Hevonen - pito, hoito ja hyvinvointi: Lainsäädäntöä koottuna

Tähän oppaaseen on koottu yhteen hevosten, aasien ja niiden risteytymien pitoa ja hyvinvointia koskevien eläinten hyvinvointisäädösten sisältöä. Se, mitä tässä oppaassa todetaan hevosista, koskee kaikkia edellä mainittuja hevoseläimiä. Lisätietoja erityisesti uuden hevosten hyvinvointiasetuksen mukanaan tuomista vaatimuksista löytyy koottuna myös Ruokaviraston verkkosivuilta Hevoset. Oppaassa käsitellyt asiat liittyvät pääasiassa eläinten kohteluun ja pitoedellytyksiin, eikä esimerkiksi kaikkia hevosyrittämiseen liittyviä vaatimuksia ole sisällytetty oppaaseen. Lisäksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten kohtelusta on säädetty erikseen.  

Lähteinä käytetyt säädöstekstit löytyvät luettelosta alla linkkeineen. Eläinten hyvinvointilainsäädäntöön voi tutustua myös maa- ja metsätalousministeriön F-rekisterissä. 

Lainsäädäntölähteet:

Määritelmät:

Tässä oppaassa tarkoitetaan:

• hevosella hevosta (ml. ponit), aasia ja niiden risteymää (muuli);
• tallilla rakennusta, jossa hevosia pidetään joko yksittäiskarsinoissa tai ryhmäkarsinoissa;
• pihatolla rakennusta tai rakennuksen osaa, jossa hevosia pidetään ja joka tarjoaa hevosille kuivan makuutilan ja mahdollisuuden ulkoilla vapaasti;
• tarhalla aidattua aluetta, jossa hevosella on mahdollisuus liikkua vapaasti ulkona, sekä laidunta kasvukauden ulkopuolella.

Eläinten hyvinvointilain yleiset periaatteet

Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023, myöhemmin eläinten hyvinvointilaki) on tarkoitettu edistämään eläinten hyvinvointia, itseisarvoon perustuvaa kunnioitusta ja hyvää kohtelua. Lain avulla pyritään suojelemaan eläimiä niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta parhaalla mahdollisella tavalla. Lakia täydennetään eläinlajikohtaisilla ja muilla asetuksilla. Tähän oppaaseen on koottu hevosten pitoon vaikuttavia lainsäädännöllisiä vaatimuksia siten, että se toimii esittelynä hevosten pitäjää ja hoitajaa koskeviin vaatimuksiin.

Eläinten hyvinvointilain perusperiaatteiden mukaisesti eläimiä on kohdeltava hyvin ja niitä kunnioittaen, huomioiden eläinyksilön lajityypillinen käyttäytyminen ja tottumus käsittelyyn. Eläintä on kohdeltava rauhallisesti.

Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä niiden hyvinvointia saa tarpeettomasti vaarantaa. Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta eikä hylätä.

Eläinten hyvinvoinnin valvonta

Eläinten hyvinvointilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvotaan eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa. Tarkastuksia suorittavat valvontaviranomaiset, jotka voivat tarvittaessa hyödyntää asiantuntijoita. Eläintenpitäjä on velvollinen avustamaan viranomaista eläinten hyvinvoinnin valvonnassa. Lisätietoa mm. valvovista viranomaista ja valvontaperusteista löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta Eläinsuojelun valvonta.

Tarkastuksen tekijällä on oikeus tarkastaa eläin, eläimen pitopaikka ja muut eläintenpitoon liittyvät tilat, eläintä varten tarkoitettu ravinto, juotava, varusteet ja välineet sekä eläintenpitoon liittyvät tiedot ja asiakirjat sekä muut valvonnan kannalta merkitykselliset seikat. Tarkastajalla[SV4]  on oikeus tallentaa ääntä ja kuvaa, sekä ottaa maksutta valvontaa varten tarvittavia näytteitä. Tarkastuslomakeisiin on mahdollista tutustua Ruokaviraston verkkosivuilla Eläinten suojelu ja kuljetus.

Epäiltäessä eläintä hoidettavan tai kohdeltavan eläinten hyvinvointilain vastaisesti, on tarvittaessa otettava yhteyttä paikalliseen valvontaviranomaiseen, esimerkiksi kunnaneläinlääkäriin tai poliisiin. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös sellaisia laissa määritettyjä toiminnanharjoittajia, jotka voivat muussa tilanteissa olla salassapitovelvollisia. Lisätietoa ilmoitusvelvollisuudesta Ruokaviraston verkkosivujen uutisesta.

Eläinten pitopaikan rekisteröiminen ja hevosrekisteri-ilmoitukset

Hevosen pitäjän on rekisteröitävä vastuullaan olevat pitopaikat Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Rekisteröinnin yhteydessä pitäjä ilmoittaa pitopaikassa pidettävät eläinlajit ja täyttää eläintenpitoilmoituksen. Mikäli eläintä pidetään yhteispitopaikassa (esim. vuokratalli), rekisteröinnistä vastaa ensisijaisesti pitopaikasta vastaava toimija. Kun eläintenpito jossain vaiheessa loppuu tai ilmoitettuihin tietoihin tulee muita muutoksia, toimijan tulee ilmoittaa tästä 30 vuorokauden kuluessa eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin.

Hevosten pitopaikasta vastaavan toimijan on pidettävä kirjaa pitopaikassa olevista, siellä syntyneistä tai kuolleista, sinne saapuvista ja sieltä lähtevistä eläimistä.

Lisäohjeita pitopaikan rekisteröinnistä ja rekisteritietojen muutoksista löytyy mm. Ruokaviraston verkkosivuilta Hevoseläinten pidon ja pitopaikan rekisteröinti sekä Ruokaviraston nettisivuillaan ylläpitämästä eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisterin ohjeesta.

