

Väiteasetuksen mukaan ravitsemus- ja terveysväitteillä viitataan elintarvikkeisiin, jotka ovat valmiita nautittaviksi valmistajan ohjeiden mukaisesti. Elintarviketietoasetuksen mukaisesti ravintoarvomerkinnän tiedot voi ilmoittaa yksinomaan nautintavalmiista elintarvikkeesta, jos annetaan riittävän yksityiskohtaiset valmistusohjeet ja tiedot koskevat näin valmistettua elintarviketta.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan puolivalmiissa elintarvikkeissa, joissa on riittävän yksityiskohtaiset ja yksiselitteiset valmistusohjeet, ja joiden valmistuksessa käytetään selkeästi määriteltäviä ainesosia, on ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön yhteydessä kerrottava nautintavalmiin elintarvikkeen ravintosisältö. Tällaisia tuotteita ovat esimerkiksi teet, kahvit, erilaiset juomajauheet, pussikeitot, laimennettavat mehut ja vastaavat tuotteet, joihin lisätään vain vettä. Jos väitteitä käytetään erilaisissa ateria-aineksissa ja vastaavissa tuotteissa, joihin lisätään useita ravintosisältöön vaikuttavia ainesosia, on tilannetta tarkasteltava tapauskohtaisesti.

6.2.2 Ravintoaineen merkityksellinen määrä

Väitteen kohteena olevaa ravintoainetta tulee saada elintarvikkeesta merkityksellinen määrä, kun otetaan huomioon elintarvikkeen normaali käyttö. Merkityksellinen määrä väitteen kohteena olevaa ainetta tulee saada sellaisesta tuotemäärästä, joka voidaan kohtuudella olettaa nautittavan päivässä.

Esimerkiksi:

• Finelin mukaan 100 g tuoretta basilikaa sisältää 250 mg kalsiumia. Tämä on yli 30 % kalsiumin päivittäisen saannin vertailuarvosta, eli täyttää ”sisältää runsaasti kalsiumia” -ravitsemusväitteen käyttöehdon.
• Tuore basilika on kuitenkin niin kevyttä, että saadakseen 100 g basilikaa, kuluttajan on syötävä noin kolme ruukkubasilikaa.
• Ruokaviraston näkemyksen mukaan kuluttajan ei voida kohtuudella olettaa nauttivan päivässä kolme ruukkubasilikaa. Siksi basilikaa ei tule kutsua hyväksi kalsiumin lähteeksi.

Komission soveltamisohje väiteasetuksen täytäntöönpanosta linjaa, että harhaanjohtavaksi katsotaan sellaisten ominaisuuksien esiin tuominen, joilla ei ole merkitystä kyseisen ravintoaineen kokonaissaantiin. Ravitsemus- ja terveysväitteet aineista, joiden määrällä tuotteessa ei ole merkitystä kyseisen aineen kokonaissaannin kannalta, ovat kuluttajaa harhaanjohtavia ja siten kiellettyjä.

Esimerkiksi:

• ”rasvaa vähennetty” -ravitsemusväitteen käyttö jo alun perinkin vähärasvaisessa leivässä on harhaanjohtavaa, koska rasvan vähentämisellä ei ole olennaista merkitystä rasvan kokonaissaantiin.
• Samasta syystä ”lisätty”- ravitsemusväitettä voi käyttää vain tuotteissa, jotka täyttävät ”lähde”- ravitsemusväitteen käytön ehdot.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan on harhaanjohtavaa korostaa elintarvikkeen yksittäisen ainesosan ravitsemuksellisia ominaisuuksia, ellei itse elintarvike täytä kyseisen ravitsemusväitteen käytön ehtoja. Esimerkiksi on harhaanjohtavaa kertoa, että kalapyöryköiden valmistamiseen on käytetty omega-3-rasvahappoja sisältävää kalaa, jos kalapyörykät eivät täytä esitetyn väitteen käyttöehtoja.

6.2.3 Ravintoaineen määrän toistaminen väitteen yhteydessä

Elintarviketietoasetuksen artiklan 30(3) mukaisesti pakollisista ravintoarvotiedoista voidaan toistaa pakkauksen pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä energiasisältö tai energiasisältö sekä rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, sokereiden ja suolan määrä. Yksittäisen ravintoaineen määrän ilmoittaminen ei ole sallittua. Kuitenkin etiketissä voidaan ilmoittaa yksittäisen ravintoaineen sisältö, jos sen ilmoittamista vaaditaan laissa, kuten tietyt kulutukseen tarkoitetut maidot ja levitettävät rasvat.

Komission tiedonanto (2018/C 196/01, kohta 3.3.9.) linjaa, että myös sellaiset merkinnät kuin ”vähärasvainen” tai ”rasvaa < 3 %” ovat mahdollisia, jos ne ovat kyseisen väitteen käytön edellytysten mukaisia ja noudatetaan myös muita väiteasetuksen säännöksiä sekä asetuksen (EU) N:o 1169/2011 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa.

Pakkauksessa voi siten esittää yksinään väitteen, kuten rasvaa ≤ 3 %, koska sen merkitys on sama kuin ravitsemusväitteen ”vähärasvainen”.  Ruokaviraston näkemyksen mukaan esitetyn ravitsemusväitteen yhteydessä on mahdollista toistaa tarkemmin väitteen käytön ehto, jos sillä on sama merkitys kuin kyseisellä väitteellä.

Esimerkiksi:

• vähärasvainen, rasvaa ≤ 3 %
• rasvaa ≤ 3 %
• vähäsokerinen, sokeria ≤ 5 %
• runsaskuituinen, kuitua ≥ 6 %

6.3 Terveysväitteiden pakolliset tiedot

Terveysväitteiden käytön yhteydessä on pakkausmerkintöihin ja etämyyntiin lisättävä väiteasetuksen artiklan 10(2) määrittelemät pakolliset tiedot.

6.3.1 Maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä

Väiteasetuksen artikla 10(2)a edellyttää, että elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä ja etämyynnissä on maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä.

Kuluttajan tulee ymmärtää, että väitteen kohteena olevaa elintarviketta tulisi nauttia osana monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota, eikä sitä pitäisi syödä liiallisesti tai vastoin ravitsemussuosituksia. Lisäksi väitteen kohteena olevan elintarvikkeen nauttiminen osana monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota on vain yksi terveellisen elämäntavan tekijöistä.

6.3.2 Kuinka paljon ja kuinka usein kyseistä elintarviketta on nautittava

Väiteasetuksen artikla 10(2)b edellyttää, että elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä ja etämyynnissä kerrotaan, kuinka paljon ja kuinka usein kyseistä elintarviketta on nautittava väitetyn hyödyn saamiseksi.

Jokaiselle hyväksytylle terveysväitteelle on määritelty käyttöehdot, jotka voivat sisältää myös rajoituksia ja varoituksia. Tiedot löytyvät siitä asetuksesta, jolla kukin väite on hyväksytty käyttöön sekä komission väiterekisteristä. Jos terveysväitteestä on määritelty kuinka paljon ja kuinka usein elintarviketta on nautittava väitetyn hyödyn saamiseksi, nämä ovat pakollisia elintarviketietoja.

Esimerkki:

• Betaglukaanille on hyväksytty seuraava artiklan 13(1) mukainen terveysväite: ”Betaglukaanit edistävät veren kolesterolitasojen pysymistä normaalina”.
• Kyseisen terveysväitteen käyttöehto on: ”Väite voidaan esittää vain elintarvikkeesta, joka sisältää vähintään 1 g:n kaurasta, kauraleseistä, ohrasta, ohraleseistä tai näiden lähteiden seoksesta peräisin olevia betaglukaaneja määriteltyä annosta kohti. Kuluttajalle on ilmoitettava, että edullinen vaikutus saavutetaan nauttimalla päivittäin 3 g kaurasta, kauraleseistä, ohrasta, ohraleseistä tai näiden betaglukaanien seoksesta peräisin olevia betaglukaaneja.”
• Lisäksi Ruokavirasto suosittelee, että kuluttajalle kerrotaan kuinka paljon yhdessä annoksessa on väitteen kohteena olevaa ainetta sekä kuinka monta annosta tai kuinka suuri tuotemäärä on nautittava päivittäin väitteen hyödyn saamiseksi.

