Vuohi – pito, hoito ja hyvinvointi: Lainsäädäntöä koottuna

Tähän oppaaseen on koottu yhteen vuohien pitoa ja hyvinvointia koskevien eläinten hyvinvointisäädösten ja muiden eläintenpitoon vaikuttavien säädösten sisältöä. Oppaassa käsitellyt asiat liittyvät pääasiassa eläinten kohteluun ja pitoedellytyksiin, eikä kaikkia vuohituotantoon tai muuhun vuohiyrittämiseen liittyviä vaatimuksia ole sisällytetty oppaaseen. Lisäksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten kohtelusta on säädetty erikseen.  

Lähteinä käytetyt säädöstekstit löytyvät luettelosta alla linkkeineen. Eläinten hyvinvointilainsäädäntöön voi tutustua myös maa- ja metsätalousministeriön F-rekisterissä. 

Tässä oppaassa tarkoitetaan:

• kilillä alle kuuden kuukauden ikäistä vuohta;
• nuorvuohella yli kuuden kuukauden mutta alle kahdentoista kuukauden ikäistä vuohta;
• kutulla synnyttänyttä naaraspuolista vuohta.

Eläinten hyvinvointilain yleiset periaatteet

Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023, myöhemmin eläinten hyvinvointilaki) on tarkoitettu edistämään eläinten hyvinvointia, itseisarvoon perustuvaa kunnioitusta ja hyvää kohtelua. Lain avulla pyritään suojelemaan eläimiä niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta parhaalla mahdollisella tavalla. Lakia täydennetään eläinlajikohtaisilla asetuksilla. Tähän oppaaseen on yhdistetty vuohien pitoon vaikuttavaa lainsäädäntöä siten, että se toimii esittelynä vuohien pitäjää ja hoitajaa koskeviin vaatimuksiin.

Eläinten hyvinvointilain perusperiaatteiden mukaisesti eläimiä on kohdeltava hyvin ja niitä kunnioittaen, huomioiden eläinyksilön lajityypillinen käyttäytyminen ja tottumus käsittelyyn. Eläintä on kohdeltava rauhallisesti.

Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä niiden hyvinvointia saa tarpeettomasti vaarantaa. Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta eikä hylätä.

Eläinten hyvinvoinnin valvonta

Eläinten hyvinvointilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvotaan eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa. Tarkastuksia suorittavat valvontaviranomaiset, jotka voivat tarvittaessa hyödyntää asiantuntijoita. Eläintenpitäjä on velvollinen avustamaan viranomaista eläinten hyvinvoinnin valvonnassa.

Lisätietoa mm. valvovista viranomaista ja valvontaperusteista löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta Eläinsuojelun valvonta.

Tarkastuksen tekijällä on oikeus tarkastaa eläin, eläimen pitopaikka ja muut eläintenpitoon liittyvät tilat, eläintä varten tarkoitettu ravinto, juotava, varusteet ja välineet sekä eläintenpitoon liittyvät tiedot ja asiakirjat sekä muut valvonnan kannalta merkitykselliset seikat. Tarkastajalle on oikeus tallentaa ääntä ja kuvaa, sekä ottaa maksutta valvontaa varten tarvittavia näytteitä. Tarkastuslomakeisiin on mahdollista tutustua Ruokaviraston verkkosivuilla Eläinten suojelu ja kuljetus.

Epäiltäessä eläintä hoidettavan tai kohdeltavan eläinten hyvinvointilain vastaisesti, on tarvittaessa otettava yhteyttä paikalliseen valvontaviranomaiseen, esimerkiksi kunnaneläinlääkäriin tai poliisiin. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös sellaisia laissa määritettyjä toiminnanharjoittajia, jotka voivat muussa tilanteissa olla salassapitovelvollisia. Lisätietoa ilmoitusvelvollisuudesta Ruokaviraston verkkosivujen uutisesta.

Eläinten pitäjäksi rekisteröityminen ja vuohirekisteri-ilmoitukset

Vuohien pitäjän on rekisteröitävä vastuullaan olevat pitopaikat Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Rekisteröinnin yhteydessä pitäjä ilmoittaa pitopaikassa pidettävät eläinlajit ja täyttää eläintenpitoilmoituksen. Kun eläintenpito jossain vaiheessa loppuu tai ilmoitettuihin tietoihin tulee muita muutoksia, tulee tästä ilmoittaa 30 vuorokauden kuluessa Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin.  