Hevosen tunnistaminen ja ilmoittaminen rekisteriin

Hevoset merkitään eläimen tunnistuskoodin sisältävällä mikrosirulla ja tunnistetaan lisäksi elinikäisellä tunnistusasiakirjalla (hevospassi). Tunnistusasiakirjan myöntävä taho vastaa myös hevosen merkitsemisestä mikrosirulla. Hevosen pitäjän on haettava tunnistusasiakirjaa viimeistään kaksi kuukautta ennen kuin

• eläin lähtee syntymäpitopaikastaan yli 30 pv ajaksi, tai
• eläin saavuttaa 12 kk iän.

Tunnistamisasiakirjan myöntämisen yhteydessä tunnistusasiakirjan myöntäjä tallentaa hevosen tiedot rekisteriin.

Hevosen pitäjän on ilmoitettava Suomeen toisesta maasta tuotu hevonen rekisteriin 7 päivän kuluessa tuonnista. Lisätietoa löytyy Ruokaviraston verkkosivulta Hevoseläimen kirjaaminen tietokantaan.

Tunnistusasiakirjan on oltava aina saatavilla siinä pitopaikassa, missä hevoseläintä pidetään. Tunnistusasiakirjan on oltava hevoseläimen mukana myös kuljetuksen aikana. Eläintä, joka ei ole asianmukaisesti tunnistettu, ei saa siirtää pitopaikasta tai ottaa vastaan pitopaikkaan.

Jos hevoseen kiinnitetty mikrosiru lakkaa toimimasta, se tulee korvata uudella mahdollisimman pian. Toimimaton mikrosiru tulee uusia joka tapauksessa 30 päivän sisällä siitä, kun toimimattomuus havaittiin, ja ennen kuin eläin siirretään pois sen tavanomaisesta pitopaikasta.

Hevosen kuoltua hevosen pitäjän on palautettava hevosen tunnistusasiakirja sen myöntäneelle taholle 30 päivän kuluessa hevosen kuolemasta.

Lisätietoa hevosten tunnistamisen ja rekisteröinnin vaatimuksista löytyy Ruokaviraston verkkosivujen Eläinten tunnistaminen ja rekisteröinti -osion kohdasta Hevoseläimet.

Ammattimainen tai muutoin laajassa mitassa tapahtuva hevosenpito

Jos hevosten pito on ammattimaista tai muutoin laajassa mitassa harjoitettua, tulee toimijan ilmoittaa hevosten pitopaikkaa ja pitoa koskevien tietojen lisäksi eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin tiedot myös tiedot eläintenpitäjän pätevyydestä sekä selvitys eläinten hoidon järjestämisestä.

Hevosten pitoa voidaan pitää ammattimaisena tai muutoin laajassa mitassa tapahtuvana, jos kyseessä on:

• hevosten laajamittainen pito, kun toimija pitää vähintään seitsemää yli 12 kuukauden ikäistä hevosta.
• hevosten säännöllinen kaupanpitäminen tai muu luovuttami­nen, kun toimija myy tai muutoin luovuttaa vähintään kuusi hevosta vuodessa.
• hevosten vuokraaminen, ottaminen säilytettäväksi, hoidettavaksi, valmennettaviksi tai koulutettaviksi, tai opetuksen antaminen ko. eläinten käytössä ja käsittelyssä, kun toimija pitää samanaikaisesti ja säännöl­lisesti yhteensä vähintään kuutta eläintä.
• seura- ja harrastuseläinten säännöl­linen kau­panpitäminen, muu luovuttaminen, välittäminen tai laajamittainen pito, joka koskee yhteen laskettuna vähintään 15 koiraa, kissaa, frettiä, kaniinia tai hevosta.

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa hevosia pitävällä on oltava soveltuva koulutus tai vastaava pätevyys tehtäviensä vastuulliseen hoitamiseen. Hevosten pitäjä on vastuussa siitä, että elämiä on hoitamassa riittävä määrä päteviä henkilöitä, jotka pitäjä on ohjeistanut eläinten asianmukaiseen hoitoon.

Hevosen hoito

Hoitajan pätevyys ja vastuut

Hevosen pitäjällä on oltava riittävä osaaminen eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Mikäli eläinten hoitoon osallistuu myös muita henkilöitä, pitäjä on vastuussa heidän ohjeistuksestaan ja opastuksestaan. Alle kuusitoistavuotias henkilö ei voi olla yksin vastuussa hevosten hyvinvoinnista. Huoltaja tai muu valvoja on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei hänen valvonnassaan oleva alle 15-vuotias lapsi vaaranna eläinten hyvinvointia.

Lajityypillinen käyttäytyminen osana hyvinvointia

Hevosen hoitajan tulisi olla tietoinen lajin oleellista käyttäytymistarpeista, jotta hoidossa voidaan ottaa huomioon mahdollisuudet toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä liittyen:

• liikkumiseen
• leikkiin
• lepoon
• kehonhuoltoon
• syömiseen
• ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen
• sosiaalisiin suhteisiin.

Hevosella on oltava pysyvässä pitopaikassa näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen, jollaiseksi luetaan hevosen lisäksi aasi ja muuli. Aasilla on kuitenkin oltava pysyvässä pitopaikassa näkö- ja kuuloyhteys lajitoveriinsa, eli toiseen aasiin.

Hevosella on lisäksi oltava mahdollisuus päivittäiseen turpakosketukseen toisen hevosen kanssa karsinassa, pihatossa, tarhassa tai laitumella. Aasilla on kuitenkin oltava mahdollisuus päivittäiseen turpakosketuksen lajitoverinsa, eli toisen aasin kanssa.

