Elintarvikkeiden pakkausmerkintäsäädökset edellyttävät, että pakkauksessa ilmoitetaan valmistajan, pakkaajan tai EU:ssa toimivan myyjän nimi ja osoite. Lisäksi on ilmoitettava tarkemmat tiedot elintarvikkeen alkuperämaasta,
- jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa ostajaa harhaan elintarvikkeen todellisen alkuperämaan suhteen. Tämän tarkoituksena on varmistaa, ettei ostaja oleta elintarvikkeen olevan suomalaista alkuperää, jos se on valmistettu muualla tai tuotu Suomeen muualta.
- jos erityislainsäädäntö sitä edellyttää.
- Tällaisia pakollisia alkuperäsäännöksiä on laadittu hunajalle, kasviksille, kalalle, lihalle (eläinlajit: nauta, sika, lammas, vuohi ja siipikarja) sekä oliiviöljylle.
- Kansallisesti säädetään elintarvikkeen ainesosana käytetyn lihan alkuperämaan, maidon alkuperämaan sekä maitotuotteiden ainesosana käytetyn maidon alkuperämaan ilmoittamisesta valmiiksi pakatuissa elintarvikkeissa, jotka on valmistettu Suomessa.
- jos elintarvikkeen alkuperämaa ilmoitetaan ja jos se on eri kuin pääainesosan alkuperämaa, on pääainesosan alkuperämaa ilmoitettava tai on ilmoitettava, "(pääainesosan nimi) ei ole peräisin (elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka)" tai samantapainen muotoilu, jolla on sama merkitys kuluttajalle. Komission täytäntöönpanoasetus EU N:o 2018/775 säätää elintarvikkeen pääainesosan alkuperämaan ilmoittamisesta. Asetus on voimassa ja sitä on sovellettu 1.4.2020 alkaen.
Valmistajalla tarkoitetaan sitä toimijaa, joka on jalostanut tai koostanut elintarvikkeen tai muulla käsittelyllä saattanut elintarvikkeen lopulliseen muotoonsa. Valmistuksella tarkoitetaan elintarvikkeen yhdistämistä muihin ainesosiin, kypsentämistä, säilömistä tai muuta vastaavaa käsittelyä.
Vähäinen valmistus ei muuta oleellista ainesosaa kotimaiseksi
Koska valmistamisen käsite on hyvin laaja, valmistusmaa ei välttämättä tarkoita aina samaa kuin alkuperämaa. Silloin, kun elintarvike valmistetaan useista ainesosista, ovat valmistusmaa ja alkuperämaa sama asia. Sellaiset elintarvikkeet, joiden oleellinen raaka-aine on ulkomaista alkuperää, ja joiden valmistuskäsittely Suomessa on vähäistä, eivät muutu alkuperältään suomalaisiksi, vaikka niiden valmistusmaa tällöin onkin Suomi. Näissä tapauksissa raaka-aineen alkuperämaa tulee ilmoittaa, jos sen puuttuminen voi harhaanjohtaa ostajaa. Esimerkiksi Suomessa paistetun ulkomaisen leivän tai Suomessa pastöroidun ja pakatun ulkomaisen maidon alkuperämaa on ilmoitettava.
Maatalous- ja keräilytuotteet
Mikäli Suomessa käsiteltyä ja pakattua maataloustuotetta ei Suomessa lainkaan esiinny (esimerkiksi mustapippuri), ei alkuperämerkintää tarvita, koska ostaja ei oleta sen olevan suomalaista. Sen sijaan esim. pakastemarjasekoituksesta on mainittava marjojen alkuperä, mikäli näitä marjoja esiintyy myös Suomessa. Kuitenkaan ulkomaisista marjoista Suomessa valmistetussa hillossa ei tarvitse vielä ilmoittaa marjojen alkuperämaata, ellei toimija korosta, että hillo on valmistettu Suomessa ("kts. edellä pääainesosan alkuperämaa") .
Naudanlihasta, jolla on oma merkintäjärjestelmänsä ja sianlihasta, lampaan- ja vuohen lihasta sekä siipikarjan lihasta, on aina ilmoitettava alkuperämaa, myös Suomi. Ruokavirasto suosittelee, että myös muun lihan alkuperämaa ilmoitetaan. Miten alkuperämaa ilmoitetaan, siitä säädetään lainsäädännössä:
Naudanliha (tuore jäähdytetty, jäädytetty): Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000; komission asetus (EY) N:o 1825/2000.
Sianliha, lampaan- ja vuohenliha sekä siipikarjanliha (tuore, jäähdytetty ja jäädytetty): Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus EU N:o 1337/2013).
Lisää aiheesta liha- ja lihavalmisteet.
