Usein kysyttyä afrikkalaisesta sikarutosta

Afrikkalainen sikarutto (African swine fever, ASF) on sikojen, villisikojen ja minisikojen vakava verenvuotokuumetauti, jonka aiheuttaa ASF-virus. Taudin oireita ovat kuume, verenpurkaukset, muutokset sisäelimissä sekä suuri kuolleisuus (jopa 100 % sairastuneista eläimistä). Muut eläimet ja ihmiset eivät sairastu afrikkalaiseen sikaruttoon, mutta voivat olla taudin levittäjiä. Afrikkalaiseen sikaruttoon ei ole olemassa lääkettä eikä rokotetta.

Taudin itämisaika on tavallisesti 3–15 vuorokautta ja taudin oireet vaihtelevat voimakkuudeltaan. Myös sairastuneiden määrä voi vaihdella ja vain yksittäiset siat voivat oireilla lievin oirein.

Akuutti, aggressiivinen muoto:

• äkillinen kuolema ilman edeltäviä oireita
• korkea kuume (40.5–42 °C), apaattisuus
• ihon punoitus, verenpurkaumat iholla
• ruokahaluttomuus, oksentelu, (verinen) ripuli, ummetus
• ontuminen, takajalkojen jäykkyys, horjuminen, vapina tai kouristukset
• silmä- ja sierainvuoto
• luomiset
• kuolleisuus jopa 100 %
• kooma
• kuolema 1–7 vuorokaudessa.

Taudinaiheuttaja leviää suorassa kosketuksessa sairaasta eläimestä tai sen eritteistä terveeseen eläimeen.

Siat voivat sairastua myös välillisen kontaktin kautta – esimerkiksi syömällä sairastuneen sian lihaa sisältäviä ruokajätteitä tai taudinaiheuttajan saastuttaman rehun, kuivikkeiden, varusteiden tai vaatteiden välityksellä.

Villisiat saavat tartunnan sairastuneiden villisikojen raadoista tai ruuanjätteiden tai -tähteiden välityksellä. Joillakin alueilla, lähinnä Afrikassa, tauti leviää myös punkkien välityksellä, mutta Suomessa ei esiinny tätä tautia levittäviä punkkilajeja.

Virus kuolee yli 70 °C kuumuudessa. Viruksen säilymiseen tartuntavaarallisena vaikuttavat muun muassa lämpötila, pH, kosteus ja UV-säteilyn määrä. Virus on erittäin kestävä, säilyen

• pakastetussa sianlihassa useita vuosia
• lämpökäsittelemättömissä (kuumentamattomissa) sianlihatuotteissa useita kuukausia, jopa vuoden
• maaperässä yli 6 kuukautta
• kuolleen sian ruhossa ja sivutuotteissa useita kuukausia
• sikojen ja villisikojen ulosteessa ja virtsassa huoneenlämmössä (+20 °C) noin 2 viikkoa, kylmässä (+4 °C) useita kuukausia
• sian ja villisian veressä ja sisäelimissä (+4 °C) 18 kuukautta

ASF-virukseen tehoavat monet viruksiin tehoavat desinfiointiaineet. Desinfiointiaineiden käytössä tulee noudattaa valmistajan antamia ohjeita. Olennaista on, että pinta tai varuste on puhdistettu huolellisesti ennen desinfiointiaineen käyttöä.

Afrikkalainen sikarutto voi levitä edelleen esimerkiksi tautiin sairastuneiden eläinten raadolla tai niiden eritteillä likaantuneiden koneiden, laitteiden, varusteiden, kenkien ym. välityksellä. Tärkeintä likaantuneiden kohteiden puhdistuksessa on huolellinen mekaaninen puhdistus eli kaiken lian ja orgaanisen aineen poisto huuhtelemalla ja/tai harjaamalla – näin poistuu suurin osa myös mahdollisista ASF-viruksista. Seuraavaksi kohde pitää pestä sille sopivalla pesuaineella, huuhdella huolellisesti ja antaa kuivua. Lopuksi puhdas ja kuiva kohde voidaan desinfioida sille sopivalla valmisteella. Tarvittaessa desinfiointiaine huuhdellaan lopuksi pois.

Puhdistus- ja desinfiointivalmisteet pitää valita aina puhdistettavan kohteen perusteella. ASF – virukseen tehoavat monet viruksiin tehoavat desinfiointiaineet, kuten esimerkiksi natriumhypokloriitti, glutaraldehydi, jodoforit ja natriumperoksimonosulfaatti. Yksi yleisesti käytetyistä desinfiointivalmisteista on Virkon S. Lue ja noudata kunkin valmisteen käyttöohjetta, ja huomioi etenkin käyttöliuoksen oikea vahvuus ja vaikutusaika. Muista myös huolehtia riittävästä henkilösuojautumisesta. Ohjeet siihen löytyvät esimerkiksi valmisteen käyttöturvallisuustiedotteesta. Käyttäjä on vastuussa siitä, että käyttää valmisteita oikein.

ASF-viruksella mahdollisesti likaantuneet vaatteet kannattaa pestä pesukoneessa vähintään 60° C:ssa ja 2 tunnin ohjelmalla (tarkista vaatteen pesumerkinnät) sekä mahdollisuuksien mukaan kuivattaa kuivausrummussa.

Jos jokin kohde ei kestä vesipesua tai desinfiointia, se kannattaa perusteellisen harjauksen jälkeen käsitellä lämmöllä vähintään 60–70 °C noin 1–2 tunnin ajan (esim. kuivauskaapissa tai saunassa). Muista kuitenkin huolehtia paloturvallisuudesta.

• sikoja kuolee äkillisesti tai sairastuu lyhyen ajan sisällä,
• sioilla on kuumeinen suolisto- tai hengitystiesairaus, johon antibioottihoito ei tehoa
• luonnosta löytyy kuollut villisika tai useita kuolleita villisikoja
• villisialla on ollut sairauden oireita ennen kaatoa
• villisiassa havaitaan suolistamisen yhteydessä normaalista poikkeavaa verekkyyttä sisäelimissä.

Jos sikojen pitäjä tai muu henkilö, joka osallistuu eläimen tutkimiseen, hoitoon, käsittelyyn, kuljetukseen, lopetukseen, teurastukseen, metsästykseen tai tarkkailuun, epäilee sialla tai villisialla afrikkalaista sikaruttoa, hänen on viipymättä ilmoitettava epäilystä kunnan- tai valtioneläinlääkärille.

Sairastunut sika on pyrittävä pitämään erillään pitopaikan muista eläimistä. Lisäksi on vältettävä eläinten, ruhojen, rehun, lannan, kuivikkeiden tai muiden tautia mahdollisesti levittävien materiaalien ja aineiden sekä jätteiden siirtämistä tilalta, kunnes valtioneläinlääkäri on päättänyt jatkotoimenpiteistä. Ulkopuolisten henkilöiden pääsyä sikalaan tulisi välttää ja muiden kotieläinten ja jyrsijöiden pääseminen kosketuksiin elävien sikojen tai sian ruhojen kanssa tulisi estää.