Poikkeuksia vaatimukseen näkö- ja kuuloyhteydestä ja turpakosketusmahdollisuudesta:

• yksi tai useampi hevonen on poissa lyhytaikaisesti tarhauksen, liikuttamisen, kilpailu- tai valmennusmatkan tai muun vastaavan syyn takia
• yhdestä tai useammasta hevosesta on jouduttu äkillisesti luopumaan alle 12 viikkoa sitten
• lyhytaikainen eläinlääketieteellinen syy.

Poikkeuksia ainoastaan vaatimukseen turpakosketusmahdollisuudesta:

• oriit
• eläinlääkärin toimitilat, karanteenitalli ja siittolat
• lyhyet kilpailu- ja valmennustapahtumat.

Alle 24 kk vanhalla hevosella on turpakosketusmahdollisuuden lisäksi oltava tarhassa ja laitumella seuranaan vähintään yksi toinen hevonen, ellei poikkeaminen ole perusteltua vahingoittamisen vaaran vuoksi kengitetyillä hevosilla. 

Sosiaaliset suhteet tulisi huomioida eläinryhmän kokoonpanossa ainakin iän, sukupuolen ja koon osalta. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää eläinten keskinäisiin suhteisiin. Jos eläimet suhtautuvat vihamielisesti toisiinsa tai voivat muusta syystä vahingoittaa toisiaan, ne on pidettävä erillään toisistaan. Vaihtoehtoisesti eläimellä on oltava mahdollisuus paeta ja piiloutua muilta eläimiltä.  

Sosiaaliset suhteet vaativat erityistä huomiota eläinryhmiä yhdistettäessä ja tuotaessa uusia eläimiä jo olemassa olevaan ryhmään. Tällöin sosiaalisten suhteiden (uudelleen)muodostumisesta voi mahdollisesti aiheutua ongelmia, joihin hoitajan on varauduttava loukkaantumisten ja muun hyvinvoinnin vaarantumisen ennaltaehkäisemiseksi.

Kohtelu ja käsittely

Hevosia on kohdeltava rauhallisesti ja niiden käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi niille ominaista lajityypillistä käyttäytymistä. Hevonen on totutettava käsittelyyn varhaisella iällä. Mikäli eläin kuitenkin on tottumaton käsittelyyn, se on otettava huomioon eläintä käsiteltäessä.

Hevosta ei saa käsitellä kovakouraisesti, eikä tarpeettomasti vahingoittaa. Hevosen käsittely tai sitominen tarpeetonta kipua ja kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Hevosta ei saa kytkeä kuolaimista.

Hevosen jalkoja ei saa sitoa yhteen, ellei ole kyse astutusliinojen tilapäisestä käytöstä astutuksen, siemennyksen tai eläinlääketieteellisen tutkimuksen ja toimenpiteen yhteydessä. Hevosen kielen saa sitoa vain ajamisen ajaksi, jos se on tarpeen estämään kielen nostaminen kuolaimen päälle. Sitomisessa on käytettävä materiaalia, joka ei aiheuta kudosvaurioita eikä häiritse verenkiertoa.

Imppauspantaa saa käyttää ainoastaan eläinlääketieteellisestä syystä viimesijaisena keinona, jos muut toimenpiteet hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi eivät estä imppaamista.   

Hevosen varusteiden on oltava yksilölle sopivia ja ehjiä. Varusteiden puhtaudesta ja kunnosta on huolehdittava. Rikkoutuneita varusteita ei saa käyttää.

Hevosta ei saa värjätä ulkonäön muuttamiseksi. Hännän typistäminen on kielletty. Hevosen turpakarvoja ei saa poistaa.

Kytkeminen

Hevosta ei saa pitää jatkuvasti paikalleen kytkettynä, eikä sen liikkumista saa jatkuvasti rajoittaa kääntymisen estävillä rakenteilla.

Hevosta ei saa kytkeä kuolaimista. Hevosta saa pitää tarhassa ja laitumella kytkettynä ainoastaan tilapäisesti ja siten, että se on jatkuvasti valvonnassa.

Hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen

Eläimen omistajan ja hoitajan on omalla toiminnallaan pyrittävä ehkäisemään eläinten vahingoittumista ja sairauksia. Hevonen on rokotettava tarvittaessa. Hevosen loishäädöstä on huolehdittava.

Eläimelle tulee tarjota edellytykset puhtauteen ja muuhun kehonhoitoon. Hevosten kavioiden puhdistuksesta on huolehdittava. Kaviot on vuoltava säännöllisesti ja tarvittaessa kengitettävä. Liukkaalla kelillä hevosen kengät on varustettava hokeilla tai muilla liukastumisen estävillä varusteilla.

Eläimenpitäjän on huolehdittava siitä, että eläinlääkärin tarkastaa hevosen suun ja hampaat säännöllisesti toimesta, ja hampaat on tarvittaessa hoidettava.

Kuolaimia käytettäessä kuolainalueen kunto on tarkastettava säännöllisesti. Jos tarkastuksessa havaitaan kuolainalueen vaurioita, on niiden korjaamiseksi ja uusien vaurioiden ehkäisemiseksi ryhdyttävä välittömiin toimiin.

Hevosen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkastettava riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useammin. Tarkastuksen aikana eläimeen on kiinnitettävä erityistä huomiota, mikäli yksilö kuuluu seuraaviin eläinryhmiin:

• tiineyden loppuvaiheessa oleviin
• synnyttäviin
• vastasyntyneisiin
• sairaisiin
• heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin.

