Luomurehujen merkinnät

Luomuasetuksessa on kaksi hyväksyttyä tapaa ilmaista, että rehu soveltuu luomutuotantoon, mutta luomutuotantoon soveltuvia rehuja on kolmea eri tyyppiä.  Varmista, että merkitset rehut oikein.

  1. Mikäli rehu on valmistettu luomuraaka-aineista ja se täyttää komission luomuasetuksen vaatimuksen luomurehulle, sitä voidaan kutsua luomurehuksi. Rehu nimessä voi siis käyttää luomu-, eko- tai bio-termejä.
  2. Toinen merkintätapa ”Voidaan käyttää luonnonmukaisessa tuotannossa asetuksen (EY) No: 834/2007 ja (EY) N:o 889/2008 mukaisesti”, on muille luomuun soveltuville rehuille. Tällä pitkällä viitteellä voi merkitä kahden tyyppisiä luomutuotantoon soveltuvia rehuja (2a ja 2b):

2a. Rehut, jotka luomuvalvottu rehualan toimija valmistaa, mutta jotka eivät täytä kohdan 1 mukaisia luomurehun vaatimuksia (luomuraaka-aineiden %-osuus kuiva-aineesta on liian alhainen). Näissä rehuissa tulee olla luomuvalvontaviranomaisen eli Ruokaviraston tunnus FI-EKO-201.

2b. Tavanomaiset täydennysrehut, joiden tavanomaiset raaka-aineet ovat luomuasetuksen mukaan sallittuja, mutta joiden valmistaja ei kuulu luomuvalvontaan. Näissä rehuissa (esim. kivennäistäydennysrehut) ei ole yhtään luonnonmukaisesti tuotettua raaka-ainetta. Tällaisen tavanomaisen luomuun soveltuvan rehun etiketissä ei pidä käyttää valvontaviranomaisen tunnusnumeroa FI-EKO-201.

Sivu on viimeksi päivitetty 12.11.2020