Usein kysyttyä afrikkalaisesta sikarutosta

Afrikkalainen sikarutto (African swine fever, ASF) on sikojen, villisikojen ja minisikojen vakava verenvuotokuumetauti, jonka aiheuttaa ASF-virus. Taudin oireita ovat kuume, verenpurkaukset, muutokset sisäelimissä sekä suuri kuolleisuus (jopa 100 % sairastuneista eläimistä). Muut eläimet ja ihmiset eivät sairastu afrikkalaiseen sikaruttoon, mutta voivat olla taudin levittäjiä. Afrikkalaiseen sikaruttoon ei ole olemassa lääkettä eikä rokotetta.

Taudin itämisaika on tavallisesti 3–15 vuorokautta ja taudin oireet vaihtelevat voimakkuudeltaan. Tällä hetkellä Baltian maissa, Puolassa ja muun muassa Venäjällä leviävä sikarutto on akuuttia muotoa, jolle on tyypillistä sikojen nopea kuolema ilman havaittuja oireita. Toisaalta sairastuneiden määrä voi vaihdella ja vain yksittäiset siat voivat oireilla lievin oirein.

Akuutti, aggressiivinen muoto:

• äkillinen kuolema ilman edeltäviä oireita
• korkea kuume (40.5–42 °C), apaattisuus
• ihon punoitus, verenpurkaumat iholla
• ruokahaluttomuus, oksentelu, (verinen) ripuli, ummetus
• ontuminen, takajalkojen jäykkyys, horjuminen, vapina tai kouristukset
• silmä- ja sierainvuoto
• luomiset
• kuolleisuus jopa 100 %
• kooma
• kuolema 1–7 vuorokaudessa.

Taudinaiheuttaja leviää suorassa kosketuksessa sairaasta eläimestä tai sen eritteistä terveeseen eläimeen.

Siat voivat sairastua myös välillisen kontaktin kautta – esimerkiksi syömällä sairastuneen sian lihaa sisältäviä ruokajätteitä tai taudinaiheuttajan saastuttaman rehun, kuivikkeiden, varusteiden tai vaatteiden välityksellä.

Villisiat saavat tartunnan sairastuneiden villisikojen raadoista tai ruuanjätteiden tai -tähteiden välityksellä. Joillakin alueilla, lähinnä Afrikassa, tauti leviää myös punkkien välityksellä, mutta Suomessa ei esiinny tätä tautia levittäviä punkkilajeja.

Virus kuolee yli 70 °C kuumuudessa. Viruksen säilymiseen tartuntavaarallisena vaikuttavat muun muassa lämpötila, pH, kosteus ja UV-säteilyn määrä. Virus on erittäin kestävä, säilyen

• pakastetussa sianlihassa useita vuosia
• lämpökäsittelemättömissä (kuumentamattomissa) sianlihatuotteissa useita kuukausia, jopa vuoden
• maaperässä yli 6 kuukautta
• kuolleen sian ruhossa ja sivutuotteissa useita kuukausia
• sikojen ja villisikojen ulosteessa ja virtsassa huoneenlämmössä (+20 °C) noin 2 viikkoa, kylmässä (+4 °C) useita kuukausia
• sian ja villisian veressä ja sisäelimissä (+4 °C) 18 kuukautta

• sikoja kuolee äkillisesti tai sairastuu lyhyen ajan sisällä,
• sioilla on kuumeinen suolisto- tai hengitystiesairaus, johon antibioottihoito ei tehoa
• luonnosta löytyy kuollut villisika tai useita kuolleita villisikoja
• villisialla on ollut sairauden oireita ennen kaatoa
• villisiassa havaitaan suolistamisen yhteydessä normaalista poikkeavaa verekkyyttä sisäelimissä.

Jos sikojen pitäjä tai muu henkilö, joka osallistuu eläimen tutkimiseen, hoitoon, käsittelyyn, kuljetukseen, lopetukseen, teurastukseen, metsästykseen tai tarkkailuun, epäilee sialla tai villisialla afrikkalaista sikaruttoa, hänen on viipymättä ilmoitettava epäilystä kunnan- tai läänineläinlääkärille.

