Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2021-2024 Osa 4: Eläinten terveys ja hyvinvointi

Julkaisupäivä: 18. joulukuuta 2020

1 Johdanto

Tämä on osa 4 Elintarvikeketjun monivuotisesta kansallisesta valvontasuunnitelmasta. Seuraavissa kappaleissa kuvataan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontajärjestelmät. Valvonnan yhteiset menettelyt, kuten jatkuva kehittäminen, on kuvattu VASUn osassa 1. Tätä osaa täydentää sen liite, eläinlääkintähuoltolain edellyttämä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa ja eläinlääkäripalveluja koskeva valtakunnallinen suunnitelma (EHO).

Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tavoitteena on ennaltaehkäistä ja torjua tarttuvia eläintauteja ja ylläpitää eläinten terveyden korkeaa tasoa, parantaa eläinten hyvinvointia sekä suojella ihmisten terveyttä eläimistä ihmisiin tarttuvilta taudeilta, antibioottiresistenssiltä ja haitallisilta aineilta. Eläinlääkintähuollon valvonta kattaa eläintaudit, eläinten hyvinvoinnin, eläinten lääkitsemisen, eläinten merkinnän ja rekisteröinnin, eläimistä saatavat sivutuotteet, sisämarkkinakaupan ja kolmasmaatuonnin.

2 Eläintautien valvonta

Tavoite

Eläintautien valvonnan tavoitteena on ehkäistä ja vähentää sellaisia sairauksia ja tartuntoja, jotka voivat siirtyä eläimestä toiseen eläimeen tai ihmiseen (eläintauti), eläinten terveyden edistämiseksi, ihmisten terveyden suojaamiseksi, elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi ja kotieläintuotannon toimintaedellytysten turvaamiseksi. Eläintautien valvonnalla tarkoitetaan eläintautilain ja sen perusteella annettujen säädösten noudattamisen valvontaa.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto vastaa valtakunnallisesta eläintautivalvonnan suunnittelusta, kehittämisestä, ohjauksesta ja raportoinnista. Käytettävissä ei toistaiseksi ole tietojärjestelmää. Aluehallintovirastot vastaavat alueellisesta eläintautien vastustamisen suunnittelusta, ohjauksesta, valvonnasta ja toteuttamisesta. Aluehallintovirasto ylläpitää toimialueensa eläintautivalmiutta ja laatii toimialuettaan koskevia valmiussuunnitelmia eläintautien varalta. Kunnaneläinlääkärit suunnittelevat ja toteuttavat eläintautivalvontaa toimialueellaan. Eläinten terveyden valvonta hoidetaan kunnissa osana ympäristöterveydenhuoltoa.

Kuva 2.1. Vapaaehtoinen ja pakollinen terveysvalvonta, ml. salmonellavalvonta. Eläintautilain (441/2013) 8§ ja 9 § mukainen pakollinen ja vapaaehtoinen terveysvalvonta on kuvattu EHOssa.

 

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto vastaa valtakunnallisesta eläintautivalvonnan suunnittelusta, kehittämisestä, ohjauksesta ja raportoinnista. Käytettävissä ei toistaiseksi ole tietojärjestelmää. Aluehallintovirastot vastaavat alueellisesta eläintautien vastustamisen suunnittelusta, ohjauksesta, valvonnasta ja toteuttamisesta. Aluehallintovirasto ylläpitää toimialueensa eläintautivalmiutta ja laatii toimialuettaan koskevia valmiussuunnitelmia eläintautien varalta. Kunnaneläinlääkärit suunnittelevat ja toteuttavat eläintautivalvontaa toimialueellaan. Eläinten terveyden valvonta hoidetaan kunnissa osana ympäristöterveydenhuoltoa.

Kuva 2.2. Eläintautien seuranta- ja valvontaohjelmat on julkaistu Ruokaviraston internetsivuilla.

 

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto vastaa valtakunnallisesta eläintautivalvonnan suunnittelusta, kehittämisestä, ohjauksesta ja raportoinnista. Käytettävissä ei toistaiseksi ole tietojärjestelmää. Aluehallintovirastot vastaavat alueellisesta eläintautien vastustamisen suunnittelusta, ohjauksesta, valvonnasta ja toteuttamisesta. Aluehallintovirasto ylläpitää toimialueensa eläintautivalmiutta ja laatii toimialuettaan koskevia valmiussuunnitelmia eläintautien varalta. Kunnaneläinlääkärit suunnittelevat ja toteuttavat eläintautivalvontaa toimialueellaan. Eläinten terveyden valvonta hoidetaan kunnissa osana ympäristöterveydenhuoltoa.

Kuva 2.3. Eläintautitapausten hallintaa on kuvattu EHOssa.

 

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen artiklaan 14 kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Toimijoiden tilojen hygieniaolosuhteiden valvonta
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston tarkastus (ml. tarvittaessa pitopaikkaan tai laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Muu toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Eläintautilaki mahdollistaa pitopaikassa tehtävien tarkastusten, tutkimusten ja näytteenottoon liittyvien eläintautivalvonnan viranomaistehtävien siirtämisen valtuutetuille tarkastajille. Ruokavirasto tekee valtuutettujen tarkastajien kanssa ostopalvelusopimuksen tarkastusten, tutkimusten ja näytteenoton suorittamisesta pitopaikoissa.

Riskiperusteisuus

Eläintautilain (441/2013) 8§ ja 9 § mukaiseen terveysvalvontaan kuuluvat pitopaikat tarkastetaan lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Lainsäädännössä on huomioitu toiminnan luonne ja riskit.

Ruokaviraston on ETL 18 § mukaan laadittava vuosittain suunnitelma eläinten yleisen terveydentilan ja eläintautien esiintymisen seurannasta. Näytteitä otetaan lakisääteisten valvonta- ja seurantaohjelmien puitteissa, Ruokaviraston päätöksellä tehtyjen seurantaohjelmien ja – hankkeiden puitteissa, maahantuontien, maastavientien ja eläintautiepäilyjen yhteydessä. Osa näytteenotoista kohdennetaan riskiperusteisesti, kohdennus tehdään Ruokavirastossa tai aluehallintovirastossa.

Eläintautivalvontaa tehdään aina eläinlääkärin asiakaskäynnin yhteydessä. Jokainen eläinlääkäri on eläintautilain nojalla velvollinen ilmoittamaan virkaeläinlääkärille tiettyjen eläintautien epäilystä tai esiintymisestä alueellaan. Myös eläimistä vastaava toimija tai muu henkilö, joka osallistuu esimerkiksi eläinten kuljetukseen tai teurastukseen, on velvollinen ilmoittamaan virkaeläinlääkärille eläintautiepäilystä. Lakisääteisesti vastustettavien eläintautien epäilytapauksissa valvontaviranomaisen on viivytyksettä tutkittava eläin ja otettava siitä tarvittavat näytteet.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 2.1. Eläintautien valvonnasta laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Eläintautien vuosittainen seurantasuunnitelma

Ruokavirasto

Eläintautien vuosittainen seurantasuunnitelma

Valtakunnallinen valvontaohjelma osana EHOa

Ruokavirasto

Eläinlääkintähuollon valtakunnallinen valvontaohjelma (EHO)

Avien valvontasuunnitelmat

Avit

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internetsivuilta

Kuntien valvontasuunnitelmat

Kunnat, kuntayhtymät, yhteistoiminta-alueet

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internetsivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Valvonnan ohjeet viranomaisille ja toimijoille on julkaistu Ruokaviraston sivuilla ja viranomaisille Ruokaviraston ekstranetin Pikantin sivuilla.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

Ruokaviraston toimialan eläintautien valvontaan liittyvät yhteiskunnallisen vaikuttavuuden mittarit:

  • Vaarallisia tai helposti leviäviä eläintauteja (kpl), tavoite 0 kpl
  • Salmonellan esiintyvyys (%) elintarviketuotantoeläimissä, tavoite alle 1 %
  • Pakollisen terveysvalvonnan tarkastuskäyntien toteutuminen, tavoite 100 %
  • Aluehallintovirastojen ja ohjaavien ministeriöiden välinen tulossopimus vuodelle 2020 ja sen mittarit.