Lisäohjeita pitopaikan rekisteröinnistä ja rekisteritietojen muutoksista löytyy mm. Ruokaviraston nettisivuillaan ylläpitämästä ohjeesta.

Vuohet tulee merkitä asianmukaisesti korvamerkein ja/tai laissa vaihtoehtoisina hyväksytyin merkitsemismenetelmin ja ilmoittaa lammas- ja vuohirekisteriin. Vuohen siirrosta, katoamisesta tai löytymisestä on ilmoitettava 7 päivän kuluessa tapahtumasta. Uuden eläimen syntymä on rekisteröitävä 90 päivän kuluessa syntymästä. Lisätietoa vuohien merkitsemisen ja rekisteröinnin vaatimuksista löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta Lammas- ja vuohieläinten merkitseminen ja rekisteröinti.

Ajantasainen tieto lampaille hyväksytyistä tunnistimista ja korvamerkkien tilauksesta löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta Lampaiden ja vuohien tunnistimet.

Vuohen hoito

Hoitajan pätevyys ja vastuut

Vuohen pitäjällä on oltava riittävä osaaminen eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Mikäli eläinten hoitoon osallistuu myös muita henkilöitä, pitäjä on vastuussa heidän ohjeistuksestaan ja opastuksestaan asianmukaisen hoitamisen varmistamiseksi. Alle kuusitoistavuotias henkilö ei voi olla yksin vastuussa vuohien hyvinvoinnista. Huoltaja tai muu valvoja on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei hänen valvonnassaan oleva alle 15-vuotias lapsi vaaranna eläinten hyvinvointia.

Ammattimaisesti tai muutoin laajamittaisesti vuohia pitävällä on oltava soveltuva koulutus tai vastaava pätevyys tehtäviensä vastuulliseen hoitamiseen. Vuohien pitäjä on vastuussa siitä, että elämiä on hoitamassa riittävä määrä päteviä henkilöitä, jotka pitäjä on ohjeistanut eläinten asianmukaiseen hoitoon. Tarvittaessa (esim. kotieläinpiha) toimijan on ilmoitettava koulutuksestaan ja eläinten hoidon järjestämisestä Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin.

Lajityypillinen käyttäytyminen osana hyvinvointia

 Vuohien hoitajan tulisi olla tietoinen lajin oleellisista käyttäytymistarpeista, jotta hoidossa voidaan ottaa huomioon mahdollisuudet toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä liittyen:

• liikkumiseen
• leikkiin
• lepoon
• kehonhuoltoon
• syömiseen
• ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen
• sosiaalisiin suhteisiin.

Sosiaaliset suhteet tulisi huomioida eläinryhmän kokoonpanossa ainakin iän, sukupuolen ja koon osalta. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää eläinten keskinäisiin suhteisiin.

Sosiaaliset suhteet vaativat erityistä huomiota eläinryhmiä yhdistettäessä ja tuotaessa uusia eläimiä jo olemassa olevaan ryhmään. Tällöin sosiaalisten suhteiden (uudelleen) muodostumisesta voi mahdollisesti aiheutua ongelmia, joihin hoitajan on varauduttava loukkaantumisten ja muun hyvinvoinnin vaarantumisen ennaltaehkäisemiseksi.

Kohtelu ja käsittely 

Vuohia on kohdeltava rauhallisesti ja niiden käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi niille ominaista lajityypillistä käyttäytymistä. Vuohi on totutettava käsittelyyn ja pito-olosuhteisiin. Mikäli eläin kuitenkin on tottumaton käsittelyyn, se on otettava huomioon eläintä käsiteltäessä.

Vuohta ei saa käsitellä kovakouraisesti, eikä tarpeettomasti vahingoittaa. Vuohen käsittely tai sitominen tarpeetonta kipua ja kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Vuohta ei saa pitää kytkettynä muutoin kuin lyhytaikaisesti eläimen ruokkimisen, lypsyn tai muun hoitamisen ajan. Vuohta ei saa tehdä liikkumattomaksi sähkön avulla.

Vuohta ei saa värjätä sen ulkonäön muuttamiseksi.

Hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen

Eläimen omistajan ja hoitajan on omalla toiminnallaan pyrittävä ehkäisemään eläinten vahingoittumista ja sairauksia.

