Lammas – pito, hoito ja hyvinvointi: Lainsäädäntöä koottuna

Tähän oppaaseen on koottu yhteen lampaiden pitoa ja hyvinvointia koskevien eläinten hyvinvointisäädösten ja muiden eläintenpitoon vaikuttavien säädösten sisältöä. Oppaassa käsitellyt asiat liittyvät pääasiassa eläinten kohteluun ja pitoedellytyksiin, eikä kaikkia lammastuotantoon tai muuhun lammasyrittämiseen liittyviä vaatimuksia ole sisällytetty oppaaseen. Lisäksi tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten kohtelusta on säädetty erikseen.  

Lähteinä käytetyt säädöstekstit löytyvät luettelosta alla asianmukaisine linkkeineen (finlex.fi tai eur-lex.europa.eu). Eläinten hyvinvointilainsäädäntöön voi tutustua myös maa- ja metsätalousministeriön F-rekisterissä.  

Lähteet:

• Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023)
• Valtioneuvoston asetus lampaiden suojelusta (587/2010)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (”eläinterveyssäännöstö”)
• Komission delegoitu asetus (EU) 2019/2035, (täydentävä asetus eläinten jäljitettävyydestä)
• Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (1069/2021)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä (67/2022)
• Valtioneuvoston asetus eläimille tehtävistä toimenpiteistä ja keinollisen lisäämisen menetelmistä (1165/2023)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/6 (”eläinlääkeasetus”)
• Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus lääkkeiden käytöstä ja luovutuksesta eläinlääkinnässä (17/14)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuotantoeläinten lääkityksestä pidettävästä kirjanpidosta (21/14, pdf)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005 (”kuljetusasetus”)
• Laki eläinten kuljetuksesta (1429/2006)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 1099/2009 (”lopetusasetus”)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009 (”sivutuoteasetus”)
• Laki eläimistä saatavista sivutuotteista (517/2015)
• Maa- ja metsätalousministeriön asetus eläimistä saatavista sivutuotteista (783/2015)
• Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004(pdf, ”elintarvikehygienia-asetus”)
• Elintarvikelaki (297/2021)

(Osioon kuuluva lainsäädäntö kommenteista haitarivalikkoon osion loppuun)

Tässä oppaassa tarkoitetaan:

• karitsalla alle kuuden kuukauden ikäistä lammasta;
• uuhella synnyttänyttä naaraspuolista lammasta.

Eläinten hyvinvointilain yleiset periaatteet

Laki eläinten hyvinvoinnista (693/2023, myöhemmin eläinten hyvinvointilaki) on tarkoitettu edistämään eläinten hyvinvointia, itseisarvoon perustuvaa kunnioitusta ja hyvää kohtelua. Lain avulla pyritään suojelemaan eläimiä niiden hyvinvoinnille aiheutuvalta haitalta parhaalla mahdollisella tavalla. Lakia täydennetään eläinlajikohtaisilla asetuksilla. Tähän oppaaseen on koottu lampaiden pitoon vaikuttavia lainsäädännöllisiä vaatimuksia siten, että se toimii esittelynä lampaiden pitäjää ja hoitajaa koskeviin vaatimuksiin.

[laatikko]. Eläinten hyvinvoinnilla tarkoitetaan eläimen omaa kokemusta omasta olostaan. [/laatikko]

Eläinten hyvinvointilain perusperiaatteiden mukaisesti eläimiä on kohdeltava hyvin ja niitä kunnioittaen, huomioiden eläinyksilön lajityypillinen käyttäytyminen ja tottumus käsittelyyn. Eläintä on kohdeltava rauhallisesti.

Eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä eikä niiden hyvinvointia saa tarpeettomasti vaarantaa. Hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta eikä hylätä.

Eläinten hyvinvoinnin valvonta

Eläinten hyvinvointilain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvotaan eläinten hyvinvoinnin tarkastuksissa. Tarkastuksia suorittavat valvontaviranomaiset, jotka voivat tarvittaessa hyödyntää asiantuntijoita. Eläintenpitäjä on velvollinen avustamaan viranomaista eläinten hyvinvoinnin valvonnassa. Lisätietoa mm. valvovista viranomaista ja valvontaperusteista löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta Eläinsuojelun valvonta.

Tarkastuksen tekijällä on oikeus tarkastaa eläin, eläimen pitopaikka ja muut eläintenpitoon liittyvät tilat, eläintä varten tarkoitettu ravinto, juotava, varusteet ja välineet sekä eläintenpitoon liittyvät tiedot ja asiakirjat sekä muut valvonnan kannalta merkitykselliset seikat. Tarkastajalle on oikeus tallentaa ääntä ja kuvaa, sekä ottaa maksutta valvontaa varten tarvittavia näytteitä. Tarkastuslomakeisiin on mahdollista tutustua Ruokaviraston verkkosivuilla Eläinten suojelu ja kuljetus.

