Usein kysyttyä afrikkalaisesta sikarutosta

Afrikkalainen sikarutto (African swine fever, ASF) on sikojen, villisikojen ja minisikojen vakava verenvuotokuumetauti, jonka aiheuttaa ASF-virus. Taudin oireita ovat kuume, verenpurkaukset, muutokset sisäelimissä sekä suuri kuolleisuus (jopa 100 % sairastuneista eläimistä). Muut eläimet ja ihmiset eivät sairastu afrikkalaiseen sikaruttoon, mutta voivat olla taudin levittäjiä. Afrikkalaiseen sikaruttoon ei ole olemassa lääkettä eikä rokotetta.

Taudin itämisaika on tavallisesti 3–15 vuorokautta ja taudin oireet vaihtelevat voimakkuudeltaan. Myös sairastuneiden määrä voi vaihdella ja vain yksittäiset siat voivat oireilla lievin oirein.

Akuutti, aggressiivinen muoto:

• äkillinen kuolema ilman edeltäviä oireita
• korkea kuume (40.5–42 °C), apaattisuus
• ihon punoitus, verenpurkaumat iholla
• ruokahaluttomuus, oksentelu, (verinen) ripuli, ummetus
• ontuminen, takajalkojen jäykkyys, horjuminen, vapina tai kouristukset
• silmä- ja sierainvuoto
• luomiset
• kuolleisuus jopa 100 %
• kooma
• kuolema 1–7 vuorokaudessa.

Taudinaiheuttaja leviää suorassa kosketuksessa sairaasta eläimestä tai sen eritteistä terveeseen eläimeen.

Siat voivat sairastua myös välillisen kontaktin kautta – esimerkiksi syömällä sairastuneen sian lihaa sisältäviä ruokajätteitä tai taudinaiheuttajan saastuttaman rehun, kuivikkeiden, varusteiden tai vaatteiden välityksellä.

Villisiat saavat tartunnan sairastuneiden villisikojen raadoista tai ruuanjätteiden tai -tähteiden välityksellä. Joillakin alueilla, lähinnä Afrikassa, tauti leviää myös punkkien välityksellä, mutta Suomessa ei esiinny tätä tautia levittäviä punkkilajeja.

Virus kuolee yli 70 °C kuumuudessa. Viruksen säilymiseen tartuntavaarallisena vaikuttavat muun muassa lämpötila, pH, kosteus ja UV-säteilyn määrä. Virus on erittäin kestävä, säilyen

• pakastetussa sianlihassa useita vuosia
• lämpökäsittelemättömissä (kuumentamattomissa) sianlihatuotteissa useita kuukausia, jopa vuoden
• maaperässä yli 6 kuukautta
• kuolleen sian ruhossa ja sivutuotteissa useita kuukausia
• sikojen ja villisikojen ulosteessa ja virtsassa huoneenlämmössä (+20 °C) noin 2 viikkoa, kylmässä (+4 °C) useita kuukausia
• sian ja villisian veressä ja sisäelimissä (+4 °C) 18 kuukautta

ASF-virus on suuri vaipallinen DNA-virus. Siihen tehoavat monet viruksiin tehoavat desinfiointiaineet, desinfiointiaiheiden käytössä tulee noudattaa valmistajan antamia ohjeita. Pinnan tulee olla puhdistettu ennen desinfiointiaineen käyttöä.

• sikoja kuolee äkillisesti tai sairastuu lyhyen ajan sisällä,
• sioilla on kuumeinen suolisto- tai hengitystiesairaus, johon antibioottihoito ei tehoa
• luonnosta löytyy kuollut villisika tai useita kuolleita villisikoja
• villisialla on ollut sairauden oireita ennen kaatoa
• villisiassa havaitaan suolistamisen yhteydessä normaalista poikkeavaa verekkyyttä sisäelimissä.

Jos sikojen pitäjä tai muu henkilö, joka osallistuu eläimen tutkimiseen, hoitoon, käsittelyyn, kuljetukseen, lopetukseen, teurastukseen, metsästykseen tai tarkkailuun, epäilee sialla tai villisialla afrikkalaista sikaruttoa, hänen on viipymättä ilmoitettava epäilystä kunnan- tai valtioneläinlääkärille.

Sairastunut sika on pyrittävä pitämään erillään pitopaikan muista eläimistä. Lisäksi on vältettävä eläinten, ruhojen, rehun, lannan, kuivikkeiden tai muiden tautia mahdollisesti levittävien materiaalien ja aineiden sekä jätteiden siirtämistä tilalta, kunnes valtioneläinlääkäri on päättänyt jatkotoimenpiteistä. Ulkopuolisten henkilöiden pääsyä sikalaan tulisi välttää ja muiden kotieläinten ja jyrsijöiden pääseminen kosketuksiin elävien sikojen tai sian ruhojen kanssa tulisi estää.

Kuolleena löydetystä villisiasta tulisi viipymättä ilmoittaa paikalliselle kunnaneläinlääkärille tai valtioneläinlääkärille. Löytöpaikan koordinaatit kannattaa ottaa talteen esimerkiksi älypuhelimen karttasovelluksen avulla. Kunnaneläinlääkäri tai valtioneläinlääkäri antaa tarvittaessa tarkempia toimintaohjeita. Mitä nopeammin taudin vastustustoimet päästään aloittamaan, sitä helpompaa taudin hävittäminen on.

Afrikkalaiseen sikaruttoon sairastuneiden sikojen ja villisikojen kuolleisuus voi olla hyvin korkea. Osa sairastuneista eläimistä voi mahdollisesti parantua afrikkalaisen sikaruton oireista, mutta jäädä tartunnan kantajaksi ja levittää tautia.

Jos sioissa tai villisioissa epäillään afrikkalaista sikaruttoa, kunnaneläinlääkäri tai valtioneläinlääkäri ottaa sairastuneista ja kuolleista eläimistä näytteet ja ne lähetetään tutkittavaksi Helsinkiin Ruokaviraston eläintautivirologian laboratorioon. Kaikki afrikkalaisen sikaruton varalta tehtävät tutkimukset tehdään Helsingin Ruokavirastossa, eikä näytteitä voi lähettää muihin laboratorioihin.

