Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma 2021-2024 Osa 3: Elintarviketurvallisuus, rehut ja luonnonmukainen tuotanto

Julkaisupäivä: 18. joulukuuta 2020

1 Johdanto

Tämä on osa 3 Elintarvikeketjun monivuotisesta kansallisesta valvontasuunnitelmasta eli VASUsta. Seuraavissa kappaleissa kuvataan elintarviketurvallisuuden, rehujen ja luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmät tavoitteineen, viranomaisrooleineen ja toimintamekanismeineen. Valvonnan yhteiset menettelyt, kuten jatkuva kehittäminen, on kuvattu VASUn osassa 1.

Elintarviketurvallisuuden, rehujen ja luonnonmukaisen tuotannon viranomaisvalvonta varmistaa ihmisten ja eläinten terveyttä elintarvike- ja rehuturvallisuuden sekä elintarvikkeiden laadun ja terveellisyyden osalta ja suojaa kuluttajien harhaanjohtamiselta. Elintarvikevalvonnan järjestämisen ja toteuttamisen lähtökohtana on suunnitelmallinen, oikein kohdennettu, tehokas ja eri toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohteleva viranomaistoiminta. Valvonnan piiriin kuuluvat elintarvike-, alkoholi-, kontaktimateriaali- ja rehualan toimijat Suomessa. Sektorin valvontajärjestelmät kattavat lainsäädännön edellyttämän toiminnan ja tuotteiden valvonnan koko elintarvikeketjussa: alkutuotannon, valmistuksen, myynnin, tarjoilun, varastoinnin ja kuljetuksen kotimaan markkinoille, EU:n sisäkaupan, viennin EU:n ulkopuolelle ja EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin. Valvontajärjestelmiin sisältyy toimijan ja toiminnan omavalvonnan valvontaa, tuote- ja eräkohtaista vaatimustenmukaisuuden valvontaa sekä lakisääteiset rekisteröimis- ja hyväksymismenettelyt ja seurantaohjelmat.

2 Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta

Tavoite

Alkutuotannon sekä rekisteröityjen ja hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen toimijoiden omavalvonnan valvonnan tavoitteena on varmistaa elintarviketurvallisuus, toiminnan ja tuotteiden sekä niistä annettavien tietojen vaatimustenmukaisuus sekä kuluttajien harhaanjohtamisen estäminen. Elintarvikelainsäädännön valvonnalla pyritään myös suojaamaan kuluttajien etuja sekä tarjoamaan kuluttajille lähtökohdat tietoon perustuvien elintarvikevalintojen tekemiseksi.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto vastaanottaa ja välittää elintarvikeilmoitukset. Ruokavirasto käsittelee hakemuksen, tekee päätöksen ja hyväksyy teurastamon ja sen yhteydessä olevat hyväksyttävät elintarvikehuoneistot. Ruokavirasto ylläpitää elintarvikehuoneistojen ja alkutuotantopaikkojen rekisteriä. Ruokaviraston tarkastuseläinlääkäri toteuttaa omavalvonnan valvontaa teurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa liha-alan laitoksissa. Puolustusvoimat käsittelee ja arvioi hakemuksen, tekee päätöksen ja rekisteröi yrityksen ja sen toiminnan sekä toteuttaa omavalvonnan valvontaa Puolustusvoimien valvonnassa olevissa elintarvikehuoneistoissa. Aluehallintovirasto arvioi ja ohjaa kunnallisen elintarvikevalvonnan järjestämistä. Lapin aluehallintovirasto toteuttaa omavalvonnan valvontaa poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa. Kunnan valvontayksiköt käsittelevät ja arvioivat hakemukset, tekevät päätöksen ja rekisteröivät yrityksen ja sen toiminnan. Kunnan valvontayksiköt toteuttavat omavalvonnan valvontaa alkutuotannossa ja elintarvikehuoneistoissa sekä toteuttavat eräkohtaista eläinperäisten elintarvikkeiden sisäkaupan valvontaa. Ruokaviraston laboratorio ja hyväksytyt laboratoriot analysoivat valvontanäytteet. Yritys tekee ilmoituksen tai hakemuksen toiminnasta tai elintarvikkeesta. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Ilppa, ELMO, Vati ja Vyha.

Kuva 2.1 Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonnan kuvaus. *Ilmoitettavat elintarvikkeet: ravintolisät, vitamiineilla ja kivennäisaineilla täydennetyt elintarvikkeet, erityisille ryhmille tarkoitetut elintarvikkeet sekä toimijoiden ilmoitettavat tiedot sisämarkkinoilta tuotavista eläinperäisistä elintarvikkeista Ruokaviraston määräämällä tavalla; **Turvaluokiteltujen kohteiden osalta valvontatietoja ei tallenneta VATIin vaan niille on erillinen tietovaranto Puolustusvoimien järjestelmissä; ***Lapin aluehallintovirasto

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Puhdistus- ja kunnossapitotuotteiden ja -prosessien sekä torjunta-aineiden tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Toimijoiden tilojen hygieniaolosuhteiden valvonta
  • Hyviä tuotantotapoja, hyviä hygieniakäytäntöjä ja hyviä maatalouskäytäntöjä koskevien menettelyjen sekä HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyiden arviointi
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston tutkiminen (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Muut toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen 

Elintarvikelaki ja virallista valvontaa koskeva asetus mahdollistavat tarkastus-, tutkimus- ja selvitysluonteisten elintarvikevalvonnan viranomaistehtävien siirtämisen. Puolustusvoimien elintarvikevalvonnan viranomaistehtäviä ei voida siirtää kolmannelle osapuolelle.

Riskiperusteisuus

Elintarviketoimijan harjoittaman toiminnan luonne, laajuus sekä valvontahistoria vaikuttavat suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan tarkastustiheyteen. Tarkastustiheyden määrittämiseen on laadittu Ruokaviraston Elintarvikehuoneiston ja kontaktimateriaalitoiminnan riskiluokitus ja elintarvikelainsäädännön mukaisen valvontatarpeen määrittäminen -ohje. Jos toiminta on hyvin vähäriskistä ja pienimuotoista, toimintaa ei tarkasteta säännöllisesti, vaan vain jos siihen on jokin erityinen syy. Puolustusvoimien säännöllisen valvonnan piirissä on myös kohteiden maanpuolustuksellisista syistä johtuen vähäriskistä toimintaa.

Elintarvikkeiden alkutuotannon valvontakohteiden tarkastustiheydet määritetään Ruokaviraston Alkutuotannon elintarvikevalvonta ja riskinarviointi -ohjeen avulla. Ohjeessa annetaan suositellut tarkastustiheydet tuotantosuunnittain. Tiheyksissä huomioidaan myös pienimuotoinen alkutuotannon toiminta. Osa alkutuotannon kohteista tarkastetaan vain, jos siihen on erityinen syy. Muutoin alkutuotannon riskinarvioinnin periaatteet ovat hyvin samankaltaiset kuin elintarvikehuoneistoilla.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 2.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonnan alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Kunnalliset elintarvikevalvontasuunnitelmat

Kunnalliset valvontayksiköt (62 kpl)

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internetsivuilta

Avien valvontasuunnitelmat

Aluehallintovirastot

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internetsivuilta

Puolustusvoimien ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma

Puolustusvoimat

Valvontasuunnitelma Puolustusvoimien internetsivuilla pdf

 

Dokumentoidut menettelyt

Oiva on Ruokaviraston koordinoima elintarvikevalvontatietojen julkistamisjärjestelmä, jolla annetaan tietoa yritysten elintarvikevalvonnan tuloksista Oiva-raportin muodossa. Tarkastuksella arvioidaan useita eri vaatimuksia, joista jokaiselle annetaan oma arvio. Tarkastuksen kokonaistulos määräytyy heikoimman arvion perusteella. Oiva-raportilla näkyvät hymynaamat kertovat tarkastuksen kokonaistuloksen ja tarkastuksella arvioitujen vaatimuskokonaisuuksien tulokset. Raportilla näkyy lisäksi kahden edellisen tarkastuksen tulokset. Raportin loppuun on kirjattu yleisluonteinen kuvaus tarkastuksella tehdyistä havainnoista.

Tarkastukset tehdään Oiva-arviointiohjeiden mukaisesti. Oiva perustuu elintarvikelainsäädännön kulloinkin voimassa oleviin säännöksiin. Oiva yhtenäistää tarkastuskäytäntöjä koko Suomessa. Erilliset arviointiohjeet on laadittu sekä hyväksytyille että rekisteröidyille elintarvikehuoneistoille. Joiltain osin ohjeet ovat molemmille elintarvikehuoneistotyypeille samat. Puolustusvoimien kenttämuonituksen ja turvaluokiteltujen kohteiden tarkastuksiin käytetään lisäksi Oiva-arviointiohjeiden pohjalta laadittua Särmä-järjestelmää, ja näiden kohteiden valvontatuloksia ei julkaista.

Muut valvontaviranomaisille ja elintarvikealan toimijoille suunnatut ohjeet on koottu Ruokaviraston sivuille:

Puolustusvoimien elintarvikevalvonnan perusteet ja järjestelyt on kuvattu Pääesikunnan normissa Elintarvikelain mukainen toiminta ja viranomaisvalvonta Puolustusvoimissa. Tarkastusohjeita on koottu Puolustusvoimien ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmään.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

Vaikuttavuus

  • Raportoidut elintarvikevälitteiset ruokamyrkytysepidemiat (tavoite: epidemioita alle 45, sairastuneiden määrä alle 1000)
  • Ihmisten vakavat listerioositapaukset (tavoite: vuosittainen esiintyvyys alittaa edeltävien 5 vuoden keskiarvon)
  • Oiva-tarkastuksissa parhaimmat tulokset saavuttaneiden kohteiden osuus (tavoite: yli 85%)
  • Toimintaansa parantaneiden elintarvikealan toimijoiden osuus (tavoite: kasvaa)

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Kontaktimateriaalitoiminnan valvonta
  • Lihantarkastus
  • Alkoholijuomien valvonta
  • Kaupan pitämisen vaatimustenmukaisuuden valvonta
  • Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta
  • Eläinperäisten elintarvikkeiden EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta
  • Virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvontajärjestelmät
  • Ruokamyrkytysten ja ruokamyrkytysepidemioiden selvittäminen
  • Hygieniapassijärjestelmä
  • Elintarvikkeiden kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma
  • Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma
  • Zoonoosivalvontaohjelmat
  • ATP-sopimuksen valvonta
  • Rehujen valvonta
  • Luonnonmukaisen tuotannon ja luomutuotteiden merkintöjen valvonta
  • Eläinperäisten sivutuotteiden valvonta
  • Täydentävät ehdot
  • Muuntogeenisten organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön

Lainsäädäntö

Elintarvikevalvonnan keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n sivuille.

Puolustusvoimien elintarvikevalvonnan osalta noudatetaan lisäksi lakia ja asetusta terveydenhuollon järjestämisestä Puolustusvoimissa. Maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavien kohteiden osalta elintarvikevalvonnan toteuttamisessa on huomioitava liikkumista koskevat kiellot ja rajoitukset (Laki Puolustusvoimista) sekä Valtioneuvoston asetus maanpuolustuksen kannalta erityissuojattavista kohteista.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Valtiovarainministeriön ja aluehallintovirastojen välinen tulossopimus
  • Ruokaviraston sisäiset sopimukset laboratoriopalveluista ja riskinarvioinneista
  • Puolustusvoimien Pääesikunnan normi ja työjärjestys

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • MMM:n elintarvikelainsäädännön ja valvonnan työryhmä
  • Substanssikohtaiset valvontaverkostot: elintarvikevalvontaviranomaisten säännöllistä kouluttautumista, verkostoitumista ja kokemuksien jakamista
  • Pikantti-ekstranet viranomaisille
  • Ruokavirasto-Tulli -tapaamiset
  • Ruokavirasto-Valvira -tapaamiset (Ymppi-ryhmä)
  • Ruokaviraston, aluehallintovirastojen ja kuntien terveysvalvonnan johtajien neuvottelupäivät
  • Elintarvikevalvonnan valtakunnalliset koulutuspäivät
  • Komission substanssikohtaiset asiantuntijatyöryhmät
  • Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisten Heads of Agencies -työryhmät

Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonnan alueella tehdään myös jatkuvaa tiivistä sidosryhmäyhteistyötä toimialojen edustajien kanssa.

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi mm. valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset, tunnistetut uudet riskit jne.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia.

Muuta

Edellä kuvatun lisäksi Ruokavirasto toimii kansallisena yhteysviranomaisena ja suorittaa seuraavia virallisia toimia:

  • Arvioi toimialan laatimat hyvän käytännön ohjeet ja lisää vaatimukset täyttävät ohjeet Euroopan komission hyvän käytännön ohjeiden rekisteriin.
  • Hyväksyy hakemuksen kansallisesta elintarvikkeiden laatujärjestelmästä edellyttäen, että laatujärjestelmä täyttää sille asetetut edellytykset.
  • Tarkistaa, että hakemukset terveysväitteistä täyttävät edellytykset ja toimittaa hakemukset eteenpäin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSAn arvioitavaksi.
  • Käsittelee uuselintarvikkeen aseman määrittämistä koskevat kuulemispyynnöt ja valmistelee tarvittaessa perustellun lausunnon koskien kolmannesta maasta tulevan perinteisen elintarvikkeen turvallisuutta ja toimittaa sen Euroopan komissiolle ja maa- ja metsätalousministeriöön.
  • Käsittelee hakemukset maaperästä saadun luontaisen kivennäisveden tunnustamiseksi sen markkinoille saattamista varten.
  • Koordinoi ja lähettää kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille näytteenottopyynnöt vuosittain elintarvikekontaminanttien ja muuntogeenisten elintarvikkeiden
  • Toteuttaa tuotantotapavalvontaa uusien lattia- ja ulkokanaloiden kananmunien kaupan pitämisen vaatimusten osalta ennen toiminnan aloittamista.