Epäiltäessä eläintä hoidettavan tai kohdeltavan eläinten hyvinvointilain vastaisesti, on tarvittaessa otettava yhteyttä paikalliseen valvontaviranomaiseen, esimerkiksi kunnaneläinlääkäriin tai poliisiin. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös sellaisia laissa määritettyjä toiminnanharjoittajia, jotka voivat muussa tilanteissa olla salassapitovelvollisia. Lisätietoa ilmoitusvelvollisuudesta Ruokaviraston verkkosivujen uutisesta.

Eläinten pitopaikan rekisteröiminen ja lammasrekisteri-ilmoitukset

Lampaiden pitäjän on rekisteröitävä vastuullaan olevat pitopaikat Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin. Rekisteröinnin yhteydessä pitäjä ilmoittaa pitopaikassa pidettävät eläinlajit ja täyttää eläintenpitoilmoituksen. Kun eläintenpito jossain vaiheessa loppuu tai ilmoitettuihin tietoihin tulee muita muutoksia, tulee tästä ilmoittaa 30 vuorokauden kuluessa Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin.

Lisäohjeita pitopaikan rekisteröinnistä ja rekisteritietojen muutoksista löytyy mm. Ruokaviraston nettisivuillaan ylläpitämästä ohjeesta.

Lampaat tulee merkitä asianmukaisesti korvamerkein ja/tai laissa vaihtoehtoisina hyväksytyin merkitsemismenetelmin ja ilmoittaa lammas- ja vuohirekisteriin. Lampaan siirrosta, katoamisesta tai löytymisestä on ilmoitettava 7 päivän kuluessa tapahtumasta. Uuden eläimen syntymä on rekisteröitävä 90 päivän kuluessa syntymästä. Lisätietoa lampaiden merkitsemisen ja rekisteröinnin vaatimuksista löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta Lammas- ja vuohieläinten merkitseminen ja rekisteröinti.

Ajantasainen tieto lampaille hyväksytyistä tunnistimista ja korvamerkkien tilauksesta löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta Lampaiden ja vuohien tunnistimet.

Lampaan hoito

Hoitajan pätevyys ja vastuut

Lampaan pitäjällä on oltava riittävä osaaminen eläimen asianmukaiseksi hoitamiseksi. Mikäli eläinten hoitoon osallistuu myös muita henkilöitä, pitäjä on vastuussa heidän ohjeistuksestaan ja opastuksestaan. Alle kuusitoistavuotias henkilö ei voi olla yksin vastuussa lampaiden hyvinvoinnista. Huoltaja tai muu valvoja on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei hänen valvonnassaan oleva alle 15-vuotias lapsi vaaranna eläinten hyvinvointia.

Ammattimaisesti tai muutoin laajamittaisesti lampaita pitävällä on oltava soveltuva koulutus tai vastaava pätevyys tehtäviensä vastuulliseen hoitamiseen. Lampaiden pitäjä on vastuussa siitä, että elämiä on hoitamassa riittävä määrä päteviä henkilöitä, jotka pitäjä on ohjeistanut eläinten asianmukaiseen hoitoon. Tarvittaessa (esim. kotieläinpiha) toimijan on ilmoitettava koulutuksestaan ja eläinten hoidon järjestämisestä Eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin.

Lajityypillinen käyttäytyminen osana hyvinvointia

 Lampaiden hoitajan tulisi olla tietoinen lajin oleellisista käyttäytymistarpeista, jotta hoidossa voidaan ottaa huomioon mahdollisuudet toteuttaa lajille tyypillistä käyttäytymistä liittyen:

• liikkumiseen
• leikkiin
• lepoon
• kehonhuoltoon
• syömiseen
• ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen
• sosiaalisiin suhteisiin.

[laatikko] Käyttäytymistarpeella tarkoitetaan* ympäristöstä riippumatonta eläimen hyvinvoinnille tarpeellista käyttäytymistä. Tarve ilmenee käyttäytymismotivaationa, jonka estyminen aiheuttaa eläimelle turhautumista.

Lajityypillisellä käyttäytymisellä tarkoitetaan* sellaisia käyttäytymismalleja, joita tietyn eläinlajin yksilöt pyrkivät yleisesti toteuttamaan. Tietty käyttäytymistarve voi sisältyä lajille tyypilliseen käyttäytymiseen.

*Ruokaviraston tulkinta laissa esitettyjen termien määrittelystä [/laatikko]

Sosiaaliset suhteet tulisi huomioida eläinryhmän kokoonpanossa ainakin iän, sukupuolen ja koon osalta. Lisäksi huomiota tulisi kiinnittää eläinten keskinäisiin suhteisiin. Jos eläimet suhtautuvat vihamielisesti toisiinsa tai voivat muusta syystä vahingoittaa toisiaan, ne on pidettävä erillään toisistaan. Vaihtoehtoisesti eläimellä on oltava mahdollisuus paeta ja piiloutua muilta eläimiltä.  

Sosiaaliset suhteet vaativat erityistä huomiota eläinryhmiä yhdistettäessä ja tuotaessa uusia eläimiä jo olemassa olevaan ryhmään. Tällöin sosiaalisten suhteiden (uudelleen) muodostumisesta voi mahdollisesti aiheutua ongelmia, joihin hoitajan on varauduttava loukkaantumisten ja muun hyvinvoinnin vaarantumisen ennaltaehkäisemiseksi.