Esimerkki:

• Alfalinoleenihapolle (ALA) on hyväksytty terveysväite ”ALA edistää veren kolesterolitasojen pysymistä normaalina”.
• Tämän väitteen käytön käyttöehto: ”Väite voidaan esittää vain elintarvikkeesta, joka on ALA:n lähde vähintään asetuksen (EY) N:o 1924/2006 liitteessä olevassa luettelossa mainitun väitteen ”Omega-3-rasvahappojen lähde” mukaisesti. Kuluttajalle on ilmoitettava, että edullinen vaikutus saavutetaan nauttimalla päivittäin 2 g ALA:ta”.
• Omega-3-rasvahappojen lähde -ravitsemusväitteen käyttö edellyttää, että ”tuote sisältää alfalinoleenihappoa vähintään 0,3 g/100 g JA 0,3 g/100 kcal tai sen sisältämien eikosapentaeenihapon ja dokosaheksaeenihapon yhteismäärä on vähintään 40 mg/100 g JA 40 mg/100 kcal.”
• Lisäksi Ruokavirasto suosittelee, että kuluttajalle kerrotaan kuinka paljon yhdessä annoksessa on väitteen kohteena olevaa ainetta sekä kuinka monta annosta tai kuinka suuri tuotemäärä on nautittava päivittäin väitteen hyödyn saamiseksi.

Useiden vitamiineja, kivennäisaineita ja proteiineja koskevien terveysväitteiden käytön edellytyksenä on, että elintarvike sisältää merkittävän määrän kyseistä ravintoainetta eli täyttää ”lähde”-ravitsemusväitteen ehdot. Näiden väitteiden käyttöehdoissa ei kuitenkaan ole määritelty kuinka paljon ja millä tavoin elintarviketta olisi nautittava päivän aikana. Samoin joidenkin terveysväitteiden käytön edellytyksenä on ravintoaineen alhainen tai vähennetty määrä, mutta tarkempia vaatimuksia käyttömääristä tai -tiheydestä ei ole.

Koska näiden terveysväitteiden käyttöehdoissa ei ole määritelty kuinka paljon ja kuinka usein kyseistä elintarviketta on nautittava väitetyn hyödyn saamiseksi, Ruokaviraston näkemyksen mukaan tällaista tietoa ei tarvitse myöskään ilmoittaa pakkauksessa tai etämyynnissä.

6.3.3 Varoitusmerkintä

Väiteasetuksen artiklat 10(2)c-d edellyttävät, että elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä ja etämyynnissä on

• tarvittaessa huomautus henkilöille, joiden olisi vältettävä elintarvikkeen nauttimista ja
• asianmukainen varoitus niissä tuotteissa, joiden liiallisesta nauttimisesta todennäköisesti aiheutuu terveysriski.

Osalle hyväksyttyjä terveysväitteitä on käytön edellytyksiin kirjattu vaatimus pakollisesta varoitusmerkinnästä. Esimerkiksi hyväksytyn terveysväitteen ”Glukomannaani vähäenergiaisen ruokavalion yhteydessä edistää painonpudotusta” käytön yhteydessä ”On annettava varoitus tukehtumisvaarasta ihmisille, joilla on nielemisvaikeuksia, tai kun tuote nautitaan riittämättömän nesteen kera; on ohjeistettava nauttimaan runsaan veden kera, jotta aine päätyy vatsaan.”

6.3.4 Sairauden riskitekijän vähentämistä koskeva terveysväite

Sairauden riskitekijän vähentämistä koskevien väitteiden (Väiteasetuksen artikla 14(1)a) osalta on pakkausmerkinnöissä ja etämyynnissä lisäksi ilmoitettava, että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä eikä yhden tekijän muuttumisesta välttämättä ole hyötyä. (Artikla 14(2))

6.4 Yleisluontoiset väitteet, tuotenimet ja kuvat

Elintarvikkeen ravintosisältöön tai mahdollisiin terveysvaikutuksiin viittaavat yleisluonteiset väitteet, tavaramerkit, tuotenimet, kuvitteelliset nimet, kuvat, symbolit ja graafiset esitykset kuuluvat väiteasetuksen soveltamisalaan. Väiteasetus edellyttää, että näiden kaikkien yhteydessä on esitettävä väiteasetuksen säännöksiä vastaava selventävä ravitsemus- tai terveysväite. Kyseessä on siis väitteen käytön edellyttämä pakollinen elintarviketieto.

6.4.1 Yleisluontoiset terveysväitteet

Esimerkiksi ”hyväksi terveydelle”, ”hyvä sydämelle”, ”sydänystävällinen”, ”luustosi ystävä”, ”hyvinvointia vatsallesi”, ”suoliston hyvinvointiin”, ”lihaksille”, ”hammasystävällinen”, ”vatsaystävällinen”, ”superfood”, "X:n määrä vähenee ihmisen ikääntyessä”, ”X on tärkeä nivelten rakennusaine”, ”piristävä", ”tuo auringon paistetta syksyn tuuleen ja tuiskuun”, ”rauhoittamaan myrskytuulia”, ”virittää kehosi kohtaamaan maanantaiaamut”, ”refresh the mind and body”, ”helps you perform at your best”, ”boost your muscles” ovat yleisluontoisia viittauksia elintarvikkeen tai sen sisältämien aineiden mahdollisiin terveysvaikutuksiin.

Väiteasetuksen artikla 10(3) mahdollistaa tällaiset kuluttajaystävälliset yleisluontoiset viittaukset mahdollisiin terveysvaikutuksiin. Niiden yhteydessä on kuitenkin esitettävä terveysvaikutuksen tarkentava terveysväite. Ruokavirasto katsoo, että hyväksyttyjen terveysväitteiden lisäksi tarkentavana terveysväitteenä on toistaiseksi mahdollista käyttää myös ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevia terveysväitteitä, jos ne ovat väiteasetuksen ja muun lainsäädännön mukaisia.

6.4.2 Yleisluontoiset ravitsemusväitteet

Väiteasetus ei määrittele yleisluontoisia ravitsemusväitteitä. Elintarviketietojen tulee kuitenkin olla kuluttajalle selkeitä ja ymmärrettäviä. Tästä syystä myös yleisluontoiset viittaukset elintarvikkeen ravintosisältöön vaativat rinnalleen selventävän ravitsemusväitteen.

Esimerkiksi väittämät ”sisältää useita vitamiineja”,” erinomainen kivennäisaineiden lähde” ja ”sisältää hivenaineita” ovat yleisluontoisia viittauksia elintarvikkeen ravintosisältöön. Käytettäessä tällaisia väittämiä, on

• kerrottava tarkemmin mitä aineita näillä tarkoitetaan,
• aineita on oltava tuotteessa merkittävä määrä ja
• aineiden määrät on kerrottava ravintoarvomerkinnässä tai sen yhteydessä.

Jos aineita ei ole merkittävää määrää, niistä ei tule esittää yleisluontoisia ravitsemusväitteitä pakkausmerkinnöissä, etämyynnissä, markkinointiteksteissä eikä muissa elintarviketiedoissa.

6.4.3 Väitteiksi katsottavat tavaramerkit ja tuotenimet

Väiteasetuksen artiklan 1(3) mukaisesti ravitsemus- tai terveysväitteeksi katsottavaa tavaramerkkiä, tuotenimeä tai kuvitteellista nimeä voi käyttää, jos sen yhteydessä esitetään väiteasetuksen säännöksiä vastaava ravitsemus- tai terveysväite.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan terveysväitteeksi katsottavan tavaramerkin tai nimen yhteydessä on esitettävä terveysvaikutuksen tarkentava terveysväite. Vastaavasti ravitsemusväitteeksi katsottavan tavaramerkin tai nimen yhteydessä on esitettävä tarkentava ravitsemusväite.