3 Kontaktimateriaalitoiminnan valvonta

Tavoite

Kontaktimateriaalitoiminnan valvonnan tavoitteena on varmistaa kontaktimateriaalien vaatimustenmukaisuus ja turvallisuus ennen niiden käyttöä kosketuksessa elintarvikkeisiin. Säännöllinen, valvontasuunnitelman mukainen kontaktimateriaalien valvonta kohdistetaan niiden valmistukseen, EU:n sisäkauppaan ja EU:n ulkopuolelta tapahtuvaan tuontiin sekä kontaktimateriaalien tukkujakeluun. Kontaktimateriaalivalvonta tuonnin ja sisäkaupan yhteydessä on kuvattu VASUn osassa 3 kappaleessa 7.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Aluehallintovirasto arvioi ja ohjaa kunnallisen elintarvikevalvonnan järjestämistä. Kunnan valvontayksiköt käsittelevät ja arvioivat hakemukset, tekevät päätöksen ja rekisteröivät yrityksen ja sen toiminnan. Kunnan valvontayksiköt toteuttavat valvontaa kontaktimateriaalitoiminnan yhteydessä. Valvonnassa hyödynnetään Tullilaboratorion ja hyväksyttyjen laboratorioiden tutkimuspalveluja. Yritys tekee ilmoituksen toiminnasta (valmistajat, sisäkauppa- ja tuontitoimijat sekä tukkujakelijat). Valvontajärjestelmässä hyödynnetään Vati-tietojärjestelmää.

Kuva 3.1. Kontaktimateriaalitoiminnan valvonta *Tällä hetkellä Suomessa ei ole kontaktimateriaalitutkimuksiin nimettyjä virallisia laboratorioita, joten tarvittaessa näytteitä tutkii vain kontaktimateriaalien kansallinen vertailulaboratorio Tullilaboratorio.

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Hyviä tuotantotapoja, hyviä hygieniakäytäntöjä ja hyviä maatalouskäytäntöjä koskevien menettelyjen sekä HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyiden arviointi
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Toimijoiden auditointi
  • Muut toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Tehtäviä ei ole siirretty.

Riskiperusteisuus

Kontaktimateriaalitoiminnan valvontaan kuuluvien yritysten tarkastustiheyttä ei ole asetettu lainsäädännössä. Ruokavirasto ohjeistaa tarkastustiheydestä ja tarkastusten kohdentamisesta riskiperusteisesti. Tarkastustiheyteen ja tarkastusten kohdentamiseen vaikuttavat esimerkiksi toiminnan luonne ja laajuus, tuotteissa tai toiminnassa aiemmin todetut säädöstenvastaisuudet, epäilyt sääntöjen vastaisuuksista sekä omavalvonta ja sen toteutuminen.  Kunnalliset elintarvikevalvontayksiköt huomioivat kontaktimateriaalivalvonnan tarkastukset vuosittain laadittavassa valvontasuunnitelmassaan. Riskiperusteisen valvonnan kohdentamisen ohjeet ovat julkisia ja ne löytyvät Ruokaviraston verkkosivuilta.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 3.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi kontaktimateriaalivalvonnan alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Kunnalliset elintarvikevalvontasuunnitelmat

Kunnalliset valvontayksiköt (62 kpl)

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internet-sivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Ruokaviraston kontaktimateriaalien valvontaohjeet ja valvonnassa käytettävät tarkastuslomakkeet ovat julkisesti saatavilla Ruokaviraston internet-sivuilla

Valvonnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus: Tavoitteena saada kaikki (100 %) kontaktimateriaalitoiminnat rekisteröityä
  • Tehokkuus: Tarkastusten kattavuus: 33 % kontaktimateriaalitoiminnoista vuosittain

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja elintarvikekontaktimateriaalien EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna Ruokaviraston internet-sivuille.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Valtiovarainministeriön ja aluehallintovirastojen välinen tulossopimus

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi kontaktimateriaalivalvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • Elintarvikevalvontaviranomaisten ja sidosryhmien ELV-kontaktimateriaalityöryhmän tapaamiset (3-4 krt/v)
  • Kontaktimateriaalivalvonnan valvontaverkoston tapaamiset (3-4 krt/v) ja ohjaus viranomaisekstranetti Pikantin työtilassa.
  • Osallistuminen Efsan kontaktimateriaalityöryhmään (1 krt/v)
  • Osallistuminen komission kontaktimateriaalityöryhmään (1-2 krt/v)
  • Pakkausten puhtausvaatimustoimikunnan (PaPuTo) tapaamiset (3-4 krt/v)

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty elintarvikevalvonnan valvontatulokset ja niiden johdosta tehdyt johtopäätökset.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia

Muuta

Kontaktimateriaalitoimijoista valmistajia, sisämarkkinakauppa- ja tuontitoimijoita sekä tukkujakelijoita koskee elintarvikelain vaatimus ilmoittaa toiminnastaan kunnalliselle elintarvikevalvontayksikölle (ilmoitus kontaktimateriaalitoiminnasta). Säännöllinen valvonta kohdistetaan kontaktimateriaali-ilmoituksen tehneisiin toimijoihin. Kontaktimateriaalien käyttöä elintarvikehuoneistoissa valvotaan osana Oiva-arviointiohjeiden mukaista elintarvikevalvontaa.

Edellä kuvatun lisäksi Ruokavirasto toimii kansallisena yhteysviranomaisena ja suorittaa seuraavia virallisia toimia kontaktimateriaalitoiminnan valvonnassa:

4 Lihantarkastus

Tavoite

Lihantarkastuksen tavoitteena on varmistaa, että kulutukseen tuleva liha ja lihaa sisältävät valmisteet ovat turvallisia ja elintarvikehygieenisen laatunsa puolesta moitteettomia.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto käsittelee teurastamon hakemuksen, tekee päätöksen ja hyväksyy teurastamon ja sen yhteydessä olevat hyväksyttävät elintarvikehuoneistot. Lapin aluehallintovirasto käsittelee poroteurastamon hakemuksen, tekee päätöksen ja hyväksyy poroteurastamon ja sen yhteydessä olevat hyväksyttävät elintarvikehuoneistot. Ruokaviraston tarkastuseläinlääkärit teurastamoissa suorittavat lihantarkastuksen ja toteuttavat muuta valvontaa teurastamoissa. Lapin aluehallintoviraston tarkastuseläinlääkärit poroteurastamoissa suorittavat lihantarkastuksen ja toteuttavat muuta valvontaa poroteurastamoissa. Valvonnassa hyödynnetään Ruokaviraston laboratorion ja hyväksyttyjen laboratorioiden tutkimuspalveluja. Yritys tekee hakemuksen teurastamon tai poroteurastamon hyväksymisestä. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Vati ja ELVI.

Kuva 4.1. Lihantarkastus ja siihen liittyvä valvonta. *Sisältää Ruokaviraston kuntien kanssa tekemillä sopimuksilla toimivat virkaeläinlääkärit. Ruokavirasto voi tehdä eläinlääkintähuoltolain 765/2009 15§:n mukaisesti sopimuksen kunnan kanssa lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan hoitamisesta teurastamoissa. **Muu valvonta kuvattu seuraavissa valvontajärjestelmissä: alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta, eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta, eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta, eläinten hyvinvoinnin valvonta, luonnonmukaisen tuotannon ja luomutuotteiden merkintöjen valvonta, virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvontajärjestelmät. ***Ks. zoonoosivalvontaohjelmien valvontajärjestelmä (VASU osa 3 kappale 14).

Lihantarkastuksessa käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit

Valvontatehtävien siirtäminen

Lihantarkastuksen viranomaistehtäviä ei ole siirretty.

Riskiperusteisuus

Lainsäädäntö edellyttää lihantarkastuksen suorittamista teurastamoissa ja riistan käsittelylaitoksissa teurastettaville eläimille. Lihantarkastuksessa riskiperusteisuus huomioidaan kuitenkin myös tapauskohtaisesti: elintarvikeketjua koskevien tietojen sekä muiden esitietojen ja lihantarkastuslöydösten perusteella tarkastuseläinlääkäri suorittaa lihantarkastuksen tarvittaessa erityisen yksityiskohtaisesti. Edellä mainittuja riskiperusteisuuteen vaikuttavia tietoja ovat mm. eläinten lääkitys- ja hoitotiedot, broileriparvien kasvatusajan kuolleisuusaste sekä aiempien ante mortem- ja post mortem -tarkastusten tulokset.

Lihantarkastusvelvollisuuden ulkopuolelle on lainsäädännössä riskiperusteisesti rajattu siipikarjan, tarhatun kanin ja poron teurastus ja tarkastamattoman lihan myyminen suoraan kuluttajalle alkutuotantopaikalla, luonnonvaraisten hirvieläinten, jänisten, kanien ja lintujen tarkastamattoman lihan toimittaminen rajoitetusti vähittäismyyntiin sekä luonnonvaraisen riistan teurastus ja tarkastamattoman lihan myyminen pieninä määrinä suoraan kuluttajalle.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman lisäksi lihantarkastuksen alueella ei laadita erillisiä kansallisia valvontasuunnitelmia.

Dokumentoidut menettelyt

Valvontaohjeita viranomaisille ja toimijoille on julkaistu Ruokaviraston sivuilla. Lisäksi valvontaohjeita lihantarkastushenkilöstölle on julkaistu Pikantti-ekstranetin suljetussa työtilassa, joka on tarkoitettu ainoastaan Ruokaviraston lihantarkastushenkilöstölle.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

Tavoite on kaiken kulutukseen/markkinoille menevän lihan tarkastaminen, pois lukien lihantarkastusvelvollisuuden ulkopuolelle riskiperusteisesti rajattu liha (ks. edellä kohta Riskiperusteisuus).

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvontajärjestelmät
  • Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma
  • Zoonoosivalvontaohjelmat
  • Luonnonmukaisen tuotannon ja luomutuotteiden merkintöjen valvonta
  • Eläinperäisten sivutuotteiden valvonta
  • Eläinten merkitsemisen ja rekisteröinnin valvonta
  • Eläinten hyvinvoinnin valvonta

Lainsäädäntö

Lihantarkastuksen ja siihen liittyvän valvonnan keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n sivuille.

Ohjausmalli

Lihantarkastuksen valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Valtiovarainministeriön ja Lapin aluehallintoviraston välinen tulossopimus
  • Ruokaviraston sisäinen palvelusopimus laboratoriotoimintojen ja riskinarvioinnin kanssa

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi lihantarkastuksen valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • Ruokaviraston järjestämä koulutus virkaeläinlääkäreille (koulutuspäivät 1 krt/v, perehdytyspäivä uusille virkaeläinlääkäreille
    2 krt/v, Skype-koulutukset n. 15 krt/v)
  • Ruokaviraston järjestämä koulutus virallisille avustajille (koulutuspäivät
    1 krt/v)
  • Ruokavirasto-MMM -tapaamiset lihantarkastukseen liittyen (n. 4-5 krt/v)
  • Pohjoismainen lihantarkastuskokous (joka 3. vuosi)
  • Yhteiset EU-hankkeet (esim. RIBMINS 2018-2023)

Raportointi

  • Lihantarkastuksen tulokset julkaistaan Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty kotieläinten, siipikarjan, tarhatun riistan, luonnonvaraisen riistan ja porojen lihantarkastustiedot sekä lisäksi mm. valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit sekä teurastamoiden, riistan käsittelylaitosten ja poroteurastamoiden ja niiden yhteydessä olevien hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen valvontatulokset.
  • Lihantarkastustulokset ovat osittain mukana Euroopan komissiolle toimitettavassa yhteenvetoraportissa.

5 Alkoholijuomien valvonta

Tavoite

Alkoholijuomien valmistajien ja tukkumyyjien valvonnan, alkoholijuomien tuotevalvonnan ja alkoholijuomamyymälöiden valvonnan tavoitteena on varmistaa alkoholijuomien sekä niistä annettavien tietojen vaatimustenmukaisuus sekä kuluttajien harhaanjohtamisen estäminen. Elintarvikelainsäädännön valvonnalla pyritään myös suojaamaan kuluttajien etuja sekä tarjoamaan kuluttajille lähtökohdat tietoon perustuvien elintarvikevalintojen tekemiseksi.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Tämä valvontajärjestelmäkuvaus koskee yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien juomien valvontaa. Korkeintaan 2,8 tilavuus-% etyylialkoholia sisältävien juomien valvonta kuuluu alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonnan piiriin (ks. VASU osa 3 kappale 2).

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto käsittelee teurastamon hakemuksen, tekee päätöksen ja hyväksyy teurastamon ja sen yhteydessä olevat hyväksyttävät elintarvikehuoneistot. Lapin aluehallintovirasto käsittelee poroteurastamon hakemuksen, tekee päätöksen ja hyväksyy poroteurastamon ja sen yhteydessä olevat hyväksyttävät elintarvikehuoneistot. Ruokaviraston tarkastuseläinlääkärit teurastamoissa suorittavat lihantarkastuksen ja toteuttavat muuta valvontaa teurastamoissa. Lapin aluehallintoviraston tarkastuseläinlääkärit poroteurastamoissa suorittavat lihantarkastuksen ja toteuttavat muuta valvontaa poroteurastamoissa. Valvonnassa hyödynnetään Ruokaviraston laboratorion ja hyväksyttyjen laboratorioiden tutkimuspalveluja. Yritys tekee hakemuksen teurastamon tai poroteurastamon hyväksymisestä. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Vati ja ELVI.

Kuva 5.1. Alkoholijuomien valvonta.

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Puhdistus- ja kunnossapitotuotteiden ja -prosessien sekä torjunta-aineiden tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Toimijoiden tilojen hygieniaolosuhteiden valvonta
  • Hyviä tuotantotapoja, hyviä hygieniakäytäntöjä ja hyviä maatalouskäytäntöjä koskevien menettelyjen sekä HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyiden arviointi
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Muut toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Alkoholijuomien valvontajärjestelmässä ei ole siirretty viranomaistehtäviä.