Kuolleena löydetystä villisiasta tulisi viipymättä ilmoittaa paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai valtioneläinlääkärille. Löytöpaikan koordinaatit kannattaa ottaa talteen esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksen avulla. Kunnaneläinlääkäri tai valtioneläinlääkäri antaa tarvittaessa tarkempia toimintaohjeita. Mitä nopeammin taudin vastustustoimet päästään aloittamaan, sitä helpompaa taudin hävittäminen on.

Afrikkalaiseen sikaruttoon sairastuneiden sikojen ja villisikojen kuolleisuus voi olla hyvin korkea. Osa sairastuneista eläimistä voi mahdollisesti parantua afrikkalaisen sikaruton oireista, mutta jäädä tartunnan kantajaksi ja levittää tautia.

Jos sioissa tai villisioissa epäillään afrikkalaista sikaruttoa, kunnaneläinlääkäri tai valtioneläinlääkäri ottaa sairastuneista ja kuolleista eläimistä näytteet ja ne lähetetään tutkittavaksi Helsinkiin Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon. Kaikki afrikkalaisen sikaruton varalta tehtävät tutkimukset tehdään Helsingin Ruokavirastossa, eikä näytteitä voi lähettää muihin laboratorioihin.

Jos afrikkalaisen sikaruton tautitapaus varmistetaan, Ruokavirasto perustaa taudin esiintymispaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, jonka avulla pyritään estämään taudin leviäminen. Vyöhykkeen koko riippuu mm. siitä, onko afrikkalainen sikarutto todettu kotisioissa vai luonnonvaraisilla villisioilla. Rajoitusvyöhykkeen rajoja määritettäessä otetaan huomioon myös maantieteelliset, hallinnolliset, ekologiset ja epidemiologiset tekijät sekä alueen valvontamahdollisuudet. Viranomaiset pyrkivät hävittämään taudin mm. sikojen lopetusten, kuolleiden eläinten raatojen hävittämisen ja elävien eläinten siirtokieltojen avulla. Lisätietoja: Rajoitukset ASF-tapauksessa

Ruokavirasto ja maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa Suomessa todetuista, varmistetuista afrikkalaisen sikaruton tautitapauksista Maailman eläintautijärjestölle (WOAH), Euroopan unionin komissiolle sekä kaikkien naapurivaltioiden eläinlääkintävirastojen johtajille. Tiedotus tapahtuu viimeistään 24 tunnin kuluessa siitä, kun ensimmäinen tautitapaus Suomessa on varmistettu.

Todetusta taudista sekä taudin esiintymispaikan ympärille perustetuista rajoitusvyöhykkeistä, niiden rajoista ja niillä toteutettavista rajoituksista kerrotaan tiedotustilaisuuksissa ja lehdistötiedotteilla, sekä kansallisesti että alueellisesti. Lisäksi tietoa jaetaan muun muassa Ruokaviraston internetsivuilla, sosiaalisessa mediassa ja alueella, josta tauti on todettu. Virkaeläinlääkäri on suoraan yhteydessä niihin sikatiloihin, jotka sijaitsevat afrikkalaisen sikaruton takia perustetuilla rajoitusvyöhykkeillä.

Rajoitusvyöhykkeistä lisätietoja sivulla Rajoitukset ASF-tapauksessa.

Ruokavirasto määrittelee taudin esiintymispaikan ympärille tartuntavyöhykkeen, jos luonnonvaraisella villisialla todetaan afrikkalainen sikarutto. Tartuntavyöhykkeen koon määrittelyssä otetaan huomioon taudin maantieteellinen levinneisyys, alueella elävien villisikojen kanta, elinalueiden laajuus sekä villisikojen liikkumista estävät tärkeimmät luonnolliset ja ihmisen rakentamat esteet. Ruokavirasto tekee asiantuntijaryhmän kanssa toimintasuunnitelman, jossa kuvataan ne toimenpiteet, joilla afrikkalainen sikarutto pyritään hävittämään. Toimenpiteiden tehokkuus arvioidaan säännöllisesti ja toimintasuunnitelmaa muutetaan ja täydennetään tarvittaessa. Lisäksi Ruokavirasto perustaa tartuntavyöhykkeeseen rajautuvan lisärajoitusvyöhykkeen, jolla tartuntaa ei ole todettu ja joka toimii puskurivyöhykkeenä tartuntavyöhykkeen ympärillä.

Afrikkalaisen sikaruton takia perustetulla tartuntavyöhykkeellä metsästystä on rajoitettu. Voimassa olevat rajoitukset tartuntavyöhykkeellä. 

Afrikkalaisen sikaruton takia perustetulla lisärajoitusvyöhykkeellä metsästys on sallittua. Lisärajoitusvyöhykkeellä toimitaan Ruokaviraston erillisen ohjeen mukaan:  Ohje metsästäjille toimintaan ASF-lisärajoitusvyöhykkeellä   Luonnonvaraisten villisikojen ruhojen, niistä saatavan tuoreen lihan, lihavalmisteiden ja kaikkien muiden villisioista peräisin olevien tuotteiden siirtäminen lisärajoitusvyöhykkeellä tai sen ulkopuolelle on kiellettyä. Lihaa saa kuitenkin käyttää metsästäjän yksityisessä kotikäytössä kielteisen ASF-tutkimustuloksen valmistumisen jälkeen.

Vyöhykkeiden ulkopuolella metsästetyt, terveet villisiat voidaan käsitellä samoissa   samoissa tiloissa kuin muut saaliiksi saadut riistaeläimet. Ruokavirasto kuitenkin suosittelee, että metsästetyt villisiat pidettäisiin erossa muista riistaeläimistä ja niiden lihasta, sillä jos afrikkalainen sikarutto todettaisiin villisiassa, tiloissa samaan aikaan säilytetty muukin riistan liha olisi hävitettävä.

Jos toimittaa myyntiin tarkastamatonta luonnonvaraista riistaa kokonaisina (nylkemättöminä) ruhoina tai toimittaa riistan leikattua lihaa myyntiin, suositus on, että eri lajien riistaeläimet ja niiden liha käsitellään eri aikaan ja että työvälineet ja työtilojen pinnat tulisi pestä välillä. Lihan ja ruhojen myynti kauppaan tai ravintolaan on sallittua vain hirvieläimille, jäniksille ja linnuille. Jos myydään tarkastamatonta villisian lihaa (sallittua myydä vain suoraan yksityishenkilöille), tulee villisialle tehdä ennen myyntiä trikiinitutkimus. Lisätietoja villisian ruhon hygieenisestä käsittelystä: Saaliiksi saadun villisian käsittely. 

Jos on saanut saaliiksi sairaaksi epäillyn villisian, on tärkeää pitää se erillään muista saaliseläimistä ja ilmoittaa siitä kunnaneläinlääkärille. Jos löytää itsestään kuolleen villisian, sitä ei pidä käsitellä tai siirtää lainkaan vaan tulee ilmoittaa sen sijainti kunnaneläinlääkärille (koordinaatit). Kunnaneläinlääkäri antaa ohjeet oikeista toimintatavoista.