Esimerkiksi:

• Kuitupommi: Nimi antaa ymmärtää, että tuote sisältää runsaasti kuitua. Tuotteen tulee täyttää runsaskuituinen-ravitsemusväitteen käytön ehdot ja tämä tieto on esitettävä nimen yhteydessä.
• Luustojuoma: Nimi antaa ymmärtää, että juoma on hyväksi luille. Luustojuoma-nimen yhteydessä on esitettävä terveysvaikutuksen selventävä terveysväite. Esimerkiksi: Luustojuoman sisältämä kalsium on tarpeellinen luuston pysymiselle normaalina.
• FlunssaVex: Nimi antaa ymmärtää, että tuote ehkäisee, hoitaa tai parantaa sairautta. Elintarviketiedoissa ei saa antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin, siksi kyseessä on kielletty elintarvikkeen nimi.

Väiteasetuksen artiklan 28(2) mukaisesti ennen 1.1.2005 olemassa olleita tavaramerkkejä tai tuotenimiä, jotka eivät olleet väiteasetuksen mukaisia, oli mahdollista käyttää 19.1.2022 saakka. Tämän jälkeen niihinkin on sovellettu väiteasetuksen säännöksiä.

6.4.4 Väitteitä sisältävät kuvat, symbolit ja graafiset esitykset

Väiteasetuksen artiklan 2(2) mukaan ”väitteellä” tarkoitetaan esitystä tai kuvausta, joka ei ole yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaan pakollinen, mukaan luettuina graafiset sekä kuvia tai symboleita kaikissa muodoissa sisältävät esitykset, ja jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia.

Toisaalta väiteasetuksen artikla 10(3) määrittelee, että yleisluontoiseen, täsmentämättömään terveysväitteeseen on liitettävä terveysvaikutuksen täsmentävä hyväksytty artiklan 13 tai 14 terveysväite.

Terveysväitteitä sisältäviin kuviin, symboleihin ja graafisiin esityksiin on siksi liitettävä terveysvaikutuksen täsmentävä terveysväite. Ruokavirasto katsoo, että hyväksyttyjen terveysväitteiden lisäksi tarkentavana terveysväitteenä on toistaiseksi mahdollista käyttää myös ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevia terveysväitteitä, jos ne ovat väiteasetuksen ja muun lainsäädännön mukaisia.

Jos kuva, symboli tai graafinen esitys viittaa elintarvikkeen ravintosisältöön, niiden yhteyteen tulee Ruokaviraston näkemyksen mukaan liittää ravitsemusväite.

Elintarviketiedoissa ei saa antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin. Siksi elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä ei ole mahdollista käyttää kuvia, symboleita tai graafisia esityksiä, jotka luovat mielikuvaa sairauksia ehkäisevästä, hoitavasta tai parantavasta elintarvikkeesta.

Esimerkiksi:

• Elintarvikkeen pakkauksessa, etämyynnissä, mainoksessa tai muissa elintarviketiedoissa on silmän kuva. Tällöin kuvan yhteyteen tulee liittää terveysväite, joka kertoo tarkemmin, kuinka elintarvike tai sen sisältämä aine vaikuttaa silmän toimintaan tai terveyteen. Elintarvikkeen pakkauksessa ja etämyynnissä on esitettävä väitteen käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot.
• Elintarvikkeen pakkauksessa, etämyynnissä, mainoksessa tai muissa elintarviketiedoissa on kuva, joka viittaa omega-3-rasvahappoihin. Tällöin kuvan yhteyteen tulee liittää omega-3-rasvahappoihin liittyvä ravitsemusväite. Elintarvikkeen pakkauksessa ja etämyynnissä on esitettävä väitteen käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot.
• Elintarvikkeen pakkauksessa, etämyynnissä, mainoksessa tai muissa elintarviketiedoissa ei tule käyttää sairauksiin, esimerkiksi flunssaan, vatsakipuun tai nivelkipuun, viittaavia kuvia.

6.4.5 Tarkentavan väitteen merkitseminen

Euroopan komission täytäntöönpanopäätös (2013/63/EU) väiteasetuksen artiklan 10 soveltamisesta määrittelee, että terveysvaikutuksen täsmentävä hyväksytty terveysväite tulee sijoittaa yleisluontoisen terveysväitteen ”viereen” tai ”jälkeen”. Näin kuluttaja pystyy helposti ja vaivatta ymmärtämään yleisluontoisen ilmaisun antaman tarkan terveyshyödyn.

Ruokavirasto katsoo, että ehto ”viereen” tai ”jälkeen” täyttyy, kun hyväksytty terveysväite sijaitsee samassa nähtävissä olevassa näkökentässä kuin yleisluontoinen terveysväite. Yleisluontoinen terveysväite ja hyväksytty terveysväite voivat sijaita eri puolilla pakkausta, jos ne on liitetty yhteen esimerkiksi asteriskilla (*).

Hyväksytyn terveysväitteen tulee olla kuluttajan helposti havaittavissa ja nähtävissä ennen ostopäätöksen tekoa. Siksi ei ole esimerkiksi mahdollista käyttää pakkauksessa yleisluontoista väitettä ja kertoa täsmennetystä terveysvaikutuksesta ainoastaan internetsivuilla. Elintarvikkeiden etämyynnissä terveysvaikutuksen tarkentava hyväksytty terveysväite tulee olla helposti kuluttajan nähtävillä etämyyntiaineistossa.

Samat periaatteet koskevat myös väitteeksi katsottavia tuotenimiä, tavaramerkkejä, kuvitteellisia nimiä, kuvia, symboleja ja graafisia ilmaisuja sekä niitä selventäviä ravitsemus- tai terveysväitteitä.

6.5 Lisämerkinnät etämyynnissä

Etämyynnissä voi esittää vain niitä väitteitä, joiden pakolliset elintarviketiedot ovat pakkauksessa.

Etämyynnissä esitetyt yleisluonteiset väitteet sekä väitteiksi katsottavat tuotenimet ja kuvat voivat liittyä vain väitteisiin, joihin liittyvät pakolliset elintarviketiedot löytyvät pakkauksesta. Kuitenkin riittää, että tarkentava väite löytyy etämyynnistä, eikä sen ole välttämätöntä olla pakkauksessa.

Esimerkiksi:

• Pakkauksessa esitetään C-vitamiinille hyväksytty terveysväite ”C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa” sekä kaikki väitteen käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot.
• Etämyynnissä halutaan esittää pakkauksessa olevien tietojen lisäksi C-vitamiinille hyväksytty terveysväite ”C-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta”. Tämä on mahdollista, koska kummankin terveysväitteen käytön ehdot sekä väitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot ovat samat ja löytyvät myös pakkauksesta.
• Etämyynnissä halutaan edellisten lisäksi esittää yleisluonteinen terveysväite ”piristystä päivääsi”. Tämän on mahdollista, koska yleisluonteisen terveysväitteen yhteydessä tarvittavaksi terveysvaikutuksen tarkentavaksi terveysväitteeksi soveltuu etämyynnissä esitetty terveysväite ”C-vitamiini auttaa vähentämään väsymystä ja uupumusta”. Koska yleisluonteinen väite on esitetty etämyynnissä, riittää, että tarkentava väite on etämyynnissä, eikä sitä tarvitse esittää pakkauksessa.

Pakollisten elintarviketietojen (päiväysmerkintöjä ja erätunnusta lukuun ottamatta) tulee olla kuluttajan saatavilla ostopäätöstä tehtäessä. Tämä koskee myös väitteiden käytön edellyttämiä pakollisia elintarviketietoja. Esimerkiksi myytäessä etämyynnissä elintarvikkeita, joista esitetään terveysväitteitä, tulee väitteiden käytön edellyttämien pakollisten pakkausmerkintöjen olla ostajan saatavilla tilausta tehtäessä.

Jos etämyynnissä ei esitetä ravitsemus- tai terveysväitteitä, väitteiden käytön edellyttämiä pakollisia elintarviketietoja ei Ruokaviraston näkemyksen mukaan ole välttämätöntä olla etämyynnissä, vaikka ne olisivat pakkauksessa.

6.6 Lisämerkinnät markkinoinnissa

Väiteasetuksen artiklan 10(2) mukaisesti, jos pakkausmerkintöjä tai etämyyntiaineistoa ei ole, väitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot on annettava sen elintarvikkeen ”mainonnan” tai ”esillepanon” yhteydessä.