Eläinten hyvinvoinnin seurantaan on kiinnitettävä erityistä huomiota myös hoito-olosuhteiden muuttuessa.  Jos tarkastuksessa havaitaan jotain poikkeavaa, tilanteen selvittämiseksi ja korjaamiseksi on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin.

Sairaalle tai vahingoittuneelle eläimelle on viipymättä annettava asianmukaista hoitoa. Tarpeen vaatiessa eläimelle on hankittava eläinlääketieteellistä hoitoa. Lisäksi tulee varmistaa, että [SV8] hevosella on mahdollisuus riittävään lepoon. Sairaudesta tai vammasta riippuen hevonen voidaan myös joutua tilapäisesti erottamaan muista eläimistä, kuitenkin mahdollisuuksien mukaan näköyhteydellä toisiin hevosiin (kts. Lajityypillinen käyttäytyminen osana hyvinvointia).

Sairauden tai vamman vakavuuden niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava. Eläintä ei saa pitää hengissä siten, että se on eläimen kokeman kivun tai kärsimyksen vuoksi julmaa eläintä kohtaan.  

Juotto ja ruokinta

Hevoselle on annettava sopivissa määrin hyvälaatuista ravintoa ja vettä, jotka vastaavat niin eläimen fysiologisia tarpeita, kuin myös olennaisia käyttäytymistarpeita. Hevosen on saatava riittävästi karkearehua. Karkearehun saanti on järjestettävä siten, ettei hevosen tarvitse olla ilman karkearehua yhtäjaksoisesti yli kuutta tuntia. 

Ruokinta- ja juoma-astioiden puhtaudesta on huolehdittava.

Jokaisen hevosen riittävä ravinnonsaanti on varmistettava, ruokintakalusteiden asennus ja yksilölliset tarpeet huomioiden. Juoma- ja ruokintapaikkojen määrä on suhteutettava pitopaikan eläinmäärään. Ryhmässä pidettävien ja ruokittavien hevosten on mahduttava syömään samanaikaisesti. Ruokinta- ja juottoautomatiikan toimintahäiriöiden varalle on oltava varautumissuunnitelma, jolla eläinten hyvinvointi turvataan poikkeustilanteessa.

Pysyvässä pitopaikassa hevosen saatavilla on oltava jatkuvasti sulaa vettä. Hevosen saatavilla on oltava jatkuvasti vettä myös tilapäisessä pitopaikassa. Jos vesi tilapäisessä pitopaikassa jäätyy, hevosen saatavilla on oltava sulaa vettä kuitenkin vähintään kuuden tunnin välein.

Riittävä juomapaikkojen määrä varmistetaan siten, että pihatossa jokaista alkavaa 20 hevosen ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia, mutta kuitenkin aina vähintään kaksi juoma-astiaa yli 10 hevosen ryhmälle. Juoma-automaatteja on oltava yksi jokaista alkavaa 10 hevosen ryhmää kohden. Juoma-automaatissa veden virtausnopeus on oltava vähintään 6 litraa minuutissa ja hevosten on osattava käyttää niitä. Esimerkkejä juomapaikkojen määrän mitoituksesta löytyy myös Ruokaviraston verkkosivuilta hevosten hyvinvoinnista annettua asetusta koskevasta artikkelista.

Veden ja rehun saannin vaatimuksista on mahdollista poiketa eläinlääketieteellisistä syistä. Lisäksi vettä ei edellytetä vastasyntyneille eläimille.

Eläimen pakkosyöttäminen ja -juottaminen on kielletty, ellei se ole tarpeen eläinlääketieteellisestä syystä.

Eläinjalostus ja hevosten lisääntyminen

Eläinjalostuksessa on pyrittävä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen.

Jalostukseen ei saa käyttää:

• jalostusyhdistelmää, joka todennäköisesti aiheuttaa jälkeläiselle merkittävää hyvinvointihaittaa sairauksien tai muiden ominaisuuksien muodossa
• eläintä, joka ei perinnöllisen sairauden tai ominaisuuden vuoksi kykene lisääntymään luonnollisesti
• eläintä, jolle lisääntymisestä todennäköisesti aiheutuu merkittävää hyvinvointihaittaa
• jalostusmenetelmää, josta voi aiheutua merkittävää haittaa eläimen hyvinvoinnille.

Hevosen omistajan tai pitäjän on toiminnallaan ehkäistävä eläintensä hallitsematon lisääntyminen. Ennaltaehkäiseviä toimia ovat esimerkiksi eläinten ryhmittely ja valvonta, sekä eläinlääkärin suorittama kastraatio.

Lisätietoja hevosten keinollisesta lisäämisestä löytyy kohdasta Hevoselle suoritettavat toimenpiteet.

Varsan hyvinvoinnista huolehtiminen

Tamman ja varsan yhteiskarsinan pinta-alan on vastattava tilavaatimuksia.

Varsaa ei saa vieroittaa alle puolen vuoden ikäisenä.  Mikäli varhaisempi vieroitus kuitenkin on perusteltua varsan kokonaishyvinvoinnin kannalta, säädetystä vieroitusiästä on sallittua poiketa enintään 15 päivää. Tällöin on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että varsa on kehitystasoltaan valmis vieroitettavaksi. Myös eläinlääkärin arvio vieroituksen tarpeellisuudesta tamman tai varsan terveydelle voi olla peruste puolen vuoden vieroitusiästä poikkeamiselle.

Vieroituksen tulee tapahtua vaiheittain, ja varsalla on oltava toinen hevonen seuranaan tarhassa ja laitumella 24 kk ikään saakka.