Eläimelle tulee tarjota edellytykset puhtauteen ja muuhun kehonhoitoon. Vuohien sorkat on tarkastettava riittävän usein ja hoidettava tarvittaessa.

Vuohen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkastettava riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useammin. Tarkastuksen aikana eläimeen on kiinnitettävä erityistä huomiota, mikäli yksilö kuuluu seuraaviin eläinryhmiin:

• tiineyden loppuvaiheessa oleviin
• synnyttäviin
• vastasyntyneisiin
• sairaisiin
• heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin vuohiin.

Eläinten hyvinvoinnin seurantaan on kiinnitettävä erityistä huomiota myös hoito-olosuhteiden muuttuessa.  Jos tarkastuksessa havaitaan jotain poikkeavaa, tilanteen selvittämiseksi ja korjaamiseksi on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin.

Sairaalle tai vahingoittuneelle eläimelle on viipymättä annettava asianmukaista hoitoa, mukaan lukien eläinlääketieteellisen hoidon hankkiminen tarpeen vaatiessa. Lisäksi tulee varmistaa, vuohella on mahdollisuus riittävään lepoon. Sairaudesta tai vammasta riippuen vuohi voidaan myös joutua tilapäisesti erottamaan muista eläimistä, kuitenkin mahdollisuuksien mukaan näköyhteydellä toisiin vuohiin.

Sairauden tai vamman vakavuuden niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava. Eläintä ei saa pitää hengissä siten, että se on eläimen kokeman kivun tai kärsimyksen vuoksi julmaa eläintä kohtaan.  

Juotto ja ruokinta

 Vuohelle on annettava sopivissa määrin hyvälaatuista ravintoa ja vettä, jotka vastaavat niin eläimen fysiologisia tarpeita, kuin myös olennaisia käyttäytymistarpeita.

Vuohelle annettavan rehun tulee täyttää eläimen ravitsemukselliset tarpeet. Tarjottu rehu tai juoma ei saa aiheuttaa vaaraa eläinten terveydelle, eivätkä ne saa likaantua esimerkiksi virtsasta tai ulosteesta.

Mikäli rehua ei ole jatkuvasti tarjolla, ryhmän kaikkien eläinten on voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Vuohikohtaiset tilantarpeen minimit ruokintapöydän/-häkin reunan pituudelle löytyvät taulukosta 1.

Taulukko 1. Ruokintahäkin reunan pituuden vähimmäisvaatimus cm/eläin.

Jokaisen vuohen riittävä ravinnonsaanti on varmistettava, ruokintakalusteiden asennus ja yksilölliset tarpeet huomioiden. Mikäli käytössä on automaattisia ruokinta-, tai juottolaitteita, vuohet on totutettava niiden käyttämiseen. Lisäksi automatiikan toimintahäiriöiden varalle on oltava varautumissuunnitelma, jolla eläinten hyvinvointi turvataan poikkeustilanteessa.

Kilin ruokinnassa on lisäksi varmistettava, että eläin saa ternimaitoa tai korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen. Kilin maitojuottoa on jatkettava vähintään kahdeksan viikon ikään saakka. Kuitupitoista karkearehua, kuten ruohoa tai heinää, sekä puhdasta vettä on oltava kilien saatavilla yhden viikon iästä alkaen.

Pysyvässä pitopaikassa vettä on oltava jatkuvasti saatavilla. Lypsettävien kuttujen saatavilla on oltava jatkuvasti puhdasta vettä. Riittävä juomapaikkojen määrä varmistetaan siten, että jokaista alkavaa 15 vuohen ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia tai juomanippa, jota eläimet osaavat käyttää. Juottolaitteet on pidettävä puhtaina ja vapaina jäätymisestä.

Veden saannin vaatimuksista on mahdollista poiketa eläinlääketieteellisistä syistä. Lisäksi vettä ei edellytetä vastasyntyneille eläimille.

Eläimen pakkosyöttäminen ja -juottaminen on kielletty, ellei se ole tarpeen eläinlääketieteellisestä syystä.

Eläinjalostus ja vuohien lisääntyminen

 Eläinjalostuksessa on pyrittävä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen.

