Ruokaviraston nimeämät ja hyväksymät laboratoriot

Ruokaviraston nimeämät ja hyväksymät laboratoriot palvelevat muun muassa ympäristöterveydenhuollon viranomaisia, elintarvikeketjun toimijoita sekä kansalaisia. Nimeämisellä ja hyväksymisellä tarkoitetaan samaa asiaa eli viranomaisen laboratoriolle myöntämää lupaa tehdä tiettyjä tutkimuksia.

Nimetyssä laboratoriossa on tutkittava esimerkiksi viranomaisvalvonnan yhteydessä otetut näytteet talous- ja uimavesistä, elintarvikkeista, elintarvikehuoneistoista sekä alkutuotannosta. Myös rakennuksen terveyshaitan arvioimiseen liittyvät home- ja sisäilmatutkimukset on tehtävä Ruokaviraston nimeämässä laboratoriossa.  

Nimetyt laboratoriot ovat pääosin Suomessa sijaitsevia yksityisiä tai kuntien omistamia palvelulaboratorioita. Myös toisessa EU:n jäsenvaltiossa sijaitseva laboratorio voidaan nimetä tutkimaan viralliseen valvontaan tai toimijoiden omavalvontaan liittyviä näytteitä (kts. ulkomaiset laboratoriot).

Kansallisia vertailulaboratorioita elintarvike-, rehu- ja eläintautisektorilla ovat Ruokavirasto, Tullilaboratorio ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Vesi- ja sisäilmatutkimuksissa kansallisena asiantuntijalaboratoriona toimii THL. Myös vertailulaboratoriot voivat tutkia viranomaisnäytteitä ja toimijoiden omavalvontanäytteitä. 

Ruokaviraston nimeämismenettely perustuu useisiin kansallisiin ja Euroopan unionin säädöksiin. Alla on annettu esimerkkejä näytteistä, jotka tulee aina tutkia Ruokaviraston nimeämässä (hyväksymässä) laboratoriossa tai kansallisessa vertailulaboratoriossa. Ruokavirasto voi nimetä alla mainittujen näytteiden tutkimiseen myös toisessa EU:n jäsenvaltiossa tai ETA-valtiossa sijaitsevan laboratorion.

• Viranomaisvalvontaa varten otettavat elintarvike-, elintarvikekontaktimateriaali-, vesi-, asumisterveys- ja rehunäytteet
• Lihantarkastukseen kuuluvat näytteet (trikiini, mikrobilääkejäämät ja bakteriologinen tutkimus)
• Viranomaisvalvontaa ja muita viranomaistoimia varten eläin- ja kasvitautien varalta otettavat näytteet
• Omavalvontaa varten a–c-luokan eläintaudin tai muun torjuttavan tai valvottavan eläintaudin varalta otettavat näytteet  
• Elintarvikealan toimijan lakisääteiset omavalvontanäytteet
• Rehualan toimijan lakisääteiset omavalvontanäytteet (salmonella)
• Eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten sekä biokaasu- ja kompostointilaitosten lakisääteiset omavalvontanäytteet
• Kansallisiin valvontaohjelmiin kuuluvat näytteet (esimerkiksi vierasaine-, salmonella-, STEC- ja kampylobakteerivalvontaohjelmat).

Ruokaviraston nimeämistä ei tarvitse hakea esimerkiksi elintarvike- ja rehualan toimijoiden laboratorioille, joissa tehdään muita kuin säädösten määräämiä omavalvontatutkimuksia elintarvikkeista tai rehuista. Myöskään lannoitevalmisteiden omavalvontaa tai talousvettä toimittavien laitosten käyttöveden tarkkailua varten ei tarvitse Ruokaviraston nimeämistä.

Laboratoriot, jotka tutkivat näytteitä muiden ilmoitettavien eläintautien varalta muista kuin viranomaisnäytteistä, tulee ilmoittaa toiminnastaan Ruokavirastoon rekisteröimistä varten (kts. Tutkimukset muista ilmoitettavista eläintaudeista).

Kliinisen mikrobiologian laboratoriot, jotka tekevät terveydenhuollon tartuntatautien vastustamistyössä tarvittavia laboratoriotutkimuksia, hakevat toimiluvan oman alueensa Aluehallintovirastolta. Lisätietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta. 

Pääosa Ruokaviraston nimeämistä laboratorioista on kansainvälisesti hyväksyttyjen kriteereiden mukaan arvioituja tai akkreditoituja. Arvioinnilla ja akkreditoinnilla tarkoitetaan laboratorion pätevyyden toteamista, jonka perustana on kansainvälinen standardi SFS-EN ISO/IEC 17025. Arvioinnin tai akkreditoinnin avulla nimetyt laboratoriot ovat osoittaneet pätevyytensä sekä tulostensa luotettavuuden. Akkreditointeja ja arviointeja suorittaa Suomessa FINAS-akkreditointipalvelu.

Viranomaiset, yrittäjät ja kansalaiset voivat kysyä tarvitsemaansa analyysiä tai tutkimusta mistä tahansa Ruokaviraston nimeämästä (hyväksymästä) laboratoriosta. Jos laboratoriolla itsellään ei ole tarvittavaa analyysiä valikoimassaan, se voi yleensä palvella asiakasta lähettämällä näytteet laadukkaaseen alihankintalaboratorioon. Erityisesti harvinaisempia analyysejä tai kemiallisia tutkimuksia, kuten elintarvikkeiden akryyliamidi ja PAH-yhdisteet, voidaan joutua alihankkimaan jopa ulkomailta (lue lisää ulkomaisen laboratorion nimeämisestä).

Laboratorio tai taho, joka pitää hallussaan, siirtää, tutkii tai muuten käsittelee a-c -luokan eläintautien ja muiden torjuttavien eläintautien aiheuttajamikrobeja tai -loisia tarvitsee toimintaansa Ruokaviraston luvan. Tällaista luvanvaraista toimintaa voi olla esimerkiksi tieteellisen tutkimuksen yhteydessä.