Sairastunut sika on pyrittävä pitämään erillään pitopaikan muista eläimistä. Lisäksi on vältettävä eläinten, ruhojen, rehun, lannan, kuivikkeiden tai muiden tautia mahdollisesti levittävien materiaalien ja aineiden sekä jätteiden siirtämistä tilalta, kunnes läänineläinlääkäri on päättänyt jatkotoimenpiteistä. Ulkopuolisten henkilöiden pääsyä sikalaan tulisi välttää ja muiden kotieläinten ja jyrsijöiden pääseminen kosketuksiin elävien sikojen tai sian ruhojen kanssa tulisi estää.

Kuolleena löydetystä villisiasta tulisi viipymättä ilmoittaa paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai läänineläinlääkärille. Löytöpaikan koordinaatit kannattaa ottaa talteen esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksen avulla. Kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri antaa tarvittaessa tarkempia toimintaohjeita. Mitä nopeammin taudin vastustustoimet päästään aloittamaan, sitä helpompaa taudin hävittäminen on.

Afrikkalaiseen sikaruttoon sairastuneiden sikojen ja villisikojen kuolleisuus voi olla hyvin korkea. Osa sairastuneista eläimistä voi mahdollisesti parantua afrikkalaisen sikaruton oireista, mutta jäädä tartunnan kantajaksi ja levittää tautia.

Jos sioissa tai villisioissa epäillään afrikkalaista sikaruttoa, kunnaneläinlääkäri tai läänineläinlääkäri ottaa sairastuneista ja kuolleista eläimistä näytteet ja ne lähetetään tutkittavaksi Helsinkiin Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon. Kaikki afrikkalaisen sikaruton varalta tehtävät tutkimukset tehdään Helsingin Ruokavirastossa, eikä näytteitä voi lähettää muihin laboratorioihin.

Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa Suomessa todetuista, varmistetuista afrikkalaisen sikaruton tautitapauksista Maailman eläintautijärjestölle (WOAH), Euroopan unionin komissiolle sekä kaikkien naapurivaltioiden eläinlääkintävirastojen johtajille. Tiedotus tapahtuu viimeistään 24 tunnin kuluessa siitä, kun ensimmäinen tautitapaus Suomessa on varmistettu.

Todetusta taudista sekä taudin esiintymispaikan ympärille perustetuista rajoitusvyöhykkeistä, niiden rajoista ja niillä toteutettavista rajoituksista kerrotaan tiedotustilaisuuksissa ja lehdistötiedotteilla, sekä kansallisesti että alueellisesti. Lisäksi tietoa jaetaan muun muassa Ruokaviraston internetsivuilla, sosiaalisessa mediassa ja alueella, josta tauti on todettu. Virkaeläinlääkäri on suoraan yhteydessä niihin sikatiloihin, jotka sijaitsevat afrikkalaisen sikaruton takia perustetuilla rajoitusvyöhykkeillä.

Rajoitusvyöhykkeistä lisätietoja sivulla Rajoitukset ASF-tapauksessa.

Riski afrikkalaisen sikaruton leviämiselle maahamme luonnonvaraisten villisikojen liikkumisen mukana on jatkuvasti suuri. Metsästetyt, terveet villisiat voidaan toistaiseksi käsitellä samoissa tiloissa kuin muutkin saaliiksi saadut riistaeläimet, mutta jos tauti tulisi Suomeen, tilanne muuttuisi. Silloin ohje olisi, että metsästetyt villisiat pidettäisiin erossa muista riistaeläimistä ja niiden lihasta. Tartunnan esiintymisalueella metsästystä jouduttaisiin rajoittamaan, ettei tartunta leviäisi uusille alueille metsästyksen aiheuttaman villisikojen liikkumisen takia.

Jos toimittaa myyntiin tarkastamatonta luonnonvaraista riistaa kokonaisina (nylkemättöminä) ruhoina tai toimittaa riistan leikattua lihaa myyntiin, suositus on, että eri lajien riistaeläimet ja niiden liha käsitellään eri aikaan ja että työvälineet ja työtilojen pinnat tulisi pestä välillä. Lihan ja ruhojen myynti kauppaan tai ravintolaan on sallittua vain hirvieläimille, jäniksille ja linnuille. Jos myydään tarkastamatonta villisian lihaa (sallittua myydä vain suoraan yksityishenkilöille), tulee villisialle tehdä ennen myyntiä trikiinitutkimus. Lisätietoja villisian ruhon hygieenisestä käsittelystä: Saaliiksi saadun villisian käsittely. 