Valvonnan rajapinnat

  • Zoonoosien valvonta- ja seurantaohjelmat
  • Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta
  • Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta
  • Eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupan valvonta
  • Tuontivalvonta; eläimistä saatavat elintarvikkeet, eläimet, sukusolut ja sivutuotteet
  • Virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvontajärjestelmät
  • Täydentävät ehdot
  • Lihantarkastus
  • Eläinperäisten elintarvikkeiden EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta
  • Virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvontajärjestelmät
  • Ruokamyrkytysten ja ruokamyrkytysepidemioiden selvittäminen
  • Rehujen valvonta

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö (Eläintautilaki 441/2013 ja sen alaiset säädökset) on koottuna MMM:n sivuille. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/429 (ns. eläinterveyssäännöstö) aletaan soveltaa 21.4.2021 alkaen. Uudistuksen takia myös kansallinen eläintautilaki ja sen alaiset säädökset sekä eläintunnistusjärjestelmälaki oli tarpeen uudistaa ja myös niitä sovelletaan 21.4.2021 alkaen.  VASUn kirjoittamisen ajankohtana osa eläinterveyssäännöstön alaisista komission delegoiduista asetuksista sekä kansallinen eläintautilaki ja sen alaiset säädökset ovat vielä luonnosvaiheessa.   

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Aluehallintovirastojen ja ohjaavien ministeriöiden välinen tulossopimus
  • Avien valvontasuunnitelma
  • Kuntien valvontasuunnitelma
  • Palvelusopimus Ruokaviraston laboratoriotoimintojen ja riskinarvioinnin kanssa
  • Valtuutuspäätökset valtuutetuille tarkastajille

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi eläintautivalvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • viranomaisille tarkoitettu Pikantti-ekstranet
  • Ruokaviraston aveille antama suora valvonnan ohjaus eläintautivalvontaan liittyvissä kysymyksissä
  • Ruokaviraston järjestämä valmiuskoulutuspäivä valmiuseläinlääkäreille ja aveille (1krt/v)
  • Ruokaviraston koulutuspäivä aveille (valmiusasioita hoitaville läänineläinlääkäreille) (1krt/v)
  • Ruokaviraston Ajankohtaista tarttuvista eläintaudeista ja lääkitsemisestä -koulutuspäivä eläinlääkäreille (1krt/v)
  • Ruokavirasto - avi -neuvottelupäivät (2 krt/v)
  • Ruokavirasto-MMM-Tulli-Rajavartiolaitos -tapaamiset (4 krt/v)
  • Ruokavirasto-MMM -tapaamiset (4 krt/v)
  • Ruokavirasto -Suomen riistakeskus -tapaaminen luonnonvaraisten eläinten seurannasta (1 krt/v)
  • Ruokavirasto-MMM-Suomen riistakeskus (+muita tahoja) villisikatyöryhmän kokous (1-2 krt/v)
  • Ruokavirasto, ELY, LUKE vesiviljelyrekisterin ylläpitoryhmä (4 krt/v)
  • Ruokavirasto, MMM, HY, Suomen riistakeskus, elinkeinon edustus - Helposti leviävien eläintautien asiantuntijatyöryhmien kokoukset (1 krt/v)
  • Ruokaviraston järjestämät verkkotapaamiset useita kertoja vuodessa (ns. ad hoc-tapaamiset tietystä aiheesta) aluehallintovirastojen kanssa.
  • Laajennettu lihatiimi (12 krt/v) Ruokaviraston yksiköiden välinen horisontaalityöryhmä (teurastamovalvonta)
  • Nordic-Baltic Veterinary Contingency Group (2-3 krt/v)

Eläintautivalvonnan ja -varautumisen alueella tehdään myös jatkuvaa tiivistä sidosryhmäyhteistyötä toimialojen edustajien kanssa.

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Eläinten terveyden valvonta -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston internet-sivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi mm. valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset, tunnistetut uudet riskit jne.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia.
  • Eläintaudit Suomessa vuosiraportti julkaistaan Ruokaviraston internet-sivuilla.
  • Zoonoosien valvonnan tiedot valvontaohjelman puitteissa otetuista näytteistä raportoidaan vuosittain Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (EFSA), joka julkaisee maakohtaisen koosteen vuosittain. Raportit julkaistaan Zoonoosikeskuksen internet-sivuilla.

Muuta

Varautuminen helposti leviävien eläintautien leviämisen uhkaan on keskeinen osa eläinten terveyden ja eläintautien valvontaa. Tautitapausten varhainen havaitseminen, nopeasti käynnistettävät hallintatoimet sekä tarvittavien resurssien nopea saatavuus vaativat runsaasti etukäteissuunnittelua, hankintoja, tiedon aktiivista jakamista, toimijoiden kouluttamista ja käytännön harjoittelua. Eläintautivarautumista on kuvattu tarkemmin EHOssa.

3 Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta

Tavoite

Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonnan tavoitteena on varmistaa, että eläimet ja niistä peräisin olevat elintarvikkeet ovat jäljitettävissä tuotantoketjun alusta loppuun. Jäljitettävyys on avainasemassa myös mahdollisen eläintaudin puhjetessa, jotta kyetään tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti erottelemaan todennäköisesti tartunnan saaneet eläimet muista eläimistä.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. ELY-keskukset, kuntien eläinlääkärit ja aluehallintovirastot toteuttavat eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvontaa. Aluehallintovirasto käsittelee ja myöntää toimijatunnuksen eläinvälittäjälle. Paikallinen viranomainen käsittelee toimijan eläintenpitoilmoituksen. Aluehallintoviranomainen tekee päätöksen siirtorajoituksesta sekä täydentävien ehtojen arvioehdotuksen. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat ID-valvontasovellus, eläinvalvontasovellus, Elite, Vati, eläintenpitäjärekisteri, nautarekisteri, eläintietojärjestelmä (ETJ) ja uusi tukisovellus.

Kuva 3.1 Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvontajärjestelmä

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen artiklaan 14 kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Muut toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvontajärjestelmässä ei ole siirretty viranomaistehtäviä.

Riskiperusteisuus

Lainsäädännön vaatimusten perusteella nautaeläinten, lammas- ja vuohieläinten sekä sikaeläinten pitopaikoista valvotaan vuosittain vähintään kolme prosenttia. Lammas- ja vuohieläinten osalta edellytetään lisäksi, että valvonta kattaa vähintään viisi prosenttia eläinkannasta. Riskiperusteisen otannan määrittelyt laaditaan Ruokavirastossa ja ne on dokumentoitu Ruokaviraston intranetissä Pikantissa (ei julkinen).

