Itämeren lohen dioksiinipitoisuudet ovat pienentyneet huomattavasti 2000-luvulla

Ensimmäiset tulokset EU-kalat III -hankkeesta ovat valmistuneet. Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat pienentyneet lohissa lähes puoleen vuoden 2002 eli EU-kalat I -hankkeessa mitatuista pitoisuuksista. Vähenemä oli 27 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2009 ja tästä edelleen 24 prosenttia vuoteen 2017.

 

lohen dioksiin ja pcbpitoisuudet itamerella.png

  

Valmiit tutkimustulokset liittyvät Pohjanlahdelta ja Suomenlahdelta pyydettyihin lohiin. Lohitutkimukset osoittavat, että Itämeren lohissa dioksiinipitoisuudet ovat pienentyneet huomattavasti 2000-luvulla. Muista kalalajeista tutkimukset ovat vielä kesken.

Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden (polyklooratut bifenyylit) päästöjä on rajoitettu voimakkaasti kansainvälisin sopimuksin ja rajoituksin. PCB-yhdisteiden käyttö on kielletty lähes kaikissa maailman maissa, mutta niitä sisältäviä laitteita on vielä käytössä. PCB-päästöjä voi edelleen aiheutua laitteiden vuodoista, jätehuollosta ja jätteenpoltosta. Rajoitusten vaikutukset ovat kuitenkin selvästi havaittavissa Itämeren luonnonkaloissa.

Itämeren lohta saa myydä Suomessa tietyin ehdoin

Lohen dioksiinipitoisuudet ovat pienentyneet, mutta ne ovat edelleen EU:n asettamia lainsäädännöllisiä enimmäispitoisuuksia suurempia. EU:n asetuksen mukaan ihmisravinnoksi käytettävässä kalassa saa dioksiini- ja PCB-yhdisteitä olla yhteensä enintään 6,5 pikogrammaa toksisuusekvivalenttia TEQ/gramma kalan tuorepainoa. Analysoiduissa kahdeksassa kolmen yksilön lohinäytteessä nämä pitoisuudet olivat 6,5–10,1 pikogrammaa TEQ/gramma tuorepainoa. Toisen merivuoden lohelle laskettuna dioksiinien plus PCB-yhdisteiden summa on keskimäärin 8,4 pikogrammaa TEQ/gramma tuorepainoa.

Jotta rasvaisesta kalasta saatavat terveyshyödyt turvattaisiin, Itämeren lohta saa myydä Suomessa poikkeusehdoin, sillä suositusten mukaisen lohen käytön terveyshyötyjen katsotaan olevan suuremmat kuin mahdolliset ympäristömyrkkyjen aiheuttamat terveyshaitat.

Dioksiinien lisäksi myös bromattujen palonestoaineiden (PBDE) pitoisuudet lohessa ovat pienentyneet noin 15 % vuodesta 2009 eli EU-kalat II -hankkeessa mitatuista pitoisuuksista. Vettä ja likaa hylkivissä tekstiileissä ja teollisuudessa käytettävien perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) pitoisuudet ovat kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2009. PBDE- ja PFAS-yhdisteille ei ole toistaiseksi asetettu lainsäädännöllisiä enimmäismääriä.

Raskasmetalleista elohopean keskimääräinen pitoisuus (0,07 mg/kg) on selvästi pienempi kuin EU:ssa lohelle asetettu lainsäädännöllinen enimmäispitoisuus (0,50 mg/kg). Pienemmän kokoluokan lohissa elohopeapitoisuus on jonkin verran pienempi kuin suuremmissa lohissa. Elohopean pitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuoteen 2002 eli EU-kalat I -tuloksiin nähden. Kadmiumin ja lyijyn pitoisuudet lohessa ovat määritysrajaa pienempiä.

Arseenin kokonaispitoisuudet lohessa ovat 1,1 - 1,6 mg/kg ja keskiarvo on 1,4 mg/kg. Se on kasvanut vuoteen 2002 verrattuna, jolloin arseenin kokonaispitoisuudet olivat 0,36 - 0,96 mg/kg. Kaloissa arseeni on pääosin orgaanisessa muodossa, jota yleensä pidetään ihmiselle haitattomana.

Rasvaiset kalat keräävät ympäristömyrkkyjä

Dioksiineja ja PCB-yhdisteitä kertyy lähinnä Itämeren rasvaisiin kaloihin, kuten kilohailiin ja silakkaan, jotka ovat Itämeren lohen pääasiallista ravintoa.

Dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuuksien pieneneminen lohessa viittaa siihen, että myös lohen ravintokaloissa näiden yhdisteiden pitoisuudet olisivat pienentyneet. Toisaalta lohilla on syönnösvuosinaan 2014 - 2016 ollut saalistettavana runsaasti nuorta kalaa. Ympäristömyrkyt kertyvät kaloihin iän ja kasvun myötä ravinnosta.

Arvioiden mukaan jopa yli 80 prosenttia suomalaisten dioksiinien ja PCB-yhdisteiden kokonaissaannista tulee luonnonkalasta. Suomalaisten altistuminen dioksiineille ja PCB-yhdisteille vähenee, kun näiden yhdisteiden pitoisuudet pienenevät Itämeren rasvaisessa kalassa.

Kalan käyttö on turvallista yleisten syöntisuositusten mukaisesti vähintään kaksi kertaa viikossa – lajeja vaihdellen. On kuitenkin myös muistettava noudattaa Eviran tietyille herkille kuluttajaryhmille syöntisuosituksiin antamia poikkeuksia.

EU-kalat III -hanke

Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhanke jatkaa vuonna 2002 (EU-kalat I) aloitettua Itämeren ja Suomen sisävesien kalojen ympäristömyrkkyjen tutkimusta. Hankkeessa tutkitaan terveydelle haitallisten ympäristömyrkkyjen pitoisuuksia Itämeren ja eräiden järvialueiden kaupallisesti tärkeissä kalalajeissa. Toinen tutkimus toteutettiin vuonna 2009 (EU-kalat II).

Käynnissä olevassa EU-kalat III -hankkeessa tehdään lähes tuhannesta kalasta 115 kokoomanäytettä, joista on tähän mennessä analysoitu noin puolet. Lohet pyydettiin vuoden 2016 touko-kesäkuussa. Näytekalat on hankittu pääosin ammattikalastuksen saaliista ja mahdollisuuksien mukaan muiden tutkimusten näytteenottojen yhteydessä.

Hanke on Valtioneuvoston kanslian rahoittama ja päättyy vuonna 2018.

Ympäristöhallinto tuottaa vesien- ja merenhoidon seurannassa tietoa samojen aineiden pitoisuuksista kaloissa, erityisesti ahvenissa. Myös nämä tiedot hyödynnetään EU-kalat III -hankkeessa. Tiedot vierasaineiden pitoisuuksista eri kalalajeissa eri ympäristöissä luovat mahdollisuuden esimerkiksi mallintamalla arvioida pitoisuuksia eri alueilla ja pitoisuuksien muutoksia tulevaisuudessa.

 

 

 

Sivu on viimeksi päivitetty 3.9.2019