Eläinten merkintä ja rekisteröinti

Velvollisuus rekisteröidä ja merkitä koskee hyvin laajaa joukkoa eläimiä. Velvollisuus ei silti koske yleisimmin lemmikkeinä pidettyjä eläimiä, kuten kissoja ja koiria, eikä myöskään poroja. Lain vaatima velvollisuus rekisteröityä eläintenpitäjäksi ja merkitä eläimet on, jos pidät jotain seuraavista eläimistä:

  • nautaeläimet
  • sikaeläimet
  • lampaat
  • vuohet
  • siipikarja
  • hevoseläimet
  • kameli- ja hirvieläimet (paitsi poro)
  • turkiseläimet
  • kalat, äyriäiset ja nilviäiset (paitsi koriste-eläimet tankissa)
  • mehiläiset ja kimalaiset

Katso lisätietoa eläinryhmien tarkemmasta määrittelystä vasemmalla olevista linkeistä!

Velvollisuus rekisteröidä ja merkitä syntyy, vaikka eläimiä olisi vain yksi tai niiden käyttötarkoitus olisi ei-kaupallinen. Vaikka Ruokavirasto suositteleekin kaikkien lemmikkien ja tuotantoeläinten merkintää, ei laki vaadi sitä muilta kuin yllä listatuilta eläinryhmiltä.

Oikeudellinen pohja rekisteröinti- ja merkintävelvollisuudelle on luotu lailla eläinten tunnistusjärjestelmästä (238/2010) ja sen perusteella annetuissa asetuksissa. Lain toteutumista valvovat ELY-keskusten tarkastajat, tarkastuseläinlääkärit, valvontaeläinlääkärit sekä kunnaneläinlääkärit.

Miksi tätä tehdään?

Kirjanpidolla siitä, mitä eläimiä missäkin on, ajetaan kolmea eri tarkoitusta. Ensimmäinen näistä liittyy elintarvikkeiden turvallisuuteen. Yksi osa tätä turvallisuutta on se, että tuotteet ovat jäljitettävissä niiden kasvattajalle asti. Tämä jäljitettävyys toimii myös toisin päin, eli tiedämme, minne tietyn kasvattajan tuottamat raaka-aineet ovat päätyneet. Tällöin aina, kun jotain poikkeavaa ja mahdollisesti uhkaavaa on sattunut, tiedämme paremmin, keitä henkilöitä ja mitä tuotteita tilanne koskee.

Toinen tarkoitus liittyy eläinten hyvinvoinnin varmistamiseen. Kun viranomaisille on selvää, kuka eläimiä tuottaa ja myy, pystytään tätä toimijaa myös valvomaan. Varsinkin pienikokoisten eläinten tuottaminen voisi muuten helposti tapahtua kokonaan valvomattomissa olosuhteissa.

Kolmas ja mahdollisesti tärkein tarkoitus, liittyy eläintauteihin. Eläimillä on omat tautinsa, joista osa voi olla hyvinkin vakavia, vaikka eivät tarttuisi ihmisiin lainkaan. Tällaiset taudit voivat uhata koko elinkeinon olemassaoloa. Kun epidemia havaitaan, parhaat mahdollisuudet sen taltuttamiseen on, kun tiedetään, missä taudille alttiita eläimiä on ja miten eläimiä on liikkunut tautialueelta ulos.

Kuinka tulee toimia?

Rekisteröityminen vesieläinten pitäjäksi tehdään vesiviljelyrekisteriin.

Muiden eläinten pitäjäksi rekisteröityminen sisältää seuraavat kolme pakollista vaihetta.

  1. Eläinten pidon ilmoittaminen alkaa pitopaikan ilmoittamisesta.
  2. Kun eläinten pitopaikka on rekisteröity, voidaan ilmoittaa siellä pidettävät eläinlajit ja päivämäärä, jolloin pitopaikassa aloitetaan kunkin eläinlajin pito.
  3. Jos pidetään nautoja, sikoja, vuohia tai lampaita, tulee tämän jälkeen lisäksi tehdä tarkemmat tapahtumailmoitukset nauta-, sika-, lammas- ja vuohirekistereihin.

Yllä olevista vaiheet 1 ja 2 tallennetaan Eläintenpitäjärekisteriin ja ilmoitukset voidaan tehdä eläinten pitäjän kotikunnan maaseututoimeen tai verkkopalvelussa epr.ruokavirasto.fi. Kolmannen vaiheen rekisterit ovat erillisiä eläinrekistereitä ja niiden käytöstä on tällä sivustolla tietoa lajikohtaisesti (nauta, sika, lammas ja vuohi).

Eläinten merkinnän tulee tapahtua eurooppalaisten ja kansallisten asetusten hyväksymällä tavalla. Näistä merkintätavoista lisätietoa löytyy tältä sivustolta lajikohtaisesti.