Riskitekijöinä käytetään pääasiassa eläinlajikohtaisista rekistereistä saatavia tietoja, jotka antavat viitteitä mahdollisista eläinten merkintä- ja rekisteröintisäädösten laiminlyönneistä.

Valvontojen riskiperusteisuutta on kuvattu kansallisessa sektorikohtaisessa Ruokaviraston raportissa eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvonnasta pdf.

Muiden eläinlajien merkitsemisen ja rekisteröinnin vaatimusten noudattamiseen ei kohdisteta otantavalvontaa, vaan vaatimusten täyttyminen tarkastetaan muun valvonnan yhteydessä ja epäilyn perusteella.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 3.1. Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvontajärjestelmän alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Ruokaviraston maataloustuki- ja elintarvikeketjun valvonnan toimintasuunnitelma ELY-keskuksille

Ruokavirasto

Toimintasuunnitelma ELY-keskuksille viranomaisille tarkoitetussa Pikantti-ekstranetissä

Kansallinen valvontaohjelma osana EHOa

Ruokavirasto

Eläinlääkintähuollon valtakunnallinen valvontaohjelma (EHO)

 

Dokumentoidut menettelyt

Valvontaohjeet viranomaisille ja oppaat toimijoille on julkaistu Ruokaviraston sivuilla:

Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvontaohjeet viranomaisille,

Nautaeläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin ohjeet toimijoille,

Lammas- ja vuohieläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin ohjeet toimijoille,

Sikojen merkitsemisen ja rekisteröinnin ohjeet toimijoille, Teurastettavan hevoseläimen tunnistusasiakirjan tarkastamista koskeva ohjeistus sekä viranomaisille Ruokaviraston ekstranetissä Pikantissa.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin strategiseksi vaikuttavuusindikaattoritavoitteeksi on asetettu, että tuotantoeläinten merkitsemiseen ja rekisteröintiin liittyvässä perusvalvonnassa säädöksiä noudattaneiden tilojen osuus olisi vähintään 65 %.

  • Vaikuttavuus: Vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus; tavoite 65 %
  • Tehokkuus: Valvontasuunnitelmien toteutumisaste: tavoite 100 %

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Täydentävät ehdot (eläinten merkitseminen ja rekisteröinti)
  • Eläintautien valvonta
  • Eläinten hyvinvoinnin valvonta
  • Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma
  • Lihantarkastus
  • EU:n sisämarkkinakaupan valvonta

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n sivuille.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Avien ja ohjaavien ministeriöiden välinen tulossopimus
  • Ruokaviraston toimintasuunnitelma ELY-keskuksille

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • Ruokaviraston järjestämät verkkotapaamiset ELY-keskusten kanssa (4 krt/ v)
  • Ruokaviraston järjestämät valvontaviranomaisten yhteistyötapaamiset ELY-keskusten kanssa (1 krt/ v)
  • Ruokaviraston järjestämät neuvottelupäivät aluehallintovirastojen läänineläinlääkärien kanssa (2 krt/v)
  • MMM EKY – Ruokavirasto -tapaamiset (2 krt/v)
  • Laajennettu lihatiimi (12 krt/v) Ruokaviraston yksiköiden välinen horisontaalityöryhmä (teurastamovalvonta)
  • Puimuri- yhteydenottojen hallintajärjestelmä, jolla kumppaniasiakkaat voivat lähettää kysymyksensä Ruokavirastoon
  • BTSF-koulutukset
  • Useita määräaikaisia ja toistaiseksi toimivia ohjaus- ja työryhmiä liittyen eläinten tunnistamista koskeviin hankkeisiin tai lainsäädäntömuutoksiin. Viranomaisten lisäksi mukana on sidosryhmiä. Myös puhtaita sidosryhmätapaamisia, joissa mukana myös muita viranomaisia.

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Eläinten merkinnän ja rekisteröinnin valvonta -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja niiden johtopäätösten lisäksi valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset sekä ennaltaehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet, joilla osaltaan pyritään varmistamaan, että toimijat noudattavat säädösten vaatimuksia.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia

4 Eläinten lääkitsemisen valvonta

Tavoite

Valvonnan tavoitteena on varmistaa lääkkeiden lainsäädännön mukainen hallittu käyttö. Lääkkeiden käyttö eläimille ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisille, eläimille tai ympäristölle.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Eläinten lääkitsemisen valvonta koostuu tuotantotilojen ja eläinlääkäreiden valvonnasta. Tuotantoeläintiloja on vuonna 2019 Suomessa 32 000 (nauta, sika, siipikarja, hevonen, vesiviljely, lammas ja vuohi). Suomessa on laillistettuja eläinlääkäreitä hieman alle 3000.

Lääkitsemisen valvontajärjestelmä:

MMM

  • Lainsäädäntö ja tulosohjaus

Ruokaviraston tehtävät

  • Valtakunnallinen eläinten lääkitsemisen valvonnan suunnittelu, kehittäminen, ohjaus ja raportointi. Käytettävissä ei toistaiseksi ole tietojärjestelmää.
  • Lääkkeiden ja muiden eläinten käsittelyssä käytettävien aineiden sekä eläinlääkinnässä käytettävien laitteiden ja tarvikkeiden valvontaa varten monivuotisen valtakunnallisen valvontaohjelma, joka kattaa myös eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 10 §:n mukaisen lääkkeiden määräämisen valvonnan.
  • Hallitun lääkekäytön varmistamiseen liittyvät valvontaprojektit
  • Avin siirtämien, eläinlääkäreitä koskevien tapausten valvontojen jatkotoimenpiteet

Aluehallintovirastojen tehtävät

  • Oman alueensa eläinlääkärien valvonta.
    Eläinlääkäreiden tarkastuksissa selvitettäviä asioita ovat muun muassa lääkkeiden hankkiminen sekä niiden luovutus ja määrääminen eläinten omistajille tai haltijoille. Myös eläinlääkärin pitämä lääkekirjanpito sekä potilaskortisto tarkastetaan. Lisäksi eläinlääkäreille tehdään kirjallisia selvityspyyntöjä yksittäisistä asioista.
  • Oman alueensa tuotantotilojen valvonta. Aluehallintovirasto voi myös määrätä kunnaneläinlääkärin valvomaan tuotantotilan.
    Tuotantotilojen tarkastuksissa selvitetään tilan tuotantoeläimille käytetyistä lääkkeistä pidetyn kirjanpidon lisäksi eläinten tunnistamiseen lääkityksen ja lääkkeen varoajan aikana sekä katsotaan tilalla olevat lääkkeet, niiden säilytys ja oikean hävittämisen ohjeistus.

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen artiklaan 14 kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen:
    (tuotantotilojen valvonta, eläinlääkäreiden valvonta)
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen:
    (tuotantotilojen valvonta)
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen:
    (tuotantotilojen valvonta)
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat):
    (tuotantotilojen valvonta, eläinlääkäreiden valvonta)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut:
    (tuotantotilojen valvonta, eläinlääkäreiden valvonta)

Valvontatehtävien siirtäminen

Viranomaistehtäviä ei siirretä.