Jos afrikkalaisen sikaruton tautitapaus varmistetaan, Ruokavirasto perustaa taudin esiintymispaikan ympärille rajoitusvyöhykkeen, jonka avulla pyritään estämään taudin leviäminen. Vyöhykkeen koko riippuu mm. siitä, onko afrikkalainen sikarutto todettu kotisioissa vai luonnonvaraisilla villisioilla. Rajoitusvyöhykkeen rajoja määritettäessä otetaan huomioon myös maantieteelliset, hallinnolliset, ekologiset ja epidemiologiset tekijät sekä alueen valvontamahdollisuudet. Viranomaiset pyrkivät hävittämään taudin mm. sikojen lopetusten, kuolleiden eläinten raatojen hävittämisen ja elävien eläinten siirtokieltojen avulla. Lisätietoja: Rajoitukset ASF-tapauksessa

Maa- ja metsätalousministeriö tiedottaa Suomessa todetuista, varmistetuista afrikkalaisen sikaruton tautitapauksista Maailman eläintautijärjestölle (WOAH), Euroopan unionin komissiolle sekä kaikkien naapurivaltioiden eläinlääkintävirastojen johtajille. Tiedotus tapahtuu viimeistään 24 tunnin kuluessa siitä, kun ensimmäinen tautitapaus Suomessa on varmistettu.

Todetusta taudista sekä taudin esiintymispaikan ympärille perustetuista rajoitusvyöhykkeistä, niiden rajoista ja niillä toteutettavista rajoituksista kerrotaan tiedotustilaisuuksissa ja lehdistötiedotteilla, sekä kansallisesti että alueellisesti. Lisäksi tietoa jaetaan muun muassa Ruokaviraston internetsivuilla, sosiaalisessa mediassa ja alueella, josta tauti on todettu. Virkaeläinlääkäri on suoraan yhteydessä niihin sikatiloihin, jotka sijaitsevat afrikkalaisen sikaruton takia perustetuilla rajoitusvyöhykkeillä.

Rajoitusvyöhykkeistä lisätietoja sivulla Rajoitukset ASF-tapauksessa.

Ruokavirasto määrittelee taudin esiintymispaikan ympärille tartuntavyöhykkeen, jos luonnonvaraisella villisialla todetaan afrikkalainen sikarutto. Tartuntavyöhykkeen koon määrittelyssä otetaan huomioon taudin maantieteellinen levinneisyys, alueella elävien villisikojen kanta, elinalueiden laajuus sekä villisikojen liikkumista estävät tärkeimmät luonnolliset ja ihmisen rakentamat esteet. Ruokavirasto tekee asiantuntijaryhmän kanssa toimintasuunnitelman, jossa kuvataan ne toimenpiteet, joilla afrikkalainen sikarutto pyritään hävittämään. Toimenpiteiden tehokkuus arvioidaan säännöllisesti ja toimintasuunnitelmaa muutetaan ja täydennetään tarvittaessa.

Tilanteessa, jolloin maassa ei ole tautia, metsästetyt, terveet villisiat voidaan käsitellä samoissa tiloissa kuin muutkin saaliiksi saadut riistaeläimet. Metsästetyt, terveet villisiat voidaan toistaiseksi käsitellä samoissa tiloissa kuin muutkin saaliiksi saadut riistaeläimet, mutta jos tauti tulisi Suomeen, tilanne muuttuisi. Silloin ohje olisi, että metsästetyt villisiat pidettäisiin erossa muista riistaeläimistä ja niiden lihasta. Tartunnan esiintymisalueella metsästystä jouduttaisiin rajoittamaan, ettei tartunta leviäisi uusille alueille metsästyksen aiheuttaman villisikojen liikkumisen takia.

Jos toimittaa myyntiin tarkastamatonta luonnonvaraista riistaa kokonaisina (nylkemättöminä) ruhoina tai toimittaa riistan leikattua lihaa myyntiin, suositus on, että eri lajien riistaeläimet ja niiden liha käsitellään eri aikaan ja että työvälineet ja työtilojen pinnat tulisi pestä välillä. Lihan ja ruhojen myynti kauppaan tai ravintolaan on sallittua vain hirvieläimille, jäniksille ja linnuille. Jos myydään tarkastamatonta villisian lihaa (sallittua myydä vain suoraan yksityishenkilöille), tulee villisialle tehdä ennen myyntiä trikiinitutkimus. Lisätietoja villisian ruhon hygieenisestä käsittelystä: Saaliiksi saadun villisian käsittely. 

Jos on saanut saaliiksi sairaaksi epäillyn villisian, on tärkeää pitää se erillään muista saaliseläimistä ja ilmoittaa siitä kunnaneläinlääkärille. Jos löytää itsestään kuolleen villisian, sitä ei pidä käsitellä tai siirtää lainkaan vaan tulee ilmoittaa sen sijainti kunnaneläinlääkärille (koordinaatit). Kunnaneläinlääkäri antaa ohjeet oikeista toimintatavoista.

Afrikkalaisen sikaruton takia perustetulla tartuntavyöhykkeellä metsästystä on rajoitettu, tarkemmat määräykset löytyvät voimassa olevasta rajoitusvyöhykepäätöksestä. 

Rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella, alueella, jossa metsästys on sallittua, metsästetyt, terveet villisiat voidaan käsitellä samoissa tiloissa kuin muut saaliiksi saadut riistaeläimet. Ruokavirasto kuitenkin suosittelee, että metsästetyt villisiat pidettäisiin erossa muista riistaeläimistä ja niiden lihasta, sillä jos afrikkalainen sikarutto todettaisiin villisiassa, tiloissa samaan aikaan säilytetty muukin riistan liha olisi hävitettävä.

ASF voi levitä luonnonvaraisten villisikojen välityksellä. Villisiat voivat kuljettaa tartunnan liikkuessaan rajojen yli ja toisaalta villisiat voivat saada tartunnan, jos niiden syötäväksi on jätetty ASF-virusta sisältäviä eväiden tähteitä tms. Mitä runsaampi villisikakanta on, sitä todennäköisemmin mahdollinen tartunta säilyy ja leviää luonnonvaraisissa villisioissa. Sairastuneet villisiat erittävät virusta kaikissa eritteissään ja lisäävät ympäristön virusmäärää, jolloin tartunta voi helpommin levitä myös kotisikoihin. Villisikakantaa tulee pyrkiä pitämään alhaisena sekä villisikojen tehokkaalla metsästyksellä että metsästyksen kohdentamisella naaraspuolisiin villisikoihin.  Villisikoja ei tule ruokkia kantaa vahvistaen, vaan rehua saa käyttää vain pieniä määriä metsästyksen houkuttelutarkoituksessa.