ASF voi levitä luonnonvaraisten villisikojen välityksellä. Villisiat voivat kuljettaa tartunnan liikkuessaan rajojen yli ja toisaalta villisiat voivat saada tartunnan, jos niiden syötäväksi on jätetty ASF-virusta sisältäviä eväiden tähteitä tms. Mitä runsaampi villisikakanta on, sitä todennäköisemmin mahdollinen tartunta säilyy ja leviää luonnonvaraisissa villisioissa. Sairastuneet villisiat erittävät virusta kaikissa eritteissään ja lisäävät ympäristön virusmäärää, jolloin tartunta voi helpommin levitä myös kotisikoihin. Villisikakantaa tulee pyrkiä pitämään alhaisena sekä villisikojen tehokkaalla metsästyksellä että metsästyksen kohdentamisella naaraspuolisiin villisikoihin.  Villisikoja ei tule ruokkia kantaa vahvistaen, vaan rehua saa käyttää vain pieniä määriä metsästyksen houkuttelutarkoituksessa.

ASF voi levitä mm. matkailijoiden mukanaan tuomien elintarvikkeiden, eväiden tai tavaroiden mukana. Elintarvikkeiden tuontiin liittyy paljon rajoituksia. Lisätietoja matkailijoille.

Vyöhykkeen perustaminen on EU-lainsäädännön mukaan pakollista ja määrittelee, mille alueelle kaupparajoitukset kohdistuvat. Tartuntavyöhykkeen perustamisella määritellään alue, joihin taudin levinneisyyden selvittämiseen ja myöhemmin tartunnan hävittämiseen suunnatut toimet kohdistetaan. Alueen tulee olla riittävän suuri, jotta koko taudin leviämisalue saataisiin sen piiriin, mutta kuitenkin sen verran pieni, että haittaa normaalille elämälle ja yritystoiminnalle aiheutetaan mahdollisimman vähän, ja toisaalta rajattu siten, että viranomaistoimien tehokas toteuttaminen on mahdollista. Vyöhykealuetta voidaan joutua myöhemmin muuttamaan, kun tilanteesta saadaan lisää tietoa, tai jos tartuntoja löytyykin alkuperäisen tartuntavyöhykkeen ulkopuolelta. Euroopan komissio vahvistaa vyöhykkeen pian sen perustamisen jälkeen, ja voi myös ehdottaa siihen perusteltuja muutoksia.

Ydinalue aidataan, kun tarvittavat selvitykset on tehty ja tartunnan leviämisen ydinalue on selvillä, sekä luvat aitaamiseen saatu.  Aitaaminen edellyttää viranomaishankintaa ja selvityksiä niin maastossa kuin eri toimijoilta, joten ihan nopeasti aitaamista ei käytännössä pystytä tekemään. Aidan pitää myös olla sen verran vankka, ettei vahva ja kaivuutaitoinen villisika pääse siitä yli, ali tai läpi helposti.

Ruokavirasto järjestää villisikojen etsinnän ja keräämisen sekä näytteenoton alueella yhdessä riista-asiantuntijoiden kanssa.

Ruokavirasto voi eläintautilain 29 §:n mukaisesti myöntää luvan poiketa tartuntavyöhykkeellä noudatettavista kielloista ja toteutettavista toimenpiteistä, jos poikkeaminen ei aiheuta eläintaudin leviämisen vaaraa. Poikkeusluvat voivat koskea vain yksittäistapauksia ja edellyttävät tapauskohtaista riskinarviointia. Poikkeuslupa myönnetään hakemuksesta. Luvassa asetetaan eläintaudin leviämisen estämiseksi välttämättömiä ehtoja.

Ohjeet poikkeusluvan hakemiseen löytyvät verkkosivuiltamme

Kuluttaja voi ostaa ja käyttää kaupasta ostettua sianlihaa ja sianlihavalmisteita tartuntavyöhykkeeltä normaaliin tapaan. 

Kuluttaja voi ostaa kaupasta myös villisian lihaa ja käyttää sitä normaaliin tapaan. Villisianlihaa koskevat rajoitukset koskevat vain vyöhykkeeltä peräisin olevaa tai siellä jalostettua villisian lihaa ja sellaisen päätyminen kauppoihin ei tällä hetkellä ole mahdollista. 

Kaikkia palveluja voi käyttää normaalisti. Tartuntavyöhykkeellä on kielletty tai rajoitettu tiettyjä toimintoja afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi. Kaikki muu toiminta alueella on edelleen sallittua, kuten normaalitilanteessakin.

Afrikkalaista sikaruttoa on esiintynyt Suomen lähialueilla Baltiassa ja Venäjällä yli kymmenen viime vuoden ajan. Tartunta on voinut levitä Suomeen esimerkiksi villisikojen liikkumisen mukana itärajan yli, tai esimerkiksi ihmisen maastoon jättämän eväsleivän tai muun lihaa sisältävän elintarvikkeen mukana. Kevään 2022 jälkeen on saatu hyvin niukasti tietoa ASF:n esiintymisestä itärajan toisella puolella, joten leviämisriskiä sieltä on vaikea tarkemmin arvioida. Ennen vuotta 2022 ASF:ää raportoitiin esiintyvän lähimmillään noin 150 km päässä Suomen rajasta Venäjän puolella.

EU:n sisällä noudatetaan yhteistä eläintautilainsäädäntöä, jolla rajataan kauppavaikutukset vain taudin esiintymisen vuoksi asetetuille vyöhykkeille. Sen sijaan EU:n ulkopuolisten kauppakumppanien kanssa kaupan ehdot neuvotellaan erikseen kahdenvälisesti.  Jos kauppakumppanimaan kanssa on pystytty sopimaan ns. regionalisaatiosta eli alueellistamisesta, voidaan kaupalle aiheutuvia rajoituksia soveltaa pelkästään taudin esiintymisalueelle. Jos regionalisaatiosopimusta ei ole, ehtona on yleensä, että koko Suomi on vapaa ASF:stä. Myös luonnonvaraisilla villisioilla Suomessa esiintyvä tautitapaus aiheuttaa silloin tarpeen ehtojen uudelleensopimiselle.

Suomen sianlihan viennin kokonaisarvo on useita kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Taloudellisten vaikutusten lopulliseen kokonaismäärään vaikuttaa tartuntarajoitusten tai toisaalta vientiehtorajoitusten kesto. Ainakin alkuvaiheessa vaikutukset ovat merkittäviä.

Itärajan aidassa on luonnoneläinten kulkua mahdollistavia aukkoja, sillä useat eläinlajit liikkuvat luontaisesti Suomen ja Venäjän alueiden välillä. Riista-aukot on nyt toistaiseksi suljettu. Aidassa on aukkoja myös isompien vesialueiden kohdalla, joiden aitaaminen ei ole ollut mahdollista. Villisiat pystyvät hyvin uimaan kohtuullisia matkoja, joten niiden kulkua rajan yli ei voida täysin estää.