Riskiperusteisuus

Tuotantotilojen ja eläinlääkärien valvonnan riskiperusteisuus on kuvattu EHOssa. Tuotantotiloja valvotaan myös satunnaisotannalla.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 4.1. Lääkitsemisen valvonnasta laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Valtakunnallinen valvontaohjelma osana EHOa

Ruokavirasto

Eläinlääkintähuollon valtakunnallinen valvontaohjelma (EHO)

Avien valvontasuunnitelmat

Avit

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internetsivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Valvontaan tehdyt lomakkeet ja ohjeet on julkaistu viranomaisille tarkoitetussa Pikantti-ekstranetissä (eläimet > eläinten lääkitseminen).

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Valvontojen kokonaismäärä (eläinlääkärit, tuotantotilat)
  • Tuotantotilojen valvonnassa valvottujen nauta- ja sikatilojen osuus
  • Tuotantotilavalvonnassa havaittu puutteita (% valvotuista tiloista)

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma
  • Täydentävät ehdot
  • Antibioottiresistenssin hallinta ja seuranta
  • Eläinlääkärien ammatinharjoittamisen valvonta

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna maa- ja metsätalousministeriön sivuilla.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmää koskien laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Avien ja ohjaavien ministeriöiden välinen tulossopimus
  • Avien valvontasuunnitelmat

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Ruokaviraston ja aluehallintoviraston kahdesti vuodessa pidettävien neuvottelupäivien lisäksi

  • Ruokaviraston ja lääkitsemisen valvontaa tekevien läänineläinlääkäreiden verkkotapaamiset 1-2 kertaa vuodessa
  • Avi-Ruokavirasto-neuvottelupäivät
  • Ruokaviraston valvojille antama suora neuvonta ja kyselyihin vastaaminen lainsäädännön tulkintaan liittyvissä kysymyksissä
  • Eläinlääkevirkamiesten kokous 2-4 kertaa vuodessa (MMM, Fimea, Ruokavirasto)
  • Eurooppalaisten valvontaviranomaisten kokous 2 kertaa vuodessa (HMAWGEO)

Raportointi

Tulokset julkaistaan vuosittain lääkitsemisen valvonnan raportissa.

5 Antibioottiresistenssi – hallinta ja seuranta

Tavoite

Bakteerien antibioottiresistenssin (aiempi termi mikrobilääkeresistenssi) hallinta liittyy sekä eläinten terveyteen että elintarviketurvallisuuteen. Hallitulla lääkkeiden käytöllä hidastetaan resistenttien bakteerien kehittymistä ja säilytetään siten eläinten lääkinnässä tarvittavien lääkkeiden teho mahdollisimman hyvänä. Samalla vähennetään resistenttien bakteerien siirtymistä eläimistä ihmisiin joko suoraan tai välillisesti esim. elintarvikkeista. Tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta arvioidaan seuraamalla systemaattisesti bakteerien resistenssitilannetta sekä lääkkeiden käyttö- ja myyntimääriä. Resistenttejä bakteereita voi tulla maahan eläinten ja elintarvikkeiden mukana. Seurannalla todetaan myös uudet uhat.


Kuvaus ja luonne

Hallittu lääkekäyttö

  • MMM: lainsäädäntö ja tulosohjaus:
    Hallittua mikrobilääkekäyttöä ohjaa lainsäädäntö eläinten lääkitsemisestä ja valvonta kuuluu tältä osin eläinten lääkitsemisen valvontaan.
  • Ruokavirasto ohjaa eläinlääkäreiden mikrobilääkkeiden käyttöä mikrobilääkkeiden käyttösuosituksilla. Lisäksi MMM:n rahoituksella on eläinlääkäreille laadittu Hygieniaopas eläinlääkärin vastaanotolle. Hallittua lääkkeiden käyttöä edistetään koulutuksella, neuvonnalla ja ohjauksella.

Zoonoottisen resistenssin torjunta edellyttää yhteistyötä ihmisten terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa. Tavoitteet vuosille 2017-2021 on koottu Mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansalliseen toimenpideohjelmaan (AMR-NAP).

FINRES-Vet-ohjelma

Systemaattista antibioottien kulutuslukujen (myyntitiedot) ja resistenssin seurantaa on tehty vuodesta 2002 lähtien (FINRES-Vet).

  1. Myyntitietoihin perustuva käyttötietojen seuranta

Antibioottien myyntimääriä on seurattu Suomessa vuodesta 1995 lähtien. Seuranta perustuu toistaiseksi myytyjen lääkkeiden määrään.

  • STM: lainsäädäntö ja tulosohjaus
  • Fimea: myyntitietojen keräys lääketukkukaupoilta, tietojen analysointi ja raportointi. Käyttömäärien vertailemiseksi eläinten laskennalliseen biomassaan eläinmäärätiedot kerätään LUKEn tietokannasta ja seuraeläimien määrät Tilastokeskukselta ja Suomen Hippoksesta.
  • Ruokavirasto: antimikrobisesti vaikuttavien rehunlisäaineiden (lähinnä kokkidiostaattien) tilastot.
  1. Suomessa antibioottiresistenssiä on seurattu tärkeimmillä tuotantoeläimillä
    FINRES-Vet-ohjelmassa vuodesta 2002.
  • MMM: lainsäädäntö ja tulosohjaus
  • Ruokavirasto: EUn resistenssiseurantaohjelman ja kansallisen seurannan suunnittelu, näytemäärät ja otannat, tulosten analysointi, raportointi kansallisesti ja kansainvälisesti.

Bakteerikantoja resistenssiseurantaan saadaan eri lähteistä:

  • Kansallisen salmonellavalvontaohjelman näytteistä naudoista, sioista ja siipikarjasta
  • Elintarvikealan toimijoiden omavalvonnan näytteistä (salmonella)
  • Teurastamoilta otettavista umpisuoli- tai ulostenäytteistä (terveistä eläimistä eristettävät indikaattoribakteerit, kampylobakteerit, ESBL/AmpC/CPE kolikannat)
  • Elintarvikkeista vähittäismyynnistä (ESBL/AmpC/CPE kolikannat)
  • Eri tuotantoeläinlajien taudinaiheuttajat kliinisistä taudinsyyn selvityksistä
  • Eläintautilaissa tarkoitetun hyväksytyn laboratorion toimittamista MRSA- ja AmpC-/ESBL-kannoista tai näytteistä, josta näitä kantoja on osoitettu, Ruokaviraston jatkotutkimuksia varten.
  • Kansallisesti sovituista muista näytemateriaaleista.

Tiedot näytteistä ja tutkimustuloksista tallennetaan laboratoriotietojärjestelmä Elmoon.

Seuraeläinten taudinaiheuttajien tutkimukset tehdään eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratoriossa. Yhteenvetotiedot toimitetaan raportointia varten Ruokavirastoon.

Käytettävät menetelmät ja -tekniikat:

  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
    (resistenssiseuranta)
  • Toimijoiden auditointi
    (resistenssiseuranta)

Valvontatehtävien siirtäminen

Viranomaistehtäviä ei siirretä.

Riskiperusteisuus

Resistenssiseurannassa EU:n harmonisoituun seurantaan kuuluvat zoonoottiset bakteerit (salmonella, kampylobakteeri) sekä indikaattoribakteerit. Lisäksi jäsenmaiden on seulottava laajakirjoisia beetalaktamaaseja (ml. karbapenemaaseja) tuottavia E. coli -bakteereita sekä tuotantoeläimistä että vähittäismyyntivaiheessa kerätystä tuoreesta lihasta. Riskiperusteisesti voidaan tehdä kansallisin päätöksin sovittujen näytemateriaalien selvitysprojekteja (esim. turkiseläinten MRSA ja ESBL).