Varsat on tunnistettava ja rekisteröitävä asianmukaisesti vuoden ikään mennessä, tai sitä ennen, jos ne siirretään syntymäpitopaikastaan yli 30 pv ajaksi. Lisätietoa varsan tunnistamisesta ja rekisteröinnistä löytyy kohdasta Hevosen tunnistaminen ja ilmoittaminen rekisteriin.

Hevoselle suoritettavat toimenpiteet

Leikkaus tai muu kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide on sallittu vain silloin, jos se on hevosen hyvinvoinnin kannalta tarpeellinen. Kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä on käytettävä kivunlievitystä. Poikkeuksena voidaan pitää tilanteita, joissa kipu on lievää ja hetkellistä tai toimenpide ei siedä viivytystä.

Leikkauksen tai siihen verrattavan toimenpiteen saa pääsääntöisesti suorittaa vain eläinlääkäri. Esimerkiksi hevosen sudenhampaan poistaminen on sallittua vain eläinlääkärin suorittamana asianmukaista kivunlievitystä käyttäen. Hevosen kastrointi on sallittua vain eläinlääkärin suorittamana kirurgisena toimenpiteenä asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä käyttäen.

Tietyissä tapauksissa myös pätevä henkilö tai muu soveltuvasti koulutettu henkilö voi suorittaa tietyn toimenpiteen.

Pätevä henkilö saa asettaa hevoselle merkitsemiseen tarkoitetun mikrosirun, sekä ottaa lievää ja hetkellistä kipua aiheuttavan kudosnäytteen terveydenhoidollista ja jalostuksellista käyttöä varten.  Pätevällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on riittävä osaaminen toimenpiteen suorittamiseksi ilman tarpeetonta kipua, kärsimystä tai eläimen hyvinvoinnin vaarantumista. Hevosen mikrosirun asettajalla tulee olla hevosten tunnistamislainsäädännön mukainen toimivalta hevosten tunnistamiseen.

Soveltuvasti koulutettu henkilö saa keinosiementää hevosia suoritettuaan hevosten keinosiemennyksen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon, tutkinnon osan tai sitä vastaavan koulutuksen. Toimenpiteen tekijällä on oltava koulutuksen järjestäjän antama todistus ammattitaitonsa osoittamiseksi. Siemennys on tehtävä vuorokauden kuluessa eläinlääkärin suorittamasta siemennysajankohdan varmistamisesta, ja toimenpiteen saa tehdä vain kerran. Hevosen keinosiemennyksen pakastespermalla tai syväsiemennyksellä kohdunsarveen saa tehdä vain eläinlääkäri. Munasoluja ja alkioita saa kerätä ja alkioita siirtää vain eläinlääkäri.

Toimenpiteisiin käytettävien välineiden, laitteiden ja aineiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia, puhtaita ja toimintakuntoisia. Ne eivät saa aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa.

Lääkitseminen

Lääkkeiden ja lääkerehujen osalta on noudatettava eläinlääkärin antamia lääkemääräyksiä, jotka perustuvat eläinlääketieteelliseen tai eläinten hyvinvointiin liittyvään syyhyn. Mikrobilääkkeitä eli antibiootteja ei saa perusteettomasti käyttää infektion tai sairauden ennaltaehkäisemiseen.

Tunnistusasiakirja on oltava eläinlääkärin saatavilla aina eläintä hoidettaessa. Ellei tunnistusasiakirja ole saatavilla, hoitava eläinlääkäri voi lääkitä hevosta vain elintarviketuotantoeläimille hyväksytyillä lääkkeillä. Mikäli hevoselle käytetään muita kuin elintarviketuotantoeläimille sallittuja lääkkeitä, on eläinlääkärin kirjattava käyttö asianmukaisin merkinnöin elinikäiseen tunnistusasiakirjaan.  Tällöin tunnistusasiakirjaan merkitään joko kuuden kuukauden teurasvaroaika, tai tieto siitä, että eläintä ei saa teurastaa ihmisravinnoksi käytettäväksi. Hevosen pitäjän on ilmoitettava tieto hevoselle merkitystä teurastuskiellosta hevosrekisterin ylläpitäjälle 7 päivän kuluessa tapahtumasta tiedon päivittämiseksi rekisteriin (kts. Hevosen tunnistaminen ja ilmoittaminen rekisteriin). 

Hevosen kasvua tai tuotantoa ei saa edistää lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla ja valmisteilla.  Lääkkeillä ei saa vaikuttaa hevosten suorituskykyyn.

Elintarviketuotantoeläimeksi tai muuksi tuotantoeläimeksi katsottavan hevosen pitäjän on pidettävä kirjaa hevoselle annetuista lääkkeistä ja lääkerehuista mukaan lukien rokotteet ja matolääkkeet. Elintarviketuotantoeläimeksi katsotaan hevonen, joka on kelpoinen teurastettavaksi ihmisravinnoksi (tunnistusasiakirjassa ei ole teurastuskieltomerkintää). Tällaisen hevosen lääkityksistä on pidettävä kirjaa lääkitsemislaissa elintarviketuotantoeläimiltä edellytetyllä tavalla, ja kirjanpitoa on säilytettävä viiden vuoden ajan. Lääkitsemislain mukainen kirjanpitovaatimus ei koske hevosia, jotka on merkitty pysyvästi elintarvikeketjuun kelpaamattomiksi (tunnistusasiakirjaan on merkitty teurastuskielto). Muuksi tuotantoeläimeksi katsotaan hevonen, jota pidetään esim. maatalous- tai metsätyökäytössä. Tällaisen hevosen saamasta lääkityksestä on pidettävä kirjaa eläinten hyvinvointilain perusteella, ja kirjanpitoa on säilytettävä kolmen vuoden ajan. Lääkitsemiskirjanpidon pitämistä ei edellytetä hevosista, joiden tunnistusasiakirjassa on teurastuskieltomerkintä, ja jotka ovat kilpailu- tai harrastekäytössä.

