Ohjeistus maksuajoista

Pääsääntö on, että pykälää sovelletaan

• kaikkiin elinkeinonharjoittajien välisiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden kauppaa koskeviin sopimuksiin ja käytäntöihin,
• kun tavarantoimittaja on liikevaihdoltaan ostajaa pienempi ja ostajan liikevaihto on vähintään kaksi miljoonaa euroa.

Elintarvikemarkkinalakia sovelletaan aina maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden julkisiin hankintoihin, mutta sitä ei sovelleta kuluttajien kanssa käytävään kauppaan.

Yksityiskohtaisesti elintarvikemarkkinalain soveltamista käsitellään elintarvikemarkkinavaltuutetun ohjeissa, jotka koskevat lain soveltamisalaa.

Pykälän pääsäännön mukaan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maksuaika on enintään 14 päivää.

Maksuajan alkamisajankohta riippuu siitä, kumpi osapuolista vahvistaa sopimuksen mukaan maksettavan määrän:

• Jos ostaja vahvistaa maksettavan määrän, maksuaika alkaa kulua toimituspäivästä.
• Jos tavarantoimittaja vahvistaa maksettavan määrän, maksuaika alkaa kulua maksettavan määrän vahvistamisesta.

Esimerkki 1

Tavarantoimittaja toimittaa tuotteita ostajalle

→ On sovittu, että ostaja punnitsee tuotteet ja maksaa tavarantoimittajalle tilityksen punnitun määrän mukaan
→ ostaja määrittää siis maksettavan määrän 
→ maksuaika alkaa kulua toimituspäivästä

Esimerkki 2

Tavarantoimittaja toimittaa tuotteita ostajalle

→ On sovittu, että tavarantoimittaja lähettää ostajalle toimitetuista tuotteista laskun
→ tavarantoimittaja määrittää siis maksettavan määrän
→ maksuaika alkaa kulua laskun päiväyksestä

Pykälässä on erityisiä säännöksiä siitä, miten maksuaika lasketaan, jos maataloustuotteita tai elintarvikkeita toimitetaan säännöllisesti – esimerkiksi useita kertoja viikossa. Näitä laskutapoja kuvataan liitteessä 2.

Kyllä, mutta vain laissa säädetyin ehdoin:

•  Sopimuksen osapuolet voivat sopia pidemmästä, enintään 30 päivän maksuajasta, jos tuote ei ole pilaantuva. Pidemmästä maksuajasta on sovittava selkeästi ja yksiselitteisesti toimitussopimuksessa. Pilaantuvia tuotteita koskien enintään 30 päivän maksuajasta voidaan sopia vain tavarantoimittajan aloitteesta, ja tällöinkin maksuajasta on toimitussopimuksessa sovittava selkeästi ja yksiselitteisesti.
• Lisäksi tavarantoimittajan aloitteesta voidaan sopia enintään 60 päivän maksuajasta, mikäli kyseessä ovat ei-pilaantuvat tuotteet.  Myös tästä on sovittava toimitussopimuksessa selkeästi ja yksiselitteisesti.

Poikkeavien maksuaikojen sopimisen edellytykset on kuvattu kaaviolla liitteessä 1. 

Pykälässä säädetään siis enimmäismaksuajasta, jolloin kaupasta syntynyt saatava on viimeistään maksettava. Laissa säädettyjä maksuaikoja lyhyemmät maksuajat ovat aina sallittuja.

Pykälän 4 momentin mukaan, jos sopimusosapuolet eivät ole sopineet saatavan eräpäivästä tai jos sopimuksen mukainen maksuaika on pykälässä säädettyä pitempi, saatavan katsotaan kuitenkin erääntyneen pykälässä säädetyn enimmäismaksuajan päätyttyä. Pykälän mukainen maksuaika (14, 30 tai 60 päivää) määrää siis maksun eräpäivän siinäkin tapauksessa, että sopimuksessa olisi sovittu pidemmästä maksuajasta, maksun jakamisesta osasuorituksiin tai muusta maksuaikaa pidentävästä käytännöstä.