Kansalliset suunnitelmat

Taulukko 5.1. Laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Suunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallinen toimintaohjelma 2017-2021

STM

Mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallinen toimintaohjelma 2017-2021

FINRES-Vet-ohjelma

Ruokavirasto

FINRES-Vet-ohjelma

Dokumentoidut menettelyt

  • Näytteenoton ohjeet (ei julkaista)
  • Lainsäädännön vaatimukset käytettävistä menetelmistä
  • Laboratorion ohjeet Ruokaviraston intranetissä

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

FINRES-Vet-ohjelman käytössä olevat mittarit.

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Eläinten lääkitsemisen valvonta
  • Eläinten terveyden valvonta
  • Zoonoosien valvonta- ja seurantaohjelmat

Lainsäädäntö

  • Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/99/EY, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta (zoonoosidirektiivi)
  • Vuoden 2020 komission täytäntöönpanopäätös AMR monitoroinnista ja raportoinnista
  • Valtioneuvoston asetus Zoonoosikeskuksesta 1166/2006 

Ohjausmalli

Harmonisoitua resistenssiseurantaa ohjaa EU. Kansallisista seurantatarpeista sovitaan vuosittain osana Zoonoosikeskuksen toimintaa. Valvontajärjestelmää koskien laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Zoonoosikeskuksen ohjausryhmä (strategiset linjaukset)
  • Palvelusopimus Ruokaviraston laboratoriotoimintojen ja riskinarvioinnin kanssa
  • Ruokaviraston yhteistyösopimus Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan kliinisen mikrobiologian laboratorion kanssa seuraeläin patogeenien resistenssiseurannasta
  • Ruokaviraston yhteistyösopimus Fimean kanssa FINRES-Vet-ohjelman mikrobilääkkeiden käyttötietojen ja eläinmäärien keräämisestä

Erityiset yhteistyömuodot

  • Ruokaviraston elintarvikeketjulinjan sekä laboratorio- ja tutkimuslinjan asiantuntijoiden kerran kuussa pidettävät substanssikokoukset (LÄTSI)
  • Pysyvä mikrobilääketyöryhmä (PMT)
  • Kansallinen mikrobilääkeresistenssin torjunnan kansallinen asiantuntijaryhmä (MTKA)
  • EU:n referenssilaboratorioverkosto
  • NMDD-verkosto

Raportointi

Resistenssiseurannan tulokset raportoidaan EFSAan osana Suomen zoonoosiraportointia.

Zoonoosikeskuksen sivuilla julkaistaan koostetietoa resistenssitilanteesta.

Antibioottien käyttötiedot ja resistenssiseurannan tulokset julkaistaan vuosittain FINRES-Vet-raportissa.

Fimea raportoi myyntitietoihin perustuvat käyttömäärät EMA:an (ESVAC).

6 Eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupan valvonta

Tavoite

Elävien eläinten ja eläinten sukusolujen ja alkioiden sisämarkkinakaupan valvonnan tavoitteena on estää eläintautien leviäminen toimitettaessa eläimiä, sukusoluja ja alkioita muista EU:n jäsenvaltioista Suomeen ja vastaavasti Suomesta muihin jäsenvaltioihin. 

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Sisämarkkinakaupan toimija haluaa käydä sisämarkkinakauppaa. Hänen tulee rekisteröityä TRACES-järjestelmään tai hakea Ruokavirastolta tuontilupaa. Hän tekee Ruokavirastolle tuontilupahakemuksen. Ruokavirasto käsittelee hakemuksen ja jos edellytykset täyttyvät, myöntää tuontiluvan. Sisämarkkinakaupan toimija täydentää hakemusta tarvittaessa. Sisämarkkinakaupan toimija saa Ruokavirastolta tuontiluvan ohjeineen.

Kuva 6.1. Valvontajärjestelmä eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupan valvonnan prosessi siirrettäessä eläimiä, sukusoluja tai alkioita EU:n jäsenvaltioiden välillä.

Sisämarkkinakaupan toimija hakee laitokselleen EU-hyväksyntää. Aluehallintovirasto tarkastaa tilat ja toiminnan ja jos edellytykset täyttyvät, tekee hyväksyntäpäätöksen. Aluehallintovirasto lähettää päätöksen Ruokavirastoon. Ruokavirasto antaa laitokselle numeron ja lisää sen EU-hyväksyttyjen laitosten listalle Ruokavirasto.fi-sivulle.

Kuva 6.2. Sisämarkkinavientihyväksynnän vaativan laitoksen hyväksymisprosessi.

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat:

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen artiklaan 14 kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Eläinten ja tavaroiden tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien tarkastaminen
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston tutkiminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Muu toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Riskiperusteisuus

Valvontajärjestelmän riskiperusteisuus on kuvattu EHOssa. Lisäksi joillekin eläinlajeille on erikseen Ruokaviraston tarkastusohjeet eläinlääkäreille viranomaisille tarkoitetussa Pikantti-ekstranetissä. 

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 6.1. Eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupan valvonnasta laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Kunnalliset eläinlääkintähuoltosuunnitelmat

Kunnallisten valvontayksiköiden (62 kpl) eläinlääkintävalvontaviranomaiset

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internetsivuilta

Avien valvontasuunnitelmat

Avit

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internetsivuilta

 

Dokumentoidut menettelyt

Elävien eläinten, sukusolujen ja alkioiden sisämarkkinakauppaan liittyviä valvontaohjeita viranomaisille ja toimijoille on julkaistu Ruokaviraston sivuilla sekä viranomaisille tarkoitetussa Pikantti-ekstranetissä.

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Eläinten hyvinvoinnin valvonta
  • Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta
  • Eläintautien valvonta
  • Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta
  • Tuontivalvonta; eläimistä saatavat elintarvikkeet, eläimet, sukusolut ja sivutuotteet
  • Virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvontajärjestelmät
  • Täydentävät ehdot

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n sivuille.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Avien ja ohjaavien ministeriöiden välinen tulossopimus
  • Avien valvontasuunnitelmat 

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

  • Avi-Ruokavirasto-neuvottelupäivät
  • Läänin- ja kunnaneläinlääkäreiden koulutukset
  • Ruokaviraston, MMM:n ja ETT ry:n väliset eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupan palaverit
  • Komission asiantuntijaryhmät
  • Ruokaviraston antama suora neuvonta ja kyselyihin vastaaminen eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupan valvontaan liittyvissä kysymyksissä

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupanvalvonta -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia.
  • Sisämarkkinatuontivalvonnan tulokset raportoidaan Traces-järjestelmässä. 