ASF voi levitä mm. matkailijoiden mukanaan tuomien elintarvikkeiden, eväiden tai tavaroiden mukana. Elintarvikkeiden tuontiin liittyy paljon rajoituksia. Lisätietoja matkailijoille.

Jotta mahdollinen ASF todettaisiin mahdollisimman nopeasti ja voitaisiin aloittaa torjuntatoimenpiteet, on tärkeää, että tauti havaitaan ennen kuin se on levinnyt laajalle. Ruokavirasto pyytää kaikkia ilmoittamaan, jos he havaitsevat sairaan tai kuolleen villisian. (Ks. alempana kohta "liikkuminen luonnossa ja havainnot") Jos tauti todetaan Suomessa luonnonvaraisissa villisioissa, perustetaan taudin esiintymispaikan ympärille tartuntavyöhyke, jolla tartunnan leviämisen estämiseksi voidaan jopa rajoittaa metsässä liikkumista.

Luonnonvaraisissa villisioissa todetun afrikkalaisen sikaruton esiintymispaikan ympärille perustetaan tartuntavyöhyke, jonka ydinalueella voidaan tartunnan leviämisen estämiseksi rajoittaa muun muassa metsässä liikkumista ja toimintaa.

Vyöhykkeen perustaminen on EU-lainsäädännön mukaan pakollista ja määrittelee, mille alueelle kaupparajoitukset kohdistuvat. Tartuntavyöhykkeen perustamisella määritellään alue, joihin taudin levinneisyyden selvittämiseen ja myöhemmin tartunnan hävittämiseen suunnatut toimet kohdistetaan. Alueen tulee olla riittävän suuri, jotta koko taudin leviämisalue saataisiin sen piiriin, mutta kuitenkin sen verran pieni, että haittaa normaalille elämälle ja yritystoiminnalle aiheutetaan mahdollisimman vähän, ja toisaalta rajattu siten, että viranomaistoimien tehokas toteuttaminen on mahdollista. Vyöhykealuetta voidaan joutua myöhemmin muuttamaan, kun tilanteesta saadaan lisää tietoa, tai jos tartuntoja löytyykin alkuperäisen tartuntavyöhykkeen ulkopuolelta. Euroopan komissio vahvistaa vyöhykkeen pian sen perustamisen jälkeen, ja voi myös ehdottaa siihen perusteltuja muutoksia.

Ydinalue aidataan, kun tarvittavat selvitykset on tehty ja tartunnan leviämisen ydinalue on selvillä, sekä luvat aitaamiseen saatu.  Aitaaminen edellyttää viranomaishankintaa ja selvityksiä niin maastossa kuin eri toimijoilta, joten ihan nopeasti aitaamista ei käytännössä pystytä tekemään. Aidan pitää myös olla sen verran vankka, ettei vahva ja kaivuutaitoinen villisika pääse siitä yli, ali tai läpi helposti.

Ruokavirasto järjestää villisikojen etsinnän ja keräämisen sekä näytteenoton alueella yhdessä riista-asiantuntijoiden kanssa.

Ruokavirasto voi eläintautilain 29 §:n mukaisesti myöntää luvan poiketa tartuntavyöhykkeellä noudatettavista kielloista ja toteutettavista toimenpiteistä, jos poikkeaminen ei aiheuta eläintaudin leviämisen vaaraa. Poikkeusluvat voivat koskea vain yksittäistapauksia ja edellyttävät tapauskohtaista riskinarviointia. Poikkeuslupa myönnetään hakemuksesta. Luvassa asetetaan eläintaudin leviämisen estämiseksi välttämättömiä ehtoja.

Ohjeet poikkeusluvan hakemiseen löytyvät verkkosivuiltamme

Afrikkalaista sikaruttoa on esiintynyt Suomen lähialueilla Baltiassa ja Venäjällä yli kymmenen viime vuoden ajan. Tartunta on voinut levitä Suomeen esimerkiksi villisikojen liikkumisen mukana itärajan yli, tai esimerkiksi ihmisen maastoon jättämän eväsleivän tai muun lihaa sisältävän elintarvikkeen mukana. Kevään 2022 jälkeen on saatu hyvin niukasti tietoa ASF:n esiintymisestä itärajan toisella puolella, joten leviämisriskiä sieltä on vaikea tarkemmin arvioida. Ennen vuotta 2022 ASF:ää raportoitiin esiintyvän lähimmillään noin 150 km päässä Suomen rajasta Venäjän puolella.

EU:n sisällä noudatetaan yhteistä eläintautilainsäädäntöä, jolla rajataan kauppavaikutukset vain taudin esiintymisen vuoksi asetetuille vyöhykkeille. Sen sijaan EU:n ulkopuolisten kauppakumppanien kanssa kaupan ehdot neuvotellaan erikseen kahdenvälisesti.  Jos kauppakumppanimaan kanssa on pystytty sopimaan ns. regionalisaatiosta eli alueellistamisesta, voidaan kaupalle aiheutuvia rajoituksia soveltaa pelkästään taudin esiintymisalueelle. Jos regionalisaatiosopimusta ei ole, ehtona on yleensä, että koko Suomi on vapaa ASF:stä. Myös luonnonvaraisilla villisioilla Suomessa esiintyvä tautitapaus aiheuttaa silloin tarpeen ehtojen uudelleensopimiselle.

Suomen sianlihan viennin kokonaisarvo on useita kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Taloudellisten vaikutusten lopulliseen kokonaismäärään vaikuttaa tartuntarajoitusten tai toisaalta vientiehtorajoitusten kesto. Ainakin alkuvaiheessa vaikutukset ovat merkittäviä.

Itärajan aidassa on luonnoneläinten kulkua mahdollistavia aukkoja, sillä useat eläinlajit liikkuvat luontaisesti Suomen ja Venäjän alueiden välillä. Riista-aukot on nyt toistaiseksi suljettu. Aidassa on aukkoja myös isompien vesialueiden kohdalla, joiden aitaaminen ei ole ollut mahdollista. Villisiat pystyvät hyvin uimaan kohtuullisia matkoja, joten niiden kulkua rajan yli ei voida täysin estää.

Tauti ei tartu ihmisiin eikä muihin eläimiin kuin erilaisiin sikaeläimiin.