Lisätietoja lääkitsemisestä, lääkintälainsäädännöstä ja lääkekirjanpidosta löytyy Ruokaviraston verkkosivujen lääkintäosiosta.

Lopettaminen ja teurastaminen tilalla

Hevonen on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, käyttäen lajille soveltuvaa lopetusmenetelmää ja tekniikkaa. Hevosen saa lopettaa vain pätevä henkilö, jolla on riittävät tiedot lopetusmenetelmästä ja -tekniikasta, sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Muille eläimille aiheutuvan häiriön tulee olla mahdollisimman vähäinen.

Lopetettava eläin on tainnutettava siten, että eläimen tajuttomuus säilyy kuolemaan saakka. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää sellaista lopetusmenetelmää, joka johtaa suoraan eläimen kuolemaan. Verenlaskun aloittaminen ilman tainnutusta ei ole sallittua.

Eläintä ei saa lopettaa viihdetarkoituksessa.

Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin (ml. muut teurastukseen liittyvät toimenpiteet) ryhdytään.

Kaikkien eläimen lopettamiseen käytettävien välineiden ja laitteiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia ja toimintakuntoisia. Välineiden ja laitteiden asianmukaisen toimintakunnon varmistamiseksi ne on tarkastettava ja huollettava säännöllisesti.

Tilalla teurastettua, tarkastamatonta lihaa saa hyödyntää vain omaan käyttöön. Kotiteurastuksesta voi lukea enemmän esimerkiksi Ruokaviraston verkkosivulta Kotiteurastus.

Lisätietoa mm. eläinten lopettamisesta, lopettamismenetelmistä ja teurastustoiminnan säätelystä löytyy Ruokaviraston verkkosivujen lopetus- ja teurastusosiosta.

Lopetetun tai kuolleen hevosen hävittäminen

Lopetetut tai kuolleet hevoset voidaan hävittää hautaamalla, polttamalla sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksytyssä käsittely- tai polttolaitoksessa, tai luonnonvaraisten eläinten ruokintaan tarkoitettuna haaskana.

Hautaaminen on sallittua koko maassa, kuitenkin siten, etteivät jäänteet aiheuta vaaraa ihmisten ja eläinten terveydelle. Ruhoa ei saa haudata pohjavesialueelle. Lisätietoja hautaamisesta Ruokaviraston verkkosivuilla Hautaaminen.  

Lisätietoja hevosen ja mikrosirun hävittämisestä, sivutuoteasetuksen mukaisista laitoksista ja hautaamispaikan valinnasta Ruokaviraston verkkosivujen sivutuoteosiossa.

Hevosen omistajanvaihdos ja siirto

Luovutus ja myynti

Hevosen myyjän tai luovuttajan on annettava eläimen vastaanottajalle hevosen elinikäinen tunnistusasiakirja, sekä tarvittavat tiedot hevosen hoidosta, pitopaikasta ja muista eläimen hyvinvointiin oleellisesti vaikuttavista seikoista. Jos hevonen on sairas tai vahingoittunut, nämä tiedot on myös ilmoitettava.

Velvollisuus tiedonantoon koskee myös tilapäistä luovutusta, kuten väliaikaista hoitoon antamista.

Eläintä ei saa pysyvästi luovuttaa alle kuusitoistavuotiaalle henkilölle ilman huoltajan suostumusta, sillä alle 16-vuotias ei voi olla yksin vastuussa eläimen hyvinvoinnista.

Hevosta ei saa pitää myynnissä torilla tai markkinoilla, ellei kyseessä ole erikseen eläinten esittelyyn tarkoitettu yleisötapahtuma. Hevosta ei voida luovuttaa arpajais- tai kilpailuvoittona.

Siirtäminen ja kuljettaminen

Hevosen siirto uuteen pitopaikkaan on kirjattava lähtö- ja määränpääpitopaikan kirjanpitoon viimeistään kolmantena päivänä tapahtumasta. Hevosen tunnistusasiakirjan on oltava aina hevosen mukana.

Hevosen kuljettaminen on sallittua vain kuljetusvälineellä ja kuljetusolosuhteissa, jotka eivät aiheuta tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Kuljetettavan hevosen tulee olla kuljetuskuntoinen.

 Lisätietoa eläinten kuljettamisesta ja kaupallisten sekä ei-kaupallisten kuljetusten jaottelusta löytyy Ruokaviraston verkkosivujen eläinkuljetusosiosta.

Eläimiä kuormattaessa, kuljetettaessa ja kuormaa purettaessa on niitä kohdeltava rauhallisesti ja kunnioittaen. Eläinten kovakourainen käsittely ja vahingoittaminen on kielletty.

Hevosen hyvinvoinnista on huolehdittava kuljetuksen aikana. Muun muassa veden, ravinnon ja levon tarve ja saanti tulee tasapainottaa kuljetusväline ja kuljetuksen kokonaisaika huomioiden. Eläimet on voitava tarkastaa ja tarvittaessa hoitaa kuljetuksen aikana.

Hevosta on suojattava kuljetuksenaikaiselta vahingoittumiselta ja sairastumiselta. Tarvittaessa vammautunut eläin on hoidettava tai lopetettava.

Kuljetusvälineen tulee olla eläimille turvallinen, sekä estää hevosen karkaaminen. Hevosella on oltava riittävästi tilaa seistä kuljetuksen aikana luonnollisessa asennossa. Tarvittaessa kuljetusvälineen tulee mahdollistaa eläimien tukemista ja erottamista osastoinnilla.