Jos on saanut saaliiksi sairaaksi epäillyn villisian, on tärkeää pitää se erillään muista saaliseläimistä ja ilmoittaa siitä kunnaneläinlääkärille. Jos löytää itsestään kuolleen villisian, sitä ei pidä käsitellä tai siirtää lainkaan vaan tulee ilmoittaa sen sijainti kunnaneläinlääkärille (koordinaatit). Kunnaneläinlääkäri antaa ohjeet oikeista toimintatavoista.

ASF voi levitä Suomeen luonnonvaraisten villisikojen välityksellä. Villisiat voivat kuljettaa tartunnan liikkuessaan Suomeen rajojen yli ja toisaalta villisiat voivat saada tartunnan, jos niiden syötäväksi on jätetty ASF-virusta sisältäviä eväiden tähteitä tms. Mitä runsaampi villisikakanta Suomessa on, sitä todennäköisemmin mahdollinen tartunta säilyy ja leviää luonnonvaraisissa villisioissa. Sairastuneet villisiat erittävät virusta kaikissa eritteissään ja lisäävät ympäristön virusmäärää, jolloin tartunta voi helpommin levitä myös kotisikoihin. Villisikakantaa tulee pyrkiä pitämään alhaisena sekä villisikojen tehokkaalla metsästyksellä että metsästyksen kohdentamisella naaraspuolisiin villisikoihin.  Villisikoja ei tule ruokkia kantaa vahvistaen, vaan rehua saa käyttää vain pieniä määriä metsästyksen houkuttelutarkoituksessa.

ASF voi levitä Suomeen mm. matkailijoiden mukanaan tuomien elintarvikkeiden, eväiden tai tavaroiden mukana. Elintarvikkeiden tuontiin liittyy paljon rajoituksia. Lisätietoja matkailijoille.

Jotta mahdollinen ASF-tapaus todettaisiin mahdollisimman nopeasti ja voitaisiin aloittaa torjuntatoimenpiteet, on tärkeää, että tauti havaitaan ennen kuin se on levinnyt laajalle. Ruokavirasto pyytää kaikkia luonnossa liikkujia ilmoittamaan, jos he havaitsevat sairaan tai kuolleen villisian. (Ks. alempana kohta "liikkuminen luonnossa ja havainnot") Jos tauti todetaan Suomessa luonnonvaraisissa villisioissa, perustetaan taudin esiintymispaikan ympärille tartuntavyöhyke, jolla tartunnan leviämisen estämiseksi voidaan jopa rajoittaa metsässä liikkumista.

Afrikkalaista sikaruttoa on esiintynyt Suomen lähialueilla Baltiassa ja Venäjällä yli kymmenen viime vuoden ajan. Tartunta on voinut levitä Suomeen esimerkiksi villisikojen liikkumisen mukana itärajan yli, tai esimerkiksi ihmisen maastoon jättämän eväsleivän tai muun lihaa sisältävän elintarvikkeen mukana. Kevään 2022 jälkeen on saatu hyvin niukasti tietoa ASF:n esiintymisestä itärajan toisella puolella, joten leviämisriskiä sieltä on vaikea tarkemmin arvioida. Ennen vuotta 2022 ASF:ää raportoitiin esiintyvän lähimmillään noin 150 km päässä Suomen rajasta Venäjän puolella.

EU:n sisällä noudatetaan yhteistä eläintautilainsäädäntöä, jolla rajataan kauppavaikutukset vain taudin esiintymisen vuoksi asetetuille vyöhykkeille. Sen sijaan EU:n ulkopuolisten kauppakumppanien kanssa kaupan ehdot neuvotellaan erikseen kahdenvälisesti.  Jos kauppakumppanimaan kanssa on pystytty sopimaan ns. regionalisaatiosta eli alueellistamisesta, voidaan kaupalle aiheutuvia rajoituksia soveltaa pelkästään taudin esiintymisalueelle. Jos regionalisaatiosopimusta ei ole, ehtona on yleensä, että koko Suomi on vapaa ASF:stä. Myös luonnonvaraisilla villisioilla Suomessa esiintyvä tautitapaus aiheuttaa silloin tarpeen ehtojen uudelleensopimiselle.