Ei ole. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin edes sairastuneen sian lihaa syömällä.

Ruokavirasto on myöntänyt tartuntavyöhykkeellä sijaitsevalle teurastamolle poikkeusluvan toimittaa tartuntavyöhykkeellä sijaitsevista sioista saatua lihaa myytäväksi tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle Imatran ja Lappeenrannan alueilla. Poikkeusluvalla myynnissä olevat lihat ja lihatuotteet on merkitty erityisellä tunnistusmerkillä, jossa tavanomaiseen soikeaan tunnistusmerkkiin on lisätty kaksi samansuuntaista vinoviivaa. Tällä erityisellä tunnistusmerkillä merkittyjä tuotteita saa käyttää vain Suomessa eikä niitä tule viedä ulkomaille. Tuotteet vastaavat muilta osin elintarvikkeille asetettuja vaatimuksia.

Kaikki sikaeläimet voivat saada tartunnan. Näitä ovat muun muassa ihmisen pitämät kesysiat, villi- ja villasiat ja mini- ja mikrosiat. Villisikoja on Suomessa sekä luonnonvaraisina että ihmisten pitäminä. Sikojen oireista löydät lisätietoa Ruokaviraston verkkosivulta.

Vain sikaeläimet sairastuvat afrikkalaiseen sikaruttoon. Muutkin eläimet voivat levittää tartuntaa mekaanisesti, esimerkiksi pienpedot voivat kuljettaa tautiin kuolleen villisian luita lähialueille. Virus voi kulkeutua myös esimerkiksi koiran turkissa, jos se on vaikkapa kierinyt metsästä löytämissään kuolleen villisian jäänteissä. Taudin leviäminen lintujen, myyrien, hiirien tai kärpästen välityksellä on kuitenkin epätodennäköistä.

Tarkoituksena on rauhoittaa tilanne alueella, niin etteivät villisiat pakene tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle ja mahdollisesti levitä tartuntaa uusille alueille. Kun tartuntatilanteesta saadaan lisää tietoa ja villisikojen liikettä pystytään hallitsemaan, aloitetaan metsästys Ruokaviraston ohjauksessa, yhdessä riistanhoidon asiantuntijoiden kanssa suunnitellulla tavalla.

Tartunnan leviämisen estämiseksi tilanteen rauhoittaminen ja huolellinen selvittäminen on aluksi tärkeää. Jos tehostettu metsästys aloitettaisiin heti, ilman huolellista suunnittelua ja villisikojen liikkumisen hallintaa, aiheutettaisiin todennäköisesti tartuntojen leviäminen tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle ja nykyistä suuremmat vahingot ja haitat monenlaiselle normaalille toiminnalle.

Kyllä koskee. Myös muiden eläinlajien metsästys voi säikytellä villisikoja pois lepo- ja suoja-alueiltaan ja siirtymään uusiin paikkoihin. Villisikojen siirtymistä pois alueelta on nyt erittäin tärkeä pyrkiä välttämään.

Villisikojen metsästys sekä niiden raatojen etsintä ja hävittäminen järjestetään viranomaisen johdolla hallitusti. Suunnittelu on käynnissä yhteistyössä paikallisten riista-alan asiantuntijoiden ja muiden tahojen kanssa parhaiden käytännön ratkaisujen selvittämiseksi. Metsästys ja raatojen kerääminen ja toimittaminen käsiteltäviksi on järjestettävä niin, ettei aiheuteta vaaraa tartunnan leviämisestä.

Villisikojen ruhot kerätään vuototiiviisiin kontteihin ja kuljetetaan käsittelylaitokseen käsiteltäviksi niin, että virus tuhoutuu. Keräilyssä ja kuljetuksessa on noudatettava viranomaisten ohjeita mm. varusteista, pesusta ja desinfektiosta, niin ettei tartuntaa levitetä eteenpäin.

• Teitä pitkin saa liikkua normaalisti, mutta koiraa ulkoilutettaessa koira on pidettävä kytkettynä. Ydinalueen ulkopuolella tartuntavyöhykkeellä saa myös nauttia jokaisenoikeuksista normaalisti, mutta koiran ulkoiluttaminen muutoin kuin teitä pitkin ja kytkettynä on kiellettyä. Koska koirien liikkuminen maastossa voi ajaa villisikoja siirtymään pois alueelta, on tärkeää, että koiria ei viedä maastoon lainkaan. Koiraa voi ulkoiluttaa omalla pihalla myös vapaana, kunhan voi olla riittävän varma siitä, ettei koira karkaa maastoon.
• Tartuntavyöhykkeellä on kielletty kovaa ääntä ja villisikojen suojapaikoille häiriötä aiheuttava toiminta, kuten metsästys, useat metsänhoitotoimet sekä yleisö- ja urheilutapahtumien tai koiratapahtumien järjestäminen maastossa. Tartuntavyöhykkeellä on kielletty myös moottoriajoneuvoilla liikkuminen maastossa.
• Välttämättömät kriittisen infran ylläpitotyöt, kuten sähköverkkojen korjaukset, ovat kuitenkin sallittuja. Ole tarvittaessa yhteydessä Ruokavirastoon varmistaaksesi, että toiminta on sallittua ilman poikkeuslupaa, ja minkälaisia varotoimia on noudatettava. Maa- ja metsätalouskoneiden siirto pois vyöhykkeeltä on sallittua vain pestynä ja desinfioituna.
• Ydinalueella liikkumista on rajoitettu muuta tartuntavyöhykettä enemmän.

• Ydinalueella on sallittua liikkua vain teitä pitkin. Esimerkiksi juoksu, retkeily, pyöräily ja muu vastaava virkistystoiminta maastossa on kielletty.
• Koiria voi ydinalueella ulkoiluttaa oman pihapiirin ulkopuolella vain teitä pitkin ja kytkettynä.
• Sienestys ja marjastus (myös kaupallinen), on kokonaan kiellettyä ydinalueella.
• Välttämättömät infran ylläpitotyöt, kuten sähköverkkojen korjaaminen, on ydinalueella sallittua, vaikka se edellyttäisi liikkumista maastossa koneen avulla. Koneiden puhdistuksesta ja desinfioinnista on tällöinkin huolehdittava siirrettäessä koneita tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle.
• Kaikki tartuntavyöhykkeen kiellot ja rajoitukset ovat lisäksi voimassa myös ydinalueella.