Jalostukseen ei saa käyttää:

• jalostusyhdistelmää, joka todennäköisesti aiheuttaa jälkeläiselle merkittävää hyvinvointihaittaa sairauksien tai muiden ominaisuuksien muodossa
• eläintä, joka ei perinnöllisen sairauden tai ominaisuuden vuoksi kykene lisääntymään luonnollisesti
• eläintä, jolle lisääntymisestä todennäköisesti aiheutuu merkittävää hyvinvointihaittaa
• jalostusmenetelmää, josta voi aiheutua merkittävää haittaa eläimen hyvinvoinnille

Vuohen omistajan tai pitäjän on toiminnallaan ehkäistävä eläintensä hallitsematon lisääntyminen. Ennaltaehkäiseviä toimia ovat esimerkiksi eläinten ryhmittely ja valvonta, sekä eläinlääkärin suorittama kastraatio.

Lisätietoja vuohien keinollisesta lisäämisestä löytyy kohdasta ”Vuohelle suoritettavat toimenpiteet.”

Vuoniminen ja vastasyntynyt kili

Kuttu ja vastasyntynyt kili on pidettävä yhdessä vähintään 24 tunnin ajan synnytyksestä, ellei eläinten erottamiseen toisistaan ole erityistä syytä.

Vastasyntyneitä kilejä on valvottava kutun ja kilin välisen sidoksen muodostumisen varmistamiseksi. Myös kilien ternimaidon saanti tulee varmistaa (kts. Vuohen juotto ja ruokinta). Kilien tarvitseman lisälämmön saannin turvaamiseksi on tarvittaessa oltava käytettävissä lämmitin.

Kilit on merkittävä ja rekisteröitävä asianmukaisesti 90 päivän ikään mennessä, tai ennen siirtoa pois pitopaikasta (kts. Eläinten pitäjäksi rekisteröityminen ja vuohirekisteri-ilmoitukset).

Kilien/vuohien korvien loveaminen ei ole sallittua.

Vuohelle suoritettavat toimenpiteet

Leikkaus tai muun kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide on sallittu vain silloin, jos se on vuohen hyvinvoinnin kannalta tarpeellinen.  Kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä on käytettävä kivunlievitystä. Poikkeuksena voidaan pitää tilanteita, joissa kipu on lievää ja hetkellistä tai toimenpide ei siedä viivytystä.

Leikkauksen tai verrattavan toimenpiteen saa pääsääntöisesti suorittaa vain eläinlääkäri. Eläinlääkäriammatin harjoittaja saa asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä käyttäen tuhota alle neljän viikon ikäisen kilin sarvenaiheet, poistaa ylimääräiset vetimet, poistaa vuohen sarvet tai kastroida pukin. Vuohen korvien loveaminen ei ole sallittua.

Tietyissä tapauksissa myös pätevä henkilö tai muu soveltuvasti koulutettu henkilö voi suorittaa tietyn toimenpiteen.

Pätevä henkilö saa merkitä lampaita korvamerkillä, mikrosirulla ja pötsiboluksella. Pätevä henkilö voi myös ottaa lievää ja hetkellistä kipua aiheuttavan kudosnäytteen terveydenhoidollista ja jalostuksellista käyttöä varten. Pätevällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on riittävä osaaminen toimenpiteen suorittamiseksi ilman tarpeetonta kipua, kärsimystä tai eläimen hyvinvoinnin vaarantumista

Soveltuvasti koulutettu henkilö saa keinosiementää vuohia suoritettuaan vuohien keinosiemennyksen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon. Vuohien pitäjä tai tälle työskentelevä maatalouslomittaja voi siementää pitäjän hallussa olevia eläimiä myös suoritettuaan soveltuvan tutkinnonosan tai vastaavan koulutuksen (nk. kotitilasiemennys). Toimenpiteen tekijällä on oltava koulutuksen järjestäjän antama todistus ammattitaitonsa osoittamiseksi.

Munasoluja ja alkioita saa kuitenkin kerätä ja alkioita siirtää vain eläinlääkäriammatin harjoittaja.

Toimenpiteisiin käytettävien välineiden, laitteiden ja aineiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia, puhtaita ja toimintakuntoisia. Ne eivät saa aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa.

Lypsäminen

 Sellaiset kutut, joita lypsetään, on maidontuotantomäärästä riippuen lypsettävä riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran päivässä.