Jos terveysväitettä käytetään elintarvikkeen (oliiviöljyn, maidon, lihan tms.) yleisessä mainonnassa, joka ei liity tiettyyn tuotteeseen, jossa ”merkinnät” olisivat, pakolliset tiedot on annettava myös kyseisen elintarvikkeen ”mainonnan” ja ”esillepanon” yhteydessä. Tällaisia ovat esimerkiksi oliiviöljyn menekinedistämiseen pyrkivät kampanjat, jotka eivät mainosta yksittäisiä tuotemerkkejä, vaan yleisesti oliiviöljyä. Väitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot on silloin esitettävä kampanjaan liittyvissä materiaaleissa.

6.7 Lisämerkinnät pakkaamattomissa elintarvikkeissa

Jos pakkaamattomista elintarvikkeista, myyntipisteessä ostajan pyynnöstä pakatuista elintarvikkeista tai välitöntä myyntiä varten ennalta pakatuista elintarvikkeista esitetään terveysväitteitä, niiden esillepanossa on tarvittaessa esitettävä väiteasetuksen artiklojen 10(2) c-d ja 14(2) mukaiset varoitusmerkinnät. Sen sijaan väiteasetuksen artiklan 1(2) mukaisesti ravintoarvomerkintää ja artiklan 10(2) a-b alakohtien vaatimuksia ei sovelleta

Esimerkiksi:

• Kaupan hedelmä- ja vihannesosastolla irtomyynnissä olevien porkkanoiden myyntiesitteeseen ei tarvitse lisätä porkkanoiden ravintoarvomerkintää tai 10(2)a-b mukaisia merkintöjä, vaikka porkkanoista esitettäisiin ravitsemus- tai terveysväite.
• Sen sijaan pakollisia merkintöjä ovat artiklan 10(2) c-d ja 14(2) mukaiset varoitusmerkinnät, jos kyseisen terveysväitteen käyttöehtoihin kirjattu vaatimus pakollisesta varoitusmerkinnästä tai kyseessä on väiteasetuksen artiklan 14(1)a sairauden riskitekijän vähentämistä koskeva terveysväite.
• Sama koskee esimerkiksi leipä- ja einestiskistä myytäviä tuotteita tai kaupan tai tarjoilupaikan ostajan pyynnöstä tai välitöntä myyntiä varten pakkaamia elintarvikkeita.

6.8 Lisämerkinnät ravintolisissä

6.8.1 Ravintolisän ominaisten aineiden määrä

Elintarviketietoasetuksen mukaisen ravintoarvomerkinnän esittäminen ei koske ravintolisiä. Sen sijaan ravintolisän ominaisten aineiden määrä tulee ilmoittaa ravintolisäasetuksen (MMMa 78/2010) mukaisesti.

Jos ravintolisästä esitetään ravitsemus- tai terveysväite, väitteen kohteena olevan aineen määrä on ilmoitettava ominaisten aineiden luettelossa tai sen yhteydessä.

6.8.2 Maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä

Ravintolisäasetuksen (MMMa 78/2010) 5§:n mukaan ravintolisän pakkaukseen on tehtävä maininta siitä, että ravintolisää ei tule käyttää monipuolisen ruokavalion korvikkeena. Väiteasetuksen artiklassa 10(2)a puolestaan edellytetään, että elintarvikkeen pakkausmerkintöihin sisältyy maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä.

Väiteasetuksen vaatimus koskee myös ravintolisiä, joten Ruokaviraston näkemyksen mukaan pelkkä ravintolisäasetuksen mukainen lause ei täytä väiteasetuksen vaatimusta. Ravintolisään tehtävässä merkinnässä tulee olla maininta myös tasapainoisesta ruokavaliosta sekä terveellisistä elintavoista.

Ruokavirasto katsoo, että esimerkiksi seuraava lause täyttää sekä ravintolisäasetuksen 5§:n että väiteasetuksen artiklan 10(2)a vaatimuksen: ”Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota eikä terveitä elämäntapoja.” Viestin sisällön voi myös jakaa myös kahteen erilliseen virkkeeseen.

6.8.3 Kuinka paljon ja kuinka usein ravintolisää on nautittava

Ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön ehtoja asetettaessa väitteen kohteena olevan aineen määrät on usein asetettu 100 grammaa tai 100 kilokaloria kohden. Nämä käytön edellytykset eivät suoraan sovellu ravintolisille, joita nautitaan pieninä annosmäärinä ja joista saatava energiamäärä on tyypillisesti pieni. Ruokavirasto katsoo, että ravintolisien kohdalla raja-arvon tulee toteutua vuorokausiannosta kohden.

7 Väitteiden käytön yleiset periaatteet

7.1 Terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja järjestöjen suositukset

7.1.1 Yksittäisten terveydenhuollon ammattihenkilöiden suositukset

Väiteasetus kieltää sellaiset terveysväitteet, joissa viitataan yksittäisten lääkäreiden tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden suosituksiin. Kielto koskee elintarvikkeiden kaupallista viestintää, kuten kaupallista yhteistyötä ja mainoksia, mutta ei terveydenhuollon potilastyötä.

Oleellista on se, ettei elintarvikkeen terveysvaikutuksia esittelevässä kaupallisessa viestinnässä esiintyvän terveydenhuollon ammattihenkilön koulutusta tai terveydenhuoltoon liittyvää ammattia korosteta tai ole muuten yleisesti tiedossa. Myös terveydenhuollon ammattihenkilöä esittävän näyttelijän tai alan opiskelijan käyttäminen mainoksessa on harhaanjohtavaa.

Terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät voi markkinoida elintarvikkeiden terveysvaikutuksia omaa koulutustaan tai ammattiaan korostaen, vaikka vaikuttavalle aineelle olisikin hyväksytty terveysväite. Jos terveydenhuollon ammattihenkilö kertoo esimerkiksi mainoksessa elintarvikkeen terveysvaikutuksista, elintarvikkeesta voi syntyä virheellisesti lääkkeenomainen tai muuten harhaanjohtava mielikuva.

Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ovat esimerkiksi lääkäri, sairaanhoitaja, ravitsemusterapeutti, farmaseutti. Lisätietoa terveydenhuollon ammattihenkilöistä löytyy Valviran sivuilla.

7.1.2 Terveysalan järjestöjen suositukset

Väiteasetuksen 12 artikla kieltää terveysväitteet, joissa viitataan yksittäisten lääkäreiden tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden suosituksiin. Kuitenkin 11 artiklan mukaan lääketieteen ja ravinto- ja ravitsemusalan ammattilaisia edustavien kansallisten järjestöjen ja terveysalan yleishyödyllisten järjestöjen antamat suositukset tai puoltavat lausunnot ovat mahdollisia.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan näiden järjestöjen antamien suosituksien tai puoltavien lausuntojen tulee olla väiteasetuksen sekä muun elintarvikelainsäädännön vaatimusten mukaisia.

Lisäksi Ruokavirasto katsoo, että suositusten ja lausuntojen tulee olla sopusoinnussa yleisten ravitsemussuositusten kanssa.

7.2 Elintarvikkeiden esilläpito, tuoteryhmittely ja markkinointi myymälöissä ja verkkokaupoissa

7.2.1 Tuoteryhmittelyissä käytetyt otsikot ja kategoriat

Elintarvikkeiden esillepano tai ryhmittely ei saa johtaa kuluttajaa harhaan eikä antaa sellaista kuvaa, että elintarvikkeella olisi lääkkeellisiä ominaisuuksia. Kuluttajalle tulee olla selvää, onko hän ostamassa elintarviketta vai jotain muuta tuotetta.

Jos elintarvikkeiden esillepanossa käytetty tuoteryhmänimi tai otsikko antaa ymmärtää, että elintarvikkeen ja terveyden välillä on yhteys, katsotaan tuoteryhmänimi terveysväitteeksi ja siihen sovelletaan väiteasetuksen vaatimuksia. Jos käyttötarkoitusta kuvaava tuoteryhmänimi on yleisluontoinen terveysväite, sen alla voi Ruokaviraston näkemyksen mukaan myydä elintarvikkeita, joista on mahdollista esittää terveyshyödyn yksilöivä terveysväite. Koska tuoteryhmänimi ei liity suoraan yksittäisen elintarvikkeen mainontaan, Ruokaviraston näkemyksen mukaan pakkauksessa ei välttämättä tarvitse olla terveysväitettä, mutta elintarvikkeesta täytyy olla mahdollista esittää tuoteryhmänimeen liittyvä terveysväite.