Tauti ei tartu ihmisiin eikä muihin eläimiin kuin erilaisiin sikaeläimiin.

Ei ole. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin edes sairastuneen sian lihaa syömällä.

Ruokavirasto on myöntänyt tartuntavyöhykkeellä sijaitsevalle teurastamolle poikkeusluvan toimittaa tartuntavyöhykkeellä sijaitsevista sioista saatua lihaa myytäväksi tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle Imatran ja Lappeenrannan alueilla. Poikkeusluvalla myynnissä olevat lihat ja lihatuotteet on merkitty erityisellä tunnistusmerkillä, jossa tavanomaiseen soikeaan tunnistusmerkkiin on lisätty kaksi samansuuntaista vinoviivaa. Tällä erityisellä tunnistusmerkillä merkittyjä tuotteita saa käyttää vain Suomessa eikä niitä tule viedä ulkomaille. Tuotteet vastaavat muilta osin elintarvikkeille asetettuja vaatimuksia.

Kaikki sikaeläimet voivat saada tartunnan. Näitä ovat muun muassa ihmisen pitämät kesysiat, villi- ja villasiat ja mini- ja mikrosiat. Villisikoja on Suomessa sekä luonnonvaraisina että ihmisten pitäminä. Sikojen oireista löydät lisätietoa Ruokaviraston verkkosivulta.

Vain sikaeläimet sairastuvat afrikkalaiseen sikaruttoon. Muutkin eläimet voivat levittää tartuntaa mekaanisesti, esimerkiksi pienpedot voivat kuljettaa tautiin kuolleen villisian luita lähialueille. Virus voi kulkeutua myös esimerkiksi koiran turkissa, jos se on vaikkapa kierinyt metsästä löytämissään kuolleen villisian jäänteissä. Taudin leviäminen lintujen, myyrien, hiirien tai kärpästen välityksellä on kuitenkin epätodennäköistä.

Luonnonvaraisten villisikojen ja kaikkien muiden eläinlajien metsästys ja pyynti on kielletty tartuntavyöhykkeellä, lukuun ottamatta pienpetojen loukkupyyntiä ja merimetsojen ja hylkeiden metsästystä ydinalueen ulkopuolella. Kielto ei koske Ruokaviraston tartuntavyöhykkeellä järjestämää luonnonvaraisten villisikojen metsästystä. Tarkoituksena on rauhoittaa tilanne alueella, niin etteivät villisiat pakene tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle ja mahdollisesti levitä tartuntaa uusille alueille. Kun tartuntatilanteesta saadaan lisää tietoa ja villisikojen liikettä pystytään hallitsemaan, aloitetaan metsästys Ruokaviraston ohjauksessa, yhdessä riistanhoidon asiantuntijoiden kanssa suunnitellulla tavalla.

Tartunnan leviämisen estämiseksi tilanteen rauhoittaminen ja huolellinen selvittäminen on aluksi tärkeää. Jos tehostettu metsästys aloitettaisiin heti, ilman huolellista suunnittelua ja villisikojen liikkumisen hallintaa, aiheutettaisiin todennäköisesti tartuntojen leviäminen tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle ja nykyistä suuremmat vahingot ja haitat monenlaiselle normaalille toiminnalle.

Kyllä koskee. Metsästyskiellosta poiketen pienpetojen loukku- ja rautapyynti, valkoposkihanhien suojametsästys, hirvien vahtimismetsästys pelloilla, sekä merimetsojen ja hylkeiden metsästys ovat sallittuja tartuntavyöhykkeellä ydinalueen ulkopuolella.

Metsästyskiellot eivät ole voimassa merialueella tai merialueen saarilla ja luodoilla.

Villisikojen metsästys sekä niiden raatojen etsintä ja hävittäminen järjestetään tartuntavyöhykkeellä viranomaisen johdolla hallitusti. Suunnittelu on käynnissä yhteistyössä paikallisten riista-alan asiantuntijoiden ja muiden tahojen kanssa parhaiden käytännön ratkaisujen selvittämiseksi. Metsästys ja raatojen kerääminen ja toimittaminen käsiteltäviksi on järjestettävä niin, ettei aiheuteta vaaraa tartunnan leviämisestä.

Villisikojen ruhot kerätään vuototiiviisiin kontteihin ja kuljetetaan käsittelylaitokseen käsiteltäviksi niin, että virus tuhoutuu. Keräilyssä ja kuljetuksessa on noudatettava viranomaisten ohjeita mm. varusteista, pesusta ja desinfektiosta, niin ettei tartuntaa levitetä eteenpäin.

Villisikojen ruokinta on tartuntavyöhykkeellä kielletty muuten kuin Ruokaviraston järjestämänä tai hyväksymänä. Ruokintapaikkoja voi kuitenkin alkuun pitää yllä, kunnes Ruokavirasto antaa ruokintaa koskevia tarkempia ohjeita. Tarkoituksena ruokinnan rajoittamisella on, ettei villisikakantaa kasvateta ruokinnalla, eikä vyöhykkeelle houkutella lisää villisikoja alueen ulkopuolelta. Toisaalta ruokinnalla pyritään varmistamaan, etteivät tartuntavyöhykkeen villisiat lähtisi etsimään ravintoa alueen ulkopuolelta. Ruokavirasto suunnittelee villisikojen ruokinnan yhteistyössä alueen riista-asiantuntijoiden kanssa.

Luonnonvaraisten eläinten ruokkiminen tartuntavyöhykkeellä on kielletty. Kielto ei koske sellaisia ruokintatapoja ja -menetelmiä, joissa villisiat eivät pääse syömään rehua, tai ruokintaa sellaisella rehulla, joka ei houkuttele villisikoja ruokintapaikalle. 

Luonnonvaraisten eläinten haaskaruokinta vyöhykkeellä on kielletty.

Lisärajoitusvyöhykkeellä on sallittua ja suositeltavaa metsästää villisikoja. Metsästäjien on huolehdittava siitä, että jokaisesta metsästetystä villisiasta toimitetaan ASF-näytteet tutkittavaksi Ruokaviraston laboratorioon. Luonnonvaraisten villisikojen ruhojen, niistä saatavan tuoreen lihan, lihavalmisteiden ja kaikkien muiden villisioista peräisin olevien tuotteiden siirtäminen lisärajoitusvyöhykkeellä tai sen ulkopuolelle on kiellettyä. Lihaa saa kuitenkin käyttää metsästäjän yksityisessä kotikäytössä kielteisen ASF-tutkimustuloksen valmistumisen jälkeen.  Lisärajoitusvyöhykkeellä metsästetyt villisiat, joita ei käytetä metsästäjän yksityisessä kotikäytössä, on hävitettävä Ruokaviraston ohjeiden mukaisesti. Ohje metsästäjille toimintaan ASF-lisärajoitusvyöhykkeellä.