Riskiperusteisuus

Alkoholijuomien valvontajärjestelmään kuuluvien yritysten eli alkoholijuomien valmistajien ja tukkumyyjien sekä alkoholijuomamyymälöiden tarkastusmääriä ei ole asetettu lainsäädännössä. Alkoholijuomien valmistajien ja tukkumyyjien riskiluokituksen pohjana käytetään Helsingin yliopiston järjestämässä Viranomaisvalvonnan ja ohjauksen erityispätevyys -koulutuksessa laadittua lopputyötä ”Alkoholijuomien valmistajan ja tukkumyyjän riskinarviointi”.  Valvontakohteiden riskiluokitukseen valmistajien osalta vaikuttavat mm. valvontakohteen laatu ja laajuus, valvontahistoria sekä tilat ja laitteet, omavalvonnan taso, henkilöstön asiantuntemus, tuotteiden laatu ja tuotevalikoiman laajuus, tuoteryhmät ja esim. se, valmistetaanko tai käsitelläänkö tuotteita erityisille kohderyhmille esim. luonnonmukaisesti valmistettuina ja gluteenittomina markkinoitavat tuotteet. Tukkumyynnin riskiluokitukseen vaikuttavat toiminnan laajuus ja valvontahistoria.  Alkoholijuomamyymälöitä pidetään vähäriskisenä valvontakohteena, eikä se sisällä alkoholijuomien tuotevalvontaa.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 5.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi alkoholijuomien valvonnassa laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Valviran elintarvikevalvontaa koskeva suunnitelma

Valvira

Saatavissa Valvirasta

Avien valvontasuunnitelmat

Aluehallintovirastot

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internet-sivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Valvira on laatinut toimijoilleen ohjeita ja ne on julkaistu Valviran verkkosivuilla. Valvira hyödyntää toiminnassaan myös sisäisiä ohjeita tarkastustoimintaan sekä Ruokaviraston laatimia elintarvikevalvontaan kohdennettuja ohjeita. Elintarvikehuoneistoja koskevaa ohjeistusta ja elintarvikealan oppaita on julkaistu Ruokaviraston sivuilla.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

Luvanhaltijoiden valvonta

  • Tarkastussuunnitelman toteutumisaste, tavoite 95%
  • Seurataan tarkastusmäärää suhteessa tarkastuskohteiden määrään
  • Seurataan havaittujen epäkohtien määrää suhteessa tarkastuksiin

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja elintarvikekontaktimateriaalien EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta
  • Elintarvikkeiden kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma
  • Luonnonmukaisen tuotannon ja luomutuotteiden merkintöjen valvonta

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen elintarvikkeita koskeva lainsäädäntö on koottuna MMM:n sivuille. Alkoholijuomia koskeva EU-lainsäädäntö on haettavissa eur-lexissä. Kansallisessa lainsäädännössä alkoholijuomia koskee alkoholilaki ja asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • STM:n ja Valviran välinen tulossopimus
  • Valtiovarainministeriön ja aluehallintovirastojen välinen tulossopimus

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi Valviran asiantuntijat ovat yhteistyössä Tullilaboratorion ja aluehallintovirastojen asiantuntijoiden kanssa.

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi muun muassa valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset, tunnistetut uudet riskit.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia.

6 Kaupan pitämisen vaatimustenmukaisuuden valvonta

Tavoite

Kaupan pitämistä säätelevät Euroopan parlamentin ja neuvoston sekä komission antamat asetukset. Kaupan pitämisen vaatimukset ovat osa EU:n maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä ja yhteistä maatalouspolitiikkaa. Yhtenäiset ja yhteisesti sovitut säännöt tietyn laatuluokan ominaisuuksista kullakin tuotteella tarvitaan helpottamaan maailmanlaajuista kauppaa. Säännösten tavoitteena on saada markkinoille yhdenmukaista ja tyydyttävää laatua olevia tuotteita sekä tarjota kuluttajille laadultaan ja alkuperältään aitoja tuotteita. Kaupan pitämisen vaatimuksia on noudatettava kaikissa kaupan vaiheissa. Tässä kappaleessa on kuvattu kasvisten ja oliiviöljyn kaupan pitämisen vaatimustenmukaisuuden valvonta. Lisäksi kaupan pitämisen vaatimuksia on EU:ssa asetettu maidolle ja maitotuotteille, levitettäville rasvoille, kananmunille, vasikanlihalle ja siipikarjanlihalle. Jälkimmäisten valvonta sisältyy alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvontaan (ks. VASU osa 3 kappale 2).

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Kaupan pitämisen vaatimusten valvonnassa EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan ensimmäisen purkamisen yhteydessä toimivaltainen viranomainen on Tulli. Tämän jälkeen markkinoille saatettujen sekä Suomessa tuotettujen tuotteiden osalta toimivaltainen viranomainen on Ruokavirasto, joka käyttää valvonnassa apunaan ELY-keskuksia.

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto rekisteröi yrityksen ja sen toiminnan sekä toteuttaa markkinoille saatettujen tuorekasvisten valvontaa. Tulli suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa sekä toteuttaa valvontaa tuonnin ja sisäkaupan yhteydessä. Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus  toteuttaa markkinoille saatettujen tuorekasvisten valvontaa. Valvonnassa hyödynnetään Tullilaboratorion, Ruokaviraston laboratorion sekä IOC:n hyväksymien laboratorioiden tutkimuspalveluja. Kunnan valvontayksiköt käsittelevät ilmoitukset tai hakemukset, tekevät päätöksen ja rekisteröivät yrityksen ja sen toiminnan. Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen ottaa oliiviöljyjen vaatimustenmukaisuusnäytteet. Yritys tekee ilmoituksen tai hakemuksen toiminnastaan ja tulli-ilmoituksen tuontierästä. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Vati, ELMO ja LIMS.

Kuva 6.1. Kaupan pitämisen vaatimusten valvontajärjestelmä * ELY-keskus toteuttaa tuorekasvisten valvontaa alueilla, joilla Ruokavirastolla ei ole omia tarkastajia. ** IOC (International Olive Council). Oliiviöljynäytteet lähetetään johonkin ulkomaiseen IOC:n hyväksymään laboratorioon analysoitaviksi.

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Tuotteiden tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien tarkastaminen
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Muut toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Viranomaistehtäviä ei ole siirretty.

Riskiperusteisuus

Tarkastukset tehdään riskiperusteisesti kohdentaen toimijoihin ja tuotteisiin, joiden kohdalla vaatimustenvastaisuuden riski on suurin. Arvio tehdään valvontaohjeistuksen avulla.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 6.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi kasvisten kaupan pitämisen valvonnan alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Ruokaviraston kasvisten kaupan pitämisen vaatimustenmukaisuuden valvontasuunnitelma

Ruokavirasto

Toimitetaan pyydettäessä Ruokavirastosta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Ruokaviraston toimintasuunnitelma ELY-keskuksille

Ruokavirasto

Toimitetaan ELY-keskuksiin ja on saatavissa pyydettäessä Ruokavirastosta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Tullin kaupan pitämisen vaatimusten valvontasuunnitelma

Tulli

Toimitetaan pyydettäessä Tullista niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Kunnallisissa elintarvikevalvontasuunnitelmissa varaudutaan vastaamaan Ruokaviraston lähettämiin oliiviöljyn näytteenottopyyntöihin

Kunnalliset valvontayksiköt

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internet-sivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Valvontaohjeet viranomaisille ja toimijoille on julkaistu Ruokaviraston sivuilla ja Pikantissa:

Tuoreiden hedelmien ja vihannesten kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, Ohje hedelmä- ja vihannesalalle

Kasvisten kaupanpitämistä koskevien vaatimustenvalvonta, Ohje vaatimustenmukaisuustarkastuksia tekeville

Tullin sisäistä ohjeistusta ylläpidetään sisäisillä verkkosivuilla ja osana Tullilaboratorion toimintajärjestelmää.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

Seurataan toteutuneiden tarkastusten lukumääriä:

  • Kasvikset (tavoite): ELYt 33 tarkastusta/vuosi, Ruokavirasto 45 tarkastusta/vuosi
  • Oliiviöljy (tavoite): 4 näytettä/vuosi

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja elintarvikekontaktimateriaalien EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottu Ruokaviraston sivuille:

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Ruokaviraston toimintasuunnitelma ELY-keskuksille
  • VM:n ja Tullin välinen tulossopimus

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Kasvisten kaupan pitämisen vaatimusten valvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • Kansallisten valvontaviranomaisten yhteistyötapaamiset (2 krt/v)
  • Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD Fruit and Vegetables Scheme kokoukset (1-2 krt/v)
  • OECD:n alla järjestetään käytännönläheisiä harmonisointikoulutuksia, jotka on suunnattu eri maiden käytännön valvontaa tekeville viranomaisille (joka toinen vuosi)
  • Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio UNECE Specialized Section on Standardization of Fresh Fruit and Vegetables (GE.1) kokoukset (1 krt/v)
  • Saksan maatalous- ja elintarvikeviranomainen järjestää kansainvälisen tapahtuman sekä valvontaviranomaisille että tuorekasvisalan toimijoille (joka toinen vuosi)
  • Oliiviöljyjen vaatimustenmukaisuuden valvonnan viranomaisyhteistyötä edistää komission kokoon kutsuma työpaja noin kerran vuodessa.

Raportointi

  • Valvontatulokset raportoidaan vuosittain komissiolle ISAMM järjestelmän kautta. Ruokavirasto toimii EU:n kauppanormilainsäädännössä tarkoitettuna hedelmä- ja vihannesalan koordinointiviranomaisena ja raportoi komissiolle myös Tullin tarkastusten tulokset.
  • Vaatimustenmukaisuusvalvonnan tulokset raportoidaan ISAMM-järjestelmässä.
  • Valvonnan yhteenveto raportoidaan osana kansallista Elintarviketurvallisuus Suomessa -raporttia.

7 Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja elintarvikekontaktimateriaalien EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta

Tavoite

Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja elintarvikekontaktimateriaalien EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonnan tavoitteena on varmistua sekä kolmansista maista tuotavien että toisista EU-jäsenvaltioista sisäkauppaan toimitettavien ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja yhdistelmäelintarvikkeiden sekä kontaktimateriaalien vaatimustenmukaisuudesta ja turvallisuudesta. Pyrkimyksenä on estää määräystenvastaisten tuotteiden pääsy markkinoille, jotta kuluttajilla olisi käytössään terveellisiä ja turvallisia elintarvikkeita ja kontaktimateriaaleja.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Tullin valvontaosaston tuoteturvallisuusyksikkö vastaa vuosittaisen elintarvikevalvontasuunnitelman antamisesta ja hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä. Valvontasuunnitelmaa toteutetaan eri yksiköissä Tullin sisäisen työjärjestyksen mukaisesti. Tulli ilmoittaa Ruokavirastoon, jos se löytää valvonnassaan markkinoilla jo olevia, määräysten vastaiseksi todettuja tuotteita, joiden valvonta kuuluu kunnan valvontayksiköille.

Valvontaa tehdään tuotekohtaisilla analyyseillä ja tuonnin yhteydessä myös asiakirjatarkastuksilla. Kaikki valvontanäytteet otetaan maahantuojien tai huolintaliikkeiden varastoilla tai kaupallisissa varastoissa. Tullattavat tuontierät, joista otetaan valvontanäytteitä, pidetään käyttöönotto- ja luovutuskiellossa varastolla - pois lukien herkästi pilaantuvat tuotteet, joita ei ole aiemmin todettu määräystenvastaisiksi. Jos sisäkaupan reittejä maahan tulleen elintarvikkeen osalta on epäilys sen määräystenvastaisuudesta, erä voidaan asettaa tutkimusten ajaksi käyttöönottokieltoon varastolle. Jos tuote todetaan määräystenvastaiseksi ja sen tuonti tai markkinoille saattaminen kielletään, Tulli varmistaa seurantanäytteillä, että ongelma poistuu.

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto koordinoi valvontaa. Tulli suunnittelee valvonnan ja toteuttaa eräkohtaista valvontaa tuonnin ja sisäkaupan yhteydessä. Tullilaboratorio analysoi näytteet. Kunnan valvontayksikkö käsittelee ja arvioi ilmoituksen tai hakemuksen, tekee päätöksen ja rekisteröi yrityksen ja sen toiminnan. Kunnan valvontayksikkö toteuttaa markkinoille saatettujen tuotteiden valvontaa. Yritys tekee ilmoituksen tai hakemuksen tuonti- tai sisäkauppatoiminnasta, tekee Tulli-ilmoituksen tuontierästä ja toimittaa tietoja sisäkaupan tuote-eristä. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Vati, Tulliselvitysjärjestelmä, Traces ja LIMS.

Kuva 7.1. Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja elintarvikekontaktimateriaalien EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta. *Markkinoille saatettujen tuotteiden valvonta on kuvattu Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta -valvontajärjestelmässä (ks. VASU osa 3 kappale 2).

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit

Valvontatehtävien siirtäminen

Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden tuonnin ja -sisäkaupan valvonnan tehtäviä ei ole siirretty.

Riskiperusteisuus

Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden tuonnin ja -sisäkaupan valvonta on riskiperusteista ja pistokoeluonteista. Tullin valvontaa kohdennetaan tuotteisiin, joiden määräystenmukaisuudessa epäillään olevan puutteita käytössä olevien tietojen perusteella. Tiedot voivat olla peräisin esimerkiksi tuotteesta (koostumus ja pakkausmerkinnät), sen tutkimushistoriasta tai muilta valvontaviranomaisilta kuten Ruokavirastosta, kunnista tai RASFF-ilmoituksista.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 7.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi ei-eläinperäisten elintarvikkeiden tuonnin ja -sisäkaupan valvonnan alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Tullin elintarvike- ja kulutustavaravalvontasuunnitelma

Tulli

Toimitetaan pyydettäessä Tullista niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Dokumentoidut menettelyt

Tullin elintarvikevalvontaan liittyvää sisäistä ohjeistusta ylläpidetään Tullin sisäisillä verkkosivuilla ja osana Tullilaboratorion toimintajärjestelmää.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Osuvuus: Vaatimustenvastaisten tuote-erien osuus; tavoite 23 %

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Kontaktimateriaalitoiminnan valvonta
  • Alkoholijuomien valvonta
  • Kaupan pitämisen vaatimustenmukaisuuden valvonta
  • Elintarvikkeiden kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma
  • Rehujen valvonta
  • Luonnonmukaisen tuotannon ja luomutuotteiden merkintöjen valvonta

Lainsäädäntö

Tärkeimmät tuoteturvallisuusvalvontaa koskevat säädökset on koottu Tullin verkkosivuille. Keskeistä lainsäädäntöä on koottuna myös MMM:n verkkosivuille.