Suomen sianlihan viennin kokonaisarvo on useita kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Taloudellisten vaikutusten lopulliseen kokonaismäärään vaikuttaa tartuntarajoitusten tai toisaalta vientiehtorajoitusten kesto. Ainakin alkuvaiheessa vaikutukset ovat merkittäviä.

Itärajan aidassa on luonnoneläinten kulkua mahdollistavia aukkoja, sillä useat eläinlajit liikkuvat luontaisesti Suomen ja Venäjän alueiden välillä. Riista-aukot on nyt toistaiseksi suljettu. Aidassa on aukkoja myös isompien vesialueiden kohdalla, joiden aitaaminen ei ole ollut mahdollista. Villisiat pystyvät hyvin uimaan kohtuullisia matkoja, joten niiden kulkua rajan yli ei voida täysin estää.

Tauti ei tartu ihmisiin eikä muihin eläimiin kuin erilaisiin sikaeläimiin.

Ei ole. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin edes sairastuneen sian lihaa syömällä.

Kaikki sikaeläimet voivat saada tartunnan. Näitä ovat muun muassa ihmisen pitämät kesysiat, villi- ja villasiat ja mini- ja mikrosiat. Villisikoja on Suomessa sekä luonnonvaraisina että ihmisten pitäminä. Sikojen oireista löydät lisätietoa Ruokaviraston verkkosivulta.

Vain sikaeläimet sairastuvat afrikkalaiseen sikaruttoon. Muutkin eläimet voivat levittää tartuntaa mekaanisesti, esimerkiksi pienpedot voivat kuljettaa tautiin kuolleen villisian luita lähialueille. Virus voi kulkeutua myös esimerkiksi koiran turkissa, jos se on vaikkapa kierinyt metsästä löytämissään kuolleen villisian jäänteissä. Taudin leviäminen lintujen, myyrien, hiirien tai kärpästen välityksellä on kuitenkin epätodennäköistä.

Tarkoituksena on rauhoittaa tilanne alueella, niin etteivät villisiat pakene tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle ja mahdollisesti levitä tartuntaa uusille alueille. Kun tartuntatilanteesta saadaan lisää tietoa ja villisikojen liikettä pystytään hallitsemaan, aloitetaan metsästys Ruokaviraston ohjauksessa, yhdessä riistanhoidon asiantuntijoiden kanssa suunnitellulla tavalla.

Tartunnan leviämisen estämiseksi tilanteen rauhoittaminen ja huolellinen selvittäminen on aluksi tärkeää. Jos tehostettu metsästys aloitettaisiin heti, ilman huolellista suunnittelua ja villisikojen liikkumisen hallintaa, aiheutettaisiin todennäköisesti tartuntojen leviäminen tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle ja nykyistä suuremmat vahingot ja haitat monenlaiselle normaalille toiminnalle.

Kyllä koskee. Ikävä kyllä myös muiden eläinlajien metsästys voi säikytellä villisikoja pois lepo- ja suoja-alueiltaan ja siirtymään uusiin paikkoihin. Villisikojen siirtymistä pois alueelta on nyt erittäin tärkeä pyrkiä välttämään.

Villisikojen metsästys sekä niiden raatojen etsintä ja hävittäminen järjestetään viranomaisen johdolla hallitusti. Suunnittelu on käynnissä yhteistyössä paikallisten riista-alan asiantuntijoiden ja muiden tahojen kanssa parhaiden käytännön ratkaisujen selvittämiseksi. Metsästys ja raatojen kerääminen ja toimittaminen käsiteltäviksi on järjestettävä niin, ettei aiheuteta vaaraa tartunnan leviämisestä.