Esimerkiksi:

• Ravitsemusväitteeksi katsottavan otsikon alla voi myydä ravintolisiä ja muita elintarvikkeita, jotka täyttävät ko. ravitsemusväitteen ehdot
  • Esimerkiksi jos hyllyotsikkona on ”Vitamiinit”, hyllyssä voi myydä elintarvikkeita, jotka ovat vitamiinin lähteitä.
• Terveysväitteeksi katsottavan otsikon alla voi myydä ravintolisiä ja muita elintarvikkeita, joista on mahdollista esittää ko. aiheeseen liittyvä terveysväite.
  • Esimerkiksi jos hyllyotsikkona on ”Vatsa”, hyllyssä voi myydä elintarvikkeita, joista on mahdollista esittää vatsan hyvinvointiin liittyvä terveysväite.
• Lääkkeelliseksi väitteeksi katsottavan otsikon alla ei voi myydä ravintolisiä tai muita elintarvikkeita.
  • Esimerkiksi jos hyllyotsikko viittaa sairauksiin tai niiden oireisiin (flunssa, kipu, särky), hyllyssä ei voi myydä elintarvikkeita.

7.2.2 Lääkkeet ja CE-merkityt lääkinnälliset laitteet

Ruokavirasto suosittelee, että ravintolisät ja muut elintarvikkeet myydään omilla hyllyillään/alahyllyillään erillään lääkkeistä ja CE-merkityistä lääkinnällisistä laitteista. Hyllyn alaotsikkona voisi olla esimerkiksi ”Ravintolisät”. Jos erillinen hylly/alahylly ei ole mahdollinen, ravintolisät suositellaan erottamaan muista tuotteista erityisellä merkinnällä, jonka avulla kuluttajan on helpompi erottaa, onko hän ostamassa ravintolisää/elintarviketta vai jotain muuta tuotetta. Näissä tapauksissa tulee huomioida, että elintarvikkeita ei kuitenkaan voi myydä sairauteen tai sen oireeseen viittaavan yläotsikon alla edes omilla nimetyillä alahyllyillään.

Lääkkeiden ja CE-merkittyjen lääkinnällisten laitteiden mainokset tulisi pitää erillään ravintolisistä ja muista elintarvikkeista niin, ettei kuluttaja voi ajatella markkinoinnin koskevan myös ravintolisää tai muuta elintarviketta. Esimerkiksi jos samaa ainetta on myynnissä sekä ravintolisänä että lääkkeenä tai lääkinnällisenä laitteena, markkinoinnissa suositellaan selkeästi ilmaisemaan mitä tuotteita/tuoteryhmiä markkinointi koskee.

7.3 Viittaukset ravitsemussuosituksiin

Elintarvikkeiden kaupallisen viestinnän yhteydessä annettu yleinen ravitsemuskasvatus tai viittaukset ravitsemussuosituksiin eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan, eivätkä antaa väärää kuvaa elintarvikkeen ravintoarvosta tai muusta laadusta. Viestin tulee olla myös väiteasetuksen mukainen.

Ruokavirasto katsoo, että ravitsemussuosituksista voi kertoa kaupallisessa viestinnässä yleisellä tasolla esimerkiksi:

• ”Ravitsemussuosituksissa suositellaan ruokajuomaksi rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita” tai
• ”Ravitsemussuosituksissa suositellaan, että kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulisi nauttia vähintään puoli kiloa päivässä”.

Jos suositus sisältää selkeän väitteen, tulee väitteen ja väitteen kohteena olevan elintarvikkeen täyttää väiteasetuksen vaatimukset. Esimerkiksi:

• Ruispikkuleipien pakkauksessa ei saa kertoa rukiin runsaskuituisuudesta yleisenä ravitsemuskasvatuksena, elleivät kyseiset pikkuleivät itsessään sisällä ”kuidun lähde” -väitteen edellyttämää määrää kuitua.
• Väitteen ”Ravitsemussuosituksissa suositellaan ruokajuomaksi rasvattomia tai vähärasvaisia maitovalmisteita, koska se on hyväksi sydämellesi” käyttö edellyttäisi, että rasvattomille ja vähärasvaisille maitovalmisteille olisi hyväksytty sydänterveyteen liittyvä terveysväite. Viittaukset esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ehkäisyyn ovat kiellettyjä.

7.4 Yksittäisen kuluttajan käyttökokemukset

Yksittäisen henkilön omakohtainen kokemus, vaikka olisikin täysin totta kyseisen henkilön kohdalla, ei täytä väiteasetuksen vaatimusta tieteellisestä näytöstä ja ennakkohyväksynnästä. Tämän vuoksi elintarvikkeiden markkinointi yksittäisen kuluttajan käyttökokemuksen avulla voidaan katsoa harhaanjohtavaksi ja väiteasetuksen vastaiseksi.

Ruokavirasto katsoo kuitenkin, että hyväksyttyihin ja ns. odotuslistalla oleviin terveysväitteisiin liittyvistä kuluttajakokemuksista on luvallista kertoa, kunhan väitteitä käytetään väiteasetuksen ja muun lainsäädännön mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan koske artiklassa 12 mainittuja lääkäreitä tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Elintarvikealan yrityksen verkkokaupassa, internetsivuilla, sometileillä, tms. esiintyvät kuluttajapalautteet ovat osa yrityksen markkinointia, ja siitä syystä yritys on vastuussa myös niiden sisällöistä. Yrityksen tulee varmistaa, että kaikessa sen kaupallisessa viestinnässä noudatetaan lainsäädännön vaatimuksia.

Ruokaviraston näkemyksen mukaan elintarvikealan yritysten on tarvittaessa poistettava etämyynnissä esitetyt kuluttajapalautteet, jotka sisältävät lääkkeellisiä väitteitä, hyväksymättömiä terveysväitteitä tai muuta lainsäädännön vastaista tietoa. Sama koskee myynnissä olevia elintarvikkeita esitteleviä julkaisuja, joissa on linkitys verkkokauppaan tai muuhun etämyyntiin.

7.5 Terveysväitteen hyväksyminen ei muuta lääkeluokittelua tai uuselintarvikestatusta

Terveysväitteiden arvioinnissa ei oteta lainkaan kantaa siihen, tulisiko väitteen kohteena oleva aine luokitella jäsenvaltioissa elintarvikkeeksi vai lääkkeeksi. Kansallisten lääkeviranomaiset päättävät siitä, mitkä aineet kussakin maassa katsotaan lääkkeiksi. Terveysväitteen hyväksyminen ei tee tähän muutosta.

Komission asetuksessa 432/2012, jolla on hyväksytty artiklan 13(1) terveysväitettä, korostetaan tätä vielä erikseen:

• (17) Aineiden lisäämistä elintarvikkeisiin tai aineiden käyttämistä elintarvikkeissa säädellään unionin ja jäsenvaltioiden erityisellä lainsäädännöllä, samoin tuotteiden luokittelua elintarvikkeina tai lääkkeinä. Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 mukainen terveysväitettä koskeva päätös, kuten kyseisen asetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukainen sisällyttäminen sallittujen väitteiden luetteloon, ei merkitse lupaa saattaa väitteen kohteena oleva aine markkinoille, päätöstä siitä, saako ainetta käyttää elintarvikkeissa, tai tietyn tuotteen luokittelua elintarvikkeeksi.

8 Väittämät, jotka eivät kuulu väiteasetuksen soveltamisalaan

Kaikkien elintarvikkeesta annettavien tietojen tulee olla totta, todennettavissa, eivätkä ne saa johtaa kuluttajaa harhaan. Tietojen on tarvittaessa perustuttava asiaan liittyviin tieteellisiin tietoihin. Elintarviketietojen on myös oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä (Elintarviketietoasetus, artiklat 7 ja 36).