Kuljetusvälineen seinien ja lattian tulee olla kyllin tukevia kestämään eläinten paino, sekä rakenteiltaan ja materiaaleiltaan eläimille turvallisia. Lattia ei saa olla liukas ja eritteiden poistamisesta tai kuivikkeisiin imeyttämisestä on huolehdittava. Kuljetusväline tulee olla puhdistettavissa ja desinfioitavissa.

Kuljetusvälineessä on oltava riittävä ilmanvaihto. Kuljetettava hevonen ei saa kärsiä kylmyydestä, kuumuudesta, vedosta, liiallisesta kosteudesta, haitallisista kaasuista, likaantumisesta tai eläimelle haitallisesta jatkuvasta melusta.

Suomessa rekisteröidyssä hevosen maantiekuljetusvälineessä on oltava merkintä ELÄINKULJETUS tai vastaava ruotsinkielinen merkintä. Merkinnän tulee olla selkeä ja helposti havaittava. 

Mikäli eläimiä siirretään maiden välillä, on huomioitava kohdemaittain vaihtelevat tuonti- ja vientirajoitukset, joilla estetään muun muassa eläintautien leviämistä. Ruokaviraston verkkosivustolta löytyy yleistietoa tuonnista ja viennistä, sekä tarkemmin esimerkiksi eläinten siirroista EU-alueella.

Hevosen pitopaikka

Pitopaikkavaatimukset koskevat sekä tilapäisiä, että pysyviä pitopaikkoja, ellei toisin mainita. Tallia ja pihattoa koskevat erityisvaatimukset on mainittu erikseen.

Yleiset vaatimukset

Jokaisella hevosella on oltava yhtäaikaisesti pitopaikka tallissa tai pihatossa. Karsinan ja pihaton kokovaatimukset ilmenevät Tilavaatimuksista. Karsinan tai pihaton makuualueen kuivituksesta on huolehdittava hevosen riittävän puhtauden ja makuupaikan pehmeyden varmistamiseksi.

Hevosten on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa, sekä vaihtaa asentoaan vaikeuksitta. Hevosen iho ei saa rikkoontua tai kulua karvattomaksi sen käydessä makuulle tai sen noustessa jalkeille. Saman pitopaikan eläimillä on oltava mahdollisuus yhtäaikaiseen lepoon. Kaikkien hevosten on voitava halutessaan asettua makuulle yhtäaikaisesti.

Pitopaikan rakenteiden, laitteiden ja materiaalien on oltava hyvässä kunnossa ja turvallisia. Vahingoittumisen ja sairastumisen vaaran, karkaamisvaaran ja pitopaikan palovaaran on oltava mahdollisimman vähäinen. Sähköjohdot sekä muut vahingoittumisen vaaraa aiheuttavat välineet ja laitteet on sijoitettava turvallisesti.

Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävän on varauduttava tulipaloihin, sähkökatkoksiin ja muihin vastaaviin eläinten hyvinvointia uhkaaviin häiriötilanteisiin kirjallisella varautumissuunnitelmalla.

Haittaeläinten torjunnasta on huolehdittava tallin, pihaton ja niiden yhteydessä olevien rehu- ja lantavarastojen osalta.

Eläintilat on suunniteltava ja rakennettava siten, että hevoset voidaan pitopaikassaan hoitaa ja tarkastaa vaikeuksitta. Pysyvässä pitopaikassa on oltava käsittelyn ja tarkastamisen mahdollistavat tilat ja välineet, sekä tilat sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten hoitamiseksi ja eristämiseksi. 

Pysyvän pitopaikan on lisäksi oltava rakenteiltaan sopiva ja riittävän tilava lajille tyypilliseen käyttäytymiseen liittyen;

• liikkumiseen
• leikkiin
• lepoon
• kehonhuoltoon
• syömiseen
• ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen
• sosiaalisiin suhteisiin.

Sosiaalisten suhteiden osalta huomiota on kiinnitettävä toisen eläimen väistämismahdollisuuksiin, sekä ruokinta- ja juottopaikkojen aiheuttaman kilpailun haittojen minimointiin.  Pihatto on suunniteltava siten, että myös lauman alempiarvoiset hevoset pääsevät kulkemaan sisälle ja ulos.

Pitopaikan olosuhteet

Pitopaikan lämpötilan, ilman- ja vedenlaadun ja muiden ympäristöolosuhteiden tulee olla hevosille sopivia. Ilman hiilidioksidi-, ammoniakki-, tai pölypitoisuudet eivät saa nousta haitallisen korkealle. Ilmanvaihdon on oltava riittävä, jotta olosuhteet pysyvät hevosille sopivina. Lämpöeristetyissä talleissa myös ilmankosteuden liiallista nousua on estettävä.

Mikäli hevosten terveys ja hyvinvointi ovat riippuvaisia koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, laitteistossa on oltava häiriötilanteisiin reagoiva hälytysjärjestelmä. Hälytysjärjestelmän toimivuus on tarkastettava säännöllisesti.

Pitopaikan valaistuksen tulee sopia hevosten fysiologisten tarpeiden ja olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen, sekä olla riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastukseen ja hoitamiseen. Tallissa ja pihatossa on oltava luonnonvaloa.

Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa häiritsevää tai haittaa aiheuttavaa melua.

Pitopaikan seinät ja lattia

Eläinsuojan seinien ja lattian on oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan hevosille sopivia. Pihatossa on oltava kiinteä pohja, katto ja neljä seinää. Seinät eivät saa olla avoimia alaosasta ja niiden on suojattava hevosia tuulelta. Pihaton oviaukossa on tarvittaessa oltava tuulensuoja.

Pihatossa on oltava kuivitettu makuualue, jossa kaikki eläimet voivat maata kyljellään samanaikaisesti.