Elintarvikkeen ainesosana oleva liha sekä maito ja maitotuotteiden ja tiettyjen vastaavien valmisteiden ainesosana käytetty maito
Elintarvikkeen ainesosana olevan lihan sekä maidon ja maitotuotteiden ja tiettyjen vastaavien valmisteiden ainesosana käytetyn maidon alkuperämaan ilmoittamisesta säädetään kansallisella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 218/2017. Hyvää Suomesta -merkki korvaa elintarvikkeen alkuperämaamerkinnän. Asetus oli voimassa 31.12.2023 saakka. Asetuksen voimassaoloaikaa on jatkettu MMM:n asetuksilla 685/2019, 83/2020, 361/2020 ja viimeksi 885/2021.
Koulutusmateriaali "Ajankohtaista asiaa alkuperämaamerkinnöistä ja asetus ”MMMa 218/2017” ovat luettavissa sivun oikealla avautuvien linkkien kautta.
Kalastus- ja vesiviljelytuotteet
Makeasta vedestä pyydetystä tuotteesta ilmoitetaan alkuperäinen vesialue ja jäsenvaltio tai kolmas maa, josta tuote on peräisin (esimerkiksi Nuasjärvi, Suomi).
Merestä pyydetystä tuotteesta ilmoitetaan pyyntialueen nimi (pääkalastusalue, suuralue tai osa-alue). Jos kala on pyydetty Koillis‑Atlantilla, Välimerellä tai Mustallamerellä, on ilmoitettava suuralueen tai osa‑alueen nimi. Lisäksi nimi on esitettävä osoittavana karttana tai kuvakkeena. Tällä korvataan pääkalastusalueen nimi. Muun maailman osalta tarvitsee ilmoittaa vain pääkalastusalueen nimi.
Viljeltyjen tuotteiden osalta ilmoitetaan maa, jossa viljely (kasvatus) on tapahtunut.
Lisää aiheesta kalat ja kalastustuotteet. Kalan merkinnät
Hunaja
Hunajan pakkauksessa on ilmoitettava yksi tai useampi alkuperämaa, josta tuote on kerätty. Jos hunaja on peräisin useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta tai kolmannesta maasta, voidaan merkintä korvata jollain seuraavista merkinnöistä: ”EU:ssä tuotetun hunajan sekoitus”, ”EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”, ”EU:ssä ja EU:n ulkopuolella tuotetun hunajan sekoitus”.
Oliiviöljy
Oliiviöljyn alkuperämaamerkinnöistä on luettavissa palvelussamme.
Vapaaehtoiset alkuperämerkit
Hyvää Suomesta -merkkiä saa käyttää tuotteissa, jotka on valmistettu Suomessa ja joiden raaka-aineista vähintään 75 % on suomalaisia. Kuitenkin lihaa sisältävien tuotteiden lihan, kalaa sisältävien tuotteiden kalan, kananmunaa sisältävien tuotteiden kananmunan ja maitoa sisältävien tuotteiden maidon on oltava 100 -prosenttisesti suomalaista. Hyvää Suomesta merkin käyttöoikeuden myöntää Ruokatieto Yhdistys ry. Lisää tietoa Hyvää Suomesta merkistä.
Avainlippu ei sen sijaan takaa kotimaisuutta raaka-aineiden suhteen. Tuotteen pitää olla Suomessa valmistettu, mutta vaadittu 50 prosentin kotimaisuusaste lasketaan omakustannusarvosta, jossa otetaan huomioon raaka-ainekustannusten lisäksi myös muut syntyneet kustannukset (esimerkiksi henkilöstökustannukset, pakkaustarvikkeet ja tietyt markkinointikustannukset). Avainlipun käyttöoikeuden myöntää Suomalaisen Työn Liitto. Lisää tietoa Avainlipusta.
Sirkkalehtilippu on laatumerkki, jota suomalaiset viljelijät voivat käyttää. Merkin käyttö edellyttää muun muassa että kasvisten tuotannossa noudatetaan Laatutarha-ohjeistoa, Sirkkalehtilipulla ei kuitenkaan voida korvata sanallista tietoa alkuperämaasta.
Sirkkalehtilipun käyttöoikeuden myöntää Kotimaiset Kasvikset ry. Lisää tietoa Sirkkalehtilipusta.
Maakuntien Parhaat -laatumerkkiä voivat käyttää pienyritykset, joiden tuotteiden kotimaisuusaste on korkea (vähintään 80 prosenttia omakustannusarvosta (työ ja raaka-aine); pääraaka-aineiden kuitenkin 100 %). Maakuntien Parhaat -laatumerkin käyttöoikeuden myöntää ProAgria Keskusten Liitto. Lisää tietoa Maakuntien Parhaista.