Vastuu elintarvikkeesta annettavista tiedoista on elintarvikealan toimijalla. Toimijalla tulee olla näyttöä väittämän paikkansapitävyydestä. Jos toimijalla ei ole riittävää tutkimusnäyttöä väittämän totuudenmukaisuudesta, väittämää ei tule käyttää pakkausmerkinnöissä, markkinoinnissa eikä muissa elintarviketiedoissa.

Valvontatilanteessa toimijan on tarvittaessa pystyttävä todistamaan väitteen paikkansapitävyys ja väitteen tueksi oleva tutkimusnäyttö.

Ruokavirastolla ei ole oikeutta antaa ennakkohyväksyntää elintarvikkeista esitettäville väitteille ja merkinnöille.

8.1 Minkälaisia väitteitä ei katsota ravitsemusväitteiksi?

Tietoja ravintoaineen laadusta tai määrästä, joita vaaditaan muualla lainsäädännössä, ei katsota ravitsemusväitteiksi. Esimerkiksi juustojen ja eräiden makkaroiden rasvapitoisuuden ilmoittamista ei katsota ravitsemusväitteiksi.

Lisäksi tiedot ainesosista, joita on käytetty tai ei ole käytetty elintarvikkeen valmistuksessa, tai jotka kuvaavat ainesosien ominaisuuksia, eivät ole ravitsemusväitteitä.

Esimerkiksi:

• sokeroitu
• maustamaton
• makeutettu ksylitolilla/fruktoosilla
• ei sisällä maidon ainesosia
• maidoton
• lisäaineeton
• säilöntäaineeton
• laktoositon, vähälaktoosinen
• gluteeniton, erittäin vähägluteeninen
• täysjyvä.

8.2 Kauneusväitteet

EFSA on ottanut lausunnoissaan sen kannan, että selkeästi kauneuteen liittyvät väittämät eivät kuulu väitelainsäädännön piiriin. Syynä on se, ettei kauneus ole väiteasetuksen tarkoittama ”beneficial physiological effect – relates to the maintenance, reduced loss or improvement of the body”.

Ruokaviraston tulkinnan mukaan EFSA katsoo, etteivät väitteet kuulu väiteasetuksen piiriin, eikä EFSA ole siksi arvioinut tieteellisen näytön pitävyyttä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että väittämiä ei voisi käyttää. Jos toimija pystyy tieteellisten tutkimusten avulla osoittamaan väitteiden paikkansapitävyyden, väittämiä on mahdollista käyttää elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä.

Esimerkiksi hiusten kiilto, raikas hengitys, vähemmän ryppyjä ovat ns. kauneuteen liittyviä väittämiä, joita ei ole katsottu väitelainsäädännön piiriin kuuluviksi. Niitä tulee tarkastella yleisen harhaanjohtavuuden näkökulmasta. Kauneuteen liittyvien väitteiden tulee olla totta, niiden tueksi on oltava riittävästi näyttöä eikä niiden käyttö saa johtaa kuluttajaa harhaan.

Kauneusväitteiden sanamuotojen tulee olla sellaisia, ettei niistä tule mielikuvaa terveysvaikutuksesta. Kauneusväitteitä ei tule perustella terveysväitteillä, koska silloin niiden katsotaan kuuluvan väiteasetuksen piiriin. Terveysväitteet ja ns. kauneusväitteet myös kannattaa pitää erillään toisistaan elintarviketiedoissa, jottei kuluttaja virheellisesti kuvittele kauneusväitteen liittyvä ihmisen terveyteen.

8.3 Hyvin imeytyvä

Ruokaviraston näkemyksen mukaan ”hyvin imeytyvä” -väittämä ei kuulu väiteasetuksen soveltamisalaan, vaan sen käyttöä tulee arvioida yleisen harhaanjohtavuuden näkökulmasta. Jotta esimerkiksi vitamiini- tai kivennäisaineyhdisteen voi väittää olevan hyvin imeytyvä tai imeytyvän paremmin kuin muut yhdisteet, väitteen tulee olla totta, todennettavissa eikä sitä saa käyttää kuluttajaa harhaanjohtavasti.

Vitamiini- ja kivennäisaineyhdisteitä hyväksyttäessä varmistetaan myös niiden hyväksikäytettävyys elimistössä. Siksi olisi harhaanjohtavaa väittää yhdisteen olevan hyvin imeytyvä, ellei imeytyvyys selkeästi poikkea muiden vastaavien yhdisteiden imeytyvyydestä.

Sen sijaan väite, että jokin ravintoaine parantaa toisen ravintoaineen imeytymistä, on terveysväite. Esimerkiksi C-vitamiinille on hyväksytty terveysväite ”C-vitamiini lisää raudan imeytymistä”.

9 Väitteiden käytön omavalvonta ja valvonta

9.1 Toimijan omavalvonta

9.1.1 Pikaopas ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöön

Näin käytät ravitsemus- ja terveysväitteitä elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä, etämyynnissä, esillepanossa tai markkinointiaineistossa:

• Selvitä, mitä ainesosia, ravintoaineita tai muita aineita elintarvike sisältää ja kuinka paljon.
• Selvitä, mitä väitteitä elintarvikkeen sisältämistä ainesosista, ravintoaineista tai muista aineista saa esittää:
  • Ravitsemusväitteet
  • Terveysväitteet
  • Kasviperäisten aineiden odotuslistalla olevat terveysväitteet, joita voi käyttää toistaiseksi
• Selvitä, täyttääkö elintarvike ko. väitteen käytön ehdot. Onko väitteen kohteena olevaa ainetta elintarvikkeessa riittävästi?
• Käytä vain kyseiselle elintarvikkeelle sallittuja väitteitä.
  • Käytä väitteestä sanamuotoa, joka vastaa hyväksyttyä väitettä.
  • Varmista, että väite tarkoittaa samaa eikä esimerkiksi lupaa voimakkaampaa tai laajempaa terveysvaikutusta.
• Lisää pakkausmerkintöihin ja etämyynnissä annettaviin tietoihin väitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot suomeksi ja ruotsiksi.
• Esitetäänkö elintarvikkeesta väitteeksi katsottavia yleisluontoisia ilmaisuja, kuvia, symboleja, graafisia ilmaisuja, tuotenimiä, tavaramerkkejä, kuvitteellisia nimiä?
  • Varmista, että ne kaikki liittyvät väitteisiin, joita elintarvikkeesta saa esittää.
  • Pakkausmerkinnöissä ja etämyynnissä annettavissa tiedoissa liitä ne hyväksyttyyn, terveysvaikutuksen täsmentävään väitteeseen asteriskilla (*), elleivät ne ole hyväksytyn väitteen vieressä.
• Tarkasta, ettei elintarvikkeesta esitetä:
  • Lääkkeellisiä väitteitä
  • Kiellettyjä väitteitä
  • Harhaanjohtavia tietoja
• Varmista vielä, että olet huomioinut edellä olevat asiat kaikessa elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä eli pakkausmerkintöjen lisäksi etämyynnissä, elintarvikkeesta annettavissa tietoissa, esillepanossa ja kaikenlaisessa markkinoinnissa.

9.1.2 Toimijan vastuu

Elintarviketietoasetuksen artikla 8 mukaan elintarviketiedoista on vastuussa se toimija, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta pidetään kaupan. Vastuullisen toimijan on varmistettava elintarviketietojen mukanaolo ja oikeellisuus.

Elintarvikealan toimijat, jotka eivät vaikuta elintarviketietoihin, eivät saa toimittaa eteenpäin elintarvikkeita, joiden ne tietävät tai olettavat olevan lainsäädännön vastaisia. Myöskään elintarvikkeen mukana seuraavia tietoja ei saa muuttaa, jos se johtaa loppukuluttajaa harhaan.

Elintarvikealan toimijat ovat vastuussa kaikista elintarvikkeen mukana seuraaviin elintarviketietoihin sekä muuhun markkinointiin tekemistään muutoksista.

