Kryptosporidioosi koiralla

Kryptosporidi-kokkidialkueläinten aiheuttamia ihmisten ja eläinten suolistotartuntoja esiintyy maailmanlaajuisesti. Monilla eläinlajeilla on omat Cryptosporidium-lajinsa, joita nykyään tunnetaan yli 30. Koirilla tartunnan aiheuttaa yleisimmin niiden oma Cryptosporidium canis -laji. Kyseisiä alkueläintartuntoja esiintyy tyypillisesti olosuhteissa, joissa koiria on paljon ja tiheästi, myös Suomessa.

Oireet

Tartunnan saaneella koiralla saattaa esiintyä vaihtelevia ripulioireita. Tartunta voi olla myös täysin oireeton, koska loinen on sopeutunut koiraan hyvin.

Taudin määritys ja näytteenotto

Diagnoosi tehdään ulostenäytteestä. On hyvä huomioida, että useimmat diagnostiset testit eivät erottele eri Cryptosporidium-lajeja toisistaan.

Leviäminen

Koira saa tartunnan syömällä ympäristössä tai ruuassa esiintyviä loisen ookystia, joita infektioon tarvitaan hyvin vähäinen määrä. Ookystamuodot ovat näkymättömän pieniä ja ne voivat säilyä tartuntakykyisinä kosteissa olosuhteissa jopa 3 kuukautta tai pitempäänkin. Koiran suolistossa loinen kehittyy ja alkaa tuottaa uusia ookystia ulosteeseen, tyypillisesti hyvin suuria määriä. Kehittyessään loiset aiheuttavat suolen pintasolujen muutoksia ja vaurioita, jolloin koiralla saattaa esiintyä vaihtelevia ripulioireita.

Koiran oma kryptosporidi ei normaalisti tartu terveeseen ihmiseen, mutta nuoret henkilöt ja immuunivajeiset ihmisryhmät ovat riskissä saada tartunnan koiran ulosteesta. Onkin tärkeää aina kerätä koiran ulosteet sekajätteeseen viivytyksettä. Ihmisen omat kryptosporidilajit tarttuvat yleensä vesivälitteisesti ulosteen saastuttamasta vedestä, joista myös koira voi saada ihmisen zoonoottisen Cryptosporidium parvum -tartunnan. Tämä on harvinaista. Vielä harvinaisempaa on koiran saada varsinainen ihmisen kryptosporidoositartunta (Cryptosporidium hominis), joka on erityisesti sopeutunut ihmiseen.

Ennaltaehkäisy ja leviämisen ehkäisy

Tartuntaan ei ole olemassa erityistä lääkettä, vaan hoito perustuu potilaskohtaisesti koiran oireisiin ja tukihoitoon. Yleensä parantuminen tapahtuu itsestään noin 10 vuorokaudessa. Lisäksi sairaan eläimen eristäminen terveistä koirista sekä niiden suosimista paikoista esim. 3 viikoksi sekä ympäristön hygieniasta huolehtiminen ovat tarpeen. Kuumuus ja kuivuminen ovat tehokkaita tapoja vähentää ookystien määrää ympäristössä, kun pinnat on ensin huolellisesti puhdistettu mekaanisesti. Loisen ookystat eivät yleensä ole herkkiä desinfektioaineille, mutta 3 % vetyperoksidikäsittely ainetta kestäville pinnoille 20 minuutin ajan on tehokas tapa vähentää tartuttavien muotojen määrää. Ennen koirien päästämistä alueelle on pintojen oltava täysin kuivia uusintatartuntojen estämiseksi mahdollisimman tehokkaasti.

Lähteet:

Saari S, Näreaho A, Nikander S. Protozoa (alkueläimet). Kirjassa: Elinympäristönä koira – koiran loiset ja loissairaudet, 1.painos, Fennovet Oy, Tampere; 2016, ss. 23-24.

Strohmeyer RA, Morley PS, Hyatt DR, Dargatz DA, Scorza AV, Lappin MR. Evaluation of bacterial and protozoal contamination of commercially available raw meat diets for dogs. Journal of the American Veterinary Medical Association, 2016;228:537-542.

Sivu on viimeksi päivitetty 25.1.2021