Ohjausmalli

Tullin elintarvikevalvonnan tavoitteet ovat osa vuosittain laadittavaa VM:n ja Tullin välistä tulossopimusta.

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

  • Tulli ja kunnat osallistuvat Ruokaviraston järjestämiin valvontaverkostojen tapaamisiin (mm. kontaktimateriaalit, pakkausmerkinnät, vierasaineet, kasvinsuojeluainejäämät, ravintolisät)
  • Ruokavirasto – Tulli yhteistyökokoukset 1-2 krt/vuosi
  • Ruokaviraston ja Tullilaboratorion tutkimusmenetelmien ja -menettelyiden vastavuoroiset auditoinnit ja raportointi MMM:lle
  • Vertailulaboratorioiden kokoukset eri aihealueilla 1-4 krt/aihealue/vuosi
  • EURL vertailumittaukset eri aihealueilla 1-4 krt/aihealue/vuosi

Raportointi

  • Valvonnan tuloksia julkaistaan vuosittain Tullin verkkosivuilla.
  • Tullin elintarvikkeiden vierasainevalvonnan tulokset raportoidaan vuosittain EFSA:an.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia.
  • Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla, on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi mm. valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset ja tunnistetut uudet riskit.
  • Tehostetun tuontivalvonnan tulokset raportoidaan Euroopan komissiolle

8 Eläinperäisten elintarvikkeiden EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta

EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin eräkohtainen valvonta on kuvattu kohdassa Tuontivalvonta: eläimistä saatavat elintarvikkeet, eläimet, sukusolut ja sivutuotteet (ks. VASU osa 4 kappale 7). Kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset toteuttavat EU:n sisäkaupassa Suomeen toimitettujen elintarvikkeiden eräkohtaista valvontaa osana elintarvikehuoneistojen toiminnan valvontaa (ks. VASU osa 3 kappale 2).

9 Virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvontajärjestelmät

Tavoite

Todistusten myöntämisen ja vientivalvontajärjestelmien (USA, Kiina ja Euraasian talousliitto) tavoitteena on vakuuttaa EU:n ulkopuolisten kohdemaiden viranomaiset siitä, että vietävät eläinperäiset elintarvikkeet, elävät eläimet ja eläimistä saatavat muut tuotteet, niiden valmistus ja viranomaisvalvonta täyttävät kohdemaan vaatimukset, sekä varmistaa vientituotteiden jäljitettävyys niiden alkuperäpaikkaan. Tavoitteena on mahdollistaa elintarvikeketjun tuotteiden viennin kasvu.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Kaavio virallisten terveystodistusten myöntämisestä vientiin EU:n ulkopuolelle sekä USAn, Kiinan ja Euraasian talousliiton vientivalvontajärjestelmistä. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto ylläpitää viejärekisteriä, suunnittelee, koordinoi ja ohjaa vientivalvontaa ja todistusten myöntämistä. Ruokavirasto ylläpitää Euraasian, Kiinan ja USA:n vientivalvontajärjestelmiä, tarkastaa vientilaitoksia ja auditoi vientivalvontaa. Ruokavirasto toteuttaa vientivalvontaa ja myöntää todistukset vientiin teurastamoissa, riistankäsittelylaitoksissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa. Aluehallintovirasto toteuttaa vientivalvontaa ja myöntää todistukset vientiin poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa. Kuntien valvontayksiköt toteuttavat vientivalvontaa ja myöntävät todistukset vientiin muissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa ja alkutuotannossa. Valvonnassa hyödynnetään Ruokaviraston laboratorion ja hyväksyttyjen laboratorioiden tutkimuspalveluja. Yritys rekisteröityy viejärekisteriin, hakee hyväksyntää vientivalvontajärjestelmään ja huomioi kohdemaan lisävaatimukset toiminnassaan. Yritys tekee ilmoitukset lähtevistä vientieristä ja täyttää todistukset. Valvonnassa hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Traces, eCert, Vati ja eControl.

Kuva 9.1. Virallisten terveystodistusten myöntäminen vientiin EU:n ulkopuolelle ja vientivalvontajärjestelmät (USA, Kiina ja Euraasian talousliitto). *Todistuksen myöntää toimivaltainen viranomainen, joka on Ruokaviraston virkaeläinlääkäri, aluehallintoviraston läänineläinlääkäri tai kunnan virkaeläinlääkäri tai terveystarkastaja. **Kohdemaiden edellyttämät lisätutkimukset. ***Kiinan vientivalvontajärjestelmässä.

Vientivalvonnassa käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Puhdistus- ja kunnossapitotuotteiden ja -prosessien sekä torjunta-aineiden tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Toimijoiden tilojen hygieniaolosuhteiden valvonta
  • Hyviä tuotantotapoja, hyviä hygieniakäytäntöjä ja hyviä maatalouskäytäntöjä koskevien menettelyjen sekä HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyiden arviointi
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat) tarkastaminen
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Toimijoiden auditointi
  • Muu toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Valvontatehtäviä ei ole siirretty.

Riskiperusteisuus

Virallinen terveystodistus on myönnettävä ennen kuin vientierä, jota se koskee, poistuu todistuksen myöntävän viranomaisen valvonta-alueelta. Todistuksen myöntäjän on tunnettava kohdemaan erityisvaatimukset ja varmistuttava, että vietävä erä täyttää ne. Vaatimusten täyttymisestä varmistutaan Oiva-valvonnan ja kohdemaakohtaisten vaatimusten valvonnan avulla.

Ruokaviraston ohjeen mukaan vähintään 10 % vientilastauksista on valvottava tekemällä lastaustarkastus. Eläviä eläimiä vietäessä virkaeläinlääkäri tarkastaa jokaisen vientierän. Lastaustarkastus tehdään myös aina silloin, kun viejälle ei ole aikaisemmin myönnetty vientitodistusta, kun viejällä ei ole säännöllistä vientitoimintaa tai kun vienti kohdistuu maahan, johon kyseinen viejä ei ole aiemmin vienyt. Viejän tulee ilmoittaa valvontaviranomaiselle etukäteen jokaisen vientilastauksen paikka ja ajankohta, jotta tällä on mahdollisuus tarkistaa mikä tahansa lastaus. 

Ruokavirasto auditoi Euraasian talousliiton tai Kiinan vientivalvontajärjestelmiin kuuluvia hyväksyttyjä liha-, maito-, kala- ja rehulaitoksia säännöllisesti kohdemaiden vaatimusten mukaisesti ja osin riskiperusteisesti. Myös vientivalvontajärjestelmään kuuluvan hyväksytyn elintarvikehuoneiston valvoja tekee säännöllisesti Euraasian talousliiton tai Kiinan vaatimusten mukaista vientivalvontaa hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa.

Ruokavirasto auditoi säännöllisesti USA-vientivalvontajärjestelmään kuuluvien sikateurastamoiden, niiden leikkaamoiden sekä pakkasvarastojen viranomaisvalvontaa USA:n viranomaiselle esitetyn auditointisuunnitelman mukaisesti. USA-vientiteurastamoa ja -leikkaamoa valvova Ruokaviraston virkaeläinlääkäri tekee laitoksessa päivittäistä ja pakkasvaraston valvoja kuukausittaista vientivalvontaa.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 9.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi terveystodistusten myöntämiseen ja vientivalvontajärjestelmiin liittyvät kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Kunnalliset elintarvikevalvontasuunnitelmat

Kunnalliset valvontayksiköt (62 kpl)

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internet-sivuilta

AVIen valvontasuunnitelmat

Aluehallintovirastot

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internet-sivuilta

Valvontasuunnitelma Euraasian talousliiton, Kiinan ja USA:n vientivalvontajärjestelmiin kuuluville hyväksytyille elintarvikehuoneistoille

Ruokavirasto

Toimitetaan pyydettäessä Ruokavirastosta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Dokumentoidut menettelyt

Vientivalvontaan liittyvät ohjeet on julkaistu Ruokaviraston verkkosivuilla.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus
    • Myönnettyjen virallisten Suomen tai EU:n sopimien todistusten määrä (kpl); tavoite: kasvaa.
    • vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus vientivalvontajärjestelmissä; tavoite: 100 %
    • elintarvikeviennin arvo (€); tavoite: kasvaa
  • Tehokkuus:
    • valvontasuunnitelmien toteutumisaste vientivalvontajärjestelmissä; tavoite: 100 %

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma
  • Rehujen valvonta
  • Luonnonmukaisen tuotannon ja luomutuotteiden merkintöjen valvonta
  • Eläinten hyvinvoinnin valvonta
  • Kasvintuotannon vientivalvonta

Lainsäädäntö

Vientivalvontaan liittyvä keskeinen eläintauti- ja elintarvikelainsäädäntö on koottuna MMM:n internetsivuille. Erityisesti vientiä koskee Maa- ja metsätalousministeriön asetus Euroopan unionin ulkopuolelle vietäville eläimille ja eläimistä saaduille tuotteille asetettavista eläintautivaatimuksista ja tehtävistä tarkastuksista. Kansallisen ja EU-lainsäädännön lisäksi on huomioitava kohdemaan asettamien vientivaatimusten täyttyminen.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • MMM:n ja kohdemaiden väliset vientiehtosopimukset
  • Valtiovarainministeriön ja aluehallintovirastojen välinen tulossopimus

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi vientivalvonnan alueella kansallisia yhteistyömuotoja ovat:

  • Ruokaviraston järjestämä vientikoulutus, myös verkkokoulutus, valvojille ja yrityksille (säännöllisesti tai tarvittaessa kohdemaasta riippuen)
  • Ruokaviraston järjestämä verkkotentti Euraasian talousliiton vientiä toteuttavien hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen valvojille (vapaasti suoritettavissa)
  • Ruokaviraston ja MMM:n väliset tapaamiset (tarvittaessa)
  • Elintarvikeviennin edistäjien yhteistyöryhmä (viranomaiset ja sidosryhmät) (3–4 krt/v)
  • Elintarvike- ja rehuviennin yhteistyöryhmät sekä muut vientitoimijatapaamiset (viranomaiset, sidosryhmät ja yritykset) (1–4 krt/v ja tarvittaessa)

Raportointi

  • Myönnettyjen virallisten todistusten määrä julkaistaan vuosittain Ruokaviraston sivuilla Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa.
  • Vientivalvontajärjestelmien valvonnan tuloksista raportoidaan kohdemaiden viranomaisille vientiehtosopimusten mukaisesti.

Muuta

Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden vientivalvonta toteutetaan osana alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen omavalvonnan valvontaa (ks. VASU osa 3 kappale 2) ja ei-eläinperäisten rehujen vientivalvonta osana rehujen valvontaa (VASU osa 3 kappale 16). Ruokavirasto tai kunnan elintarvikevalvontaviranomaiset tekevät tarvittaessa elintarvikelain, rehulain ja kasvinterveyslain nojalla viennin kohdemaan vaatimusten mukaisia tarkastuksia ja myöntävät vientitodistuksia ei-eläinperäisille elintarvikkeille ja rehuille.

10 Ruokamyrkytysten ja ruokamyrkytysepidemioiden selvittäminen

Tavoite

Tavoite on estää ruokamyrkytysepidemian leviäminen selvittämällä ruokamyrkytykset ja ruokamyrkytysepidemiat mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti sekä tuottaa tietoa ruokamyrkytysepidemioiden esiintymisestä ja syistä elintarvikevälitteisten sairastumisten ehkäisemiseksi.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen on saatuaan elintarvikealan toimijalta ilmoituksen ruokamyrkytyksestä tai ruokamyrkytysepäilystä tai epäillessään ruokamyrkytystä muusta syystä, viipymättä tehtävä tapausta koskeva selvitys asianmukaisine epidemiologisine ja mikrobiologisine tutkimuksineen yhteistyössä tartuntatautien vastustamisesta kunnan alueella vastaavan viranomaisen kanssa sekä toimitettava tarpeelliset ilmoitukset Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL) ja Ruokavirastolle. Edellä mainitut velvoitteet kunnalle koskevat vastaavasti myös Puolustusvoimia. Aluehallintovirasto arvioi ja ohjaa epidemiaselvitysten järjestämistä ja saa tiedoksi ilmoitukset oman alueensa epidemiaepäilyistä ja -selvityksistä. Ruokavirasto vastaa valtakunnallisesti erityistä asiantuntemusta vaativista elintarvikevalvontatehtävistä, kuten koordinoi yhdessä THL:n kanssa valtakunnallisten ruokamyrkytysepidemioiden selvittämistä. Lisäksi Ruokavirasto pitää valvonnan ohjausta ja kehittämistä varten ruokamyrkytysepidemiarekisteriä.

Maa- ja metsätalousministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö vastaavat lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta sekä yleisestä suunnittelusta ja ohjauksesta. Ruokavirasto pitää valvonnan ohjausta ja kehittämistä varten ruokamyrkytysepidemiarekisteriä. Ruokavirasto koordinoi valtakunnallisten ruokamyrkytysepidemioiden selvittämistä yhteistyössä THL:n kanssa. Aluehallintovirasto suunnittelee, ohjaa ja valvoo elintarvikevalvontaa alueellaan. Kunnan elintarvikevalvontayksiköt tekevät tapausta koskevan selvityksen. Jos kyseessä on epidemia, selvityksen tekee selvitystyöryhmä, johon kuuluu myös muun muassa terveydenhuoltoviranomaisia. Kunnan elintarvikevalvontayksiköt käsittelevät ilmoituksen ruokamyrkytyksestä tai ruokamyrkytysepäilystä. Ruokaviraston laboratorio ja hyväksytyt laboratoriot analysoivat näytteet. Elintarvikealan toimija ilmoittaa toimintaansa liittyvästä ruokamyrkytyksestä tai ruokamyrkytysepäilystä. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Vati ja RYMY.

Kuva 10.1. Ruokamyrkytysten selvittäminen ja rekisteröinti. *Rekisteri on myös THL:n ja Valviran käytössä. **Epidemiaselvitykset ovat kunnan tehtäväksi määrätty elintarvikelain mukainen tehtävä, josta Puolustusvoimat huolehtivat valvomansa toiminnan osalta (ks. VASU osa 3 kappale 2).