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaan maksu katsotaan suoritetuksi vasta, kun se on tavarantoimittajan tilillä (esim. KKO:2023:39 ja KKO:2023:68). Jos ostajan maksu ei ole tavarantoimittajan tilillä viimeistään eräpäivänä, tavarantoimittajalla on oikeus periä ostajalta maksun myöhästymisestä viivästyskorkoa korkolain (633/1982) mukaisesti. Velvollisuus maksaa viivästyskorkoa syntyy lain nojalla automaattisesti heti eräpäivää seuraavana päivänä eli ostajalle ei tarvitse lähettää maksuvaatimusta, muistutusta tai reklamaatiota viivästyskoron juoksemisen käynnistämiseksi.

Elintarvikemarkkinalain maksuaikapykälällä ei 4 momentin mukaan myöskään rajoiteta muualla laissa säädettyjen maksuviivästyksen seuraamusten ja velkojan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen soveltamista.

• Kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetussa laissa (ns. maksuaikalaki, 30/2013) säädetään elinkeinonharjoittajien ja hankintayksiköiden yleisistä maksuajoista ja maksamista koskevista velvollisuuksista (esimerkiksi perintäkuluista).
• Saatavien perinnästä annetun lain (ns. perintälaki, 513/1999) mukaan, jos maksuaikalaissa tarkoitettu maksu on viivästynyt siten, että velkojalla on oikeus viivästyskorkoon, velkojalla on oikeus saada velalliselta 40 euroa vakiokorvauksena perintäkuluista. Tämä korvaus voidaan periä, vaikka mitään todellisia perintäkuluja ei olisi syntynyt.
• Kauppalain (355/1987) 51 ja 54 §:ssä säädetään myyjän oikeuksista esimerkiksi tilanteissa, joissa ostaja ei maksa kauppahintaa oikeaan aikaan. Myyjällä voi tällaisissa tilanteissa olla oikeus jopa purkaa kauppa ja vaatia lisäksi ostajaa korvaamaan syntyneet vahingot.

Tavarantoimittaja voi periä erääntynyttä maksua, viivästyskorkoa ja perintäkuluja ostajalta itse tai käyttää siihen perintätoimistoa. Elintarvikemarkkinavaltuutetulla ei ole toimivaltaa osallistua saatavien vapaaehtoiseen tai oikeudelliseen perintään taikka avustaa niissä. 

Esimerkki 3.

Marjatila toimittaa lähikauppaan tilausten perusteella mansikoita heinäkuun alussa viisi kertaa. Jokaisen tilauksen liitteenä on kaupan laskutusohje, jossa todetaan ”maksuaika 30 pv. netto”.  Kauppa maksaa toimitusten yhteydessä toimitetut laskut yhdellä kertaa elokuun alussa.

Koska 30 päivän maksuajasta ei ole laillisesti sovittu, jokainen lasku olisi tullut maksaa enintään 14 päivässä. Marjatilalla on oikeus lähettää kaupalle maksuvaatimus, jossa vaaditaan jokaiselle laskulle lasketut viivästyskorot sekä 5 x 40 euron = 200 euron vakiokorvaus perintäkuluista.

Elintarvikemarkkinavaltuutettu ei osallistu saatavien perintään, mutta jos elintarvikemarkkinalain rikkominen on toistuvaa, kaupalle voidaan määrätä lain rikkomisesta hallinnollisia seuraamuksia - esimerkiksi huomautus tai varoitus.

• Elintarvikemarkkinalaissa säädettyjä maksuaikoja ei sovelleta lainkaan tiettyihin maksuihin.

Kaikki tavarantoimittajille suoritettavat maksut eivät ole laissa tarkoitettuja maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myyntiin liittyviä maksuja. Maksuajat eivät koske esimerkiksi osuuskuntien jäsenilleen maksamia bonuksia.

Pykälän 4 momentissa viitataan EU:n markkinajärjestelyasetuksen 172 a artiklaan, jonka mukaan viljelijät ja heidän yhdistyksensä voivat sopia ostajien kanssa esimerkiksi lisäbonusten jakamisesta markkinahintojen kehityksen perusteella. Myöskään tällaisten arvonjakamislausekkeiden perusteella määräytyvissä maksuissa ei ole kyse sellaisesta tuotteiden maksamisesta, johon sovellettaisiin pykälässä säädettyjä maksuaikoja.