Elintarvikkeista esitettävien ravitsemus- ja terveysväitteiden käytössä vastuu jakautuu esimerkiksi seuraavasti:

• Pakkausmerkinnöissä esiintyvistä väitteistä on vastuussa se toimija, joka on muutenkin vastuussa pakkausmerkinnöistä eli elintarvikkeen valmistaja, valmistuttaja, maahantuoja (sisämarkkinoilta tai kolmansista maista), jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta pidetään kaupan. Kyseisen toimijan tulee varmistaa, että väitteitä käytetään lainsäädännön edellyttämällä tavalla, ja että pakkausmerkinnöissä on kaikki väitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot suomeksi ja ruotsiksi.
• Etämyynnissä esiintyvistä väitteistä on vastuussa se toimija, joka harjoittaa elintarvikkeiden etämyyntiä verkkokaupassa, mobiilisovelluksissa, myyntialustoilla, sosiaalisessa mediassa, tms. Esimerkiksi verkkokaupassa annettavista tiedoista on vastuussa se toimija, joka on rekisteröinyt kyseiset verkkosivut itselleen. Verkkokauppias vastaa verkkokaupassa olevista tiedoista ja aineistosta riippumatta siitä, mistä alkuperäinen markkinointimateriaali on peräisin. Kyseisen toimijan tulee varmistaa, että väitteitä käytetään lainsäädännön edellyttämällä tavalla, ja että etämyynnissä esitetään kaikki väitteiden käytön edellyttämät pakolliset elintarviketiedot suomeksi ja ruotsiksi.
• Markkinointimateriaaleissa esiintyvistä väitteistä on vastuussa se toimija, joka ne on tuottanut tai on muuten vastuussa niistä. Esimerkiksi esillepano, mainokset, nettisivut, sosiaalinen media, kaupallinen yhteistyö, tms.

Elintarvikealan toimijan tulee omavalvonnallaan varmistaa, että elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä noudatetaan väiteasetuksen sekä muun elintarvikelainsäädännön vaatimuksia.

9.1.3 Yrityksen tulee osoittaa, että elintarvikkeiden kaupallinen viestintä noudattaa väiteasetusta

Euroopan komission täytäntöönpanopäätöksen (2013/63/EU) mukaisesti hyväksyttyjäkään terveysväitteitä ei saa käyttää, ellei niiden käyttö ole täysin väiteasetuksen kaikkien vaatimusten mukaista.

Väiteasetuksen artiklan 6 mukaisesti elintarvikealan toimijan, joka esittää ravitsemus- tai terveysväitteen, on perusteltava väitteen käyttö. Viranomaiset voivat pyytää elintarvikealan toimijaa esittämään kaikki asiaankuuluvat seikat ja tiedot, jotka osoittavat, että väiteasetusta noudatetaan.

Oiva-arviointiohjeeseen 13.3 Markkinointi on listattu valvonnassa tarkastettavia asioita. Jokaisen ravitsemus- ja terveysväitteitä käyttävän yrityksen tulee varmistaa, että listatut asiat on huomioitu pakkausmerkinnöissä, etämyynnissä, markkinoinnissa ja muussa kaupallisessa viestinnässä. Tarvittaessa toimijan tulee pystyä esittämään todisteet siitä, että käytetyt väitteet ovat sallittuja ja niitä käytetään lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Jos valvonnassa herää vahva epäily siitä, että käytetyt väitteet eivät ole sallittuja tai niitä käytetään lainsäädännön vastaisesti, eikä toimijakaan pysty perustelemaan väitteiden käyttöä, tämä voi alentaa Oiva-arvosanaa.

Esimerkiksi todiste siitä, että käytetyt ravitsemus- ja terveysväitteet ovat hyväksyttyjä on se, että

• ravitsemusväitteet löytyvät väiteasetuksen liitteestä JA
• terveysväitteet löytyvät komission väiterekisteristä hyväksyttynä, ns. kasviperäisten aineiden odotuslistalta tai väitteen käytön lopettamiselle on annettu siirtymäaikaa.

9.1.4 Takaisinvedot

Toimijalla tulee olla suunnitelma siitä, kuka yrityksessä vastaa tuotteissa käytettyjen väitteiden määräystenmukaisuudesta sekä siitä, millaisiin toimenpiteisiin ryhdytään ja millaisella aikataululla, jos ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön omavalvonnassa havaitaan puutteita tai virheitä.

Mikäli toimija havaitsee tai saa tietoonsa, että hänen valmistamansa, valmistuttamansa, maahantuomansa, pakkaamansa, myymänsä, markkinoimansa tai muulla tavoin markkinoille saattamansa tuote ei täytä turvallisuudelle asetettuja vaatimuksia, on hänen ryhdyttävä toimenpiteisiin tuotteen vetämiseksi pois markkinoilta ja kuluttajien informoimiseksi.

Elintarvikkeiden markkinoinnissa kuluttajan terveydelle vaaraa aiheuttava, takaisinvetoon johtava syy on esimerkiksi elintarvikkeen markkinoiminen sairauden hoitoon niin, että markkinoinnin vuoksi asianmukainen lääketieteellisen hoito saatetaan korvata elintarvikkeen nauttimisella.

9.2 Viranomaisvalvonta

Elintarvikkeista esitettyjen ravitsemus- ja terveysväitteiden valvonta kuuluu elintarvikelain mukaiseen elintarvikevalvontaan. Valvontaviranomaisten on suoritettava virallisia tarkastuksia valvoakseen ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen noudattamista valvonta-asetuksen (EU) N:o 2017/625) mukaisesti. Tarvittaessa on käytettävä hallinnollisia pakkokeinoja sen varmistamiseksi, että toimija korjaa elintarvikkeiden kaupallisessa viestinnässä käytetyt väitteet väiteasetuksen ja muun elintarvikelainsäädännön mukaiseksi.

Euroopan komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/63/EU mukaisesti hyväksyttyjäkään ravitsemus- ja terveysväitteitä ei saa käyttää, ellei niiden käyttö ole täysin väiteasetuksen kaikkien vaatimusten mukaista. Kansallisten viranomaisten on ryhdyttävä valvontatoimiin myös, jos hyväksyttyjä ravitsemus- tai terveysväitteitä käytetään väiteasetuksen vastaisesti.

9.2.1 Valvontaviranomaiset

Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisten tehtävänä on valvoa alueensa elintarvikealan toimijoiden kaupallisessa viestinnässä esitettyjä ravitsemus- ja terveysväitteitä. Pakkausmerkintöjen ja etämyynnin lisäksi tämä koskee elintarvikkeiden markkinointia esimerkiksi internetissä ja somessa.

Ruokaviraston tehtävänä on valtakunnallisesti suunnitella, ohjata ja kehittää ravitsemus- ja terveysväitteiden valvontaa. Ruokaviraston voi käsitellä erityisen vaikeat, valtakunnallisesti merkittävät markkinoinnin valvontatapaukset. Ruokaviraston tarkastuseläinlääkärit valvovat omavalvonnan toimivuutta ja toteutumista toimialueillaan ottaen siinä myös huomioon elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteisiin liittyvät vaatimukset. Ruokaviraston rajavalvonta vastaa EU:n ulkopuolisista maista tuotavien eläinperäisten elintarvikkeiden vaatimustenmukaisuuden valvonnasta.

Tulli valvoo sisämarkkinoilta ja EU:n ulkopuolelta maahantuotavia ei-eläinperäisiä elintarvikkeita.

Muut valvontaviranomaiset (esimerkiksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira, Puolustusvoimat) huolehtivat elintarvikkeista esitettyjen ravitsemus- ja terveysväitteiden valvonnasta omalta osaltaan.

9.2.2 Valvonnan toteuttaminen

Oiva-arviointiohjeessa 13.3 Markkinointi on esitetty asiat, joiden lainsäädännön mukaisuus toimijan tulee hallita omavalvonnallaan, ja joihin valvonnassa tulee keskittyä.

Väiteasetuksen artiklan 6 mukaisesti elintarvikealan toimijan, joka esittää ravitsemus- tai terveysväitteen, on perusteltava väitteen käyttö. Toimijan tulee pystyä esittämään todisteet siitä, että käytetyt väitteet ovat sallittuja ja niitä käytetään lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Valvontaviranomaiset voivat pyytää elintarvikealan toimijaa esittämään kaikki asiaankuuluvat seikat ja tiedot, jotka osoittavat, että väiteasetusta noudatetaan.

Jos valvontaviranomainen havaitsee, että elintarvikealan toimija rikkoo voimassa olevia elintarvikemääräyksiä, valvojan tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi. Tarvittaessa tulee käyttää elintarvikelain mukaisia hallinnollisia pakkokeinoja.