Kohtelu ja käsittely

Lampaita on kohdeltava rauhallisesti ja niiden käsittelyssä on pyrittävä käyttämään hyväksi niille ominaista lajityypillistä käyttäytymistä. Lammas on totutettava käsittelyyn ja pito-olosuhteisiin. Mikäli eläin kuitenkin on tottumaton käsittelyyn, se on otettava huomioon eläintä käsiteltäessä.

Lammasta ei saa käsitellä kovakouraisesti, eikä tarpeettomasti vahingoittaa. Lampaan käsittely tai sitominen tarpeetonta kipua ja kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty.   Lammasta ei saa pitää kytkettynä muutoin kuin lyhytaikaisesti eläimen ruokkimisen, lypsyn tai muun hoitamisen ajan. Lammasta ei saa tehdä liikkumattomaksi sähkön avulla.

Jos lammasta on pidettävä paikoillaan, se on painettava istuma-asentoon tai kyljelleen makuulle. Lammasta ei saa laittaa makuulle selälleen.

Lammasta ei saa värjätä ulkonäön muuttamiseksi.

Lampaiden paimentamiseen käytettävän koiran on oltava paimentamiseen asianmukaisesti koulutettu.

Hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtiminen

Eläimen omistajan ja hoitajan on omalla toiminnallaan pyrittävä ehkäisemään eläinten vahingoittumista ja sairauksia.

Eläimelle tulee tarjota edellytykset puhtauteen ja muuhun kehonhoitoon. Lampaiden sorkat on tarkastettava riittävän usein ja hoidettava tarvittaessa.

Lampaan hyvinvointi ja olosuhteet on tarkastettava riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useammin. Tarkastuksen aikana eläimeen on kiinnitettävä erityistä huomiota, mikäli yksilö kuuluu seuraaviin eläinryhmiin:

• tiineyden loppuvaiheessa oleviin
• synnyttäviin
• vastasyntyneisiin
• juuri kerittyihin
• sairaisiin
• heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin lampaisiin.

Eläinten hyvinvoinnin seurantaan on kiinnitettävä erityistä huomiota myös hoito-olosuhteiden muuttuessa. Jos tarkastuksessa havaitaan jotain poikkeavaa, tilanteen selvittämiseksi ja korjaamiseksi on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin.

Sairaalle tai vahingoittuneelle eläimelle on viipymättä annettava asianmukaista hoitoa. Tarpeen vaatiessa eläimelle on hankittava eläinlääketieteellistä hoitoa. Lisäksi tulee varmistaa, lampaalla on mahdollisuus riittävään lepoon. Sairaudesta tai vammasta riippuen lammas voidaan myös joutua tilapäisesti erottamaan muista eläimistä, kuitenkin mahdollisuuksien mukaan näköyhteydellä toisiin lampaisiin.

Sairauden tai vamman vakavuuden niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava. Eläintä ei saa pitää hengissä siten, että se on eläimen kokeman kivun tai kärsimyksen vuoksi julmaa eläintä kohtaan.  

Juotto ja ruokinta

Lampaalle on annettava sopivissa määrin hyvälaatuista ravintoa ja vettä, jotka vastaavat niin eläimen fysiologisia tarpeita, kuin myös olennaisia käyttäytymistarpeita.

Lampaalle annettavan rehun tulee täyttää lampaan ravitsemukselliset tarpeet. Tarjottu rehu tai juoma ei saa aiheuttaa vaaraa eläinten terveydelle, eivätkä ne saa likaantua esimerkiksi virtsasta tai ulosteesta.

Mikäli rehua ei ole jatkuvasti tarjolla, on kaikkien ryhmän eläinten voitava ruokinta-aikana syödä samanaikaisesti. Lammaskohtaiset tilantarpeen minimit ruokintapöydän/-häkin reunan pituudelle löytyvät taulukosta 1.

Taulukko 1. Ruokintahäkin reunan pituuden vähimmäisvaatimus cm/eläin.

_{*Alle 2 kk ikäisen karitsan tarvitsemalle ruokintahäkin reunanpituudelle ei ole lakisääteistä vaatimusta. Karitsan saatavilla on kuitenkin oltava karkearehua 1 vk iästä alkaen.}

Jokaisen lampaan riittävä ravinnonsaanti on varmistettava, ruokintakalusteiden asennus ja yksilölliset tarpeet huomioiden. Mikäli käytössä on automaattisia ruokinta-, tai juottolaitteita, lampaat on totutettava niiden käyttämiseen. Lisäksi automatiikan toimintahäiriöiden varalle on oltava varautumissuunnitelma, jolla eläinten hyvinvointi turvataan poikkeustilanteessa.

Karitsan ruokinnassa on lisäksi varmistettava, että eläin saa ternimaitoa tai korvaavaa valmistetta mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen. Kuitupitoista karkearehua, kuten ruohoa tai heinää, sekä puhdasta vettä on oltava karitsan saatavilla yhden viikon iästä alkaen.