Lääkitseminen

Lääkkeiden ja lääkerehujen osalta on noudatettava eläinlääkärin antamia lääkemääräyksiä, jotka perustuvat eläinlääketieteelliseen tai eläinten hyvinvointiin liittyvään syyhyn. Vuohet luokitellaan elintarviketuotantoeläimiksi, eli niitä saa lääkitä ainoastaan elintarviketuotantoeläimille sallituilla lääkkeillä. Mikrobilääkkeitä eli antibiootteja ei saa perusteettomasti käyttää infektion tai sairauden ennaltaehkäisemiseen.

Vuohen kasvua tai tuotantoa ei saa edistää lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla ja valmisteilla.  Lääkkeillä ei saa vaikuttaa vuohien suorituskykyyn.

Tuotantoeläinten osalta on huolehdittava eläinten asianmukaisesta merkitsemisestä ja varoaikojen noudattamisesta. 

Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa tuotantoeläimille annetuista lääkkeistä ja lääkerehuista mukaan lukien rokotteet ja matolääkkeet. Tiedot on merkittävä mahdollisimman pian, ja kirjanpitoa lääkinnällisestä hoidosta on säilytettävä elintarviketuotannossa vähintään viiden vuoden ajan.

Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa kuolleiden eläinten lukumääristä. Kirjanpitoa kuolleiden eläinten lukumääristä säilytetään vähintään kolmen vuoden ajan sen vuoden päättymisestä lukien, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä.

Lisätietoja lääkitsemisestä, lääkintälainsäädännöstä ja lääkekirjanpidosta löytyy Ruokaviraston verkkosivujen lääkintäosiosta.

Lopettaminen ja teurastaminen tilalla

 Vuohi on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, käyttäen lajille soveltuvaa lopetusmenetelmää ja tekniikkaa. Vuohen saa lopettaa vain pätevä henkilö, jolla on riittävät tiedot lopetusmenetelmästä ja -tekniikasta, sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Muille eläimille aiheutuvan häiriön tukee olla mahdollisimman vähäinen.

Lopetettava eläin on tainnutettava siten, että eläimen tajuttomuus säilyy kuolemaan saakka. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää sellaista lopetusmenetelmää, joka johtaa suoraan eläimen kuolemaan. Verenlaskun aloittaminen ilman tainnutusta ei ole sallittua. Uskonnollinen teurastustapa, jossa verenlasku aloitettaan yhtäaikaisesti tainnutuksen kanssa on sallittua ainoastaan teurastamossa tarkastuseläinlääkärin läsnä ollessa.

Eläintä ei saa lopettaa viihdetarkoituksessa.

Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin (ml. muut teurastukseen liittyvät toimenpiteet) ryhdytään.

Kaikkien eläimen lopettamiseen käytettävien välineiden ja laitteiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia ja toimintakuntoisia. Välineiden ja laitteiden asianmukaisen toimintakunnon varmistamiseksi ne on tarkastettava ja huollettava säännöllisesti.

Tilalla teurastettua, tarkastamatonta lihaa saa hyödyntää vain omaan käyttöön. Kotiteurastuksesta voi lukea enemmän esimerkiksi Ruokaviraston verkkosivulta Kotiteurastus.

Lisätietoa mm. eläinten lopettamisesta, lopetusmenetelmistä ja teurastustoiminnan säätelystä löytyy Ruokaviraston verkkosivujen lopetus- ja teurastusosiosta.

Lopetetun tai kuolleen vuohen hävittäminen

 Kaikki raadonkeräilyalueella (kts. kartta (jpg)) kuolleet ja lopetetut vuohet tulee toimittaa sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksyttyyn käsittelylaitokseen tai sivutuoteasetuksen mukaiseen märehtijöiden hävittämiseen hyväksyttyyn polttolaitokseen tai tuhkaamoon. Ohjeita raatojen hävittämisestä, raatokeräilyn tilaamisesta ja saatavilla olevasta avustuksesta on kerrottu tarkemmin Ruokaviraston verkkosivujen sivutuoteosiossa.

Keräilyvelvoite koskee myös keräilyalueella tuotettuja teurasjätteitä, mukaan lukien kotiteurastusta. Lisätietoja kotiteurastusjätteiden käsittelystä Ruokaviraston verkkosivulta Kotiteurastus. Eläinperäisten sivutuotteiden (esim. talja, karva, luut) jatkojalostuksen ja myynnin rekisteröintitarpeen osalta kannattaa olla yhteydessä alueen kunnaneläinlääkäriin.

Vuohen hävittäminen hautaamalla on kiellettyä keräilyalueella, lukuun ottamatta kuolleena syntyneitä eläimiä. 