Muiden eläinten metsästykselle lisärajoitusvyöhykkeellä ei ole rajoituksia.

• Tartuntavyöhykkeellä ydinalueen ulkopuolella saa liikkua normaalisti myös maastossa
• Tartuntavyöhykkeellä on kielletty villisikojen suojapaikoille häiriötä aiheuttava toiminta, kuten metsästys, maaston kulottaminen sekä tiettyjen yleisö- ja urheilutapahtumien tai koiratapahtumien järjestäminen maastossa. Maa- ja metsätalouskäytössä olleiden koneiden siirto pois vyöhykkeeltä on sallittua vain pestynä ja desinfioituna.
• Ydinalueella liikkumista on rajoitettu muuta tartuntavyöhykettä enemmän.  

• Ydinalueella on sallittua liikkua vain teitä pitkin. Ajoneuvoilla tai jalan liikkuminen maastossa on kielletty. Esimerkiksi juoksu, retkeily, pyöräily ja muu vastaava virkistystoiminta maastossa on kielletty.
• Koiria voi ydinalueella ulkoiluttaa maastossa vain teitä pitkin ja kytkettynä tai aidatuissa koirametsissä.
• Sienestys ja marjastus (myös kaupallinen) on kokonaan kielletty maastossa ydinalueella.
• Metsätaloustyöt ja koneellinen maanmuokkaus maastossa on ydinalueella kielletty.
• Yleisö-, urheilu- ja koiratapahtumien järjestäminen maastossa on ydinalueella kielletty.
• Välttämättömät infrajärjestelmien korjaus- ja ylläpitotyöt, kuten sähköverkkojen korjaaminen, on ydinalueella sallittua, vaikka se edellyttäisi liikkumista maastossa. Koneiden puhdistuksesta ja desinfioinnista on tällöinkin huolehdittava siirrettäessä koneita tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle.
• Kaikki tartuntavyöhykkeen kiellot ja rajoitukset ovat lisäksi voimassa myös ydinalueella.
• Rajoitukset eivät koske viranomaisten ja ensihoidon toimintaa alueella.

Jos tartuntavyöhykkeellä liikkuu vain teitä pitkin, erityisiä hygieniatoimia ei tarvita.

Tartuntavyöhykkeellä maastossa liikkuessa on tärkeä huolehtia siitä, ettei mahdollisesti viruksella saastunutta maa-ainesta kulkeudu kenkien, varusteiden tai vaatetuksen mukana tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle. Likaantuneet jalkineet pestään huolellisesti mahdollisimman kuumalla vedellä ja desinfioidaan pesun jälkeen ennen niiden käyttöä vyöhykkeen ulkopuolella. Myös maaperämateriaalilla likaantuneet vaatteet pestään ennen käyttöä muilla alueilla. Jos vaatetuksen likaantumisriski on suuri, voidaan käyttää kertakäyttöisiä suojavaatteita, kuten suojahaalaria. Käytön jälkeen ne hävitetään sekajätteenä.

Älä koske mahdollisesti löytämääsi kuolleeseen villisikaan. Jos olet vahingossa jo koskenut kuolleeseen villisikaan tai vaikka vain havainnut kuolleen villisian, ole yhteydessä paikalliseen kunnaneläinlääkäriin ohjeiden saamiseksi. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen, mutta ihminen voi mekaanisesti siirtää tartunnan mukanaan, jolloin virus voi levitä sikaeläimiin muualla. Kunnaneläinlääkärien ajantasaiset yhteystiedot ovat parhaiten löydettävissä kunnan ympäristöterveydenhuollon yhteystiedoista internetistä hakemalla.

Alueella liikkuvien kannattaa välttää sikatiloilla vierailuja, varsinkin jos liikkuvat tartuntavyöhykkeellä maastossa. Jos sikaloihin meno on välttämätöntä, vaatteiden ja kenkien vaihto ennen sikalaan menoa on tärkeää. Lisätietoja sikatilojen tautisuojauksesta löytyy sivuiltamme.

Maa- ja metsätalouskäytössä olleiden koneiden siirto pois tartuntavyöhykkeeltä on sallittua vain pestynä ja desinfioituna.

Lisärajoitusvyöhykkeellä liikuttaessa erityisiä hygieniatoimia ei tarvita.

 Älä koske sairaaseen tai kuolleeseen eläimeen. Soita alueen kunnaneläinlääkärille mahdollisimman pian, jotta eläimestä saadaan näytteet tutkittaviksi ja raato löydetään ja voidaan hävittää turvallisesti. Tarvittaessa saat samalla ohjeet puhdistukseen ja desinfiointiin. Kunnaneläinlääkärien yhteystiedot löytyvät tavallisesti kunnan ympäristöterveydenhuollon internetsivuilta.

Viranomaisia ja maastossa työskenteleviä ohjeistetaan tarvittavista käytänteistä tartuntavyöhykkeellä toiminnan mukaisesti. Ohjeita julkaistaan myös Ruokaviraston verkkosivuilla.

Ohjeita viranomaisille ASF-tartuntavyöhykkeellä toimimiseen - puhdistus ja desinfiointi (pdf)

Jos toimintaasi soveltuvia ohjeita ei löydy, ole yhteydessä Ruokavirastoon (asf26(at)ruokavirasto.fi).

Ruokaviraston päätöksessä maastolla tarkoitetaan rakentamatonta luonnonvaraista ympäristöä, kuten metsiä (myös talousmetsiä), soita ja luonnontilaisia alueita, joilla villisiat voivat liikkua. Peltoja ei päätöksessä pidetä maastona, koska niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on viljely ja laiduntaminen. Vaikka villisiat voivat liikkua pelloilla, pellot eivät kuulu päätöksessä tarkoitetun maaston käsitteeseen, joten päätös ei rajoita tavanomaista maataloustoimintaa pelloilla. Vesistöt eivät myöskään kuulu päätöksessä tarkoitetun maaston käsitteeseen. 

Ydinalueen ulkopuolella maastossa voi liikkua normaalisti ja hoitaa mehiläiset kuten tavallisesti.

Ydinalueella saa liikkua vain teitä pitkin. Mikäli mehiläistarhalle täytyy kulkea maaston läpi, eli muuten kuin tietä pitkin, tulee liikkumiselle hakea poikkeuslupa. Ohjeet poikkeusluvan hakemiseksi löytyvät täältä.

Mikäli törmäät sairaaseen tai kuolleeseen villisikaan, soita mahdollisimman pian alueen kunnaneläinlääkärille. Älä koske eläimeen / raatoon. Kunnaneläinlääkärien yhteystiedot löytyvät tavallisesti kunnan ympäristöterveydenhuollon internetsivuilta. Tarvittaessa saat samalla lisäohjeita.

Tartuntavyöhykkeen ydinalueella kaikkien koiratapahtumien järjestäminen maastossa on kielletty. Pelkästään avoimella kentällä ja kentän viereisellä nurmialueella tapahtuva tilaisuus, esimerkiksi koiranäyttely, on sallittu. Samoin sisätiloissa tapahtuvat koiratilaisuudet ovat sallittuja.