Villisikojen ruhot kerätään vuototiiviisiin kontteihin ja kuljetetaan käsittelylaitokseen käsiteltäviksi niin, että virus tuhoutuu. Keräilyssä ja kuljetuksessa on noudatettava viranomaisten ohjeita mm. varusteista, pesusta ja desinfektiosta, niin ettei tartuntaa levitetä eteenpäin.

• Teitä pitkin saa liikkua normaalisti, mutta koiraa ulkoilutettaessa koira on pidettävä kytkettynä. Ydinalueen ulkopuolella tartuntavyöhykkeellä saa myös nauttia jokaisenoikeuksista normaalisti, mutta koiran ulkoiluttaminen muutoin kuin teitä pitkin ja kytkettynä on kiellettyä. Koska koirien liikkuminen maastossa voi ajaa villisikoja siirtymään pois alueelta, on tärkeää, että koiria ei viedä maastoon lainkaan. Koiraa voi ulkoiluttaa omalla pihalla myös vapaana, kunhan voi olla riittävän varma siitä, ettei koira karkaa maastoon.
• Tartuntavyöhykkeellä on kielletty kovaa ääntä ja villisikojen suojapaikoille häiriötä aiheuttava toiminta, kuten metsästys, useat metsänhoitotoimet ja yleisötapahtumat. Tartuntavyöhykkeellä on kielletty myös koiratapahtumat maastossa, moottoriajoneuvoilla liikkuminen maastossa ja alueelta kerätyn viljan ja muiden kasvien käyttö sioille.
• Välttämättömät ylläpitotyöt, kuten sähköverkkojen korjaukset, ovat kuitenkin sallittuja. Ole tällöin yhteydessä Ruokavirastoon varmistaaksesi, että toiminta on sallittua ilman poikkeuslupaa, ja minkälaisia varotoimia on noudatettava. Maa- ja metsätalouskoneiden siirto pois vyöhykkeeltä on sallittua vain pestynä ja desinfioituna.
• Ydinalueella liikkumista on rajoitettu muuta tartuntavyöhykettä enemmän.

• Ydinalueella on sallittua vain välttämätön liikkuminen. Sienestys, marjastus, juoksu, retkeily, pyöräily ja muu vastaava virkistystoiminta tai kaupallinen toiminta on ydinalueella kiellettyä muutoin kuin teitä pitkin. Koiria voi ydinalueellakin ulkoiluttaa oman pihapiirin ulkopuolella vain teitä pitkin ja kytkettynä.
• Välttämättömät ylläpitotyöt, kuten sähköverkkojen korjaaminen, on ydinalueellakin sallittua, vaikka se edellyttäisi liikkumista maastossa koneen avulla. Koneiden puhdistuksesta ja desinfioinnista on tällöinkin huolehdittava siirrettäessä koneita tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle.
• Kaikki tartuntavyöhykkeen kiellot ja rajoitukset ovat lisäksi voimassa myös ydinalueella.

• Älä koske mahdollisesti löytämääsi kuolleeseen villisikaan. Jos olet vahingossa jo koskenut kuolleeseen villisikaan tai vaikka vain havainnut kuolleen villisian, ole yhteydessä paikalliseen kunnaneläinlääkäriin ohjeiden saamiseksi. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen, mutta ihminen voi mekaanisesti siirtää tartunnan mukanaan, jolloin virus voi levitä sikaeläimiin muualla. Kunnaneläinlääkärien ajantasaiset yhteystiedot ovat parhaiten löydettävissä kunnan ympäristöterveydenhuollon yhteystiedoista internetistä hakemalla.
• Alueella liikkuvien kannattaa välttää sikatiloilla vierailuja, varsinkin jos liikkuvat tartuntavyöhykkeellä maastossa. Jos sikaloihin meno on välttämätöntä, vaatteiden ja kenkien vaihto ennen sikalaan menoa on tärkeää. Lisätietoja sikatilojen tautisuojauksesta löytyy sivuiltamme https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/siat/afrikkalainen-sikarutto/esta-taudin-paasy-sikalaan/.
• Maa- ja metsätalouskoneiden siirto pois tartuntavyöhykkeeltä on sallittua vain pestynä ja desinfioituna.  