Pitopaikan lattian pohjan on oltava hevosille turvallinen. Käytävien on mahdollistettava hevosten esteetön liikkuminen ilman liukastumisen vaaraa.

Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito

Pitopaikan puhtautta ja hygieniaa on voitava ylläpitää eläimen hyvinvoinnin kannalta riittävällä tasolla. Hevosten ulottuvilla olevat pinnat ja materiaalit on voitava puhdistaa ja desinfioida tarvittaessa.

Pitopaikka ja sen rakenteet, aitaukset, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää myrkytysvaaraa aiheuttavia puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita.

Kunnossapidosta on huolehdittava siten, että hevosten terveys ja hyvinvointi eivät pääse vaarantumaan.  Hevosten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavien laitteiden toiminta on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Pitopaikassa havaitut eläinten hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi. Mikäli välitön korjaaminen ei ole mahdollista, eläimen hyvinvointi on turvattava vikojen korjaamiseen saakka muilla tarpeellisilla keinoilla.

Laitteet ja välineet

Hoitoon ja käsittelyyn käytettävien välineiden ja laitteiden on oltava tarkoitukseensa sopivia. Laitteet eivät saa aiheuttaa hevosille kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa.

Jos hevosen hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, kuljettamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja aineiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, ei niitä saa valmistaa, maahantuoda, markkinoida, myydä, luovuttaa, hallussapitää tai käyttää.

Esimerkkejä kielletyistä hoitoon ja käsittelyyn tarkoitetuista välineistä ja laitteista ovat piikkikuolaimet, piikkikannukset sekä muut vastaavat eläimelle kipua aiheuttavat ohjaus- ja hallintavälineet.

Ulkotarha ja laidun

Hevosen on saatava liikkua vapaasti tarhassa tai laitumella päivittäin. Tilapäiset poikkeamat ulkoiluvaatimuksesta ovat mahdollisia:

• eläinlääketieteellisistä syistä
• hevosten kilpailu- ja valmennustapahtumien aikana
• poikkeuksellisissa sääolosuhteissa

Pitopaikan on oltava hevosille turvallinen, sekä tarjottava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Säänsuojassa on oltava riittävästi tilaa kaikille hevosille. Rakennetussa säänsuojassa on oltava katos ja vähintään kaksi seinää. Luonnon puustosta muodostuvassa säänsuojassa puuston on oltava riittävän tiheä hevosten suojaamiseksi. Aaseilla tulee olla laitumella ja tarhassa aina rakennettu säänsuoja, jossa on riittävästi tilaa kaikille aaseille.

Mikäli hevosilla ei ole tarhassa tai laitumella säänsuojaa, hevonen on olosuhteiden niin vaatiessa otettava sisälle talliin tai pihattoon. Hevosen on päästävä sisälle talliin tai pihattoon päivittäin myös silloin, mikäli olosuhteet tarhassa tai laitumella eivät tarjoa mahdollisuutta riittävään lepoon makuulla. 

Eläinsuojasta hevosten ulkotarhaan ja laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava hevosille turvallisia ja sellaisia, että hevoset eivät tarpeettomasti likaannu.

Ulkotarhan ja laitumen aitojen on oltava hevosille hyväkuntoisia, turvallisia ja hevosille sopivasta materiaalista. Materiaalina ei saa käyttää piikkilankaa, eikä aitauksessa saa olla ahtaita tai teräviä kulmia. Aitauksen on oltava helposti hevosen havaittavissa. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään hevosten karkaaminen tai vahingoittuminen.

Tarhan pohjan on oltava hevosille turvallinen ja mahdollistettava keliolosuhteista riippumatta hevosen seisominen paikassa, jossa sen kaviot eivät uppoa liettyneeseen maa-ainekseen. Lanta ja rehuntähteet on kerättävä tarhasta riittävän usein.

1.1.2026 jälkeen rakennettavan talli- ja pihattorakennuksen yhteydessä olevan tarhan pinta-alan on oltava vähintään 300 m2. Lisäksi tarhan kokovaatimusta sovelletaan silloin, jos yli kymmenen vuotta ilman hevosia ollut talli- tai pihattorakennus otetaan uudelleen käyttöön. Kokovaatimus ei koske sairastarhoja.

Tilavaatimukset

Yksittäis- tai ryhmäkarsina ja pihatto

Hevosten pitopaikan yksittäiskarsinan, ryhmäkarsinan tai pihaton kuivitetun makuualueen pinta-alan vähimmäisvaatimus määrittyy hevosen tai hevosten säkäkorkeuden perusteella taulukon 1 mukaan. Heinäautomaatin viemää pinta-alaa ei vähennetä pinta-alasta.

Taulukko 1. Hevosten vähimmäispinta-alavaatimus m2/eläin

Tamman ja varsan yhteiskarsina

Tamman ja varsan yhteiskarsinaan sovelletaan ryhmäkarsinan pinta-alavaatimusta tamman ja varsan säkäkorkeuksien mukaan.

Karsinan ja pihaton korkeus

Hevosen karsinan ja pihaton sisäkorkeuden on oltava vähintään hevosen säkäkorkeus kerrottuna luvulla 1,5, mutta kuitenkin vähintään 2,2 metriä. Vähimmäispinta-alan ylittävä osa karsinasta tai pihatosta saa kuitenkin olla vähimmäiskorkeutta matalampi.

Sisäkorkeutta laskettaessa rakennuksessa normaalisti tarvittavia kantavia rakenteita, valaisimia, vesiputkia, ilmanvaihtoputkia tai muita vastaavia laitteita ei oteta huomioon. Vähimmäiskorkeudesta voidaan poiketa enintään kaksi prosenttia.