Ydinalueen ulkopuolella koirakokeita, näyttelyitä tai koulutustapahtumia saa järjestää tartuntavyöhykkeellä maastossa, jos koirat pidetään kytkettyinä ja tapahtumaan osallistuu korkeintaan sata henkilöä. Muita koirakokeita, koiranäyttelyitä tai koirien koulutustapahtumia ei saa järjestää tartuntavyöhykkeellä maasto-olosuhteissa. 

Jos maastossa toteutettava koirakoe järjestetään tartuntavyöhykkeen ulkopuolella mutta sen lähialueella, on järjestelyissä estettävä koirien siirtyminen tartuntavyöhykkeen alueelle.

Muualla kuin maastossa järjestettävissä sallituissa koiratapahtumissa ei tarvita erityisiä tautisuojaustoimia. Koirien pääsy maastoon tartuntavyöhykkeen ydinalueella on estettävä. Maastossa järjestettävissä sallituissa koiratapahtumissa tulee huomioida luonnossa liikkujille suunnattu ohjeistus hygienia- ja tautisuojaustoimista (ks. Liikkuminen luonnossa ja havainnot -osio).

Ydinalueella koiria voi ulkoiluttaa maastossa vain teitä pitkin ja kytkettynä tai aidatuissa koirametsissä.

Muualla vyöhykkeellä riistaa ajavien ja karkoittavien, riistaa haukkumalla ilmaisevien sekä riistaa pysäyttävien koirien irrallaan pito maastossa on kielletty, mukaan lukien koulutustilanteet. Rajoitus ei koske merialuetta eikä merialueella sijaitsevia saaria ja luotoja. 

Muita koiria saa ydinalueen ulkopuolella pitää maastossa kytkemättömänä, jos ne ovat välittömästi kytkettävissä.

Koiratapahtumien osalta ks. edellinen kysymys. 

Rajoitukset eivät koske viranomaisten toimintaa, joten esimerkiksi rajaviranomaisten tai poliisin on tarvittaessa mahdollista käyttää koiria apunaan myös tartuntavyöhykkeen ydinalueella.

Yleisö- ja urheilutapahtumien järjestäminen maastossa on kielletty tartuntavyöhykkeen alueella, lukuun ottamatta ydinalueen ulkopuolella järjestettäviä tapahtumia, joihin osallistuu korkeintaan sata henkilöä. Tapahtumilla tarkoitetaan sellaisia yksittäistapahtumia, joista aiheutuu kovaa ääntä tai isojen ihmismäärien (esim. yli 10 ihmistä) liikkumista, ja joihin villisioilla ei ole ollut tilaisuutta tottua. Tällainen yleisö- tai urheilutapahtuma voi olla esimerkiksi konsertti tai suunnistuskilpailu. Sen sijaan esimerkiksi säännöllisessä käytössä olevan ampumaradan ääniin villisiat ovat tottuneet, eivätkä hakeudu äänten vuoksi uusille alueille. Tapahtumia voi järjestää esimerkiksi urheilukentillä, yleisillä nurmikkoalueilla ja muissa vastaavissa paikoissa, jos tapahtuma ei edellytä maastossa liikkumista.

Jos olet epävarma, voiko järjestämäsi tapahtuman pitää, voit laittaa asiaa koskevan kysymyksen Ruokaviraston ASF -sähköpostilaatikkoon (Asf26(at)ruokavirasto.fi). 

Jos haluat hakea poikkeuslupaa tapahtuman järjestämiseen, ohjeet hakemuksen tekemiseksi löytyvät Ruokaviraston verkkosivuilta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vain hakemuksesta yksittäistapauksissa, jos tapahtumasta ei aiheudu eläintaudin leviämisen vaaraa. Ajometsästykseen tai metsästykseen, jossa koiria pidetään vapaana, ei voi saada poikkeuslupaa.

Ruokaviraston päätöksessä ei ole rajattu kissojen liikkumista vyöhykkeillä. Erityisesti kuolleiden villisikojen löytöpaikkojen läheisyydessä kannattaa kuitenkin huomioida mahdollisuus, että kissat voivat levittää virusta esimerkiksi turkissaan.

Tartuntavyöhykkeen ydinalueella on liikkuminen maastossa kielletty. Ydinalueella saa liikkua vain teitä pitkin ja tämä koskee myös hevosella ratsastamista.

Tartuntavyöhykkeellä ydinalueen ulkopuolella sen sijaan maastossa voi ratsastaa, jos kyseessä ei ole tartuntavyöhykkeen alueella kielletty maastossa järjestettävä yleisö- tai urheilutapahtuma, kuten ratsastuskilpailu maastossa. Ydinalueen ulkopuolella saa kuitenkin järjestää maastossa yleisö- ja urheilutapahtumia, joihin osallistuu korkeintaan sata henkilöä.

Tartuntavyöhykkeellä sijaitsevia sikatiloja koskevat tartuntavyöhykkeen rajoitukset, kiellot ja ehdot mm. sikojen, sianlihan ja sivutuotteiden siirroille. Jokaista tartuntavyöhykkeellä sijaitsevaa sikatilaa ohjeistetaan näistä erikseen. Lisätietoja saa kunnaneläinlääkäriltä tai Ruokaviraston valtioneläinlääkäriltä. 

Lisärajoitusvyöhykkeellä sijaitsevia sikatiloja koskevat lisärajoitusvyöhykkeen rajoitukset ja ehdot mm. tautisuojaustoimenpiteistä. Jokaista vyöhykkeellä sijaitsevaa sikatilaa ohjeistetaan näistä erikseen. Lisätietoja saa kunnaneläinlääkäriltä tai Ruokaviraston valtioneläinlääkäriltä.

Vyöhykkeiden ulkopuolella sijaitsevien sikatilojen on syytä tarkistaa oman tilan tautisuojauskäytännöt, ja varmistaa että jokainen pitopaikassa kävijä ymmärtää ohjeet ja noudattaa niitä poikkeuksetta. Sikatilojen tautisuojausohjeita löytyy verkkosivuiltamme.

Kaikkien sikojen pitäjien on huolehdittava, että rekisteritiedot ovat ajan tasalla ja oikein. Sikojen pitäminen on lainsäädännön mukaan ilmoitettava aina rekisteriin, vaikka toiminta ei olisi kaupallista tai vaikka pidettäisiin vain yhtä minisikaa. Myös sikojen pitämisen muutoksesta tai loppumisesta on ilmoitettava rekisteriin. Ajantasainen rekisteritieto mahdollistaa jokaisen alueen sikatilan nopean tavoittamisen eläintautitilanteessa, kuten nyt, kun afrikkalaista sikaruttoa todettiin. Lisätietoa sikojen pitopaikkojen rekisteröinnistä ja muista vaatimuksista löytyy verkkosivuiltamme.