 Älä koske sairaaseen tai kuolleeseen eläimeen. Soita alueen kunnaneläinlääkärille mahdollisimman pian, jotta eläimestä saadaan näytteet tutkittaviksi ja raato löydetään ja voidaan hävittää turvallisesti. Tarvittaessa saat samalla ohjeet puhdistukseen ja desinfiointiin. Kunnaneläinlääkärin yhteystiedot löytyvät  

Viranomaisia ja maastossa työskenteleviä ohjeistetaan tarvittavista käytänteistä toiminnan mukaisesti. Ohjeita julkaistaan myös Ruokaviraston nettisivuilla. Jos toimintaasi soveltuvia ohjeita ei löydy, ole yhteydessä Ruokavirastoon esimerkiksi kirjaamon kautta (kirjaamo(at)ruokavirasto.fi). Kysymyksesi ohjataan oikealle taholle virastossa.

Koirakokeita, näyttelyitä tai koulutustapahtumia ei saa järjestää tartuntavyöhykkeellä maasto-olosuhteissa. Pelkästään avoimella kentällä ja kentän viereisellä nurmialueella tapahtuva tilaisuus, esimerkiksi koiranäyttely, on sallittu. Samoin sisätiloissa tapahtuvat koiratilaisuudet ovat sallittuja. Jos maastossa toteutettava koirakoe järjestetään tartuntavyöhykkeen ulkopuolella mutta sen lähialueella, on järjestelyissä estettävä koirien siirtyminen tartuntavyöhykkeen alueelle.

Sallituissa koiratapahtumissa ei tarvita erityisiä tautisuojaustoimia. Koirien pääsy maastoon tartuntavyöhykkeellä on estettävä.

Koiria ei saa pitää irrallaan tartuntavyöhykkeen alueella. Koirien vienti maastoon ei ole sallittua edes kytkettynä. Tämä vaikuttaa koirien käyttöön tartuntavyöhykkeellä. Rajoitukset eivät koske viranomaisten toimintaa, joten esimerkiksi rajaviranomaisten tai poliisin on tarvittaessa mahdollista käyttää koiria apunaan myös tartuntavyöhykkeellä ja ydinalueella.

Jos olet epävarma, voiko järjestämäsi tapahtuman pitää tai haluat hakea poikkeuslupaa tapahtuman järjestämiseen, voit laittaa asiaa koskevan kysymyksen tai hakemuksen Ruokaviraston kirjaamoon (kirjaamo(at)ruokavirasto.fi). Poikkeuslupa voidaan myöntää vain hakemuksesta yksittäistapauksissa, jos tapahtumasta ei aiheudu elintaudin leviämisen vaaraa. Ajometsästykseen tai metsästykseen, jossa koiria pidetään vapaana, ei voi saada poikkeuslupaa.

Tartuntavyöhykkeellä sijaitsevia sikatiloja koskevat tartuntavyöhykkeen rajoitukset, kiellot ja ehdot mm. sikojen, sianlihan ja sivutuotteiden siirroille. Jokaista vyöhykkeellä sijaitsevaa sikatilaa ohjeistetaan näistä erikseen. Lisätietoja saa kunnaneläinlääkäriltä tai Ruokaviraston valtioneläinlääkäriltä.

Tartuntavyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevien sikatilojen on syytä jälleen tarkistaa oman tilan tautisuojauskäytännöt, ja että jokainen pitopaikassa kävijä ymmärtää ohjeet ja noudattaa niitä poikkeuksetta. Sikatilojen tautisuojausohjeita löytyy sivuiltamme.

Kaikkien sikojen pitäjien on myös huolehdittava, että rekisteritiedot ovat ajan tasalla ja oikein. Sikojen pitäminen on lainsäädännön mukaan ilmoitettava aina rekisteriin, vaikka toiminta ei olisi kaupallista tai vaikka pidettäisiin vain yhtä minisikaa. Lisätietoa sikojen pitopaikkojen rekisteröinnistä ja muista vaatimuksista löytyy sivuiltamme.