Erikseen määritetyillä syrjäisillä alueilla kuolleet, lopetetut ja teurastetut vuohet voidaan hävittää myös maahan hautaamalla, kuitenkin siten, etteivät jäänteet aiheuta vaaraa ihmisten ja eläinten terveydelle eikä ympäristölle. Lisätietoja hautaamisesta Ruokaviraston verkkosivuilla Hautaaminen.  

Syrjäistä aluetta ovat Lapin maakunnan alue ja Ahvenanmaa, eivätkä ne kuulu keräilyalueeseen. Lisäksi keräilyalueen ulkopuolelle jäävät seuraavat kunnat: Kuusamo, Taivalkoski, Hyrynsalmi, Kuhmo, Suomussalmi, Ristijärvi, Puolanka, Pudasjärvi ja Ii.

Edellä mainittujen lisäksi syrjäiseen alueeseen kuuluviksi voidaan laskea vaikeakulkuiset saaret.

Vuohen omistajanvaihdos ja siirto

Luovutus ja myynti

Vuohen myyjän tai luovuttajan on annettava eläimen vastaanottajalle tarvittavat tiedot vuohen hoidosta, pitopaikasta ja muista eläimen hyvinvointiin oleellisesti vaikuttavista seikoista. Jos vuohi on sairas tai vahingoittunut, nämä tiedot on myös ilmoitettava.

Velvollisuus tiedonantoon koskee pysyvän luovutuksen ohella myös tilapäistä luovutusta, kuten väliaikaista hoitoon antamista.

Eläintä ei saa pysyvästi luovuttaa alle kuusitoistavuotiaalle henkilölle ilman huoltajan suostumusta, sillä alle 16-vuotias ei voi olla yksin vastuussa eläimen hyvinvoinnista.

Vuohta ei saa pitää myynnissä torilla tai markkinoilla, ellei kyseessä ole erikseen eläinten esittelyyn tarkoitettu yleisötapahtuma. Vuohta ei voida luovuttaa arpajais- tai kilpailuvoittona.

Siirtäminen ja kuljettaminen

Vuohen siirto uuteen pitopaikkaan on kirjattava eläinrekisteriin seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta.

Vuohen kuljettaminen on sallittua vain kuljetusvälineellä ja kuljetusolosuhteissa, jotka eivät aiheuta tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Kuljetettavan vuohen tulee olla kuljetuskuntoinen.

Lisätietoa eläinten kuljettamisesta ja kaupallisten sekä ei-kaupallisten kuljetusten jaottelusta löytyy Ruokaviraston verkkosivujen eläinkuljetusosiosta.

Eläimiä kuormattaessa, kuljetettaessa ja kuormaa purettaessa on niitä kohdeltava rauhallisesti ja kunnioittaen. Eläinten kovakourainen käsittely ja vahingoittaminen on kielletty.

Vuohen hyvinvoinnista on huolehdittava kuljetuksen aikana. Muun muassa veden, ravinnon ja levon tarve ja saanti tulee tasapainottaa kuljetusväline ja kuljetuksen kokonaisaika huomioiden. Eläimet on voitava tarkastaa ja tarvittaessa hoitaa kuljetuksen aikana.

Vuohta on suojattava kuljetuksenaikaiselta vahingoittumiselta ja sairastumiselta. Tarvittaessa vammautunut eläin on hoidettava tai lopetettava.

Kuljetusvälineen tulee olla eläimille turvallinen, sekä estää vuohen karkaaminen. Vuohilla on oltava riittävästi tilaa seistä kuljetuksen aikana luonnollisessa asennossa. Tarvittaessa kuljetusvälineen tulee mahdollistaa eläimien tukemista ja erottamista osastoinnilla.

Kuljetusvälineen seinien ja lattian tulee olla kyllin tukevia kestämään eläinten paino, sekä rakenteiltaan ja materiaaleiltaan eläimille turvallisia. Lattia ei saa olla liukas ja eritteiden poistamisesta tai kuivikkeisiin imeyttämisestä on huolehdittava. Kuljetusväline tulee olla puhdistettavissa ja desinfioitavissa.

Kuljetusvälineessä on oltava riittävä ilmanvaihto. Kuljetettava vuohi ei saa kärsiä kylmyydestä, kuumuudesta, vedosta, liiallisesta kosteudesta, haitallisista kaasuista, likaantumisesta tai eläimelle haitallisesta jatkuvasta melusta.