Lampaiden tulee saada riittävästi vettä. Pysyvässä pitopaikassa vettä on oltava jatkuvasti saatavilla. Riittävä juomapaikkojen määrä varmistetaan siten, että jokaista alkavaa 30 lampaan ryhmää kohden on oltava vähintään yksi vesiastia tai juomanippa, jota eläimet osaavat käyttää. Juottolaitteet ja -välineet on pidettävä puhtaina ja vapaina jäätymisestä.

[laatikko]Pysyvä pitopaikka on rakennus, karsina, laidun, aitaus tai muu paikka, jossa eläin viettää suurimman osan vuorokaudesta.

Tilapäinen pitopaikka on paikka, jossa eläintä pidetään vain väliaikaisesti tai lyhyitä jaksoja kerrallaan. [/laatikko]

Veden saannin vaatimuksista on mahdollista poiketa eläinlääketieteellisistä syistä. Lisäksi vettä ei edellytetä vastasyntyneille eläimille.

Eläimen pakkosyöttäminen ja -juottaminen on kielletty, ellei se ole tarpeen eläinlääketieteellisestä syystä.

Eläinjalostus ja lampaiden lisääntyminen

 Eläinjalostuksessa on pyrittävä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen.

Jalostukseen ei saa käyttää:

• jalostusyhdistelmää, joka todennäköisesti aiheuttaa jälkeläiselle merkittävää hyvinvointihaittaa sairauksien tai muiden ominaisuuksien muodossa
• eläintä, joka ei perinnöllisen sairauden tai ominaisuuden vuoksi kykene lisääntymään luonnollisesti
• eläintä, jolle lisääntymisestä todennäköisesti aiheutuu merkittävää hyvinvointihaittaa
• jalostusmenetelmää, josta voi aiheutua merkittävää haittaa eläimen hyvinvoinnille

Lampaan omistajan tai pitäjän on toiminnallaan ehkäistävä eläintensä hallitsematon lisääntyminen. Ennaltaehkäiseviä toimia ovat esimerkiksi eläinten ryhmittely ja valvonta, sekä eläinlääkärin suorittama kastraatio.

Lisätietoja lampaiden keinollisesta lisäämisestä löytyy kohdasta ”Lampaalle suoritettavat toimenpiteet.”

Karitsointi ja vastasyntynyt karitsa

 Uuhi ja vastasyntynyt karitsa on pidettävä yhdessä vähintään 24 tunnin ajan synnytyksestä, ellei eläinten erottamiseen ole erityistä syytä.

Vastasyntyneitä on valvottava uuhen ja karitsan välisen sidoksen muodostumisen varmistamiseksi. Myös karitsoiden ternimaidon saanti tulee varmistaa (kts. Lampaan juotto ja ruokinta). Karitsojen tarvitseman lisälämmön saannin turvaamiseksi on tarvittaessa oltava käytettävissä lämmitin.

Karitsat on merkittävä ja rekisteröitävä asianmukaisesti 90 päivän ikään mennessä, tai ennen siirtoa pois pitopaikasta (kts. Eläinten pitopaikan rekisteröiminen ja lammasrekisteri-ilmoitukset).

Karitsoiden/lampaiden korvien loveaminen ei ole sallittua.

Lampaalle suoritettavat toimenpiteet

Leikkaus tai muu kipua tai kärsimystä aiheuttava toimenpide on sallittu vain silloin, jos se on lampaan hyvinvoinnin kannalta tarpeellinen. Kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä on käytettävä kivunlievitystä. Poikkeuksena voidaan pitää tilanteita, joissa kipu on lievää ja hetkellistä tai toimenpide ei siedä viivytystä.

Leikkauksen tai verrattavan toimenpiteen saa pääsääntöisesti suorittaa vain eläinlääkäri. Esimerkiksi lampaan kastrointi ja sarvien poistaminen ovat sallittuja vain eläinlääkärin suorittamina kirurgisina toimenpiteinä asianmukaista anestesiaa ja kivunlievitystä käyttäen. Lampaan korvien loveaminen ei ole sallittua.

Tietyissä tapauksissa myös pätevä henkilö tai muu soveltuvasti koulutettu henkilö voi suorittaa tietyn toimenpiteen.

Pätevä henkilö saa merkitä lampaita korvamerkillä, mikrosirulla ja pötsiboluksella. Pätevä henkilö voi myös ottaa lievää ja hetkellistä kipua aiheuttavan kudosnäytteen terveydenhoidollista ja jalostuksellista käyttöä varten. Pätevällä henkilöllä tarkoitetaan henkilöä, jolla on riittävä osaaminen toimenpiteen suorittamiseksi ilman tarpeetonta kipua, kärsimystä tai eläimen hyvinvoinnin vaarantumista.

Soveltuvasti koulutettu henkilö saa keinosiementää lampaita suoritettuaan lampaiden keinosiemennyksen ammattitaitovaatimukset sisältävän tutkinnon. Lampaiden pitäjä tai tälle työskentelevä maatalouslomittaja voi siementää pitäjän hallussa olevia eläimiä myös suoritettuaan soveltuvan tutkinnonosan tai vastaavan koulutuksen (nk. kotitilasiemennys). Toimenpiteen tekijällä on oltava koulutuksen järjestäjän antama todistus ammattitaitonsa osoittamiseksi.