Jos vyöhykkeellä liikkuu vain teitä pitkin, erityisiä hygieniatoimia ei tarvita.

Maastossa liikkuessa on tärkeä huolehtia siitä, ettei mahdollisesti viruksella saastunutta maa-ainesta kulkeudu kenkien, varusteiden tai vaatetuksen mukana alueen ulkopuolelle. Likaantuneet jalkineet pestään huolellisesti mahdollisimman kuumalla vedellä ja desinfioidaan pesun jälkeen ennen niiden käyttöä vyöhykkeen ulkopuolella. Myös maaperämateriaalilla likaantuneet vaatteet pestään ennen käyttöä muilla alueilla. Jos vaatetuksen likaantumisriski on suuri, voidaan käyttää kertakäyttöisiä suojavaatteita, kuten suojahaalaria. Käytön jälkeen ne hävitetään sekajätteenä.

Älä koske mahdollisesti löytämääsi kuolleeseen villisikaan. Jos olet vahingossa jo koskenut kuolleeseen villisikaan tai vaikka vain havainnut kuolleen villisian, ole yhteydessä paikalliseen kunnaneläinlääkäriin ohjeiden saamiseksi. Afrikkalainen sikarutto ei tartu ihmiseen, mutta ihminen voi mekaanisesti siirtää tartunnan mukanaan, jolloin virus voi levitä sikaeläimiin muualla. Kunnaneläinlääkärien ajantasaiset yhteystiedot ovat parhaiten löydettävissä kunnan ympäristöterveydenhuollon yhteystiedoista internetistä hakemalla.

Alueella liikkuvien kannattaa välttää sikatiloilla vierailuja, varsinkin jos liikkuvat tartuntavyöhykkeellä maastossa. Jos sikaloihin meno on välttämätöntä, vaatteiden ja kenkien vaihto ennen sikalaan menoa on tärkeää. Lisätietoja sikatilojen tautisuojauksesta löytyy sivuiltamme.

Maa- ja metsätalouskoneiden siirto pois tartuntavyöhykkeeltä on sallittua vain pestynä ja desinfioituna.  

 Älä koske sairaaseen tai kuolleeseen eläimeen. Soita alueen kunnaneläinlääkärille mahdollisimman pian, jotta eläimestä saadaan näytteet tutkittaviksi ja raato löydetään ja voidaan hävittää turvallisesti. Tarvittaessa saat samalla ohjeet puhdistukseen ja desinfiointiin. Kunnaneläinlääkärien yhteystiedot löytyvät tavallisesti kunnan ympäristöterveydenhuollon internetsivuilta.

Viranomaisia ja maastossa työskenteleviä ohjeistetaan tarvittavista käytänteistä toiminnan mukaisesti. Ohjeita julkaistaan myös Ruokaviraston verkkosivuilla. Jos toimintaasi soveltuvia ohjeita ei löydy, ole yhteydessä Ruokavirastoon (asf26(at)ruokavirasto.fi).

Ruokaviraston päätöksessä maastolla tarkoitetaan rakentamatonta luonnonvaraista ympäristöä, kuten metsiä (myös talousmetsiä), soita ja luonnontilaisia alueita, joilla villisiat voivat liikkua. Peltoja ei päätöksessä pidetä maastona, koska niiden pääasiallinen käyttötarkoitus on viljely ja laiduntaminen. Vaikka villisiat voivat liikkua pelloilla, pellot eivät kuulu päätöksessä tarkoitetun maaston käsitteeseen, joten päätös ei rajoita tavanomaista maataloustoimintaa pelloilla.

Koirakokeita, näyttelyitä tai koulutustapahtumia ei saa järjestää tartuntavyöhykkeellä maasto-olosuhteissa. Pelkästään avoimella kentällä ja kentän viereisellä nurmialueella tapahtuva tilaisuus, esimerkiksi koiranäyttely, on sallittu. Samoin sisätiloissa tapahtuvat koiratilaisuudet ovat sallittuja. Jos maastossa toteutettava koirakoe järjestetään tartuntavyöhykkeen ulkopuolella mutta sen lähialueella, on järjestelyissä estettävä koirien siirtyminen tartuntavyöhykkeen alueelle.

Sallituissa koiratapahtumissa ei tarvita erityisiä tautisuojaustoimia. Koirien pääsy maastoon tartuntavyöhykkeellä on estettävä.

Koiria ei saa pitää irrallaan tartuntavyöhykkeen alueella. Koirien vienti maastoon ei ole sallittua edes kytkettynä. Tämä vaikuttaa koirien käyttöön tartuntavyöhykkeellä. Rajoitukset eivät koske viranomaisten toimintaa, joten esimerkiksi rajaviranomaisten tai poliisin on tarvittaessa mahdollista käyttää koiria apunaan myös tartuntavyöhykkeellä ja ydinalueella.

Yleisö- ja urheilutapahtumien järjestäminen maastossa on kielletty tartuntavyöhykkeen alueella. Tapahtumilla tarkoitetaan sellaisia yksittäistapahtumia, joista aiheutuu kovaa ääntä tai isojen ihmismäärien (esim. yli 10 ihmistä) liikkumista, ja joihin villisioilla ei ole ollut tilaisuutta tottua. Tällainen yleisö- tai urheilutapahtuma voi olla esimerkiksi konsertti tai suunnistuskilpailu. Sen sijaan esimerkiksi säännöllisessä käytössä olevan ampumaradan ääniin villisiat ovat tottuneet, eivätkä hakeudu äänten vuoksi uusille alueille. Tapahtumia voi järjestää esimerkiksi urheilukentillä, yleisillä nurmikkoalueilla ja muissa vastaavissa paikoissa, jos tapahtuma ei edellytä maastossa liikkumista.

Jos olet epävarma, voiko järjestämäsi tapahtuman pitää, voit laittaa asiaa koskevan kysymyksen Ruokaviraston ASF -sähköpostilaatikkoon (Asf26(at)ruokavirasto.fi). 

Jos haluat hakea poikkeuslupaa tapahtuman järjestämiseen, ohjeet hakemuksen tekemiseksi löytyvät Ruokaviraston verkkosivuilta. Poikkeuslupa voidaan myöntää vain hakemuksesta yksittäistapauksissa, jos tapahtumasta ei aiheudu elintaudin leviämisen vaaraa. Ajometsästykseen tai metsästykseen, jossa koiria pidetään vapaana, ei voi saada poikkeuslupaa.