Valvonnassa tulee puuttua niihin virheisiin, josta toimija on vastuussa ja voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. Jos valvontaviranomainen havaitsee tuotteissa sellaisia virheitä tai puutteita, joihin toimija ei voi vaikuttaa, tulee valvontatoimia jatkaa vastuussa olevan toimijan kanssa. Asia tulee siirtää ko. toimijan kotikunnan valvontaviranomaiselle valvottavaksi.

Liite 1 Esimerkkejä Ruokaviraston lääkkeellisiksi katsomista väitteistä

Sydän ja verisuonitaudit

• Vähentää rytmihäiriöitä
• Auttaa suojautumaan sydän- ja verisuonisairauksilta
• Estää tukkeumien muodostumista verisuonissa
• Ehkäisee verihiutaleiden kokkaroitumista ja siten verisuonitukosten syntymistä
• Aineen X puute altistaa sepelvaltimotaudille.

Luuston terveys ja osteoporoosi

• Estää osteoporoosia
• Aine X osallistuu osteoporoosin ehkäisyyn.

Fyysinen suorituskyky

• Yhdiste X auttaa rasitusvammoissa
• Nopeuttaa liikunnasta aiheutuneiden vammojen paranemista.

Painonhallinta, insuliiniherkkyys, diabetes

• Alentaa kohonnutta verensokeria
• Yhdiste X soveltuu aikuisiän diabeteksen ehkäisyyn
• Apuna sokeritaudin hoidossa.

Syöpä

• Suojaa / auttaa suojautumaan syövältä
• Vähentää kasvainten uusiutumista
• Yhdiste X estää uusien verisuonten kasvua eli angiogeneesia
• Aktivoi antikarsinogeenisia entsyymeitä.

Mielentila, psyykkinen suorituskyky

• Auttaa masennuksessa
• Apuna silloin, kun olo on tuskastunut
• Vähentää levottomuutta ja ahdistuneisuutta
• Ramppikuumepilleri
• Tilapäisen unettomuuden lievitykseen
• Ehkäisee dementiaa.

Vatsan ja suoliston terveys ja immuniteetti

• Ruoansulatuksen vajaatoimintaan
• Vatsakipuun
• Mahavaivoihin
• Koliikkioireisiin
• Löysälle ja kovalle vatsalle
• Estää ummetusta / auttaa ummetuksessa
• Lievästi laksatiivinen
• Ennaltaehkäisee / hoitaa ripulia
• Lyhentää ripulisairauksien kestoa ja lievittää oireita
• Vähentää maha-suolikanavan sairauksia
• Estää suolitulehduksia ja infektioita
• Auttaa tulehduksellisiin vatsavaivoihin
• Häätää helikobakteerin
• Vähentää taudinaiheuttajien aktiivisuutta suolistossa
• Lievittää laktoosi-intoleranssin oireita. Sopii hyvin laktoosi-intolerantille.
• Suojaa vatsaa lääkekuurin aikana.

Nivelvaivat

• Ehkäisee niveloireita
• Lievittää nivel- ja reumavaivoja
• Estää nivelkipua vähentämällä tulehdusta
• Hidastaa kudosvaurioiden syntyä
• Lievittää osteoartriitista (nivelrikko) kärsivien nivelten kipua ja tulehdustilaa
• Vähentää tulehdustekijöiden muodostumista sidekudoksessa
• Tukee kehon omaa paranemisprosessia leikkauksen tai trauman jälkeen
• Apuna nivelkulumissa / kihdissä
• Ehkäisee nivelruston hajoamista
• Vähentää nivelten jäykkyyttä ja raajojen liikuntarajoitteisuutta.

Vilustumisoireet

• Flunssaan
• Ensiapuna vilustumiseen
• Voidaan käyttää helpottamaan kurkkukipua ja vilustumisen oireita
• Hoitaa ylähengitysteiden tulehdusta
• Käytetty perinteisesti ärsyttävään ja kuivaan yskään / bronkiaaliseen katarriin (keuhkoputkikatarriin) / hinkuyskään / kouristukselliseen yskään / lievittämään kurkun karheuttaa / astman hoidossa
• Yhdiste X lisää liman eritystä / irrottaa ja poistaa limaa / vähentää hengitysteiden limaisuutta / helpottaa tukkoista oloa ohentamalla sitkeää limaa / vaikuttaa ekspektoranttisesti / vaikuttaa spasmolyyttisesti (kouristusta vähentävästi) / hillitsee hengitysteiden ärsytystä
• Helpottaa lasten yskää
• Vähentää hengitysteiden bakteereja.

Tulehdukset

• Vähentää / estää / ennaltaehkäisee / auttaa ehkäisemään / saattaa helpottaa / hillitsee tulehdusta / tulehdusoireita
• Vaikuttaa anti-inflammatorisesti poistaen tulehdusta
• Luonnon oma antibiootti.

Mikrobien kasvu

• Estää haitallisten bakteerien / haavabakteerien / hiivojen / sienten / virusten / mikrobien toimintaa
• Estää tauteja aiheuttavien bakteerien jakaantumista / lisääntymistä
• Estää haitallisten mikro-organismien kasvua
• Tappaa bakteereja / sieniä / hiivamikrobeja / pieneliöitä
• Suojaa haitallisia patogeeneja vastaan
• Sisältää mikrobeja tuhoavia aineita. Tuottaa antimikrobisia yhdisteitä.
• Häätää hiivan
• Yhdiste X on vaikutuksiltaan antibakteerinen / antimikrobinen / fungistaattinen/ fungisidinen / virusstaattinen / antiseptinen / desinfektoiva
• Luonnollinen / luonnon antibiootti. Sisältää antibioottisia aineita. Vähentää antibioottiresistenssiä. Suositellaan käytettäväksi erityisesti antibioottihoidon yhteydessä.

Allergiat

• Vähentää allergioita / allergiaoireita
• Tutkimuksissa saatu lupaavaa näyttöä yhdisteen X vaikutuksesta allergioiden ehkäisyyn
• Tuotteesta Y on apua siitepölyallergiselle. Helpottaa oloa siitepölyaikana.

Eturauhanen

• Vähentää eturauhasen liikakasvua
• Eturauhasvaivoihin.

Virtsatiet

• Vähentää virtsaamisvaivoja. Aineen A vaikutusta on tutkittu virtsatietulehdusten ehkäisyssä. Vähentää virtsatieinfektioita.

Iho

• Haavoille. Helpotusta akneen / psoriasikseen / ihottumiin / pieniin iho-ongelmiin.

Hampaat

• Estää kariesta. Ehkäisee hampaiden reikiintymistä. Ehkäisee kariesta aiheuttavan bakteerin tarttumista aikuisesta lapseen.

Suu

• Helpottaa kserostomian oireita.

Limakalvot

• Suojaa ärtynyttä limakalvoa / limakalvoa vaurioitumiselta. Estää limakalvojen tulehduksia.

Silmät

• Ehkäisee harmaakaihia. Auttaa glaukoomassa. Vähentää retinopatiaa.

Kipu

• Auttaa lieventämään kipuja
• Vähentää kiputuntemuksia
• Vähentää kipulääkkeiden tarvetta
• Kolottaako?

Häiriöt

• Auttaa rasva-aineenvaihdunnan / maksan / haiman / hermoston jne. häiriöissä

Puutokset

• Vitamiinin / kivennäisaineen X puutoksen ehkäisyyn.

Rohdos / lääke jne.

• Aine A on tehokas rohdos
• Yksi maailman vanhimpia lääkekasveja
• Yksi tunnetuimpia yrttilääkinnässä käytetyistä rohdoksista
• Vanha lääkeyrtti
• Perinteinen kasvisrohto
• Antiseptinen lääkekasvi
• Itsehoidon perustaksi
• Rohdos- tai kansanlääkintäkäyttöön
• Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä käytetty
• Tutkimusnäyttöä sairauksien hoidossa.

Voimaantulo

Tämä ohje on voimassa 22.1.2024 lähtien ja se korvaa aikaisemman version (Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohje 17052/4, julkaistu 22.8.2017).