7 Tuontivalvonta; eläimistä saatavat elintarvikkeet, eläimet, sukusolut ja sivutuotteet

Tavoite

Eläinten, sukusolujen sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden ja sivutuotteiden tuontivalvonnan tavoitteena on varmistaa kolmansista maista tuotavien tämän valvonnan piiriin kuuluvien eläinten ja tuotteiden vaatimustenmukaisuus sekä ettei Suomeen leviä eläintauteja tai zoonooseja valvottavien tuontierien mukana eivätkä tuodut erät aiheuta erityisiä riskejä kuluttajille tai eläintautien leviämisen vaaraa.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Ruokaviraston eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen ja sisämarkkinakaupan jaosto vastaa eläinten, sukusolujen sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden ja sivutuotteiden tuontitarkastuksista rajatarkastusasemilla. Kaikki erät tarkastetaan ja valvontanäytteet otetaan rajatarkastusasemilla tuonnin yhteydessä Ruokaviraston rajaeläinlääkärin toimesta. Rajatarkastukset tehdään komission hyväksymällä rajatarkastusasemalla unionin lainsäädännön mukaisesti. Suomessa on kolme pakatuille eläinperäisille tuotteille hyväksyttyä rajatarkastusasemaa, joista kaksi on hyväksytty myös eläville eläimille. Rajatarkastusasemat ovat Helsingin Vuosaaren satamassa, Helsinki-Vantaan lentoasemalla sekä Vaalimaan maantiellä. Näistä Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja Vaalimaalla tarkastetaan myös eläimiä. Tarkastuksia tehdään rajatarkastusasemien aukioloaikoina ja nämä ajat julkaistaan Ruokaviraston nettisivuilla. Kuvaus valvontajärjestelmästä löytyy Eläinlääkintähuollon valtakunnallisesta ohjelmasta (EHO) 2015–2021 s. 33-35.

Ruokavirasto suunnittelee, ohjaa ja kehittää virallista valvontaa valvonta-asetuksen, lemmikkieläinasetuksen ja tuontivalvontalain soveltamisalalla. Virasto vastaa koordinaatiosta ja yhteydenpidosta komission ja muiden jäsenvaltioiden kanssa. Ruokavirasto vastaa valvonta-asetuksessa ja lemmikkieläinasetuksessa jäsenvaltiolle ja toimivaltaiselle viranomaiselle säädetyistä unioniin tulevien eläinten ja tavaroiden virallista valvontaa koskevista tehtävistä. Ruokaviraston palveluksessa olevat rajaeläinlääkärit suorittavat virallista valvontaa eläimille ja eläinperäisille tuotteille siihen nimetyllä rajatarkastusasemalla. Maahantuoja tekee ennen tuontia ennakkoilmoituksen Komission ylläpitämässä TRACES-järjestelmässä täyttämällä lomakkeen osan 1 ja rajaeläinlääkäri tekee samaan dokumenttiin päätöksen täyttämällä lomakkeen osan 2. Rajaeläinlääkärit myöntävät tarkastettavalle erälle TRACES-järjestelmää käyttäen CHED (Common Health Entry Document) -todistuksen tarkastuksen tuloksesta (hyväksytty tai hylätty) riippumatta. Rajatarkastusasemia on kolme, Helsingin satamassa, Helsinki-Vantaan lentoasemalla sekä Vaalimaan maantiellä. Tarkastukseen kuuluu asiakirjatarkastus sekä tunnistustarkastus. Fyysinen tarkastus suoritetaan kaikille eläimille, mutta vain osalle tuotteista. Rajaeläinlääkärin tarkastuksen jälkeen erälle tulee suorittaa tullitoimenpiteet ennen erän vapauttamista sisämarkkinoille. Rajatarkastus on maksullinen. Rajaeläinlääkäri laatii laskun tarkastuksen jälkeen ELMO-järjestelmässä.

Kuva 7.1. Valvontajärjestelmä Tuontivalvontaprosessi kolmansista maista tuotaessa; eläimistä saatavat elintarvikkeet, eläimet, sukusolut ja sivutuotteet.

Tulli tarkastaa Euroopan unionin ulkopuolelta saapuvien ei-kaupallisten lemmikkieläinten, eli kissojen, koirien ja frettien asiakirjat sekä tunnistusmerkinnät. Tulli hyväksyy tai hylkää lemmikin maahantulon. Mikäli lemmikki hylätään, se pitää palauttaa lähtömaahan tai lopettaa. Mikäli Tulli epäilee, että kyseessä on kaupallinen tuonti, voi se ohjata eläimen eläinlääkinnälliseen rajatarkastukseen.

Kuva 7.2. Lemmikkien ei-kaupalliset siirrot kolmansista maista.

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat:

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen artiklaan 14 kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Puhdistus- ja kunnossapitotuotteiden ja -prosessien sekä torjunta-aineiden tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Toimijoiden tilojen hygieniaolosuhteiden valvonta
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Muu toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi 

Valvontatehtävien siirtäminen

Viranomaistehtäviä ei siirretä. Ruokavirasto voi valtuuttaa eläinlääkäreitä virkaeläinlääkäreiksi suorittamaan tuontitarkastuksia rajatarkastusasemilla virastotyöajan ulkopuolella tai Ruokaviraston henkilökunnan ollessa estynyt.

Riskiperusteisuus

Kaupallisesti Euroopan unionin ulkopuolelta tuotavista eläimistä ja eläinperäisistä tuotteista tarkastetaan lainsäädännön vaatimusten mukaisesti 100%. Jokaiselle rajatarkastusasemalle laaditaan vuosittainen näytteenottosuunnitelma unionin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Näytteenottosuunnitelma perustuu tuontimäärien arvioon edellisten vuosien perusteella, RASFF-järjestelmässä annettuihin hälytyksiin sekä lainsäädännön ehtoihin. Tämän lisäksi näytteitä voidaan ottaa epäilyyn perustuen, eli mikäli on syytä epäillä, että erä ei täytä lainsäädännön vaatimuksia tai mikäli erää koskee tehostettu valvonta. 

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 7.1. Valvontajärjestelmän Tuontivalvonta; eläimistä saatavat elintarvikkeet, eläimet, sukusolut ja sivutuotteet alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Rajatarkastusasemakohtaiset näytteenottosuunnitelmat

Ruokavirasto

Toimitetaan pyydettäessä niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Dokumentoidut menettelyt

Eläinten, sukusolujen ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden ja sivutuotteiden valvontaan liittyvää sisäistä ohjeistusta ylläpidetään Ruokaviraston Virta-asiakirjahallintajärjestelmässä. Ohjeet toimijoille ylläpidetään Ruokaviraston nettisivuilla.  

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus: Vaatimukset täyttävien tuontierien osuus; tavoite yli 95 %. 

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Eläintautien valvonta
  • Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta
  • Eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupan valvonta
  • Luonnonmukaisen tuotannon ja luomutuotteiden merkintöjen valvonta
  • Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja elintarvikekontaktimateriaalien EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta
  • Elintarvikkeiden kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma
  • Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma
  • Eläinten hyvinvoinnin valvonta
  • Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta
  • Virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvonta-järjestelmät
  • Rehujen valvonta
  • Täydentävät ehdot

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n sivuille.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Palvelusopimus Ruokaviraston laboratoriotoimintojen ja riskinarvioinnin kanssa. 