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Puhdistus- ja kunnossapitotuotteiden ja -prosessien sekä torjunta-aineiden tarkastaminen
  • Toimijoiden tilojen hygieniaolosuhteiden valvonta
  • Hyviä tuotantotapoja ja hyviä hygieniakäytäntöjä koskevien menettelyjen sekä HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyiden arviointi
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Muut toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Elintarvikelaki ja virallista valvontaa koskeva asetus mahdollistavat tarkastus-, tutkimus- ja selvitysluonteisten elintarvikevalvonnan viranomaistehtävien siirtämisen.

Riskiperusteisuus

Elintarvikelain mukaan kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen on selvitettävä kaikkia ruokamyrkytystapauksia, myös yksittäisiä tapauksia. VNa 1365/2011 elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä tulee sovellettavaksi, kun tapauksia on kaksi tai enemmän. THL on ohjeistanut verkkosivuillaan, milloin epidemiaepäilyilmoitus tehdään. Pienistä epidemioista, joista ei ole tehty epäilyilmoitusta, pitää kuitenkin tehdä selvitysilmoitus. Kunnan elintarvikevalvontaviranomainen voi kuitenkin priorisoida selvitysresursseja epidemian koon, välittäjäelintarvikkeen jakelulaajuuden ja aiheuttajan vakavuuden mukaan. Edellä mainitut kunnalle annetut valtuudet koskevat vastaavasti myös Puolustusvoimia.

Ruokamyrkytysepidemiarekisterin seurannasta saatavia tietoja hyödynnetään mm. valvontatoiminnan suunnittelussa, uusien epidemioiden ehkäisyssä ja kuluttajille suunnatussa informaatiossa.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 10.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi ruokamyrkytysten ja ruokamyrkytysepidemioiden selvittämisen alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Kunnalliset elintarvikevalvontasuunnitelmat ja häiriötilannesuunnitelmat

Kunnalliset valvontayksiköt (62 kpl)

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internet-sivuilta

Avien valvontasuunnitelmat

Aluehallintovirastot

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internet-sivuilta

Puolustusvoimien ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma (lisäksi erillinen elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvitystä ohjaava normi)

Puolustusvoimat

Valvontasuunnitelma Puolustusvoimien internetsivuilla pdf

Dokumentoidut menettelyt

Elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvittämisestä, ilmoittamisesta ja raportoinnista on julkaistu ohjeita Ruokaviraston ja THL:n internet-sivuilla. Puolustusvoimien elintarvikevalvonnan perusteet ja järjestelyt on kuvattu Pääesikunnan normissa Elintarvikelain mukainen toiminta ja viranomaisvalvonta Puolustusvoimissa (ks. myös VASU osa 3 kappale 2).

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus
    • Raportoidut elintarvikevälitteiset ruokamyrkytysepidemiat (tavoite: sairastuneiden määrä alle 1000)
    • Ihmisten vakavat listerioositapaukset, tavoite: vuosittainen esiintyvyys alittaa edeltävien 5 vuoden keskiarvon

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta

Lainsäädäntö

Keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n sivuille: I-hakemisto ja M-hakemisto, erityisesti elintarvikelain ja terveydensuojelulain ruokamyrkytysten selvittämistä ja talousveden välityksellä leviävän taudin ehkäisemistä koskevat pykälät sekä valtioneuvoston asetus elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus vuosittain
  • Valtiovarainministeriön ja aluehallintovirastojen välinen tulossopimus vuosittain
  • Kunnan elintarvikevalvonta- ja terveydensuojeluviranomaisen yhdessä VNa:n 1365/2011 mukaisesti nimittämän epidemiaselvitystyöryhmän nimittämispäätökset

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen ja terveydensuojeluviranomaisen tulee yhdessä nimetä epidemioiden selvittämistä varten selvitystyöryhmä. Elintarvikevalvontaviranomaiset osallistuvat ruokamyrkytystapausten ja talousveden aiheuttamien epidemioiden selvitystyöhön. Toimintaa kentällä ohjaa ja siitä vastaavat yhdessä elintarvikevalvontaviranomainen ja terveydensuojeluviranomainen. Edellä mainitut velvoitteet kunnalle koskevat vastaavasti myös Puolustusvoimia.

Valtakunnallisella tasolla Ruokavirasto ja THL pitävät viikoittain ruokamyrkytysepidemiatiimin kokoukset, jossa koordinoidaan valtakunnallisten ruokamyrkytysepidemioiden selvittämistä ja arvioidaan raportoitujen epidemioiden näytön vahvuutta. Lisäksi Ruokavirastolla on osallistumisoikeus THL:n viikoittaiseen laajempaan epidemiakokoukseen, jossa käsitellään lisäksi muitakin epidemioita.

Ruokaviraston ja THL:n laboratoriot tyypittävät mikrobikantoja elintarvikkeista ja potilaista. Kun kantatyypityksiä verrataan keskenään, voidaan tietoja käyttää epidemioiden havaitsemiseen ja selvittämiseen.

Raportointi

  • Epäily- ja selvitysilmoitusten määrä sekä niiden perusteella koottavat ruokamyrkytystilastot julkaistaan vuosittain Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston nettisivuilla.
  • Ruokavirasto raportoi komissiolle vuosittain Suomen elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman toteutumisen yhteydessä elintarvikevälitteisten epidemioiden ja niissä sairastuneiden lukumäärän.
  • Zoonoosikeskuksen nettisivuilla julkaistaan yleistä tietoa ruokamyrkytyksistä sekä tilastoja ruokamyrkytysrekisteristä.
  • Elintarvike- ja vesivälitteiset epidemiat Suomessa -raportti julkaistaan kolmen vuoden raportteina Ruokaviraston nettisivuilla.
  • Ruokamyrkytysepidemioiden lukumäärä, sairastuneiden määrä ja lyhyet tiedot epidemioista toimitetaan Ruokavirastosta vuosittain EFSA:lle.
  • THL raportoi vuosittain WHO:lle ruokamyrkytysepidemioiden lukumäärän ja sairastuneiden määrän.

11 Hygieniapassijärjestelmä

Tavoite

Tavoitteena on, että elintarvikehuoneistossa työskentelevillä työntekijöillä, jotka tekevät riskityötä eli käsittelevät pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita, on riittävä elintarvikehygieeninen osaaminen. Näiltä henkilöiltä vaaditaan Ruokaviraston mallin mukainen hygieniapassi, jonka saa suorittamalla hyväksytysti hygieniapassitestin. Tällä turvataan osaltaan se, että elintarviketurvallisuus säilyy eikä ihmisten terveys vaarannu. Elintarvikealan toimijat huolehtivat siitä, että jokaisella työntekijällä, jolta hygieniapassi lain mukaan vaaditaan, on se ja pitää asiasta kirjaa. Tätä toimijan velvoitetta valvovat elintarvikevalvontaviranomaiset.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Hygieniapassitestejä järjestävät ja hygieniapasseja myöntävät Ruokaviraston hyväksymät hygieniapassitestaajat. Ruokavirasto hyväksyy hygieniapassitestaajia, jotta testaajia on riittävä määrä ja Ruokavirasto pystyy valvomaan heidän toimintaansa. Hygieniapassitestaajien haku avataan harkinnan mukaan. Ruokavirasto poistaa hygieniapassitestaajien hyväksynnän, jos testaaja itse toivoo sitä, testaaja ei ole ollut aktiivinen vähintään kolmeen vuoteen tai valvonnan seurauksena. Hygieniapassitestaajien tulee toimia hygieniaosaamisesta annettujen säädösten, määräysten ja ohjeiden mukaisesti ja sen toteutumista valvoo Ruokavirasto.

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto hallinnoi, ylläpitää ja kehittää tietojärjestelmää, hyväksyy ja poistaa hygieniapassitestaajat sekä ylläpitää rekisteriä testaajista ja hygieniapassin saaneista henkilöistä. Ruokavirasto toteuttaa hygieniapassitestaajien valvontaa. Hygieniapassitestaaja järjestää hygieniapassitestejä ja myöntää hygieniapasseja. kuluttajat osallistuu hygieniapassitestiin ja suorittaa sen hyväksytysti. Yritys varmistaa, että työntekijällä, jolta hygieniapassi vaaditaan, on se, ja pitää asiasta kirjaa. Elintarvikevalvontaviranomaiset toteuttavat elintarvikehuoneistojen valvontaa. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Kysymyspankki ja Vati.

Kuva 11.1. Hygieniapassijärjestelmä. *Elintarvikealan työntekijöiden lisäksi myös kuluttajat voivat suorittaa hygieniapassin. **Ks. alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta (VASU osa 3 kappale 2).

Hygieniapassijärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Toimija on Ruokaviraston valvonnan näkökulmasta hygieniapassitestaaja ja muiden elintarvikevalvontaviranomaisten näkökulmasta elintarvikealan toimija. Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Toimijoiden auditointi

Valvontatehtävien siirtäminen

Ruokavirasto voi hyväksyä hakemuksesta henkilön hygieniapassitestaajaksi ja siirtää julkista valtaa testaajalle. Hygieniapassitestaajan hyväksymisperusteet on kirjoitettu kansalliseen elintarvikelakiin. Ruokavirasto tekee hyväksynnästä hallinnollisen päätöksen, joka on voimassa toistaiseksi. Testaajat toimivat viranomaiseen rinnastettavassa asemassa. Testaajalla on oikeus järjestää hygieniapassitestejä ja myöntää hygieniapasseja.

Riskiperusteisuus

Hygieniapassi vaaditaan riskiperusteisesti sellaisilta henkilöiltä, jotka tekevät ns. riskityötä eli käsittelevät pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Hygieniapassivelvoitetta sovelletaan kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen. Elintarvikealan toimijan tehtävä on varmistaa, että riskityötä tekevillä on hygieniapassi, ja elintarvikevalvontaviranomaiset valvovat toimijan omavalvontaa tältä osin riskiperusteisesti. Ruokavirasto valvoo hygieniapassitestaajia ja keskittää valvonnan erityisesti sellaisiin testaajiin, joiden toimintaan kohdistuu epäilyksiä. Ruokavirasto ylläpitää ja kehittää hygieniapassijärjestelmää ja varmistaa, että järjestelmä toimii, edellytykset hygieniapassin saamiselle ovat olemassa ja hygieniapasseja myönnetään oikein perustein.

Dokumentoidut menettelyt

Ruokaviraston määräys hygieniaosaamisesta

Ruokaviraston ohje hygieniapassitestaajan toiminnasta

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Myönnettyjen hygieniapassien määrä yhteensä ja vuosittain
  • Järjestettyjen hygieniapassitestien määrä yhteensä ja vuosittain
  • Hygieniapassitestaajien määrä
  • Valvottujen hygieniapassitestaajien määrä yhteensä ja vuosittain
  • Hygieniapassitestaajien valvonnan tulokset
  • Hyväksyttyjen uusien hygieniapassitestaajien määrä vuosittain haun ollessa auki
  • Poistettujen hygieniapassitestaajien määrä vuosittain (omasta halusta, ei-aktiiviset, valvonnan kautta poistetut)

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Lihantarkastus

Lainsäädäntö

Ohjausmalli

  • Ruokaviraston hygieniapassitestaajille myöntämät hyväksymispäätökset ja päätökset testausoikeuksien perumisesta
  • Hygieniapassitestaajien ja tarvittaessa Ruokaviraston myöntämät hygieniapassit
  • Ruokaviraston päätökset virheellisin perustein myönnetyn hygieniapassin perumisesta

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

  • Ruokaviraston Hygieniapassi Asiakaspalvelu: puhelin, sähköposti, hygieniapassi-internetsivut (asiakkaat: kuluttajat, elintarvikealan toimijat, valvojat, hygieniapassitestaajat).
  • Ruokaviraston järjestämät koulutustilaisuudet hygieniapassitestaajille tarpeen mukaan
  • Ruokaviraston hygieniapassitestaajille tarkoitettu Kysymyspankki-tietojärjestelmä: yhteydenpito Ruokaviraston ja hygieniapassitestaajien välillä, tiedotus testaajille.

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Elintarviketurvallisuus Suomessa raportissa.

12 Elintarvikkeiden kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma

Tavoite

Kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelmaa toteutetaan vuosittain EU-lainsäädännön vaatimuksesta ja komission monitorointiasetuksiin perustuen. Tavoitteena on valvoa, ettei elintarvikkeissa esiinny kiellettyjä kasvinsuojeluainejäämiä ja etteivät elintarvikkeet sisällä jäämiä yli lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen. Lisäksi elintarvikevalvonnassa otetaan tarvittaessa epäilyyn perustuvia valvontanäytteitä.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto ohjaa valvontaa, tekee monivuotisen kansallisen näytteenottosuunnitelman ja koordinoi kotimaisten elintarvikenäytteiden ottamisen. Kunnan valvontayksiköt käsittelevät ja arvioivat ilmoituksen tai hakemuksen, tekevät päätöksen ja rekisteröivät yrityksen ja sen toiminnan. Kunnan valvontayksiköt toteuttavat kotimaisten elintarvikkeiden näytteenoton ja valvonnan sekä markkinoille saatettujen sisäkauppa- ja tuontielintarvikkeiden valvonnan. Tulli suunnittelee ja toteuttaa sisäkaupan ja tuontielintarvikkeiden näytevalinnan, näytteenoton sekä maahantuontipaikoissa olevien elintarvikkeiden valvonnan. Valvira käsittelee ja arvioi hakemuksen, tekee päätöksen ja rekisteröi yrityksen ja sen toiminnan sekä suunnittelee ja toteuttaa alkoholijuomien näytteenoton ja valvonnan. Valvonnassa hyödynnetään Ruokaviraston laboratorion ja Tullilaboratorion tutkimuspalveluja. yritys tekee ilmoituksen tai hakemuksen toiminnastaan ja tekee Tulli-ilmoituksen tuontierästä. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Vati, Tulliselvitysjärjestelmä, ALLU, Tukisovellus, Elmo ja LIMS.

Kuva 12.1. Kasvinsuojeluainejäämien valvontajärjestelmä.

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit

Valvontatehtävien siirtäminen

Kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelmassa ei ole siirretty viranomaistehtäviä.