Ruokaviraston päätöksessä ei ole rajattu kissojen liikkumista tartuntavyöhykkeellä. Erityisesti kuolleiden villisikojen löytöpaikkojen läheisyydessä kannattaa kuitenkin huomioida mahdollisuus, että kissat voivat levittää virusta esimerkiksi turkissaan.

Tartuntavyöhykkeen ydinalueella on liikkuminen maastossa kielletty. Ydinalueella saa liikkua vain teitä pitkin ja tämä koskee myös hevosella ratsastamista.

Tartuntavyöhykkeellä ydinalueen ulkopuolella sen sijaan maastossa voi ratsastaa, jos kyseessä ei ole koko vyöhykkeen alueella kielletty maastossa järjestettävä yleisö- tai urheilutapahtuma, kuten ratsastuskilpailu maastossa.

Tartuntavyöhykkeellä sijaitsevia sikatiloja koskevat tartuntavyöhykkeen rajoitukset, kiellot ja ehdot mm. sikojen, sianlihan ja sivutuotteiden siirroille. Jokaista vyöhykkeellä sijaitsevaa sikatilaa ohjeistetaan näistä erikseen. Lisätietoja saa kunnaneläinlääkäriltä tai Ruokaviraston valtioneläinlääkäriltä.

Tartuntavyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevien sikatilojen on syytä tarkistaa oman tilan tautisuojauskäytännöt, ja varmistaa että jokainen pitopaikassa kävijä ymmärtää ohjeet ja noudattaa niitä poikkeuksetta. Sikatilojen tautisuojausohjeita löytyy verkkosivuiltamme.

Kaikkien sikojen pitäjien on huolehdittava, että rekisteritiedot ovat ajan tasalla ja oikein. Sikojen pitäminen on lainsäädännön mukaan ilmoitettava aina rekisteriin, vaikka toiminta ei olisi kaupallista tai vaikka pidettäisiin vain yhtä minisikaa. Lisätietoa sikojen pitopaikkojen rekisteröinnistä ja muista vaatimuksista löytyy verkkosivuiltamme.

Tartuntavyöhykkeen ulkopuolella sijaitseville sikatiloille ei kohdistu erityisiä määräyksiä. Tautisuojauskäytänteet on syytä tarkistaa kuitenkin jokaisella sikatilalla.

Tartuntavyöhykkeellä on sikoja viidessä pitopaikassa. Sikojen pitäminen on lainsäädännön mukaan ilmoitettava aina rekisteriin, vaikka toiminta ei olisi kaupallista tai vaikka pidettäisiin vain yhtä minisikaa. Myös sikojen pitämisen muutoksesta tai loppumisesta on ilmoitettava rekisteriin. Ajantasainen rekisteritieto mahdollistaa jokaisen alueen sikatilan nopean tavoittamisen eläintautitilanteessa, kuten nyt, kun afrikkalaista sikaruttoa todettiin.

Sikatiloille voi tuoda rehua, kuivikkeita ja virikkeitä normaalisti, kunhan niitä ei ole kerätty tartuntavyöhykkeen alueelta. Rehua, kuivikkeita tai kasviperäisiä virikkeitä ei saa myöskään kuljettaa tartuntavyöhykkeeltä pois sikojen käytettäväksi.

Maa- ja metsätalouskoneiden siirto pois vyöhykkeeltä on sallittua vain puhdistettuina ja desinfioituina. Muutoin maatiloilla tapahtuva toiminta voi jatkua normaalisti, kunhan noudatetaan kieltoja ja ehtoja sikojen, niiden sukusolujen ja alkioiden, sianlihan ja sioista saatujen lihavalmisteiden sekä sioista saatujen sivutuotteiden siirroille.

Viljan, heinän, muun rehun ja muiden peltotuotteiden korjaaminen pelloilta on sallittua, mutta niitä saa käyttää sioille vain tartuntavyöhykepäätöksen ehtojen mukaisesti.

Lannan tai muiden lannoitteiden levittäminen pelloille, peltojen muokkaus ja muut peltotyöt ovat myös sallittuja. 

Tartuntavyöhykkeeltä kerättyä viljaa ja muuta kasviperäisen rehua ei saa käyttää sikaeläinten ruokintaan ennen kuin niitä on varastoitu yli 0 °C:n lämpötilassa vähintään 30 vuorokauden ajan sikaeläinten ulottumattomissa.

Alueelta kerättyjä olkia ei saa käyttää sikaeläimille esimerkiksi kuivikkeena tai virikkeenä ennen kuin niitä on varastoitu yli 0 °C:n lämpötilassa vähintään 90 vuorokauden ajan sikaeläinten ulottumattomissa.

Jos maatalouskoneita halutaan siirtää vyöhykkeeltä sen ulkopuolelle, on niiden pesusta ja desinfioinnista huolehdittava ohjeiden mukaisesti, niin ettei aiheuteta vaaraa tartunnan leviämisestä.

Voi, kunhan sitä ei joudu varastoimattomana sioille. Alueelta kerättyä viljaa ja muita kasveja ei saa käyttää sikaeläinten ruokintaan ennen kuin niitä on varastoitu yli 0 °C:n lämpötilassa vähintään 30 vuorokauden ajan sikaeläinten ulottumattomissa.

Jos siirto tartuntavyöhykkeeltä sen ulkopuolelle tehdään maataloustöissä (pellolla) käytetyllä ajoneuvolla, on kuljetusväline pestävä ja desinfioitava ennen kuljetusta.

Tartuntavyöhykkeellä tuotetut kasvit, jotka mahdollisesti voivat päätyä sikojen rehuksi (ml. oheistuotteet), tulee varastoida vähintään 30 vrk yli nollan asteen lämpötilassa sikaeläinten ulottumattomissa. Tämän jälkeen niitä voi käyttää sikojen rehuna. Jos ehto toteutuu vuoden 2025 sadon osalta, sitä voi käyttää sikojen rehuna. Jos on tiedossa, että tartuntavyöhykkeeltä kerätystä sadosta ei mene mitään sianrehuksi (ml. oheistuotteet), varastointivaatimusta ei ole.