Munasoluja ja alkioita saa kuitenkin kerätä ja alkioita siirtää vain eläinlääkäriammatin harjoittaja.

Toimenpiteisiin käytettävien välineiden, laitteiden ja aineiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia, puhtaita ja toimintakuntoisia. Ne eivät saa aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa.

Lypsäminen 

Sellaiset uuhet, joita lypsetään, on maidontuotantomäärästä riippuen lypsettävä riittävän usein.

Keritseminen

 Lammas on kerittävä vähintään kerran vuodessa.

Keritsemisen saa suorittaa pätevä henkilö, jolla on oltava riittävät tiedot ja taidot keritsemistekniikasta. Toimenpiteessä on noudatettava varovaisuutta ja huolellisuutta, välttäen kovakouraista käsittelyä ja tarpeetonta vahingoittamista. Keritsemisen yhteydessä mahdollisesti syntyneet haavat on hoidettava välittömästi.

Vastakerittyä lammasta ei saa pitää ulkona, jos se voi joutua siellä alttiiksi epäsuotuisille sääoloille.

Keritsemiseen käytettävät välineet on pidettävä puhtaina ja toimintakuntoisina ja niiden on oltava sopivia huomioon ottaen lampaiden koko ja ikä.

Lääkitseminen

Lääkkeiden ja lääkerehujen osalta on noudatettava eläinlääkärin antamia lääkemääräyksiä, jotka perustuvat eläinlääketieteelliseen tai eläinten hyvinvointiin liittyvään syyhyn. Lampaat luokitellaan elintarviketuotantoeläimiksi, eli niitä saa lääkitä ainoastaan elintarviketuotantoeläimille sallituilla lääkkeillä. Mikrobilääkkeitä eli antibiootteja ei saa perusteettomasti käyttää infektion tai sairauden ennaltaehkäisemiseen.

Lampaan kasvua tai tuotantoa ei saa edistää lääkkeillä tai muilla vastaavilla aineilla ja valmisteilla.  Lääkkeillä ei saa vaikuttaa lampaiden suorituskykyyn.

Tuotantoeläinten osalta on huolehdittava eläinten asianmukaisesta merkitsemisestä ja varoaikojen noudattamisesta. 

Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa tuotantoeläimille annetuista lääkkeistä ja lääkerehuista mukaan lukien rokotteet ja matolääkkeet. Tiedot on merkittävä mahdollisimman pian, ja kirjanpitoa lääkinnällisestä hoidosta on säilytettävä elintarviketuotannossa vähintään viiden vuoden ajan.

Tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän on pidettävä kirjaa kuolleiden eläinten lukumääristä. Kirjanpitoa kuolleiden eläinten lukumääristä säilytetään vähintään kolmen vuoden ajan sen vuoden päättymisestä lukien, jolloin kirjanpitoon viimeksi kirjattiin eläintä koskeva merkintä.

Lisätietoja lääkitsemisestä, lääkintälainsäädännöstä ja lääkekirjanpidosta löytyy Ruokaviraston verkkosivujen lääkintäosiosta.

Lopettaminen ja teurastaminen tilalla

 Lammas on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti, käyttäen lajille soveltuvaa lopetusmenetelmää ja tekniikkaa. Lampaan saa lopettaa vain pätevä henkilö, jolla on riittävät tiedot lopetusmenetelmästä ja -tekniikasta, sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Muille eläimille aiheutuvan häiriön tulee olla mahdollisimman vähäinen.

Lopetettava eläin on tainnutettava siten, että eläimen tajuttomuus säilyy kuolemaan saakka. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää sellaista lopetusmenetelmää, joka johtaa suoraan eläimen kuolemaan. Verenlaskun aloittaminen ilman tainnutusta ei ole sallittua. Uskonnollinen teurastustapa, jossa verenlasku aloitetaan yhtäaikaisesti tainnutuksen kanssa, on sallittua ainoastaan teurastamossa tarkastuseläinlääkärin läsnä ollessa.

Eläintä ei saa lopettaa viihdetarkoituksessa.

Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin (ml. muut teurastukseen liittyvät toimenpiteet) ryhdytään.

Kaikkien eläimen lopettamiseen käytettävien välineiden ja laitteiden tulee olla tarkoitukseensa sopivia ja toimintakuntoisia. Välineiden ja laitteiden asianmukaisen toimintakunnon varmistamiseksi ne on tarkastettava ja huollettava säännöllisesti.

Tilalla teurastettua, tarkastamatonta lihaa saa hyödyntää vain omaan käyttöön. Kotiteurastuksesta voi lukea enemmän esimerkiksi Ruokaviraston verkkosivulta Kotiteurastus.

Lisätietoa mm. eläinten lopettamisesta, lopettamismenetelmistä ja teurastustoiminnan säätelystä löytyy Ruokaviraston verkkosivujen lopetus- ja teurastusosiosta.