Riskiperusteisuus

Valvontaohjelma koostuu kansallisesta monivuotisesta valvontaohjelmasta sekä yhteisön valvontaohjelmasta. Vuosittaiset EU:n toimeenpanoasetukset määrittävät yhteisön valvontaohjelman vuosittain vaihtuvat tutkittavat tuotteet sekä jäsenvaltiokohtaisen näytteiden määrän. Kansallisessa valvontaohjelmassa painotetaan ruokavalion kannalta keskeisiä tuotteita sekä tuotteita, joissa on aiemmin todettu määräystenvastaisuuksia. Kotimaisiin tuotteisiin kohdistuvaa näytteenottoa kohdennetaan valvontayksiköiden alueille riskiperusteisesti tilojen pinta-alat ja viljelijöiden määrät huomioiden. Tullin kasvinsuojeluainejäämien valvonta on riskiperusteista ja pistokoeluonteista (ks. tarkemmin VASU osa 3 kappale 7).

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 12.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi kasvinsuojeluainejäämien valvonnan alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Valviran valvontasuunnitelma

Valvira

Toimitetaan pyydettäessä Valvirasta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Kasvinsuojeluainejäämien kansallinen valvontasuunnitelma

Ruokavirasto

Toimitetaan pyydettäessä Ruokavirastosta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Tullin elintarvike- ja kulutustavaravalvontasuunnitelma

Tulli

Toimitetaan pyydettäessä Tullista niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Kunnallisissa elintarvikevalvontasuunnitelmissa varaudutaan vastaamaan kansallisen valvontaohjelman näytteenottopyyntöihin

Kunnalliset valvontayksiköt (62 kpl)

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internet-sivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Valvontaohjelman toteuttamiseksi on laadittu näytteenotto-ohjeet viljojen näytteenotosta sekä kasvisten, voin, öljyjen ja lastenruokien näytteenotosta. Ruokavirasto toimittaa ohjeet kuntien valvontaviranomaisille näytteenottopyynnön mukana. Tullin kasvinsuojeluainejäämien valvontaan liittyvää sisäistä ohjeistusta ylläpidetään Tullin sisäisillä verkkosivuilla ja osana Tullilaboratorion toimintajärjestelmää.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus: Vaatimukset täyttävien kotimaisten näytteiden osuus vuosittain noin 97-99 %
  • Tehokkuus: otettujen näytteiden määrä suhteessa suunniteltuihin näytteisiin (tavoite: näytemäärä vuosittain 90-100 % suunnitellusta)
  • Tullin kasvinsuojeluainejäämien valvonta on osa Tullin elintarvike- ja kulutustavaravalvonnan tulostavoitetta: Vaatimustenvastaisten tuote-erien osuus (tavoite 23 %)

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma
  • Kasvinsuojeluaineet

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n verkkosivuille.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • VM:n ja Tullin välinen tulossopimus
  • Ruokaviraston sisäinen palvelusopimus laboratoriopalveluista
  • Ruokaviraston ja Tullilaboratorion välinen sopimus laboratoriopalveluista
  • Valviran ja Tulilaboratorion välinen yleissopimus analytiikasta

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

  • Jäämävalvojien työryhmä (1-2 krt/v)
  • Säännölliset kuntien elintarvikevalvontaviranomaisille suunnatut koulutustilaisuudet kontaminanttien ja kasvinsuojeluainejäämien valvontaverkoston sisällä (2-3 krt/v)
  • Ruokaviraston ja Tullilaboratorion tutkimusmenetelmien ja -menettelyiden vastavuoroiset auditoinnit ja raportointi MMM:lle

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla.
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia.
  • Kasvinsuojeluainejäämävalvonnan tulokset toimitetaan vuosittain EFSAlle.

13 Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma

Tavoite

Kuluttajien turvallisuuden varmistamiseksi Euroopan unionin (EU) jäsenmaat toteuttavat vuosittain eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelmaa (ns. kansallista vierasainevalvontaohjelmaa), jossa valvotaan, ettei tuotantoeläinten kasvatuksessa käytetä kiellettyjä aineita ja etteivät elintarvikkeet sisällä eläinten lääkintään sallittujen lääkeaineiden jäämiä yli lainsäädännössä asetettujen raja-arvojen. Ohjelmassa seurataan lisäksi vierasaineiden esiintymistä ja pitoisuuksia elintarvikkeissa. Tulosten perusteella voidaan arvioida myös sitä, miten tuotantoeläinten lääkityssäädöksiä on noudatettu.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

EU-komissio ja EFSA. EU-komissio vastaa EU-lainsäädännöstä: vaatimus ohjelmasta, hyväksyy suunnitelman ja vuosittaiset tulokset. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa kansallisen lainsäädännön kehittämisestä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, ohjaa ja koordinoi valvontaohjelman toteuttamista, kokoaa ja arvioi tulokset ja toimittaa tulokset EU:lle. Aluehallintoviraston läänineläinlääkäri vastaa valvonnasta tuotantotiloilla: näytteet elävistä eläimistä. Lapin aluehallintovirasto ohjaa poroteurastamoita. Kunnan valvontayksikössä elintarvikevalvontaviranomainen vastaa valvonnasta tuotantotiloilla tai laitoksissa: elintarvikenäytteet. Kunnaneläinlääkäri vastaa valvonnasta tuotantotiloilla aluehallintoviraston määräyksestä: näytteet elämistä eläimistä. Teurastamon virkaeläinlääkäri vastaa valvonnasta teurastamoissa: teurastamonäytteet. Ruokaviraston laboratorio analysoi näytteet. Valvontaohjelmassa hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Komission tietokanta, ELMO, Eläin_DM (siirtokanta) ja EFSA DWH.

Kuva 13.1. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma.

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat.
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Muu toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapauksen havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Valvontaohjelmaan liittyviä viranomaistehtäviä ei ole siirretty.

Riskiperusteisuus

Vierasainevalvontaohjelmaa toteutetaan EU-lainsäädännössä olevien yksityiskohtaisten vaatimusten perusteella vuosittain ja sen kohteena ovat kaikki eläimistä saatavien elintarvikkeiden tuottajat.

Vierasainevalvontaohjelmassa näytteenotto on kohdennettava sellaisiin eläimiin tai elintarvikkeisiin, joissa jäämien esiintyminen on todennäköisintä. Yleisten periaatteiden lisäksi tarkastusten kohdentamisperiaatteista on säädetty ohjelman osalta erikseen. Ruokavirasto ohjeistaa tarkastusten kohdentamisesta esimerkiksi sellaisille tiloille, joilla tiedetään olleen paljon eläinten lääkitystarpeita.

Valvontaa toteutetaan koko kalenterivuoden ajan tai painottaen ajankohtia, jolloin tiettyä elintarviketta tuotetaan (esim. hunajanäytteet otetaan syksyllä). Valvonnan laajuudesta (mm. näytemäärät/eläinryhmä/tuotantomäärä) on säädetty, joten tarkastusmäärät pysyvät lähes vakioina vuosittain. Myös tutkittavista aineryhmistä on säädetty erikseen, mutta analyysejä pyritään kohdentamaan erityisesti kyseiselle eläinlajille tyypillisesti käytettäviin lääkeaineisiin. Edellisen vuoden valvontatulokset huomioidaan vuosisuunnitelmassa.

Viranomainen on velvollinen ottamaan tarvittaessa vierasainevalvontaohjelmaan kuuluvien näytteiden lisäksi näytteitä mahdollisen jäämäepäilyn selvittämiseksi.

Kaikki todetut määräystenvastaisuudet selvitetään virallisesti ja tästä on vastuussa avi tai avin määräämä eläinlääkäri, yleensä yhteistyössä Ruokaviraston kanssa.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 13.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelman alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Vierasainevalvontaohjelma ja sen toteuttaminen

Ruokavirasto

Vierasainevalvontaohjelma Ruokaviraston internetsivuilla

National Residue Control Plan (englanniksi)

 

Ruokavirasto

Toimitetaan pyydettäessä Ruokavirastosta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Kunnallisissa elintarvikevalvontasuunnitelmissa varaudutaan vastaamaan kansallisen valvontaohjelman näytteenottopyyntöihin

Kunnalliset valvontayksiköt (62 kpl)

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internet-sivuilta

Avien valvontasuunnitelmissa varaudutaan vastaamaan kansallisen valvontaohjelman näytteenottopyyntöihin

Aluehallintovirastot

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internet-sivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Ruokavirasto toimittaa näytekohtaiset näytteenottopyynnöt ja -ohjeet viranomaiselle, joka vastaa kyseisestä näytteenotosta. Ohjeita viranomaisille on julkaistu myös viranomaisille tarkoitetussa Ruokaviraston Pikantti-ekstranetissä.

 Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus: Vaatimusten mukaisten näytteiden osuus tutkituista näytteistä; tavoite 100 %.
  • Tehokkuus: Valvontasuunnitelman toteutumisaste; tavoite 100 %.

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Lihantarkastus
  • Elintarvikkeiden kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma
  • Eläinten lääkitsemisen valvonta
  • Täydentävät ehdot

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna Ruokaviraston verkkosivuille.

Ohjausmalli

Vierasainevalvontaohjelma:

  • EU-säädökset edellyttävät ohjelman toteuttamista vuosittain
  • Kansallisten säädösten nojalla Ruokavirasto vastaa ohjelman toteuttamisesta
  • Myös muiden viranomaisten valvontaohjelmaan liittyvistä tehtävistä on säädetty kansallisesti
  • Ruokaviraston valvonnan ja laboratoriotoimintojen välisessä palvelusopimuksessa on huomioitu ohjelman näytteistä (n= n. 4300 kpl) tehtävät tutkimukset

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi vierasainevalvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat muun muassa:

  • EU-komission työryhmät, kuten jäämätyöryhmä 1-3 kertaa vuodessa
  • tutkimuslaboratorioiden säännöllinen yhteistyö EU:n vertailulaboratorioiden kanssa

Raportointi

  • Vierasainevalvontaohjelman näytekohtaiset tulokset kootaan Ruokavirastossa ja ne toimitetaan vuosittain Euroopan komissiolle hyväksyttäväksi. Käytännössä tulokset toimitetaan Ruokavirastosta suoraan EFSAn tietokantaan.
  • Valvonnan tulokset toimitetaan Euroopan komissiolle vuosittain myös osana monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman toteutumisen raporttia, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla.
  • Valvonnan tulokset kootaan vuosittain Elintarviketurvallisuus Suomessa -raporttiin, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla.
  • Vuositulokset tullaan julkaisemaan Ruokaviraston avoimen tiedon sivuilla.

Muuta

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelmasta säädetty, niin kutsuttu vierasainedirektiivi (96/23/EY) on kumottu 14.12.2019, mutta virallista valvontaa jatketaan edelleen sen mukaan 14.12.2022 saakka siirtymäsäädösten nojalla (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625 artikla 150). Direktiivi tullaan korvaamaan kahdella erillisellä unionitasoisella valvontaohjelmalla (eläinlääkejäämät ja vierasaineet) vuodesta 2023 lähtien. Vierasaineiden valvontaohjelma tulee kattamaan myös ei-eläinperäiset elintarvikkeet. Vierasaineeksi katsotaan asetuksen (ETY) N:o 315/93 määritelmän mukaiset vieraat aineet.

14 Zoonoosien valvonta- ja seurantaohjelmat

Tavoite

Zoonoosien valvonta- ja seurantaohjelmien tavoitteena on tiedon tuottaminen zoonoosien esiintyvyydestä elintarvikeketjussa zoonoosien hallintatoimien kohdentamiseksi sekä hallintatoimien suunnittelun pohjaksi. Tässä kappaleessa kuvattuja kansallisia ohjelmia toteutetaan myös osana eläintautien ja antibioottiresistenssin valvontaa (ks. VASU osa 4 kappaleet 2 ja 5).

Salmonella: Vuoden 2021 keväällä salmonellavalvontaohjelma uudistuu ja sen myötä myös ohjelman tavoite elintarvikeryhmien osalta uudistuu.  Kansallisen salmonellavalvontaohjelman tavoitteena on varmistaa kuluttajaturvallisuutta pitämällä salmonellan esiintyminen tuotantoeläimissä (nauta, sika, siipikarja) ja niistä saaduissa elintarvikkeissa mahdollisimman matalana.

Kampylobakteeri: Kampylobakteerivalvontaohjelman tavoitteena on seurata ja vähentää Campylobacter jejuni- ja Campylobacter coli-bakteerien esiintymistä suomalaisessa broilerinlihassa.

STEC: Vuoden 2021 keväällä EHEC-valvontaohjelma uudistuu ja EHEC O157-bakteerin sijasta ohjelmassa siirrytään STEC-bakteerien seurantaan. STEC-ohjelman tavoitteena on seurata ja vähentää STEC-bakteerin esiintymistä suomalaisissa teurasnaudoissa ja naudanlihassa.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto laskee tarvittaessa vuotuisen toimijakohtaisen näytemäärän ja toteuttaa valvontaa teurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa. Lapin aluehallintovirasto toteuttaa valvontaa poroteurastamoissa ja niiden yhteydessä olevissa hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa. Aluehallintovirasto arvioi ja ohjaa kunnallisen elintarvikevalvonnan järjestämistä ja toteutumista. Kunnalliset valvontayksiköt toteuttavat valvontaa pitopaikoissa ja hyväksytyissä elintarvikehuoneistoissa. Hyväksytyt laboratoriot ja Ruokaviraston laboratorio analysoivat näytteet. Yritys sisällyttää omavalvontaansa valvontaohjelmien näytteenoton ja hallintatoimet sekä ottaa näytteet. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovaat Patogenix, ELMO ja Vati.

Kuva 14.1. Zoonoosivalvontaohjelmat. *Salmonella- ja kampylobakteerivalvontaohjelmat **Salmonellavalvontaohjelma. ***osana alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvontaa (ks. VASU osa 3 kappale 2). ****jos poroteurastamossa teurastetaan eläinlajeja, joita valvontaohjelma koskee. Poroteurastamot voidaan hyväksyä muillekin eläinlajeille kuin poroille.

Valvontajärjestelmässä käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Toimijoiden tilojen hygieniaolosuhteiden valvonta
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit

Valvontatehtävien siirtäminen

Viranomaistehtäviä ei ole siirretty.