Tartuntavyöhykkeellä tuotetut kasvit, jotka mahdollisesti voivat päätyä sikojen rehuksi (ml. oheistuotteet), tulee varastoida vähintään 30 vrk yli nollan asteen lämpötilassa sikaeläinten ulottumattomissa. Tämän jälkeen niitä voi käyttää sikojen rehuna. Jos on tiedossa, että tartuntavyöhykkeeltä kerätystä sadosta ei mene mitään sianrehuksi (ml. oheistuotteet), varastointivaatimusta ei ole.

Rehujen kuljetusajoneuvojen desinfioinnissa pääsee pitkälle noudattamalla salmonellan torjuntaan liittyviä ohjeita, kuten toimintaohjetta rahtisekoittajille, rehujen kuljettajille ja maatiloille salmonellan leviämisen ehkäisemiseksi.  Lisäksi tulee varmistaa, että käytettävä desinfiointiaine tehoaa salmonellan lisäksi ASF-virukseen. 

Rehutehtaille tai rehuvarastoille ei ole karensseja tartuntavyöhykkeeltä vastaanotetun rehun käytön jälkeen.

Toimijoiden on itse huolehdittava, että tartuntavyöhykkeeltä peräisin olevaa satoa ei päädy sikojen rehuksi ilman että se on ensin varastoitu vähintään 30 vrk yli nollan asteen lämpötilassa sikaeläinten ulottumattomissa. Normaalit, salmonellatorjunnankin mukaiset toimenpiteet raaka-aine- ja rehuerien erottamisen ja tilojen puhtauden suhteen pätevät. Em. varastointivaatimus koskee vain tartuntavyöhykkeeltä sen olemassaoloaikana toimitettua rehua. Jos tehtaalla tai varastoissa ei ole tartuntavyöhykkeeltä peräisin olevaa rehua, voidaan tehtaasta tai varastosta toimittaa rehua normaaliin tapaan myös sikojen rehuksi. Jos tartuntavyöhyke laajenee, samat rajoitukset ja vaatimukset koskevat laajempaa aluetta. Viljojen ja muiden rehujen sivujakeita koskevat samat rajoitukset ja vaatimukset kuin pääjakeitakin.  

Villisikojen ruokinta on tartuntavyöhykkeellä kielletty muuten kuin Ruokaviraston antaman ohjeistuksen mukaan. Ruokintapaikkoja voi kuitenkin alkuun pitää yllä, kunnes Ruokavirasto antaa ruokintaa koskevia tarkempia ohjeita. Tarkoituksena ruokinnan rajoittamisella on, ettei villisikakantaa kasvateta ruokinnalla, eikä vyöhykkeelle houkutella lisää villisikoja alueen ulkopuolelta. Toisaalta ruokinnalla pyritään varmistamaan, etteivät tartunta-alueen villisiat lähtisi etsimään ravintoa alueen ulkopuolelta. Villisikojen ruokinta suunnitellaan yhteistyössä alueen riista-asiantuntijoiden kanssa. 

Villisiat käyvät ruokailemassa myös alun perin muille eläimille tarkoitetuilla ruokintapaikoilla, jos niillä on sinne pääsy ja tarjolle asetettu ravinto on villisioille sopivaa ja houkuttelevaa. Tämän vuoksi myös muiden riistaeläinten ruokinta otetaan huomioon villisikojen ruokinnan kokonaisuutta selvitettäessä, ja myös muiden eläinten ruokintaan voi tulla muutoksia. 

Työkoneiden puhdistus- ja desinfiointiohje - Eläinten terveys ETT ry.

Tartuntavyöhykkeellä liikkuvien ajoneuvojen pesuvesien johtamisessa ja käsittelyssä voidaan toimia normaalien käytäntöjen mukaisesti. Pesuvesiin ei katsota liittyvän sellaista ASF-tartunnan leviämisen vaaraa, jotta pesuvesiä ei voisi johtaa jätevesiverkostoon tai imeyttää maaperään tartunnan leviämisen näkökulmasta. Pesuvesien johtamisessa ja käsittelyssä on huomioitava asiasta annetut muut ohjeet ja määräykset sekä käytetyn valmisteen käyttöturvallisuustiedote. Pesuvesien imeyttäminen maaperään ei saa aiheuttaa ympäristön pilaantumista.

Kaikki metsätaloustyöt, kuten esim. puunkaato, katkominen, karsiminen ja harvennus, on kielletty tartuntavyöhykkeen ydinalueella. Myös maastossa liikkuminen on kielletty muutoin kuin teitä pitkin.

Ydinalueen ulkopuolella sallittuja ovat metsänhoitotyöt, jotka tehdään ilman moottorikäyttöisiä koneita ja laitteita. Tällaisia töitä ovat esim. suunnittelu-, kartoitus- ja neuvontatyöt, puiden istutus, käsinkylvö tai taimikoiden heinäys. Kaadettujen puiden noutaminen maastosta ja tienvarsilta on kuitenkin sallittua, jos puut on kaadettu ennen tartuntavyöhykkeen perustamista. 

Kieltojen tarkoituksena on välttää sellaista toimintaa, joka karkottaisi villisikoja pois niiden suoja- ja lepopaikoista ja siirtymään muulle alueelle. 

Jos kielto vaikuttaa aiheuttavan kohtuutonta haittaa, voi päätökseen hakea yksittäistapauksessa perustellusta syystä poikkeuslupaa. Ohjeet poikkeusluvan hakemiseen löytyvät verkkosivuiltamme. Poikkeuslupa voidaan myöntää vain, jos poikkeamisesta ei aiheudu eläintaudin leviämisen vaaraa. Ruokavirasto arvioi hakemukset tapauskohtaisesti.

Omalla pihalla saa kaataa puita ja käyttää koneita, kuten moottorisahaa.

Sähkölinjan korjaustoimet ja muu välttämätön peruspalveluiden korjaus- ja ylläpitotyö on sallittua, vaikka se edellyttäisi koneen käyttöä maastossa. Tällöin maastossa käytetyn ajoneuvon puhdistuksesta ja desinfioinnista on kuitenkin huolehdittava viranomaisen antaman ohjeen mukaisesti.

Kaikki metsätaloustyöt on kielletty tartuntavyöhykkeen ydinalueella. Ydinalueen ulkopuolella sallittuja ovat metsänhoitotyöt, jotka tehdään ilman moottorikäyttöisiä koneita ja laitteita (esim. puiden istutus ja käsikylvö).  

