Tornionjoen lohikuolemat

Tornionjoelta on löytynyt useampana kesänä kuolleita ja sairaita merilohia. Aihe on huolettanut Suomen ja Ruotsin puolella kesästä 2014 lähtien, jolloin vesistöalueelta löydettiin normaalia enemmän kuolleita lohia ja nousevissa lohissa todettiin paljon ihovaurioita. Asia nousi julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa esille viimeksi kesällä 2019, jolloin lohissa kerrottiin havaitun aiemmasta poikkeavia oireita, kuten yleistä heikkoutta ja passiivisuutta.

Ruokavirasto (ent. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira) on tutkinut Tornionjoen lohikuolemien taustalla olevia syitä yhteistyössä Ruotsin eläinlääketieteellisen laitoksen, Statens Veterinärmedicinska Anstaltin (SVA) kanssa useiden vuosien ajan. Ilmiölle ei ole löytynyt yhtä, kaiken selittävää syytä.

Kuolinsyyn aiheuttajasta ei varmuutta

Kesällä 2016 silloinen Evira toteutti yhteistyössä SVA:n kanssa kalastuskorttivaroin laajan näytteenoton Tornionjoen vesistöalueella. Lohikuolleisuuden syynä nähtiin tuolloin useita tekijöitä. Yleisin löydös oli eri syistä johtuneet ihohaavat, mutta myös ihoverenvuodet ja pinnalliset ihotulehdukset olivat näytteissä tavallisia. Vesihometautia, joka tarttuu herkästi kalan rikkoutuneeseen ihoon, pidettiin sen sijaan lohien toissijaisena kuolinsyynä.

SVA:n tutkimusten perusteella yksi syy Tornionjoen lohikuolemiin saattaisi olla lohikalojen ihon kuoliotauti (Ulcerative Dermal Necrosis, UDN), jota todettiin kesällä 2015 kahdesta Ruotsin puolella otetusta lohinäytteestä. Vaurioituneeseen ihoon pääsevät iskemään bakteerit ja vesihomesieni. Lopulta kala menehtyy nestetasapainon häiriöihin tai toissijaisiin tulehduksiin. Taudin syntymekanismia ei ole saatu selville. Myöskään ei tiedetä, onko kyseessä tarttuva tauti vai aiheuttaako taudin jokin muu syy.

Suomessa ei Tornionjoen näytteistä ole löydetty UDN-tautia, vaikka sitä Kemi- ja Simojokisuista pyydystetyissä merilohiemoissa on todettu. UDN-tautia ei tiedetä varmuudella esiintyneen kasvatetussa lohessa tai muussakaan kasvatuskalassa. Se on todettu villeissä nousulohissa ja villeissä meritaimenissa. Lähes samankaltaisia ihomuutoksia on raportoitu myös laitoslohikaloista. Ruokaviraston tiedossa ei ole, että UDN-tautia tai sitä muistuttavia ihomuutoksia olisi esiintynyt Suomen merialueiden kalankasvattamoissa. Koska taudin aiheuttajaa ei ole löydetty, ovat taudin käytännön eliminoimistoimet toistaiseksi mahdottomia.

Tornionjoen lohien sairastumisen aiheuttajaksi on epäilty myös ympäristömyrkkyjä, mutta selviä viitteitä tästä ei ole kuitenkaan saatu.

Työ lohikuolemien selvittämiseksi jatkuu

Ruokavirasto on useana vuonna osallistunut Tornionjoen lohien tutkimuksiin, yhdessä Ruotsin viranomaisten kanssa. Edellisten vuosien kaikki tutkimustulokset eivät vielä ole valmiit, joten perusteellisemmat jatkotutkimukset ovat suunnitteluvaiheessa. Ruokavirastossa tutkimusta on suunnattu myös vesihomeoireiden taustalla oleviin tekijöihin erillisessä hankkeessa.

Kesällä 2019 ilmenneiden uusien oireiden vuoksi otetaan lisänäytteitä. Ruokavirasto tekee yhteistyötä Lapin ELY-keskuksen ja aluehallintoviraston, Luonnonvarakeskuksen sekä jokivarren kontaktikalastajien kanssa, jotta Oulun toimipaikkaan saataisiin mahdollisimman hyvin säilyneitä näytteitä tutkittaviksi.

Näytteiden lähetysohjeet

Tornionjoen vesistöalueella kalastavia pyydetään lähettämään elävänä pyydystettyjä lohia näytteiksi Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan sekä olemaan yhteydessä sairaita tai vastakuolleita lohia löydettäessä.

Näytteitä toivotaan erityisesti lohista, joissa ilmenee tautioireita, mutta ei vielä voimakasta vesihometartuntaa. Kalan ei tarvitse olla elävä, mutta kyllä elävänä pyydystetty, sillä kuolleena löytyneet ovat liian pilaantuneita tutkittaviksi.

Sairaista Tornionjoen lohista voi ottaa yhteyttä suoraan Ruokaviraston Oulun toimipaikkaan numeroon 040 569 4541.