Tartuntavyöhykkeen ja lisärajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitseville sikatiloille ei kohdistu erityisiä määräyksiä. Tautisuojauskäytänteet on syytä tarkistaa kuitenkin jokaisella sikatilalla.

Tartuntavyöhykkeellä on sikoja 13 pitopaikassa. 

Sikatiloille voi tuoda rehua, kuivikkeita ja virikkeitä tartuntavyöhykkeen ulkopuolelta normaalisti.

Sadon korjaaminen, lannan tai muiden lannoitteiden levittäminen pelloille, peltojen muokkaus ja muut peltotyöt ovat sallittuja. 

Sioista saatavien sivutuotteiden (ml. lanta) siirtäminen tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle on kielletty ilman poikkeuslupaa. Ohjeet poikkeusluvan hakemiseksi löytyvät täältä.

Maa- ja metsätalouskoneiden siirto pois tartuntavyöhykkeeltä on sallittua vain puhdistettuina ja desinfioituina. Muutoin maatiloilla tapahtuva toiminta voi jatkua normaalisti, kunhan noudatetaan kieltoja ja ehtoja sikojen, niiden sukusolujen ja alkioiden, sianlihan ja sioista saatujen lihavalmisteiden sekä sioista saatujen sivutuotteiden siirroille.

Sikaeläinten ruokkiminen tartuntavyöhykkeeltä kerätyllä viljalla tai muilla kasveilla on kielletty, ellei niitä ole joko käsitelty rehualan laitoksessa menetelmällä, joka tuhoaa asf-virukset, taikka varastoitu sikaeläinten ulottumattomissa, vähintään 0 asteessa ja vähintään 30 vuorokauden ajan.

Tartuntavyöhykkeeltä kerättyjen olkien käyttö sikaeläimille esimerkiksi kuivikkeena tai virikkeenä on kielletty, ellei olkia ole varastoitu sikaeläinten ulottumattomissa, vähintään 0 asteessa ja vähintään 90 vuorokauden ajan.

Jos maatalouskoneita halutaan siirtää tartuntavyöhykkeeltä sen ulkopuolelle, on niiden pesusta ja desinfioinnista huolehdittava ohjeiden mukaisesti, niin ettei aiheuteta vaaraa tartunnan leviämisestä. 

Kasvintuotannolle ja kasvituotteille ei ole muita rajoituksia tartuntavyöhykkeellä tai lisärajoitusvyöhykkeellä.

Voi, kunhan sitä ei joudu varastoimattomana ja/tai käsittelemättömänä sioille. Ks. edellinen kysymys.

Jos siirto tartuntavyöhykkeeltä sen ulkopuolelle tehdään maataloustöissä (pellolla) käytetyllä ajoneuvolla, on kuljetusväline pestävä ja desinfioitava ennen kuljetusta.

Jos on tiedossa, että tartuntavyöhykkeeltä kerätystä sadosta ei mene mitään sianrehuksi (ml. oheistuotteet), varastointi- / käsittelyvaatimuksia ei ole ja sadon voi toimittaa normaalisti.

Sikaeläinten ruokkiminen tartuntavyöhykkeeltä kerätyllä viljalla tai muilla kasveilla on kielletty, ellei niitä ole joko käsitelty rehualan laitoksessa menetelmällä, joka tuhoaa ASF-virukset, taikka varastoitu sikaeläinten ulottumattomissa, vähintään 0 asteessa ja vähintään 30 vuorokauden ajan. Jos ehto toteutuu vuoden 2025 sadon osalta, sitä voi käyttää myös sikojen rehuna.

Viljanäytteitä saa lähettää laboratorioon.

Rehujen kuljetusajoneuvojen desinfioinnissa voi käyttää salmonellan torjuntaan liittyviä ohjeita, kuten toimintaohjetta rahtisekoittajille, rehujen kuljettajille ja maatiloille salmonellan leviämisen ehkäisemiseksi.  Lisäksi tulee varmistaa, että käytettävä desinfiointiaine tehoaa salmonellan lisäksi ASF-virukseen. ASF-virukseen tehoavat monet viruksiin tehoavat desinfiointiaineet, kuten esimerkiksi natriumhypokloriitti, glutaraldehydi, jodoforit ja natriumperoksimonosulfaatti. Yksi yleisesti käytetyistä desinfiointivalmisteista on Virkon S.

Rehutehtaille tai rehuvarastoille ei ole karensseja tartuntavyöhykkeeltä vastaanotetun rehun varastoinnin jälkeen.

Toimijoiden on itse huolehdittava, että tartuntavyöhykkeeltä peräisin olevaa satoa ei päädy sikojen rehuksi ilman että se on ensin varastoitu vähintään 30 vrk yli nollan asteen lämpötilassa sikaeläinten ulottumattomissa tai käsitelty rehualan laitoksessa menetelmällä, joka tuhoaa afrikkalaisen sikaruton virukset.

Normaalit, salmonellatorjunnan mukaiset toimenpiteet raaka-aine- ja rehuerien erottamisen ja tilojen puhtauden suhteen pätevät. Em. varastointi- /käsittelyvaatimus koskee vain tartuntavyöhykkeeltä sen olemassaoloaikana toimitettua rehua. Jos tehtaalla tai varastoissa ei ole tartuntavyöhykkeeltä peräisin olevaa rehua, voidaan tehtaasta tai varastosta toimittaa rehua normaaliin tapaan myös sikojen rehuksi. Jos tartuntavyöhyke laajenee, samat rajoitukset ja vaatimukset koskevat laajempaa aluetta. Viljojen ja muiden rehujen sivujakeita koskevat samat rajoitukset ja vaatimukset kuin pääjakeitakin.  

Työkoneiden puhdistus- ja desinfiointiohje - Eläinten terveys ETT ry.

Tartuntavyöhykkeellä liikkuvien ajoneuvojen pesuvesien johtamisessa ja käsittelyssä voidaan toimia normaalien käytäntöjen mukaisesti. Pesuvesiin ei katsota liittyvän sellaista ASF-tartunnan leviämisen vaaraa, jotta pesuvesiä ei voisi johtaa jätevesiverkostoon tai imeyttää maaperään tartunnan leviämisen näkökulmasta. Pesuvesien johtamisessa ja käsittelyssä on huomioitava asiasta annetut muut ohjeet ja määräykset sekä käytetyn valmisteen käyttöturvallisuustiedote. Pesuvesien imeyttäminen maaperään ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumista  

Sikaeläinten lannan siirtäminen pois tartuntavyöhykkeeltä on kielletty ilman poikkeuslupaa. Ruokaviraston myöntämällä poikkeusluvalla tartuntavyöhykkeeltä voidaan toimittaa sianlantaa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti hyväksyttyyn biokaasu- tai kompostointilaitokseen. Ohjeet poikkeusluvan hakemiseksi löytyvät täältä.

Biokaasu- ja kompostointilaitokset voivat vastaanottaa tartuntavyöhykkeeltä käsiteltäväksi kasviperäistä peltobiomassaa.