Lopetetun tai kuolleen lampaan hävittäminen

 Kaikki raadonkeräilyalueella (kts. kartta (jpg)) kuolleet ja lopetetut lampaat tulee toimittaa sivutuoteasetuksen mukaisesti hyväksyttyyn käsittelylaitokseen tai sivutuoteasetuksen mukaiseen märehtijöiden hävittämiseen hyväksyttyyn polttolaitokseen tai tuhkaamoon. Ohjeita raatojen hävittämisestä, raatokeräilyn tilaamisesta ja saatavilla olevasta avustuksesta on kerrottu tarkemmin Ruokaviraston verkkosivujen sivutuoteosiossa.

Keräilyvelvoite koskee myös keräilyalueella tuotettuja teurasjätteitä, mukaan lukien kotiteurastusta. Lisätietoja kotiteurastusjätteiden käsittelystä Ruokaviraston verkkosivulta Kotiteurastus.

Lampaan hävittäminen hautaamalla on kiellettyä keräilyalueella, lukuun ottamatta kuolleena syntyneitä eläimiä. 

Erikseen määritetyillä syrjäisillä alueilla kuolleet, lopetetut ja teurastetut lampaat voidaan hävittää myös maahan hautaamalla, kuitenkin siten, etteivät jäänteet aiheuta vaaraa ihmisten ja eläinten terveydelle eikä ympäristölle. Lisätietoja hautaamisesta Ruokaviraston verkkosivuilla Hautaaminen.  

Syrjäistä aluetta ovat Lapin maakunnan alue ja Ahvenanmaa, eivätkä ne kuulu keräilyalueeseen. Lisäksi keräilyalueen ulkopuolelle jäävät seuraavat kunnat: Kuusamo, Taivalkoski, Hyrynsalmi, Kuhmo, Suomussalmi, Ristijärvi, Puolanka, Pudasjärvi ja Ii.

Edellä mainittujen lisäksi syrjäiseen alueeseen kuuluviksi voidaan laskea vaikeakulkuiset saaret.

Lampaan omistajanvaihdos ja siirto

Luovutus ja myynti

Lampaan myyjän tai luovuttajan on annettava eläimen vastaanottajalle tarvittavat tiedot lampaan hoidosta, pitopaikasta ja muista eläimen hyvinvointiin oleellisesti vaikuttavista seikoista. Jos lammas on sairas tai vahingoittunut, nämä tiedot on myös ilmoitettava.

Velvollisuus tiedonantoon koskee myös tilapäistä luovutusta, kuten väliaikaista hoitoon antamista.

Eläintä ei saa pysyvästi luovuttaa alle kuusitoistavuotiaalle henkilölle ilman huoltajan suostumusta, sillä alle 16-vuotias ei voi olla yksin vastuussa eläimen hyvinvoinnista.

Lammasta ei saa pitää myynnissä torilla tai markkinoilla, ellei kyseessä ole erikseen eläinten esittelyyn tarkoitettu yleisötapahtuma. Lammasta ei voida luovuttaa arpajais- tai kilpailuvoittona.

Siirtäminen ja kuljettaminen

Lampaan siirto uuteen pitopaikkaan on kirjattava eläinrekisteriin seitsemän päivän kuluessa tapahtumasta.

Lampaan kuljettaminen on sallittua vain kuljetusvälineellä ja kuljetusolosuhteissa, jotka eivät aiheuta tarpeetonta kipua, tuskaa tai kärsimystä. Kuljetettavan lampaan tulee olla kuljetuskuntoinen.

[laatikko]Kuljetuskuntoisuudella tarkoitetaan, että eläin on matkan edellyttämässä kunnossa, eikä joudu alttiiksi kärsimykselle tai vahingoittumiselle.

Eläin ei ole kuljetuskuntoinen sairaana tai vahingoittuneena, viimeisillään tiineenä (90 %), alle viikko sitten synnyttäneenä tai alle viikon ikäisenä. Poikkeuksena voidaan pitää kuljetusta hoidettavaksi, tutkittavaksi tai takaisin diagnoosin jälkeen. Tällöinkään eläimelle ei tule aiheutua ylimääräistä kärsimystä. [/laatikko]

Lisätietoa eläinten kuljettamisesta ja kaupallisten sekä ei-kaupallisten kuljetusten jaottelusta löytyy Ruokaviraston verkkosivujen eläinkuljetusosiosta.

Eläimiä kuormattaessa, kuljetettaessa ja kuormaa purettaessa on niitä kohdeltava rauhallisesti ja kunnioittaen. Eläinten kovakourainen käsittely ja vahingoittaminen on kielletty.

Lampaan hyvinvoinnista on huolehdittava kuljetuksen aikana. Muun muassa veden, ravinnon ja levon tarve ja saanti tulee tasapainottaa kuljetusväline ja kuljetuksen kokonaisaika huomioiden. Eläimet on voitava tarkastaa ja tarvittaessa hoitaa kuljetuksen aikana.

Lammasta on suojattava kuljetuksenaikaiselta vahingoittumiselta ja sairastumiselta. Tarvittaessa loukkaantunut eläin on hoidettava tai lopetettava.

Kuljetusvälineen tulee olla eläimille turvallinen, sekä estää lampaan karkaaminen. Lampailla on oltava riittävästi tilaa seistä kuljetuksen aikana luonnollisessa asennossa. Tarvittaessa kuljetusvälineen tulee mahdollistaa eläimien tukemista ja erottamista osastoinnilla.