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Eläinlääkinnällinen rajatarkastus osallistuu seuraaviin valvontaviranomaisten kansallisiin ja kansainvälisiin yhteistyömuotoihin:  

  • Expert group on veterinary import controls legislation (2 krt/v)
  • Rajaeläinlääkäripäivät (2 krt/v)
  • Ruokavirasto, Tulli, MMM: Tuontivalvontaryhmä (6 krt/v)
  • Ruokavirasto, Tulli, Poliisi, Verottaja, Syyttäjä: Laittomat lemmikit yhteistyöverkosto (1 krt/v)
  • MMM, Ruokavirasto, Tulli, Rajavartiolaitos: ASF yhteistyöryhmä (4 krt/v)
  • MMM EKY-Ruokavirasto: Eläintautikokous (4 krt/v)
  • Avi-Ruokavirasto-neuvottelupäivät (2krt/v)
  • Kemiratiimi (10 krt/v)

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston nettisivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi mm. valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset, tunnistetut uudet riskit jne.
  • Tuontivalvonnan tulokset raportoidaan TRACES-järjestelmässä. 

8 Eläinten hyvinvoinnin valvonta

Tavoite

Eläinten hyvinvoinnin valvonnalla tarkoitetaan eläinsuojelulain, lopetusasetuksen, eläinkuljetuslain ja eläinkuljetusasetuksen sekä niiden perusteella annettujen säädösten noudattamisen valvontaa. Valvonnan tarkoituksena on varmistaa, että eläintä hoidetaan, kohdellaan, käytetään tai kuljetetaan säädösten mukaisesti. 

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto toteuttaa valvontaa rajalla ja teurastamoissa. Aluehallintovirasto ja paikalliset viranomaiset toteuttavat valvontaa valvontakohteissa. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Elite, Elvi, eläintenpitäjärekisteri, nautarekisteri, eläintietojärjestelmä (ETJ) ja uusi tukisovellus.

Kuva 8.1. Eläinten hyvinvoinnin valvontajärjestelmä.

Eläinten hyvinvoinnin valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen artiklaan 14 kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Hyviä tuotantotapoja, hyviä hygieniakäytäntöjä ja hyviä maatalouskäytäntöjä koskevien menettelyjen sekä HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyiden arviointi
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Toimijoiden auditointi
  • Muut toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi 

Valvontatehtävien siirtäminen

Ruokavirasto on kirjallisesti nimennyt elävien eläinten poistumistarkastuksiin maastapoistumispaikkoihin virkaeläinlääkäriksi muitakin eläinlääkäreitä kuin henkilöstönsä jäseniä.

Riskiperusteisuus

Ruokavirasto valitsee vuosittain valvottavaksi edustavan määrän tuotantoeläintiloja. Maatilojen otantaan perustuvat eläinten hyvinvointitarkastukset tehdään pääosin riskiperusteisesti. Yhteensä noin 75 % tuotantoeläintiloista valitaan riskiin perustuen ja 25 % satunnaisotannalla, millä varmistetaan valvonnan tasapuolinen kohdentuminen myös niille tiloille, joita käytetyt riskiparametrit eivät suoranaisesti koske. Eläinten hyvinvoinnin valvonnan riskiperusteisuutta kehitetään jatkuvasti, jolloin tehokkaimmiksi osoittautuneiden riskitekijöiden käyttöä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa. Maatilojen otantojen tarkemmat määrittelyt ovat Ruokaviraston intranetissa Pikantissa (ei julkinen). Tuotantotiloja valvotaan myös epäilyyn perustuen.

Teurastamoiden eläinsuojelullisen tilanteen varmistamiseksi tavoitteena on, että jokaisessa teurastamossa tehdään päivittäisvalvonnan lisäksi kaikki toiminnot kattava dokumentoitu eläinsuojelutarkastus vähintään kerran vuodessa. Kohdennetumpia tarkastuksia tehdään tarpeen mukaan.

Valvontojen riskiperusteisuutta on kuvattu kansallisessa sektorikohtaisessa eläinten hyvinvoinnin valvontaraportissa pdf.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 8.1. Eläinten hyvinvoinnin alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Eläinlääkintähuollon valtakunnallinen ohjelma (EHO)

 

Ruokavirasto

Eläinlääkintähuollon valtakunnallinen valvontaohjelma (EHO)

Avien valvontasuunnitelmat

Avit

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internetsivuilta

Kuntien valvontasuunnitelmat

Kunnat, kuntayhtymät, yhteistoiminta-alueet

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internetsivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Valvontaohjeet viranomaisille ja toimijoille on julkaistu Ruokaviraston sivuilla

sekä viranomaisten ekstranetissä Pikantissa. Teurastamoissa tehtävää eläinsuojelutarkastusta koskevat lomakkeet ja ohjeet löytyvät lisäksi kootusti Ruokaviraston lihantarkastusyksikön omalta sivustolta Pikantista.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus: Maatilojen otantavalvonnoissa vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus: tavoite 85 %. Kaupallisten eläinkuljetusten valvonnassa vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus: tavoite 90 %.
  • Tehokkuus: Valvontasuunnitelmien toteutumisaste: tavoite 100 %

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Täydentävät ehdot (eläinten hyvinvoinnin valvonta)
  • Teurastamojen luomuvalvonta (eläinten hyvinvoinnin valvonta)

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n sivuille.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Aluehallintovirastojen ja ohjaavien ministeriöiden välinen tulossopimus 

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi eläinten hyvinvoinnin valvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • Ruokaviraston järjestämät neuvottelupäivät aluehallintovirastojen läänineläinlääkärien kanssa (2 krt/v)
  • Ruokaviraston järjestämät neuvottelupäivät aluehallintovirastojen täydentävien ehtojen läänineläinlääkärien kanssa (2 krt/v)
  • Ruokaviraston järjestämät verkkotapaamiset (10-20 krt/v) (ns. ad hoc-tapaamiset tietystä aiheesta) ministeriön, aluehallintovirastojen ja tarkastuseläinlääkärien kanssa.
  • Viranomaisille tarkoitettu Pikantti-ekstranet
  • Puimuri- yhteydenottojen hallintajärjestelmä, jolla kumppaniasiakkaat voivat lähettää kysymyksensä Ruokavirastoon
  • Laajennettu lihatiimi (12 krt/v) Ruokaviraston yksiköiden välinen horisontaalityöryhmä (teurastamovalvonta)
  • Eläinsuojeluviranomaisten päivä (1 krt/v)
  • MMM-EKY-Ruokavirastotapaamiset 4/v
  • EFSAn AHAW- verkosto (1 krt/v)
  • Eläinkuljetusten National contact point (2 krt/v)
  • EURCAW, Pig welfare Centre (1-2 krt/v)
  • EURCAW, Small farmed animal welfare Centre (1-2 krt/v)
  • OIE Coordination Working Group- Animal Welfare (1-2 krt/v)
  • BTSF-koulutukset
  • Lukuisia (kymmeniä) määräaikaisia ja toistaiseksi toimivia ohjaus-, työ- ja projektiryhmiä liittyen eläinten hyvinvointia koskeviin hankkeisiin, tutkimuksiin tai lainsäädäntömuutoksiin. Ryhmissä on mukana viranomaisten lisäksi sidosryhmiä. Lisäksi on myös puhtaita sidosryhmien ja viranomaisten tapaamisia, joissa keskustellaan ajankohtaisista asioista ja linjauksista.

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Eläinten hyvinvoinnin valvonta -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi mm. valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset, tunnistetut uudet riskit jne.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia. 