Riskiperusteisuus

Salmonellavalvontaohjelma: Ruokaviraston teurastamoille laskemat salmonellanäytteiden tutkimusmäärät perustuvat teurastamon toiminnan laajuuteen. Myös muissa elintarvikehuoneistoissa otettavien näytteiden määrät perustuvat tuotantomääriin. Näytteenoton tulisi jakautua tasaisesti ympäri vuoden. Vuoden 2021 aikana voimaan tulevien muutosten myötä teurastamossa otettavista imusolmukenäytteistä osa otetaan satunnaisotoksella ja loput kohdennetaan riskiperusteisesti. Myös lihasiat ja emakot yhdistetään ruhojen pintasivelynäytteissä yhdeksi ryhmäksi nautojen rinnalle. Tällöin emakoiden osuus näytteenotosta vastaa aiempaa paremmin emakoiden teurastusmäärän ja lihan kulutuksen osuutta sikojen kokonaisteurastusmäärästä ja sianlihan kulutuksesta. Pintasively-, niskanahka-, liha- ja lihamurskanäytteet otetaan satunnaisesti ympäri vuoden.  Elintarvikehuoneiston valvoja valvoo salmonellavalvontaohjelman toteutusta muun valvonnan yhteydessä. Löydöksen ollessa yhdistettävissä eläimen pitopaikkaan, valvontatoimenpiteitä (ks. Eläintautien valvonta VASU osa 4 kappale 2) kohdistuu myös pitopaikkaan. 

Kampylobakteerivalvontaohjelma: Kampylobakteeritartuntoja esiintyy teuraserissä ja ihmisissä eniten loppukesällä, joten 1.6. - 31.10. välisenä aikana kaikki broilereiden teuraserät tutkitaan kampylobakteerien varalta. Muuna aikana näytteitä tutkitaan Ruokaviraston laatiman näytteenottosuunnitelman mukaisesti, jossa teurastamokohtainen näytemäärä perustuu teurastamon toiminnan laajuuteen. Tällöin näytteet otetaan satunnaisesti. Elintarvikehuoneiston valvoja valvoo ohjelman toteutusta muun valvonnan yhteydessä. Jos saman pitopaikan teuraserissä todetaan toistuvasti kampylobakteeria, tulee hallintatoimenpiteisiin ryhtyä sekä teurastamolla että pitopaikassa.  Kunnaneläinlääkäri tarkastaa pitopaikassa tehdyt toimenpiteet ja antaa tarvittaessa neuvoja havaittujen puutteiden poistamiseksi.

STEC-seuranta: Ruokaviraston teurastamoille osoittamat STEC-näytteiden tutkimusmäärät perustuvat teurastamon toiminnan laajuuteen. Elintarvikehuoneiston valvoja valvoo ohjelman toteutusta muun valvonnan yhteydessä. Ruokaviraston tekee lisäksi nautojen ulosteesta seurantatutkimuksen säännöllisin väliajoin, mutta seurantatutkimuksesta tai sen tuloksista ei seuraa valvontatoimenpiteitä.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 14.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi zoonoosien valvonta- ja seurantaohjelmien alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Kunnalliset elintarvikevalvontasuunnitelmat

Kunnalliset valvontayksiköt (62 kpl)

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internet-sivuilta

Avien valvontasuunnitelmat

Aluehallintovirastot

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internet-sivuilta

Ruokaviraston teurastamokohtaiset näytemäärät

 

Ei julkaista, toimitetaan pyydettäessä niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä

Dokumentoidut menettelyt

Elintarvikehuoneistojen valvojat hyödyntävät valvontaohjelmien toteutuksen arvioinnissa valvontaohjelmakohtaisia Oiva-rivejä. Valvontaohjeet on julkaistu Oivahymy sivuilla.

  • Salmonellavalvonta-ohjelman näytteitä tutkiville laboratorioille suunnatut ohjeet on julkaistu Ruokaviraston sivuilla.
  • Kampylobakteerinäytteenoton tulosten ilmoittamiseen tarkoitettu lomake on julkaistu Ruokaviraston sivuilla.
  • EHEC-näytteenoton tulosten raportointiin tarkoitettu ohje on toimitettu tarkastuseläinlääkäreille ja on saatavilla pyydettäessä. Keväästä 2021 lähtien tehtävään STEC-seurantaan liittyvä ohjeistus julkaistaan Ruokaviraston sivuilla ja Pikantti-ekstranetissä viranomaisille sen valmistuttua. Teurastamokohtaiset näytteenottomäärät sisältävät kirjeet lähetetään jokaiselle teurastamolle ja tiedoksi teurastamon valvojalle vuosittain. Kirjeitä ei julkaista.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Salmonellavalvontaohjelman tavoite on, että salmonellan esiintyvyys vuositasolla on korkeintaan 1 % ohjelmaan kuuluvissa eläinryhmissä ja 0,5 % elintarvikeryhmissä.
  • Ruokaviraston tulossopimuksen tunnusluku: Salmonellan esiintyvyys elintarviketuotantoeläimissä ja elintarvikkeissa alle 1 %.

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Eläintautien valvonta
  • Antibioottiresistenssi – seuranta ja hallinta
  • Lihantarkastus
  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö, mukaan lukien valvonta- ja seurantaohjelmakohtaiset asetukset, on koottuna MMM:n sivuille.

Keväällä 2021 tulee voimaan uusi kansallinen zoonoosiasetus, jolloin vanhat asetukset kumotaan. Asetukseen kootaan nautojen, sikojen, kanojen ja kalkkunoiden sekä elintarvikehuoneistojen salmonellavalvontaa, broilereiden kampylobakteerivalvontaa ja STEC-bakteerin seurantaa naudoista koskevat säännökset.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Palvelusopimus Ruokaviraston laboratoriotoimintojen ja riskinarvioinnin kanssa
  • Teurastamokohtaiset näytteenottomäärät sisältävät kirjeet Ruokavirastosta asianomaisille teurastamotoimijoille ja kyseisten teurastamoiden tarkastuseläinlääkäreille
  • Suomen zoonoosistrategia

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

  • Zoonoosikeskuksen ohjausryhmä

Raportointi

  • Hyväksytyt laboratoriot raportoivat kuukausittain valvontaohjelmien näytteenottomäärät ja tulokset Ruokavirastoon.
  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Elintarviketurvallisuus Suomessa -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla.
  • Valvontaohjelmien puitteissa otetuista näytteistä ja niiden tuloksista raportoidaan EFSAan osana Suomen zoonoosiraportointia. Raportit ovat Zoonoosikeskuksen internetsivuilla.

 

15 ATP-sopimuksen valvonta

Tavoite

ATP-sopimus on helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskeva yleissopimus. ATP-sopimuksen tavoitteena on varmistaa helposti pilaantuvien elintarvikkeiden turvallisuus valtioiden välillä tapahtuvien elintarvikekuljetusten aikana.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö vastaavat lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto käsittelee hakemuksen, arvioi tarkastusaseman ja sen toiminnan, tekee päätöksen ja rekisteröi aseman ja sen toiminnan. Luonnonvarakeskus ohjaa tarkastus- ja testaustoimintaa sekä arvioi tarkastusraportin ja antaa ATP-todistuksen. Tarkastusasema tekee hakemuksen kausi- tai tyyppitarkastustoiminnasta ja tarkastaa ja testaa kuljetusvälineen. Elintarvikevalvontaviranomaiset toteuttavat ATP-sopimuksen mukaisten kuljetusten valvontaa. Yritys hakee ATP-todistusta kuljetusvälineelle. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat ATP-tietokanta ja Vati.

Kuva 15.1. ATP-sopimuksen valvonta. *Kunnallisten valvontayksiköiden ja aluehallintovirastojen toteuttama ATP-kuljetusten valvonta sisältyy VASUn osassa 3 kappaleessa 2 kuvattuun valvontajärjestelmään. Tulli toteuttaa kuljetusten valvontaa rajanylityspaikoilla.

ATP-sopimuksen valvonnassa käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Muu toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

ATP-sopimuksen tarkoittamia testauksia ja tarkastuksia voivat tehdä Luonnonvarakeskuksen lisäksi Ruokaviraston erikseen hyväksymät kausitarkastusasemat ATP-sopimuksen täytäntöönpanoasetuksen 971/2006 nojalla. Tarkastusasemille ei ole siirretty päätösvaltaa.  Viranomaistehtävien siirto ja sen edellytykset on sisällytetty kausitarkastusaseman hyväksymispäätökseen. Hyväksymisen yhteydessä tehtävällä tarkastuksella Ruokavirasto varmistaa, että kausitarkastusasema täyttää pätevyysvaatimukset muun muassa henkilöstön asiantuntemuksesta ja laadunhallinnasta.

Riskiperusteisuus

Ruokavirasto valvoo kaikkia kausitarkastusasemia, jotka tarkastavat ATP-sopimuksen mukaisiin kuljetuksiin käytettävät kuljetusvälineet säännöllisin väliajoin. Itse kuljetuksiin liittyvät elintarviketurvallisuusriskit ovat pienet, koska kuljetusvälineiden ja niiden kylmäkoneiden toimintakunto tarkastetaan säännöllisesti. Kuljetuksia tarkastavat satunnaisesti sekä kunnan elintarvikevalvonta että Tulli.

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Erillistä valvontasuunnitelmaa ei ole, sillä aloite tulee yrityksiltä.

Dokumentoidut menettelyt

Valvontaohjeet kausitarkastuksesta ja ATP-kuljetuksen tarkastuksesta viranomaisille ja toimijoille on julkaistu Ruokaviraston internetsivuilla.

Valvonnan tuloksellisuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus: Vaatimukset täyttävien kausitarkastusasemien osuus; tavoite 100 %
  • Tehokkuus: Seurataan tarkastettujen ATP-kuljetusten lukumäärää

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta

Lainsäädäntö

Asetus ATP-sopimuksen voimaansaattamisesta

Asetus ATP-sopimuksen täytäntöönpanosta

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmä perustuu

  • Valtioiden väliseen yleissopimukseen (ATP-sopimus)
  • Tarkastusasematoiminnasta Ruokaviraston tekemiin päätöksiin

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi ATP-valvonnan valvontaviranomaisten kansallisia yhteistyömuotoja ovat:

  • Ruokaviraston järjestämät koulutuspäivät kausitarkastusasemille (1 krt/v)
  • ATP-neuvottelukunta/työvaliokunta (kokoukset 6 krt/v, koulutuspäivä 1 krt/v)

Raportointi

  • Ruokavirasto raportoi valvonnan tulokset vuosittain YK:lle.
  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Elintarvikevalvonta Suomessa -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi mm. valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset ja tunnistetut uudet riskit.

16 Rehujen valvonta

Tavoite

Rehualan toimijoiden ja rehujen valvonnan tavoitteena on varmistaa rehualan toiminnan säädöstenmukaisuus sekä rehujen vaatimustenmukaisuus ja turvallisuus, jotta niiden käyttö ei aiheuta vaaraa ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Rehuvalvonta kattaa koko rehuketjun toimijat alkutuotannosta, tuonnista, valmistuksesta, viennistä, varastoinnista, kaupasta ja kuljetuksesta käyttöön asti.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö vastaavat lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto käsittelee ja arvioi ilmoituksen tai hakemuksen, tekee päätöksen ja rekisteröi tai hyväksyy toimijan ja sen toiminnan. Ruokavirasto toteuttaa rehualan toimijoiden tuote- ja laitosvalvontaa koko rehuketjussa. Ruokavirasto laatii ja toimittaa valvonnan ilmoituksen tai päätöksen liitteineen. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset toteuttavat tuotevalvontaa markkinoilla sekä toimijoiden valvontaa alkutuotannossa ja vähittäiskaupassa Ruokaviraston ohjauksessa. Valtuutetut tarkastajat toteuttavat rehualan toimijoiden tuote- ja laitosvalvontaa koko rehuketjussa Ruokaviraston ohjauksessa. Tulli toteuttaa rehujen tuonnin ja viennin valvontaa yhdessä Ruokaviraston kanssa. Valvonnassa hyödynnetään Ruokaviraston laboratorion, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen laboratorion ja hyväksyttyjen laboratorioiden tutkimuspalveluja. Yritys tekee ilmoituksen tai hakemuksen toiminnasta sekä ennakkoilmoituksen tuonnista. Yritys raportoi vuosittain vuosi-ilmoituksessa valmistamiensa, tuomiensa ja markkinoille saattamiensa sekä käyttämiensä rehujen määrät. Yritys saa valvonnan ilmoituksen tai päätöksen liitteineen. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat ELMO ja Touko.

Kuva 16.1. Rehujen valvonta. Tuotannon valvonta kattaa kotimaan markkinoille, sisämarkkinoille ja vientiin tarkoitetut tuotteet sekä myös luomu- ja GMO-rehut. Markkinavalvonta kattaa myös EU:n sisäkaupan valvonnan.

Rehuvalvonnassa käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat
Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ruokinnassa käytettävät tuotteet, tarkastaminen
  • Puhdistus- ja kunnossapitotuotteiden ja -prosessien sekä torjunta-aineiden tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. rehujen kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Toimijoiden tilojen hygieniaolosuhteiden valvonta
  • Hyviä tuotantotapoja, hyviä hygieniakäytäntöjä ja hyviä maatalouskäytäntöjä koskevien menettelyjen sekä HACCP-periaatteisiin perustuvien menettelyiden arviointi
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat)
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Toimijoiden auditointi
  • Muut toiminta, joka on tarpeen säännösten noudattamatta jättämistä koskevien tapausten havaitsemiseksi

Valvontatehtävien siirtäminen

Ruokavirasto on siirtänyt tiettyjä valvontatehtäviä valtuutetuille tarkastajille rehulain (86/2008) 24§ ja virallista valvontaa koskevan asetuksen (EU) 2017/62530 artiklan nojalla. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi rehujen näytteenotto rehujen valmistuksesta, maahantuonnista tai varastoinnista, kuljetuskalustojen tarkastaminen sekä eräiltä osin myös toimijoiden tarkastaminen. Valtuutetuille tarkastajille ei ole siirretty päätösvaltaa. Ruokavirasto tekee valtuutettujen tarkastajien kanssa ostopalvelusopimuksen toiminnan tarkastuksen ja näytteenoton suorittamisesta laitoksissa sekä valtuuttaa heidät tehtäviinsä rehulain nojalla. Valtuutetut tarkastajat perehdytetään tehtäviin ja valvonnan ohjeisiin ennen työn aloittamista.  Perehdytykseen kuuluu näytteenoton teknisen suorittamisen läpikäyminen läpi paikan päällä.  Pidempään toiminut valtuutettu tarkastaja voidaan tarvittaessa perehdyttää myös laitostarkastuksiin. Tällöin hän osallistuu 2-4 tarkastukseen ennen oman, itsenäisen tarkastuksen tekemistä. Ruokavirasto ohjaa valtuutettujen tarkastajien toimintaa jatkuvasti sekä kouluttaa heidät vuosittain valtuutetuille tarkastajille järjestetyssä koulutustilaisuudessa.