Tartuntavyöhykkeen ulkopuolella sijaitseville sikatiloille ei anneta erityisiä määräyksiä, ellei sikoja ole tarkoitus siirtää tartuntavyöhykkeelle tai sieltä pois johonkin tartuntavyöhykkeen ulkopuoliseen sikalaan. Tällainen sikojen siirtäminen on kiellettyä, ja mahdollista vain tietyin ehdoin. Tautisuojauskäytänteet on syytä tarkistaa kuitenkin jokaisella sikatilalla.

Ruokaviraston eläinrekisterin mukaan sikatiloja on vyöhykkeellä seitsemän. Sikojen pitäminen on lainsäädännön mukaan ilmoitettava aina rekisteriin, vaikka toiminta ei olisi kaupallista tai vaikka pidettäisiin vain yhtä minisikaa. Myös sikojen pitämisen muutoksesta tai loppumisesta on ilmoitettava rekisteriin. Ajantasainen rekisteritieto mahdollistaa jokaisen alueen sikatilan nopean tavoittamisen eläintautitilanteessa, kuten nyt, kun afrikkalaista sikaruttoa todettiin.

Sikatiloille voi tuoda rehua, kuivikkeita ja virikkeitä normaalisti, kunhan niitä ei ole kerätty tartuntavyöhykkeen alueelta. Rehua, kuivikkeita tai kasviperäisiä virikkeitä ei saa myöskään kuljettaa tartuntavyöhykkeeltä pois sikojen käytettäväksi.

Maa- ja metsätalouskoneiden siirto pois vyöhykkeeltä on sallittua vain pestyinä ja desinfioituina. Muutoin maatiloilla tapahtuva toiminta voi jatkua normaalisti, kunhan noudatetaan kieltoja ja ehtoja sikojen, niiden sukusolujen ja alkioiden, sianlihan ja sioista saatujen lihavalmisteiden sekä sioista saatujen sivutuotteiden siirroille.

Viljan, heinän, muun rehun ja muiden peltotuotteiden korjaaminen pelloilta on sallittua, ainoastaan niiden käyttö sioille on kielletty.

Lannan tai muiden lannoitteiden levittäminen pelloille, peltojen muokkaus ja muut peltotyöt ovat myös sallittuja. Maatalouskoneiden puhdistuksesta ja desinfioinnista on huolehdittava silloin, jos koneita siirretään vyöhykkeeltä sen ulkopuolelle.

Tartuntavyöhykkeeltä kerätyn viljan ja muun kasviperäisen rehun, kuivikkeiden ja virikkeiden käyttö sioille on kiellettyä sekä vyöhykkeen sisällä että sen ulkopuolella. Jos maatalouskoneita halutaan siirtää vyöhykkeeltä sen ulkopuolelle, on niiden pesusta ja desinfioinnista huolehdittava ohjeiden mukaisesti, niin ettei aiheuteta vaaraa tartunnan leviämisestä.

Voi, kunhan sitä ei joudu sioille. Tämä voi edellyttää järjestelyitä eri alueilta kerätyn sadon erillään pidolle esimerkiksi rehutehtailla. Jos siirto tartuntavyöhykkeeltä sen ulkopuolelle tehdään maataloustöissä (pellolla) käytetyllä ajoneuvolla tai muulla välineellä, on kuljetusväline pestävä ja desinfioitava vyöhykkeen ulkopuolelle siirrettäessä.

Villisikojen ruokinta on tartuntavyöhykkeellä kielletty muuten kuin Ruokaviraston antaman ohjeistuksen mukaan. Ruokintapaikkoja voi kuitenkin alkuun pitää yllä, kunnes Ruokavirasto antaa ruokintaa koskevia tarkempia ohjeita. Tarkoituksena ruokinnan rajoittamisella on, ettei vyöhykkeelle houkutella lisää villisikoja alueen ulkopuolelta, mutta toisaalta alueella jo olevat villisiat eivät lähtisi etsimään ravintoa alueen ulkopuolelta. Villisikojen ruokinta suunnitellaan yhteistyössä alueen riista-asiantuntijoiden kanssa.

Villisiat käyvät ruokailemassa myös alun perin muille eläimille tarkoitetuilla ruokintapaikoilla, jos niillä on sinne pääsy ja tarjolle asetettu ravinto on villisioille sopivaa ja houkuttelevaa. Tämän vuoksi myös muiden riistaeläinten ruokinta otetaan huomioon villisikojen ruokinnan kokonaisuutta selvitettäessä, ja myös muiden eläinten ruokintaan voi tulla muutoksia. 