Kuljetusvälineen seinien ja lattian tulee olla kyllin tukevia kestämään eläinten paino, sekä rakenteiltaan ja materiaaleiltaan eläimille turvallisia. Lattia ei saa olla liukas ja eritteiden poistamisesta tai kuivikkeisiin imeyttämisestä on huolehdittava. Kuljetusväline tulee olla puhdistettavissa ja desinfioitavissa.

Kuljetusvälineessä on oltava riittävä ilmanvaihto. Kuljetettava lammas ei saa kärsiä kylmyydestä, kuumuudesta, vedosta, liiallisesta kosteudesta, haitallisista kaasuista, likaantumisesta tai eläimelle haitallisesta jatkuvasta melusta.

Mikäli eläimiä siirretään maiden välillä, on huomioitava kohdemaittain vaihtelevat tuonti- ja vientirajoitukset, joilla estetään muun muassa eläintautien leviämistä. Ruokaviraston verkkosivustolta löytyy yleistietoa tuonnista ja viennistä, sekä tarkemmin esimerkiksi eläinten siirroista EU-alueella.

Lampaan pitopaikka

Pysyvä pitopaikka on rakennus, karsina, laidun, aitaus tai muu paikka, jossa eläin viettää suurimman osan vuorokaudesta.

Tilapäinen pitopaikka on paikka, jossa eläintä pidetään vain väliaikaisesti tai lyhyitä jaksoja kerrallaan.

Pitopaikkavaatimukset koskevat sekä tilapäisiä, että pysyviä pitopaikkoja, ellei toisin mainita.

Yleiset vaatimukset

Lampaiden on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa, sekä vaihtaa asentoaan vaikeuksitta. Saman pitopaikan eläimillä on oltava mahdollisuus yhtäaikaiseen lepoon. Makuualuetta on oltava riittävästi, jotta kaikki lampaat voivat halutessaan asettua makuulle yhtäaikaisesti.

Pitopaikan rakenteiden, laitteiden ja materiaalien on oltava hyvässä kunnossa ja turvallisia. Vahingoittumisen ja sairastumisen vaaran, karkaamisvaaran ja pitopaikan palovaaran on oltava mahdollisimman vähäinen.

Hätätilanteessa lampaat on voitava poistaa nopeasti eläintiloista. Ammattimaisesti tai muutoin laajassa mitassa eläimiä pitävän on varauduttava tulipaloihin, sähkökatkoksiin ja muihin vastaaviin eläinten hyvinvointia uhkaaviin häiriötilanteisiin.

Eläintilat on suunniteltava ja rakennettava siten, että lampaat voidaan pitopaikassaan hoitaa ja tarkastaa vaikeuksitta. Pysyvässä pitopaikassa on oltava käsittelyn ja tarkastamisen mahdollistavat tilat ja välineet, sekä tilat sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten hoitamiseksi ja eristämiseksi.  tulisi olla näköyhteys muihin lampaisiin.

Pysyvän pitopaikan on lisäksi oltava rakenteiltaan sopiva ja riittävän tilava lajille tyypilliseen käyttäytymiseen liittyen:

• liikkumiseen
• leikkiin
• lepoon
• kehonhuoltoon
• syömiseen
• ravinnon etsintään ja ympäristön tutkimiseen
• sosiaalisiin suhteisiin.

´Sosiaalisten suhteiden osalta huomiota on kiinnitettävä toisen eläimen väistämismahdollisuuksiin, sekä ruokinta- ja juottopaikkojen aiheuttaman kilpailun haittojen minimointiin.

Pitopaikan olosuhteet

Pitopaikan lämpötilan, ilman- ja vedenlaadun ja muiden ympäristöolosuhteiden tulee olla lampaille sopivia. Ilmanvaihdon on oltava riittävä, etteivät kosteus, lämpötila, pölyn määrä ja haitallisten kaasujen pitoisuudet kohoa haitallisen korkeiksi.

Mikäli lampaiden terveys ja hyvinvointi ovat riippuvaisia koneellisesta ilmanvaihtojärjestelmästä, laitteistossa on oltava häiriötilanteisiin reagoiva hälytysjärjestelmä. Hälytysjärjestelmän toimivuus on tarkastettava säännöllisesti.

Pitopaikan valaistuksen tulee sopia lampaiden fysiologisten tarpeiden ja olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiseen, sekä olla riittävä eläinten asianmukaiseen tarkastukseen ja hoitamiseen.

Pitopaikassa ei saa esiintyä jatkuvaa häiritsevää tai haittaa aiheuttavaa melua. Lampaat eivät saa olla jatkuvasti alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä.

Pitopaikan seinät ja lattia

 Eläinsuojan seinien ja lattian on oltava rakenteiltaan ja materiaaleiltaan lampaille sopivia.

Pitopaikan lattian pohjan on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Lattia ei saa olla liukas.

Rakolattian, ritilälattian tai rei’itetyn lattian on oltava sellainen, että lampaiden sorkat eivät tartu kiinni tai muutoin vahingoitu. Rakolattian palkkien leveyden on oltava vähintään 80 mm ja raon leveyden enintään 25 mm.