9 Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta

Tavoite

Eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden (myöhemmin sivutuotteiden) valvontaa toteutetaan niiden ihmisten ja eläinten terveydelle aiheuttamien riskien torjumiseksi ja minimoimiseksi sekä erityisesti elintarvike- ja rehuketjun turvallisuuden suojelemiseksi.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee kansallisen lainsäädännön. Ruokavirasto vastaa valvonnan suunnittelusta ja rekisteröi ja valvoo osaa laitoksista. Aluehallintovirasto ohjaa toimintaa alueellaan ja kunnaneläinlääkäri on paikallisesti toimivaltainen viranomainen.

Kuva 9.1. Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvontajärjestelmä. Tietojärjestelmiä ei ole kaikilta osin käytettävissä.

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat:

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen artiklaan 14 kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Puhdistus- ja kunnossapitotuotteiden ja -prosessien sekä torjunta-aineiden tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Toimijoiden tilojen hygieniaolosuhteiden valvonta
  • Hyviä tuotantotapoja, hyviä hygieniakäytäntöjä ja hyviä maatalouskäytäntöjä koskevien menettelyjen sekä HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyiden arviointi
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat) tutkiminen
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Toimijoiden auditointi
  • Muut toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Valvontajärjestelmässä ei ole siirretty viranomaistehtäviä.

Riskiperusteisuus

Sivutuotevalvonnan piiriin kuuluvat toimijat tarkastetaan Ruokaviraston vuosittain riskiperusteisesti laatiman laitosluettelon mukaisesti. Riskinarvioinnin kriteereinä käytetään esimerkiksi sivutuoteluokkaa, sivutuotetoimintojen lukumäärää, aiemmasta tarkastuksesta kulunutta aikaa, aiemmilla tarkastuksilla havaittuja puutteita, tuotantomäärää sekä muita mahdollisia riskitekijöitä tapauskohtaisesti. 

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 9.1. Sivutuotevalvontajärjestelmän alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Kansallinen valvontasuunnitelma osana EHOa

Ruokavirasto

Eläinlääkintähuollon valtakunnallinen valvontaohjelma (EHO)

Sivutuotevalvontasuunnitelma

Ruokavirasto

Toimitetaan pyydettäessä niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä

Avien valvontasuunnitelmat

Avit

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internetsivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Valvontaohjeet viranomaisille ja toimijoille on julkaistu Ruokaviraston sivuilla.  

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

Sivutuotevalvonnalle ei ole asetettu erillisiä tuloksellisuuden tunnuslukuja.

  • Ruokavirastolle asetetut tuloksellisuuden tunnusluvut löytyvät Ruokavirastoa koskevasta tulossopimuksesta pdf.

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Eläintautivalvonta
  • Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta
  • Rehujen valvonta
  • Lannoitevalmisteiden valvonta
  • Tuontivalvonta; eläimistä saatavat elintarvikkeet, eläimet, sukusolut ja sivutuotteet
  • Lihantarkastus
  • Eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupan valvonta
  • Virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvontajärjestelmät
  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n sivuille.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus 

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi sivutuotevalvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • Viranomaisille tarkoitettu Pikantti-ekstranet
  • Ruokaviraston aveille ja kunnaneläinlääkäreille antama suora valvonnan ohjaus sivutuotevalvontaan liittyvissä kysymyksissä
  • Ruokavirasto - avi -neuvottelupäivät (2 krt/v)
  • Sivutuotevalvontapäivä (1 krt/v)
  • Ruokavirasto-MMM -tapaamiset (4 krt/v)
  • Sivutuotevalvonnan yhteistyöryhmä (12 krt/v) Ruokaviraston yksiköiden välinen horisontaalityöryhmä

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Sivutuotevalvonta -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi mm. valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset, tunnistetut uudet riskit jne.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia.
  • Tuontivalvonnan tulokset raportoidaan Eläinlääkinnällisen rajatarkastuksen valvontaraportissa

10 Täydentävät ehdot

Tavoite

Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan keskeinen osa ovat viljelijöitä velvoittavat ns. täydentävät ehdot. Näiden ehtojen noudattaminen on Euroopan unionin viljelijöille maksamien suorien tukien ja Euroopan unionin osittain rahoittamien ympäristökorvauksen, luonnonhaittakorvauksen ja eläinten hyvinvointikorvauksen maksamisen edellytyksenä. Täydentävien ehtojen valvonnan tarkoitus on varmistaa, että viljelijät noudattavat peruslainsäädännön vaatimuksia, mikä on täysimääräisen tuen maksamisen edellytys. Jos Suomi laiminlyö täydentävien ehtojen valvontavelvoitteiden noudattamisen, seurauksena voi olla nk. rahoitusoikaisu. Sen suuruus riippuu laiminlyönnin tasosta ja vaihtelee 2 - 10 %, erityistapauksissa 25 - 100 %, Euroopan unionin jäsenmaalle maksamasta tukimäärästä. 

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Täydentävät ehdot jaetaan kolmeen ehdonalaan, jotka ovat kansanterveys, eläinten ja kasvien terveys, eläinten hyvinvointi sekä ympäristöasiat. Täydentävien ehtojen valvonta ei kuuluu valvonta-asetuksen soveltamisalaan. Tässä on kuvattu täydentävien ehtojen valvontaa vain siltä osalta, kun se liittyy eläinten merkinnän ja rekisteröinnin, rehujen, elintarvikkeiden, kiellettyjen aineiden, eläintautien ja eläinten hyvinvoinnin substanssivalvontaan.

Euroopan unionin suoria ja osarahoitteisia tukia hakeneista tiloista on vuosittain valvottava vähintään yksi prosentti eli noin 150 eläintilaa ja noin 500 kasvintuotantotilaa. Eläinten merkinnässä ja rekisteröinnissä valvotaan vähintään 3 % tiloista.

Ruokavirasto ohjaa täydentävien ehtojen valvontaa osana maksajavirastotoimintaa. Ruokavirasto laatii vuosittain valvontasuunnitelman ja määrää tilat, joihin otantavalvonta kohdistuu.

Ely-keskukset valvovat otantavalvontaan valituilla tiloilla eläinten merkintään ja rekisteröintiin liittyviä täydentäviä ehtoja substanssivalvonnan yhteydessä. Ely-keskukset valvovat myös rehuihin ja kasvielintarvikkeisiin liittyviä täydentäviä ehtoja otantavalvontaan valituilla eläin- ja kasvitiloilla. Rehujen osalta valvonta on yhdistetty substanssivalvontaan. 

Valvontatehtävien siirtäminen

Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka ei salli viranomaistehtävien siirtämistä. 

Riskiperusteisuus

Otantavalvontaan määrätyistä tiloista 75-80 % valitaan riskiperusteisesti. Satunnaisotannalla on valittava 20 -25 % tiloista.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Otantavalvonnan toteutuminen (%)
  • Valvonnassa havaitut täydentävien ehtojen rikkomukset (% valvotuista tiloista) 

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta
  • Eläinten hyvinvoinnin valvonta
  • Eläinten lääkitsemisen valvonta
  • Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma
  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Rehujen valvonta
  • Eläintautien valvonta
  • Eläinten ja sukusolujen sisämarkkinakaupan valvonta
  • Tuontivalvonta; eläimistä saatavat elintarvikkeet, eläimet, sukusolut ja sivutuotteet

Lainsäädäntö

Valtioneuvoston asetus 7/2015 

Raportointi

Ruokavirasto raportoi täydentävien ehtojen valvonnan tulokset vuosittain Euroopan unionin komissiolle.