Pykälän 5 momentin mukaan maksuaikavaatimuksia ei myöskään sovelleta maksuihin, jotka 

• koskevat koulujakelujärjestelmän piiriin kuuluvia tuotteita

Koulujakelujärjestelmä koskee tuotteita, joille on myönnetty koulumaito- tai kouluhedelmätukea. Tukikelpoiset tuotteet voivat vaihdella vuosittain. Koulujakelujärjestelmästä voit lukea lisää täältä.

• ovat terveydenhuoltopalveluja tarjoavien julkisyhteisöjen suorittamia

Terveydenhuoltopalveluja tarjoavilla julkisyhteisöillä tarkoitetaan julkisia tahoja, jotka on asianmukaisesti hyväksytty tätä tarkoitusta varten. Vaikka elintarvikemarkkinalaissa säädettyjä maksuaikoja ei sovelleta näissä tapauksissa, maksuaikalain 4 §:n pääsäännön mukaan julkisoikeudellisten laitosten maksuaika saa olla enintään 30 päivää.

• liittyvät viininvalmistukseen tarkoitettujen rypäleiden tai puristemehun sopimuksiin.

Viininvalmistukseen liittyvää poikkeusta sovelletaan, mikäli toimituksia koskevat erityiset maksuehdot sisältyvät monivuotisiin vakiosopimuksiin, jotka on tehty ennen 1.1.2019. Tämä poikkeus ei voi koskea suomalaisia tavarantoimittajia, koska Suomi ei kuulu hyväksyttyihin viinintuottajamaihin. 

2) Maksuaika voi olla pykälässä säädettyä pidempi eräissä erityistilanteissa

Elintarvikemarkkinalakia sovelletaan vain elinkeinonharjoittajien välisiin tuotteiden "kauppaa" koskeviin sopimuksiin. Vaikka maataloustuotteita ja elintarvikkeita olisi toimitettu ostajan varastoon tai kauppaan, ne eivät välttämättä ole olleet tavarantoimittajan ja ostajan ”kaupan” kohteina. Sopimuksessa on voitu esimerkiksi sopia, että tavarantoimittaja toimittaa toisen elinkeinonharjoittajan myymälätiloihin tai varastoon elintarvikkeita ”myyntitiliin”. Tyypillisesti tällaisessa sopimusjärjestelyssä myymälässä saatetaan pitää tuotteita myytävänä siten, että niiden omistusoikeus säilyy tavarantoimittajalla.

Jos tällaisella myyntitili-, välitys-, kassavirta- tai komissiosopimuksella pidennetään tuotteiden maksuaikaa laissa säädettyä pidemmäksi, kyseistä ehtoa tai käytäntöä voidaan pitää elintarvikemarkkinalain vastaisena. Tavarantoimittajien suojaksi säädettyä maksuaikasäännöstä voidaan siis soveltaa, vaikka sopimuksessa olisi nimenomaisesti sovittu maksuajan siirtämisestä tai vaikka sopimuksessa olisi muilla sopimusehdoilla saatu aikaan tilanne, jossa maksuaika alkaisi kulua myöhemmin kuin tuotteiden toimituspäivästä tai tavarantoimittajan lähettämän laskun päiväyksestä.

On siis tärkeää huomata, että laissa ei ole säädetty pidempää maksuaikaa tai muuta poikkeusmahdollisuutta maksuaikapykälän noudattamisesta sellaisille sopimuksille, joiden mukaan ostaja maksaa tavarantoimittajan sille toimittamista tuotteista vasta sen jälkeen, kun tuotteet on saatu myytyä eteenpäin.

Toisaalta elintarvikemarkkinalain tarkoitus on suojella tavarantoimittajia hyvien liiketapojen vastaisilta sopimusehdoilta ja käytännöiltä – ei estää heitä järjestämästä omaa liiketoimintaansa oman etunsa mukaisesti. Jos tavarantoimittaja päättää itse siirtää laskun lähettämistä ostajalle pitkähkönkin ajan tai hän jakaa itse oman laskunsa useisiin eriin esimerkiksi verotuksellisista syistä, ostajalla ei ole velvollisuutta maksaa toimitetuista tavaroista ennen laskun tai laskujen päiväyksestä lasketun maksuajan päättymistä.