Karitsointikarsinassa ja karitsojen pitopaikassa ei saa olla rakolattiaa. Karitsointikarsinan ja kiinteäpohjaisen karitsojen pitopaikan lattian on oltava hyvin kuivitettu. Karitsalla tarkoitetaan alle kuuden kuukauden ikäistä lammasta.

Pitopaikan puhtaana- ja kunnossapito

Pitopaikan puhtautta ja hygieniaa on voitava ylläpitää eläimen hyvinvoinnin kannalta riittävällä tasolla. Lampaiden ulottuvilla olevat pinnat ja materiaalit on voitava puhdistaa ja desinfioida tarvittaessa.

 Pitopaikka ja sen rakenteet, aitaukset, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää myrkytysvaaraa aiheuttavia puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita.

Kunnossapidosta on huolehdittava siten, että lampaiden terveys ja hyvinvointi eivät pääse vaarantumaan.  Lampaiden terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavien laitteiden toiminta on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Pitopaikassa havaitut eläinten hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi. Mikäli välitön korjaaminen ei ole mahdollista, eläimen hyvinvointi on turvattava vikojen korjaamiseen saakka muilla tarpeellisilla keinoilla.

Laitteet ja välineet

Hoitoon ja käsittelyyn käytettävien välineiden ja laitteiden on oltava tarkoitukseensa sopia. Laitteet eivät saa aiheuttaa lampaille kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa.

Lampaiden pitoon tarkoitetut laitteet ja välineet eivät saa aiheuttaa eläimille vahingon vaaraa. Heinä- ja muut ruokintatelineet ja ruokintahäkit sekä vesiastiat, kaukalot ja juomanipat on rakennettava ja asennettava pitopaikkaan siten, että ne ovat lampaille turvallisia ja kaikkien lampaiden ulottuvilla.

Jos lampaan hoitoon, käsittelyyn, kiinniottamiseen, kuljettamiseen, tainnuttamiseen tai lopettamiseen tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja aineiden käyttö ilmeisesti aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua tai tuskaa, ei niitä saa valmistaa, maahantuoda, markkinoida, myydä, luovuttaa, hallussapitää tai käyttää.

Ulkotarha ja laidun

 Pitopaikan on oltava lampaille turvallinen, sekä tarjottava riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja vastaan. Eläinsuojasta lampaiden ulkotarhaan ja laitumelle johtavien kulkuteiden on oltava lampaille turvallisia ja sellaisia, että lampaat eivät tarpeettomasti likaannu.

Ulkotarhan ja laitumen aitojen on oltava lampaille hyväkuntoisia, turvallisia ja lampaille sopivasta materiaalista. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään lampaiden karkaaminen tai vahingoittuminen.

Jos aita on verkkoaitaa, sitä on tarvittaessa kiristettävä, jotta verkkoon takertumisen vaara olisi mahdollisimman vähäinen. Sähköistetyt aidat on rakennettava ja pidettävä kunnossa siten, että niistä ei aiheudu lampaille tarpeetonta kärsimystä.

Tilavaatimukset

Ryhmäkarsina

Lampaiden pitopaikan lattiapinta-alan vähimmäisvaatimus määrittyy lattiaratkaisun perusteella taulukon 2 mukaan. Pinta-alavaatimus käsittää eläinten käytössä olevan pinta-alan, sisältämättä esimerkiksi ruokintahäkin viemää pinta-alaa.

Taulukko 2. Lampaiden ryhmäkarsinan pinta-alavaatimus m² /eläin.

^{* Karitsalla tarkoitetaan alle kuuden kuukauden ikäistä lammasta.}

^{1: Rakolattian palkin leveyden on oltava vähintään 80 mm ja raon leveyden enintään 25 mm.}

Taulukon mukaisesti esimerkiksi kolmenkymmenen suurikokoisen uuhen lauma tarvitsee täytepohjalattialla tiineysaikaan vähintään 30 * 1,7 m² = 51 m² tilaa.

Karitsoinnin jälkeen samat uuhet tarvitsevat enää 1,4 m² per uuhi, yhteensä siis 42 m². Tällöin tilantarpeeseen on kuitenkin laskettava myös syntyneet karitsat. Tavallisimmin käytetyllä täytepohjalattialla uuhen ja karitsoiden yhteistilantarpeen minimi on 2 m², riippumatta karitsoiden lukumäärästä. Tällöin eläinryhmän kokonaistilantarve on vähintään 60 m².

Tilavaatimukset uuhelle karitsoineen

Täytepohjalattialla pidettäville uuhelle karitsoineen on oltava vähintään 2 m² lattia-alaa.

Yksittäiskarsina

Jos lammasta pidetään yksittäiskarsinassa, on karsinan oltava kooltaan vähintään 1,4 m² ja muodoltaan sellainen, että lammas pääsee siinä esteettä kääntymään ympäri.

Karitsakamari

Yksinomaan karitsoille tarkoitetun ruokintapaikan (karitsakamari) pinta-alan karitsaa kohden on oltava vähintään 0,2 m².