Lannoitevalmisteiden ja lannan levittäminen pellolle on tartuntavyöhykkeellä sallittua. Tämä koskee myös orgaanisista materiaaleista valmistettujen lannoitevalmisteiden, kuten mädäte- ja kompostipohjaisten lannoitevalmisteiden käyttöä.

Maatalouskäytössä olleiden koneiden, kuten lannoitevalmisteiden levityskaluston puhdistamisesta ja desinfioinnista on huolehdittava ennen tartuntavyöhykkeeltä poistumista. Puhdistuksessa voi soveltaa esimerkiksi ETT:n ohjeita. Kuljetusautot, jotka liikkuvat vain tiestöllä, eivät vaadi erityisiä puhdistustoimia alueelta poistumiseen.

Kaikki metsätaloustyöt, kuten esim. puunkaato, katkominen, karsiminen ja harvennus, on kielletty tartuntavyöhykkeen ydinalueella. Myös maastossa liikkuminen jalan tai ajoneuvolla on kielletty ydinalueella muutoin kuin teitä pitkin.

Ydinalueen ulkopuolella kaikki metsätaloustyöt ovat sallittuja.

Maaston kulottaminen on kielletty koko tartuntavyöhykkeellä.

Omalla pihalla saa ydinalueellakin kaataa puita ja käyttää koneita, kuten moottorisahaa.

Metsätaloustyöt on sallittu ydinalueen ulkopuolella. Ydinalueella metsätaloustyöt on kielletty ilman poikkeuslupaa. Ohjeet poikkeusluvan hakemiseksi löytyvät täältä.

Välttämättömät peruspalveluiden, kuten sähköverkkojen, korjaustyöt voidaan tällöinkin hoitaa ilman erillistä lupaa. Ks. kohta Infrastruktuuri.

Metsätalouskäytössä olleet koneet on pestävä ja desinfioitava ennen siirtoa pois tartuntavyöhykkeeltä.

Maastossa tapahtuva metsäkoneiden puhdistus ja desinfiointi tehdään niin hyvin kuin se käytännössä on teknisesti mahdollista, huomioiden myös ympäristönäkökulmat pesu- ja desinfektioaineiden käytössä.

Koneisiin, kuten renkaisiin ja teloihin tai ketjuihin kertynyt maa-aines ja lika harjataan ensin mekaanisesti pois mahdollisimman hyvin. Tämän jälkeen koneet pestään mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi painepesurilla. Pesun jälkeen suoritetaan koneen desinfiointi käyttötarkoitukseen sopivalla, viruksiin tehoavalla desinfiointiaineella aineen käyttöohjeiden mukaisesti ja käyttöturvallisuustiedote huomioiden. Erityisen tärkeää on varmistaa käyttöliuoksen oikea vahvuus, noudattaa valmisteen vaikutusaikaa ja huolehtia riittävästä suojautumisesta. ASF -virukseen tehoavat monet viruksiin tehoavat desinfiointiaineet, kuten esimerkiksi natriumhypokloriitti, glutaraldehydi, jodoforit ja natriumperoksimonosulfaatti. Yksi yleisesti käytetyistä desinfiointivalmisteista on Virkon S. Osa desinfiointiaineista voi syövyttää metallipintoja eli tarvittaessa desinfiointiaine kannattaa huuhdella vaikutusajan jälkeen pois.

Perusteellisempaan pesuun ja desinfiointiin koneet kuljetetaan sopivalle pesupaikalle tai koneyrittäjän omalle huoltopisteelle, joka voi sijaita myös tartuntavyöhykkeen ulkopuolella. Erityisesti jos työkoneen vesipesu ei ole mahdollista maastossa (toimitaan esimerkiksi pohjavesialueella tai vesistöjen välittömässä läheisyydessä), on tärkeää suorittaa koneelle perusteellinen puhdistus ja desinfiointi pesupaikalla ennen kuin koneita siirretään uusille työmaille tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle. Esimerkiksi ETT:n työkoneiden puhdistus- ja pesuohjetta voi soveltaa.

Metsäkoneiden siirtoautot, jotka liikkuvat vain tiestöllä, eivät vaadi erityisiä puhdistustoimia alueelta poistumiseen. Jos auto kuitenkin liikkuu myös maastossa, jossa se likaantuu maa-aineksella, on maa-aines puhdistettava pois ennen alueelta poistumista.

Koneiden ja siirtoautojen kuljettajien kengissä voi ohjaamoiden lattialle kulkeutua tartuntavyöhykkeen maa-ainesta, joten myös kenkien sekä ohjaamon lattiatilan mekaaninen puhdistus sekä tarvittaessa pesu ja desinfiointi on tärkeää ennen tartuntavyöhykkeeltä poistumista.

Tartuntavyöhykkeen ydinalueella kaikki maastossa liikkuminen muutoin kuin teitä pitkin on kiellettyä. Ydinalueen ulkopuolelle metsätaloustyöt on sallittu.

Kriittisillä infrajärjestelmillä tarkoitetaan yhteiskunnan normaalin toiminnan kannalta välttämättömiä järjestelmiä, verkkoja ja fyysisiä rakenteita, joiden vakava häiriö tai tuhoutuminen vaarantaisi ihmisten terveyden, turvallisuuden, talouden tai yhteiskunnan toimintakyvyn. Näihin luetaan esimerkiksi liikenneverkosto (kuten maantiet, kadut, sillat, rautatiet ja kevyen liikenteen väylät), vesi- ja energiahuoltoon liittyvät järjestelmät ja jakeluverkostot, sekä tieto- ja viestintäverkot.

Kriittisten infrajärjestelmien korjaus- ja ylläpitotyöt ovat sallittuja koko alueella, vaikka työ vaatisi maan muokkausta, kuten kaivamista, ja puuston poistoa. Näihin sisältyvät myös sähkömarkkinalain mukaisen liittämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat sähköverkon liittymätyöt. Tartuntavyöhykkeen alueelta poistuttaessa on kuitenkin huolehdittava hygieniatoimista, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei ASF-viruksella mahdollisesti saastunutta maaperää tai muuta vastaavaa materiaalia päätyisi muille alueille työkoneiden tai muiden välineiden mukana. Koneiden puhdistamisessa voi soveltaa joko metsätalouskoneille suunnattuja ohjeita (kts. kohta rajoitukset metsätaloudelle) tai ETT:n työkoneiden pesuohjetta.

Ylläpitotyöllä tarkoitetaan esimerkiksi sellaista välttämätöntä toimintaa, jolla olemassa olevia järjestelmiä huolletaan, jotta vikaantumista ja rikkoontumista voidaan ehkäistä.

Muut infrastruktuuriin liittyvät työt ovat kiellettyjä tartuntavyöhykkeen ydinalueella ilman poikkeuslupaa, mikäli ne vaativat koneellista maan muokkausta tai liikkumista maastossa. Ohjeet poikkeusluvan hakemiseksi löytyvät täältä.