Jos kielto vaikuttaa aiheuttavan kohtuutonta haittaa, voi päätökseen hakea yksittäistapauksessa perustellusta syystä poikkeuslupaa. Ohjeet poikkeusluvan hakemiseen löytyvät sivuiltamme. Poikkeuslupa voidaan myöntää vain, jos poikkeamisesta ei aiheudu eläintaudin leviämisen vaaraa. Ruokavirasto arvioi hakemukset tapauskohtaisesti.

Tilanne arvioidaan tällöin ottaen huomioon toisaalta taudintorjuntatoimet ja toisaalta metsätuhosta aiheutuvat vaikutukset. Välttämättömät peruspalveluiden, kuten sähköverkkojen, korjaustyöt voidaan tällöinkin hoitaa ilman erillistä lupaa.

Metsäkoneiden puhdistamisessa ennen siirtoa tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle metsätyökäyttöön on tärkeää varmistaa mahdollisimman hyvin, että ASF-viruksella mahdollisesti saastunutta maa-ainesta ei siirry uusille alueille.

Maastossa tapahtuva metsäkoneiden puhdistus ja desinfiointi tehdään niin hyvin kuin se käytännössä on teknisesti mahdollista, huomioiden myös ympäristönäkökulmat pesu- ja desinfektioaineiden käytössä. Koneisiin, kuten renkaisiin ja teloihin tai ketjuihin kertynyt maa-aines ja lika harjataan ensin mekaanisesti pois mahdollisimman hyvin. Tämän jälkeen koneet pestään mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi painepesurilla. Pesun jälkeen suoritetaan koneen desinfiointi sopivalla viruksiin tehoavalla desinfiointiaineella aineen käyttöohjeiden mukaisesti ja käyttöturvallisuustiedote huomioiden. Erityisen tärkeää on varmistaa käyttöliuoksen oikea vahvuus, noudattaa valmisteen vaikutusaikaa ja huolehtia riittävästä suojautumisesta. Osa desinfiointiaineista voi syövyttää metallipintoja eli tarvittaessa desinfiointiaine kannattaa huuhdella vaikutusajan jälkeen pois.

Perusteellisempaan pesuun ja desinfiointiin koneet kuljetetaan sopivalle pesupaikalle tai koneyrittäjän omalle huoltopisteelle, joka voi sijaita myös tartuntavyöhykkeen ulkopuolella. Erityisesti jos työkoneen vesipesu ei ole mahdollista maastossa (toimitaan esimerkiksi pohjavesialueella tai vesistöjen välittömässä läheisyydessä), on tärkeää suorittaa koneelle perusteellinen puhdistus ja desinfiointi pesupaikalla ennen kuin koneita siirretään uusille työmaille muille alueille. Esimerkiksi ETT:n työkoneiden puhdistus- ja pesuohjetta voi soveltaa.

Metsäkoneiden siirtoautot, jotka liikkuvat vain tiestöllä, eivät vaadi erityisiä puhdistustoimia alueelta poistumiseen. Jos auto kuitenkin liikkuu myös maastossa, jossa se likaantuu maa-aineksella, on tämä puhdistettava hyvin ennen alueelta poistumista.

Koneiden ja siirtoautojen kuljettajien kengissä voi ohjaamoiden lattialle kulkeutua tartuntavyöhykkeen maa-ainesta joten myös kenkien sekä ohjaamon lattiatilan mekaaninen puhdistus sekä tarvittaessa pesu ja desinfiointi on tärkeää ennen alueelta poistumista.

Tartuntavyöhykkeen ydinalueella kaikki maastossa liikkuminen muutoin kuin teitä pitkin on kiellettyä. Tartuntavyöhykkeellä ydinalueen ulkopuolella ovat sallittuja sellaiset metsänhoitoon liittyvät työvaiheet, joissa metsässä liikutaan ainoastaan jalan eikä toimintaan liity maanmuokkausta tai polttomoottorikäyttöisiä työvälineitä. Tällaisia ovat esimerkiksi metsänhoidon suunnittelu-, kartoitus- ja neuvontatyöt, puiden istutus, käsikylvö ja taimikoiden heinäys.

Kriittisillä infrajärjestelmillä tarkoitetaan yhteiskunnan normaalin toiminnan kannalta välttämättömiä järjestelmiä, verkkoja ja fyysisiä rakenteita, joiden vakava häiriö tai tuhoutuminen vaarantaisi ihmisten terveyden, turvallisuuden, talouden tai yhteiskunnan toimintakyvyn. Näihin luetaan esimerkiksi liikenneverkosto (kuten maantiet, kadut, sillat, rautatiet ja kevyen liikenteen väylät), vesi- ja energiahuoltoon liittyvät järjestelmät ja jakeluverkostot, sekä tieto- ja viestintäverkot. Näiden järjestelmien korjaus- ja ylläpitotyöt ovat sallittuja koko alueella, vaikka työ vaatisi maan muokkausta, kuten kaivamista, ja puuston poistoa. Vyöhykkeen alueelta poistuttaessa on kuitenkin huolehdittava hygieniatoimista, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei ASF-viruksella mahdollisesti saastunutta maaperää tai muuta vastaavaa materiaalia päätyisi muille alueille työkoneiden tai muiden välineiden mukana. Koneiden puhdistamisessa voi soveltaa joko metsätalouskoneille suunnattuja ohjeita tai ETT:n työkoneiden pesuohjetta.

Ylläpitotyöllä tarkoitetaan esimerkiksi toimintaa, jolla olemassa olevia järjestelmiä huolletaan, jotta vikaantumista ja rikkoontumista voidaan ehkäistä.

Tieverkoston vierustalla teiden pientareella (enintään 20 m tiestä) infrastruktuurin saneeraaminen ja uuden rakentaminen ovat sallittuja, vaikka se vaatisi maan muokkausta kuten kaivamista ja puuston poistoa. Vyöhykkeen alueelta poistuttaessa on kuitenkin huolehdittava hygieniatoimista, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei ASF-viruksella mahdollisesti saastunutta maaperää tai muuta vastaavaa materiaalia päätyisi muille alueille työkoneiden tai muiden välineiden mukana. Koneiden puhdistamisessa voi soveltaa joko metsätalouskoneille suunnattuja ohjeita tai ETT:n työkoneiden pesuohjetta .

Kauempana maastossa, tiestön pientareiden ulkopuolella tehtävät rakennus- ja saneeraustyöt vaativat poikkeusluvan. Ohjeet poikkeusluvan hakemiseksi löytyvät verkkosivuiltamme.