Mikäli eläimiä siirretään maiden välillä, on huomioitava kohdemaittain vaihtelevat tuonti- ja vientirajoitukset, joilla estetään muun muassa eläintautien leviämistä. Ruokaviraston verkkosivustolta löytyy yleistietoa tuonnista ja viennistä, sekä tarkemmin esimerkiksi eläinten siirroista EU-alueella.

Vuohen pitopaikka

Pitopaikkavaatimukset koskevat sekä tilapäisiä, että pysyviä pitopaikkoja, ellei toisin mainita.

Yleiset vaatimukset

Vuohien on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa, nousta makuulta luonnollisella tavalla sekä liikkua. Saman pitopaikan eläimillä on oltava mahdollisuus yhtäaikaiseen lepoon. Makuualuetta on oltava riittävästi, jotta kaikki vuohet voivat halutessaan asettua makuulle yhtäaikaisesti.

Pitopaikan rakenteiden, laitteiden ja materiaalien on oltava hyvässä kunnossa ja turvallisia. Vahingoittumisen ja sairastumisen vaaran, karkaamisvaaran ja pitopaikan palovaaran on oltava mahdollisimman vähäinen. Vuohien ulottuvilla olevien sulkumekanismien, kuten porttien ja salpojen, on oltava sellaisia, ettei vuohi pysty avaamaan niitä. Valaisimet on suojattava siten, etteivät ne voi vahingoittaa vuohia.

Hätätilanteessa vuohet on voitava poistaa nopeasti eläintiloista. Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävän on varauduttava tulipaloihin, sähkökatkoksiin ja muihin vastaaviin eläinten hyvinvointia uhkaaviin häiriötilanteisiin.

Eläintilat on suunniteltava ja rakennettava siten, että vuohet voidaan pitopaikassaan hoitaa ja tarkastaa vaikeuksitta. Pysyvässä pitopaikassa on oltava käsittelyn ja tarkastamisen mahdollistavat tilat ja välineet, sekä tilat sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten hoitamiseksi ja eristämiseksi.  Mikäli mahdollista, sairastiloista tulisi olla näköyhteys muihin vuohiin.

Pysyvän pitopaikan on lisäksi oltava rakenteiltaan sopiva ja riittävän tilava lajille tyypilliseen käyttäytymiseen liittyen:

• liikkumiseen
• leikkiin
• lepoon
• kehonhuoltoon
• syömiseen
• ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen
• sosiaalisiin suhteisiin.

Sosiaalisten suhteiden osalta huomiota on kiinnitettävä toisen eläimen väistämismahdollisuuksiin, sekä ruokinta- ja juottopaikkojen aiheuttaman kilpailun haittojen minimointiin.

Pitopaikan olosuhteet

Pitopaikan lämpötilan, ilman- ja vedenlaadun ja muiden ympäristöolojen tulee olla vuohille sopivia. Ilmanvaihdon on oltava riittävä, etteivät kosteus, lämpötila, pölyn määrä ja haitallisten kaasujen pitoisuudet kohoa haitallisen korkeiksi.

Mikäli vuohien terveys ja hyvinvointi ovat riippuvaisia koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, laitteistossa on oltava häiriötilanteisiin reagoiva hälytysjärjestelmä. Hälytysjärjestelmän toimivuus on tarkastettava säännöllisesti.

Pitopaikan valaistuksen tulee sopia vuohien fysiologisten tarpeiden ja olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen, sekä olla riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastukseen ja hoitamiseen.

Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa häiritsevää tai haittaa aiheuttavaa melua. Vuohet eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä.

Pitopaikan seinät ja lattia

Eläinsuojan seinien ja lattian on oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan vuohille sopivia. Vuohilla on oltava käytettävissään niille sopiva kuivitettu alue, johon kaikki eläimet pääsevät yhtä aikaa makuulle.

Pitopaikan lattian pohjan on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lattia ei saa olla liukas.

Rakolattian, ritilälattian tai rei’itetyn lattian on oltava sellainen, että vuohien sorkat tai utareet eivät tartu kiinni tai muutoin vahingoitu. Rakolattian palkkien leveyden on oltava vähintään 80 mm ja raon leveyden enintään 25 mm.