Työkoneiden puhdistus- ja desinfiointiohje - Eläinten terveys ETT ry.

Metsänhoidolliset toimet on kielletty tartuntavyöhykkeellä. Tämä koskee niin puunkaatoa, katkomista, karsimista, harvennusta, pinoamista, lannoittamista, istuttamista, lannoittamista tai muuta metsänhoidossa tehtävää toimenpidettä. Jo kaadettujen ja tien varteen pinottujen tukkien, rankojen tms. haku ja kuljettaminen on kuitenkin sallittua. Kieltojen tarkoituksena on välttää sellaista toimintaa, joka karkottaisi villisikoja pois niiden suoja- ja lepopaikoista ja siirtymään muulle alueelle.

Omalla pihalla saa kaataa puita ja käyttää koneita, kuten moottorisahaa.

Sähkölinjan korjaustoimet ja muu välttämätön peruspalveluiden korjaus- ja ylläpitotyö on sallittua, vaikka se edellyttäisi koneen käyttöä maastossa. Tällöin maastossa käytetyn ajoneuvon puhdistuksesta ja desinfioinnista on kuitenkin huolehdittava viranomaisen antaman ohjeen mukaisesti.

Kaikki metsänhoidolliset työt, mukaan lukien metsän istutukset, ovat kiellettyjä tartuntavyöhykkeellä. Jos kielto vaikuttaa aiheuttavan kohtuutonta haittaa, voi päätökseen hakea yksittäistapauksessa perustellusta syystä poikkeuslupaa. Poikkeuslupahakemuksen voi tällöin lähettää Ruokaviraston kirjaamoon (kirjaamo(at)ruokavirasto.fi). Poikkeuslupa voidaan myöntää vain, jos poikkeamisesta ei aiheudu eläintaudin leviämisen vaaraa. Ruokavirasto arvioi hakemukset tapauskohtaisesti.

Tilanne arvioidaan tällöin ottaen huomioon toisaalta taudintorjuntatoimet ja toisaalta metsätuhosta aiheutuvat vaikutukset. Välttämättömät peruspalveluiden, kuten sähköverkkojen, korjaustyöt voidaan tällöinkin hoitaa ilman erillistä lupaa.

Vyöhykkeen perustaminen on EU-lainsäädännön mukaan pakollista ja määrittelee, mille alueelle kaupparajoitukset kohdistuvat. Tartuntavyöhykkeen perustamisella määritellään alue, joihin taudin levinneisyyden selvittämiseen ja myöhemmin tartunnan hävittämiseen suunnatut toimet kohdistetaan. Alueen tulee olla riittävän suuri, jotta koko taudin leviämisalue saataisiin sen piiriin, mutta kuitenkin sen verran pieni, että haittaa normaalille elämälle ja yritystoiminnalle aiheutetaan mahdollisimman vähän, ja toisaalta rajattu siten, että viranomaistoimien tehokas toteuttaminen on mahdollista. Vyöhykealuetta voidaan joutua myöhemmin muuttamaan, kun tilanteesta saadaan lisää tietoa, tai jos tartuntoja löytyykin alkuperäisen tartuntavyöhykkeen ulkopuolelta. Euroopan komissio vahvistaa vyöhykkeen pian sen perustamisen jälkeen, ja voi myös ehdottaa siihen perusteltuja muutoksia.

Ydinalue aidataan, kun tarvittavat selvitykset on tehty ja luvat aitaamiseen saatu. Aitaaminen edellyttää myös viranomaishankintaa ja selvityksiä niin maastossa kuin eri toimijoilta, joten ihan nopeasti aitaamista ei käytännössä pystytä tekemään. Aidan pitää myös olla sen verran vankka, ettei vahva ja kaivuutaitoinen villisika pääse siitä yli, ali tai läpi helposti.

Ruokavirasto järjestää villisikojen etsinnän ja keräämisen sekä näytteenoton alueella yhdessä riista-asiantuntijoiden kanssa.