Tällaisista maksuaikoja pidentävistä käytännöistä ei kuitenkaan ole sallittua tehdä tavarantoimittajaa sitovaa sopimusta eikä ostaja saa painostaa tavarantoimittajaa lähettämään laskujaan myöhemmin. Jos tavarantoimittaja on toimittanut ostajalle maataloustuotteita tai elintarvikkeita ja lähettää tämän jälkeen ostajalle laskunsa, lasku tulee maksaa lain 2 a §:n mukaisesti, vaikka sopijapuolet olisivat sopineet esimerkiksi siitä, että tuotteet ovat ostajalla vain varastoitavina ennalta määrittelemättömän ajan ja että tuotteiden omistusoikeus on edelleen tavarantoimittajalla.     

Esimerkki 4

Tavarantoimittaja toimittaa tuotetta ostajalle 1.8. Sopimuksen mukaan:

• tuotteet on toimitettu ostajan varastoitavaksi, koska tavarantoimittajalla ei ole omaa varastoa
• ostaja ottaa tuotteita varastosta pakattavaksi, jatkojalostettavaksi tai jälleenmyytäväksi sopimuksessa sovitun aikataulun mukaisesti (esim. 1/3 heti toimituksen jälkeen, 1/3 1.9. ja 1/3 1.11.)

Tavarantoimittaja lähettää ostajalle laskut 1.8., 1.9. ja 1.11.

Ostajan maksuajat alkavat kulua laskujen päiväyksistä eli koko toimitusta ei tarvitse maksaa yhdellä kertaa elokuussa.

Koko toimituksen maksuaika ei lähde kulumaan tuotteiden toimituksesta 1.8. myöskään silloin, jos tavarantoimittajalla on oikeus lähettää toimitusta koskevat laskunsa itse määrittelemässään aikataulussa.   

Esimerkki 5

Tavarantoimittaja toimittaa tuotetta ostajalle 1.8. Sopimuksen mukaan:

• tuotteet on toimitettu ostajan varastoitavaksi, koska tavarantoimittajalla ei ole omaa varastoa
• maksut tuotteista suoritetaan tuotteiden menekin mukaisesti

Ostaja maksaa varastostaan pakattaviksi ja myyntiin ottamiensa tuotteiden kauppahinnan osissa 1.9., 1.10. ja 1.11.

Menettely ei ole sallittu. Koska saatavien eräpäivistä ei ole sovittu eikä tavarantoimittaja ole vahvistanut (laskuttanut) maksettavia määriä, maksut olisi pykälän 5 momentin mukaan tullut maksaa pykälässä säädetyn enimmäismaksuajan päätyttyä.    

Maksuaikapykälä ei vaikuta niihin sopimusoikeudellisiin tilanteisiin, joissa tavarantoimittaja ja ostaja ovat erimielisiä siitä, vastaako toimitus lainsäädännössä tai sopimuksessa asetettuja laatu- tai muita vaatimuksia. Jos ostaja on tehnyt kohtuullisessa ajassa myyjän viivästykseen tai tavaran virheeseen perustuvan vaatimuksen, ostajalla voi olla kauppalain 42 §:n mukaan oikeus pidättyä kauppahinnan maksamisesta osittain tai kokonaan. Ostajalla voi tällaisissa tilanteissa olla oikeus jopa tuotteiden palauttamiseen maksamatta niistä (kaupan purku).

Maksuaikapykälä ei vaikuta myöskään niihin liiketoiminnassa esiintyviin tilanteisiin, joissa ostaja on maksukyvytön. Kuten edellä on todettu, elintarvikemarkkinavaltuutetulla ei ole toimivaltaa osallistua tavarantoimittajien saatavien vapaaehtoiseen (maksumuistutukset, perintäkirjeet) tai oikeudelliseen perintään (ulosotto, konkurssimenettely).

Liite 1

Liite 2