Poikimakarsinassa ja kilien pitopaikassa ei saa olla rakolattiaa. Poikimiskarsinan ja kiinteälattiaisen tilan on oltava hyvin kuivitettu. Kilillä tarkoitetaan alle kuuden kuukauden ikäistä vuohta.

Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito

Pitopaikan puhtautta ja hygieniaa on voitava ylläpitää eläimen hyvinvoinnin kannalta riittävällä tasolla. Vuohien ulottuvilla olevat pinnat ja materiaalit on voitava puhdistaa ja desinfioida tarvittaessa.

Pitopaikka ja sen rakenteet, aitaukset, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää myrkytysvaaraa aiheuttavia puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita.

Kunnossapidosta on huolehdittava siten, että vuohien terveys ja hyvinvointi eivät pääse vaarantumaan. Vuohien terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavien laitteiden toiminta on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Pitopaikassa havaitut eläinten hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi. Mikäli välitön korjaaminen ei ole mahdollista, eläimen hyvinvointi on turvattava vikojen korjaamiseen saakka muilla tarpeellisilla keinoilla.

Laitteet ja välineet

Hoitoon ja käsittelyyn käytettävien välineiden ja laitteiden on oltava tarkoitukseensa sopia. Laitteet eivät saa aiheuttaa vuohille kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa.

Vuohien pitoon tarkoitetut laitteet ja välineet, heinä- ja muut ruokintatelineet ja ruokintahäkit sekä vesiastiat, kaukalot ja juomanipat on rakennettava ja asennettava pitopaikkaan siten, että ne ovat vuohille turvallisia ja kaikkien vuohien ulottuvilla.

Jos vuohen hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, kuljettamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja aineiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, ei niitä saa valmistaa, maahantuoda, markkinoida, myydä, luovuttaa, hallussapitää tai käyttää.

Ulkotarha ja laidun

Pitopaikan on oltava vuohille turvallinen, sekä tarjottava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Eläinsuojasta vuohien ulkotarhaan ja laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava vuohille turvallisia ja sellaisia, että vuohet eivät tarpeettomasti likaannu.

Vuohien pääsy myrkyllisten kasvien luo on estettävä.

Ulkotarhan ja laitumen aitojen on oltava vuohille hyväkuntoisia, turvallisia ja vuohille sopivasta materiaalista. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään vuohien karkaaminen tai vahingoittuminen.

Jos aita on verkkoaitaa, sitä on tarvittaessa kiristettävä, jotta verkkoon takertumisen vaara olisi mahdollisimman vähäinen. Sähköistetyt aidat on rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että niistä ei aiheudu vuohille tarpeetonta kärsimystä.

Tilavaatimukset

Ryhmäkarsina

Vuohien pitopaikan lattiapinta-alan vähimmäisvaatimus määrittyy lattiaratkaisun perusteella taulukon 2 mukaan. Pinta-alavaatimus käsittää eläinten käytössä olevan pinta-alan, sisältämättä esimerkiksi ruokintahäkin viemää pinta-alaa.

Taulukko 2. Vuohien ryhmäkarsinan pinta-alavaatimus m² /eläin.

* _{Kts. Määritelmät.} ** _{Rakolattian palkin leveyden on oltava vähintään 80 mm ja raon leveyden enintään 25 mm.}

Taulukon mukaisesti esimerkiksi kolmenkymmenen lypsykutun lauma tarvitsee täytepohjalattialla, eli esimerkiksi pehkupohjalla, vähintään 30 * 1,2 m² = 36 m² tilaa.

Poikima-aikaan tilantarve kasvaa, sillä yleisimmin käytetyllä täytepohjalattialla kutun ja kilien yhteistilantarpeen minimi on 2 m², riippumatta kilien lukumäärästä. Tällöin eläinryhmän kokonaistilantarve on vähintään 30 * 2 m² = 60 m². Mikäli kilit otetaan kasvatettavaksi omaan ryhmäänsä, lasketaan niiden tilantarve taas eläinmäärän mukaisesti esimerkiksi 60 * 0,25 m² = 15 m².

Tilavaatimukset kutulle kileineen

Täytepohjalattialla pidettäville kutulle kileineen on oltava vähintään 2 m² lattia-alaa.

Yksittäiskarsina

Jos vuohta pidetään yksittäiskarsinassa, on karsinan oltava kooltaan vähintään 1,4 m² ja muodoltaan sellainen, että vuohi pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.