Ulkomaiset laboratoriot

Ruokavirasto voi nimetä suomalaisten viranomaisten ja toimijoiden käyttämiä toisissa Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa ja Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltioissa sijaitsevia laboratorioita virallisiksi laboratorioiksi tai omavalvontalaboratorioiksi. 

Elintarvikkeiden ja eläintautien omavalvonta

Jos toimija lähettää seuraavia omavalvontanäytteitä tutkittavaksi toisessa EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa sijaitsevaan laboratorioon, tulee laboratoriolle hakea nimeämistä Ruokavirastosta (ei koske suomalaisen nimetyn laboratorion alihankintaa):

  1. Elintarvikesäännösten edellyttämät omavalvontanäytteet
    • Elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista annetun komission asetuksen EY 2073/2005 mukaiset mikrobiologiset näytteet
    • Toimenpiteistä elintarvikkeiden akryyliamidipitoisuuden vähentämiseksi ja vertailuarvojen vahvistamiseksi annetun komission asetuksen EU 2017/2158 mukaiset akryyliamidinäytteet
    • Zoonooseista annetun asetuksen 316/2021 mukaiset salmonella-, STEC- ja kampylobakteerivalvontaohjelmiin kuuluvat näytteet
    • Tietyt kontaktimateriaalinäytteet
    • Muut säädösten toimijoilta edellyttämät näytteet
  2. A-c-luokan eläintaudin tai muun torjuttavan tai valvottavan eläintaudin varalta otetut näytteet, joita ei ole otettu virallista valvontaa tai muita virallisia toimia varten
    • Eläinlääkärien ottamat diagnostiset näytteet.

Rehujen omavalvonta salmonellan varalta

Jos rehualan toiminnanharjoittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1266/2020 edellyttämiä salmonellan varalta otettuja omavalvontanäytteitä lähetetään tutkittavaksi toisessa EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa sijaitsevaan laboratorioon eikä käytettävä menetelmä ole akkreditoitu, tulee laboratoriolle hakea nimeämistä Ruokavirastosta. Jos ko. omavalvontanäytteet lähetetään akkreditoituun laboratorioon, jossa myös käytettävä salmonellamenetelmä on akkreditoitu, ei nimeämistä tarvitse hakea (kts. rehulaki1263/2020, 37 §). 

Hakeminen nimetyksi omavalvontalaboratorioksi 

Nimeämistä toisessa EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa sijaitsevalle laboratoriolle hakee suomalainen elintarvikealan tai rehualan toimija. Eläintauteja tutkiva laboratorio voi myös itse hakea nimeämistä. Laboratorion nimeämistä haetaan Ruokavirastosta hakemuslomakkeella tai vapaamuotoisella sähköpostilla, josta käy ilmi vastaavat asiat. Hakemus toimitetaan osoitteeseen kirjaamo(at)ruokavirasto.fi. Hakemuksen liitteenä tulee olla ulkomaisen laboratorion akkreditoitu pätevyysalue ja akkreditointipäätös tai muu pätevyyden arvioinnin osoittava asiakirja.

Nimeämistä omavalvontalaboratoriolle ei tarvitse hakea, jos elintarvike- tai rehunäytteet tai eläintautien varalta otetut omavalvontanäytteet lähetetään ulkomaiseen laboratorioon Suomessa sijaitsevan nimetyn omavalvontalaboratorion tai virallisen laboratorion kautta (alihankinta).

Nimeämisen edellytykset 

Toisessa EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa sijaitsevan omavalvontalaboratorion pätevyys tulee olla ko. jäsenvaltiossa osoitettu standardin ISO/IEC 17025 mukaisella akkreditoinnilla tai akkreditointiin rinnastettavalla pätevyyden arvioinnilla. Lakisääteisille omavalvontanäytteille tai mainittujen eläintautien tutkimiseen käytettävät menetelmät tulee kuulua akkreditoituun tai arvioituun pätevyysalueeseen.  

Toisessa EU:n tai ETA:n jäsenvaltiossa sijaitsevan omavalvontalaboratorion nimeämisestä elintarvikelain, rehulain tai eläintautilain nojalla peritään Ruokaviraston maksullisista suoritteista annetun asetuksen mukainen maksu.

Virallinen valvonta

Lisää tietoa toisissa EU:n ja ETA:n jäsenvaltioissa sijaitsevien laboratorioiden nimeämisestä virallisiksi laboratorioiksi tulossa myöhemmin.

Tutkimusten hankkiminen EU- ja ETA-alueen ulkopuolisista maista

Elintarvikealan tai rehualan toimija tai esimerkiksi eläinlääkäri ei voi lähettää säännösten edellyttämiä omavalvontanäytteitä tai eläintaudin varalta otettuja näytteitä tutkittavaksi EU- ja ETA-maiden ulkopuolisiin maihin. Myöskään viranomainen ei voi lähettää elintarvikelain, rehulain tai eläintautilain nojalla otettuja virallisia näytteitä tutkittavaksi kolmansiin maihin.

Viranomais- ja omavalvontanäytteet on elintarvikelain, eläintautilain ja rehulain mukaan tutkittava Ruokaviraston nimeämässä laboratoriossa, mutta Ruokavirastolle ei ole annettu em. säädöksissä tai EU:n valvonta-asetuksessa toimivaltaa nimetä Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltioiden ulkopuolisissa maissa sijaitsevia laboratorioita.

Suomalainen elintarvikelain, rehulain tai eläintautilain nojalla nimetty virallinen laboratorio tai omavalvontalaboratorio voi hankkia tutkimuksia kolmansista maista (alihankinta). Alihankintalaboratoriolle ei tällöin tarvitse hakea nimeämistä Ruokavirastosta.

Näytteiden ja mikrobikantojen lähettäminen kansalliseen vertailulaboratorioon

Elintarvike- ja rehualan toimijoiden omavalvontanäytteistä eristetyt tietyt zoonoottiset tai vaaraan viittaavat mikrobikannat/näytteet on toimitettava kansalliseen vertailulaboratorioon (Ruokavirasto, Tullilaboratorio, THL). Suomessa kantojen lähettämisvelvollisuus ja tulosten säilyttämisvelvollisuus on lailla säädetty nimetyille laboratorioille, mutta käytettäessä ulkomaista laboratoriota vastuu kannan/näytteen lähettämisestä ja tulosten säilyttämisestä sekä toimittamisesta viranomaiselle on tutkimuksen tilaavalla toimijalla (zoonoosidirektiivi 2003/99/EY). Tämä koskee muun muassa omavalvontanäytteistä eristettyjä salmonellakantoja. Jos kyse on suomalaisen nimetyn laboratorion alihankinnasta, tutkimuksen hankkivan suomalaisen laboratorion tulee sopia alihankintalaboratorion kanssa mikrobikannan/näytteen toimittamisesta kansalliseen vertailulaboratorioon. 

Sivu on viimeksi päivitetty 11.10.2021