Riskiperusteisuus

Rehuvalvontaan kuuluvien yritysten tarkastusmääriä ei ole asetettu lainsäädännössä. Ruokavirasto tekee vuosittain riskiperusteisen suunnitelman rehulaitosten tarkastusten kohdentamisesta. Tarkastukset kohdennetaan toiminnan luonteen perusteella: riskiä nostavia tekijöitä ovat esimerkiksi toiminnan vaativuus ja laajuus, tuotteissa tai toiminnassa aiemmin todetut säädöstenvastaisuudet, epäilyt sääntöjen vastaisuuksista sekä omavalvonta ja sen toteutuminen.  Rehualan alkutuotannon toimijoiden valvonta tehdään samassa yhteydessä tukivalvontaan kuuluvan täydentävien ehtojen rehuvalvonnan kanssa. 

Tuotevalvonnan kohdentamisessa huomioidaan yleisten periaatteiden lisäksi muun muassa ajankohtaiset teemat (esimerkiksi lainsäädännön muutokset, uudet analyysimenetelmät), painotus merkittäviin tuoteryhmiin sekä mahdolliset erityiset havaitut ongelmatuotteet. Myös näytteistä tehtäviä analyysejä kohdennetaan tuoteryhmittäin keskeisiin ominaisuuksiin, kuten hygienia ja haitalliset sekä kielletyt aineet.

Tuote- ja laitosvalvontaa tehdään ympäri vuoden. Riskiperusteiden ja teemojen yleinen kuvaus julkaistaan valvontasuunnitelmassa ja -raportissa sekä tarkastajien ohjeissa (Pikantti-ekstranet viranomaisille).

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 16.1. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi rehuvalvonnan alueella laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Rehuvalvonnan valvontasuunnitelma

Ruokavirasto

Toimitetaan MMM:öön ja on saatavissa pyydettäessä Ruokavirastosta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

ELY-keskusten rehuvalvonnan suunnitelma, joka on osa Ruokaviraston toimintasuunnitelmaa ELY:ille

Ruokavirasto

Toimitetaan ELY-keskuksiin ja on saatavissa pyydettäessä Ruokavirastosta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Eläimistä saatavien sivutuotteiden valvontasuunnitelma

Ruokavirasto

Toimitetaan pyydettäessä Ruokavirastosta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Dokumentoidut menettelyt

Valvontaohjeet viranomaisille on julkaistu viranomaisille tarkoitetussa Pikantti-ekstranetissä ja toimijoille Ruokavirasto.fi-sivustolla. Yksityiskohtaiset toimijakohtaiset tarkastus- ja näytteenottosuunnitelmat toimitetaan ELY-keskuksille ja valtuutetuille tarkastajille vuosittain.

Valvonnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus: Vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus: tavoite 99 %
  • Tehokkuus: Valvontasuunnitelmien toteutumisaste: tavoite 100%

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Eläinperäisten sivutuotteiden valvonta
  • Täydentävät ehdot
  • Muuntogeenisten organismien tarkoituksellinen levittäminen ympäristöön

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna Ruokaviraston sivuilla.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Ruokaviraston rehujen valvontasuunnitelma
  • Ruokaviraston toimintasuunnitelma ELY-keskuksille
  • Ruokaviraston laatimat tarkastus- ja näytteenottosuunnitelmat ELY-keskuksille ja valtuutetuille tarkastajille
  • Ruokaviraston sisäiset palvelusopimukset laboratoriotoimintojen osalta
  • Ruokaviraston valtuutuspäätökset uusille valtuutetuille tarkastajille

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi rehuvalvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • Ruokaviraston järjestämä valtuutettujen tarkastajien koulutus (1 krt/v)
  • Ruokaviraston järjestämä ELY-keskusten koulutus rehualan alkutuotannon ja täydentävien ehtojen valvontaan sekä rehualan toimijoiden markkinavalvontaan liittyen (1-2 krt/v)
  • Rehuvalvonnan Ruokavirasto-MMM -tapaamiset (1-2 krt/v)
  • Rehuvalvonnan Nordic-Baltic -tapaamiset (1 krt/v)
  • Seleenityöryhmä (3 krt/v)
  • Tullin rajoituspäivä (1 krt/v)
  • Rehuvalvontapäivä toimijoille (joka toinen vuosi)
  • Turkisrehupäivät (1 krt/v)

Ruokaviraston rehuvalvonta tekee tiivistä yhteistyötä maa- ja metsätalousministeriön, Tullin, ETT Ry:n ja Rehuteollisuusyhdistyksen kanssa.

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Rehuvalvonnan raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi muun muassa valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset sekä tunnistetut uudet riskit.
  • Yksityiskohtaiset tuotevalvonnan tulokset julkaistaan analyysiraportissa vuosittain Ruokaviraston nettisivuilla. Nettisivuilla julkaistaan myös rehualan toimijoiden antamiin vuosi-ilmoituksiin perustuvia tilastoja mm. rehujen valmistus- ja tuontimääristä.
  • Rehuvalvonnan tulosten raportointi Euroopan komissiolle on osa komissiolle toimitettavaa yhteenvetoraporttia.

17 Luonnonmukaisen tuotannon ja luomutuotteiden merkintöjen valvonta

Tavoite

Luonnonmukaisen tuotannon, luonnonmukaisten tuotteiden ja niiden merkintöjen valvonnan tavoitteena on tuotantotapamerkintöjen luotettavuus, reilu kilpailu sekä toimijoiden yhdenmukainen kohtelu.

Valvontajärjestelmän kuvaus ja luonne

Maa- ja metsätalousministeriö vastaa luomulainsäädännöstä ja luomuvalvonnan tulosohjauksesta. Ruokavirasto on kansallinen keskusviranomainen, joka koordinoi eli suunnittelee, ohjaa ja kehittää luomuvalvontaa valtakunnallisesti. Ruokavirasto toimii myös toimivaltaisena viranomaisena ja tarkastusviranomaisena. Ruokavirasto valvoo maataloustuotteiden, kylvösiementen ja taimiaineiston pakkaamista, varastointia ja tukkukauppaa sekä ja elintarvikkeiden ja rehujen valmistusta, varastointia ja tukkukauppaa.

ELY-keskukset ovat toimivaltaisia viranomaisia koskien kasvintuotannossa ja eläintuotannossa myönnettäviä poikkeuslupia, lukuun ottamatta poikkeuslupa tavanomaisen rehun käytölle, jonka luvan myöntää Ruokavirasto. ELY-keskus toimii tarkastusviranomaisena koskien luonnonmukaisten maataloustuotteiden alkutuotantoa sekä maatilalla harjoitettua omien maataloustuotteiden käsittelyä vähäiseksi valmistukseksi katsottavalla tavalla.

Valvira valvoo luonnonmukaisesti tuotettujen alkoholituotteiden valmistusta, valmistuttamista, varastointia, kaupan pitämistä ja tukkukauppaa. Kunnat valvovat luomuelintarvikkeiden kaupan pitämistä vähittäismyynnissä. Tulli valvoo EU:n ulkopuolelta tuotavia luonnonmukaisesti tuotettuja maataloustuotteita, elintarvikkeita, rehuja, alkoholijuomia, kylvösiemeniä ja taimiaineistoa.

Maa- ja metsätalousministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö vastaavat lainsäädännöstä ja tulosohjauksesta. Ruokavirasto suunnittelee, koordinoi ja ohjaa valvontaa. Ruokavirasto käsittelee ja arvioi ilmoituksen tai hakemuksen, tekee päätöksen ja rekisteröi yrityksen ja sen toiminnan. Ruokavirasto toteuttaa valvontaa valmistuksen, markkinoillesaattamisen ja viennin yhteydessä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus käsittelee ja arvioi ilmoituksen tai hakemuksen, tekee päätöksen ja rekisteröi yrityksen ja sen toiminnan sekä toteuttaa valvontaa alkutuotannon yhteydessä. Tulli käsittelee ja arvioi ilmoituksen, ottaa näytteen, tekee päätöksen luomuerästä ja toteuttaa valvontaa sisäkaupan ja tuonnin yhteydessä. Valvira käsittelee ja arvioi ilmoituksen tai hakemuksen, tekee päätöksen ja rekisteröi yrityksen ja sen toiminnan sekä toteuttaa valvontaa alkoholivalvonnan yhteydessä. Kunnan valvontayksiköt toteuttavat valvontaa vähittäiskaupan yhteydessä.  Valvonnassa hyödynnetään NRL ja hyväksyttyjen laboratorioiden tutkimuspalveluja. Yritys tekee ilmoituksen tai hakemuksen toiminnasta tai tuotteesta. Valvontajärjestelmässä hyödynnettäviä tietojärjestelmiä ovat Traces, ELMO, Luova, Touko, Vati, Alkoholielinkeinorekisteri ja LIMS.

Kuva 17.1. Luomutuotannon ja merkintöjen valvonta. Tuotannon valvonta kattaa kotimaan tuotantoa kotimaa- ja sisämarkkinoille sekä vientiin, merkintöjen valvonta kattaa kotimaan, sisämarkkinan ja tuonnin kaupan valvonnan

Tarkastusviranomaisia koskevat tiedot: viranomaiset ja niiden tunnusnumerot

Taulukko 17.1, Viranomaiset ja niiden tunnusnumerot.

Tunnus

Nimi

Tehtävä

Valvoja / valvontatapa

FI-EKO-101                   

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-102

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-103

Satakunnan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-104

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-105

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-106

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-107

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-108

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-109

Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-110

Keski-Suomen elinkeino-,liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-111

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-,liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-112

Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-113

Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-114

Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-115

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Alkutuotanto

TEM/tulosohjaus Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-201

Ruokavirasto

Sekundääri-tuotanto ja kauppa

MMM/tulosohjaus

Ketjuauditointi

FI-EKO-301

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)

Alkoholijuomien valmistus ja kauppa

STM/tulosohjaus

Ruokavirasto/ohjaus ja arviointi

FI-EKO-401

Ålands landskapsregering

Luomuketju Ahvenanmaalla

Ålands landskapsregering (Landskapslag (1995:52) om ekologisk produktion (2012/29))

 

Tulli

EU:n sisäkaupan ja EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin valvonta

VM/ tulosohjaus

 

Kunnat ja kuntayhtymät

Markkinavalvonta

Ruokavirasto/ketjuauditointi

 

Valvontatehtävien siirtäminen

Valvontatehtävistä on säädetty laissa luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta (294/2015). Toimivaltaiset viranomaiset eivät siirrä valvontatehtäviä tai toimivaltaa, mutta sekä ELY-keskukset että Ruokavirasto voivat käyttää valtuutettuja tarkastajia apunaan tarkastuksilla ja näytteenotossa.

Ruokavirasto varmistaa tarkastajien pätevyyden, valtuuttaa tarkastajan sekä tekee valtuutettujen tarkastajien kanssa ostopalvelusopimuksen toiminnan tarkastuksen ja näytteenoton suorittamisesta. Päätöksen avun käyttämisestä tekee toimivaltainen viranomainen.

Hakiessaan luonnonmukaisen tuotannon tarkastajaksi henkilön on täytettävä pätevyysvaatimukset, joihin kuuluu mm. soveltuva ammattikoulutus. Tämän lisäksi alkutuotannon valtuutetun tarkastajan tulee osallistua luomukoulutukseen, suorittaa hyväksytysti tuotanto-ohjetentti (alkutuotanto), sekä osallistua tutortarkastuksiin ennen varsinaisia tarkastuskäyntejä. Valtuutettujen tarkastajien pätevyysvaatimukset löytyvät samannimisestä Ruokaviraston dokumentista.

Toimivaltaisten viranomaisten käytössä olevat resurssit

Toimivaltaiset viranomaiset toimivat määrärahoilla valtion budjetista. Luomuvalvontaan käytetyt resurssit ovat noin 52 henkilötyövuotta, joka jakautuu Ruokavirastossa virasto- ja laboratoriotyöhön (12 htv), ELY-keskuksissa virastotyöhön (22 htv) sekä tarkastuksiin (noin 18 htv). Lisäksi Ruokavirasto ostaa tarvittaessa tutkimuspalveluita hyväksytyiltä laboratorioilta.

Luomuvalvontaprosessiin osallistuvien henkilöiden lukumäärä on arviolta Ruokavirastossa 20, ELY-keskuksissa 60, Valvirassa 3, Tullissa 10, sekä valvonnassa apuna käytettävät tarkastajat 90. Lisäksi luomuvalvontaan osallistuu henkilöstöä kunnista, mutta näiden henkilöresurssien käytöstä luomuvalvontaan ei toistaiseksi ole tarkempaa tietoa. Henkilömäärä tulee kuitenkin huomioida mm. koulutusten suunnittelussa.

Luomuvalvonnan maksullisen toiminnan kokonaiskustannus on noin 3 miljoonaa euroa. Maksuasetuksen nojalla Ruokavirasto kerää valvontaan kuuluvilta yrityksiltä valvontakustannuksia vastaavat varat valtiolle. Valvonnan yleisestä järjestämisestä aiheutuvat kustannukset katetaan valtion varoilla.

Luomuvalvonnassa käytettävät valvontamenetelmät ja -tekniikat

Valvontajärjestelmässä käytetään seuraavia, virallista valvontaa koskevan asetuksen 14 artiklaan kirjattuja menetelmiä ja tekniikoita:

  • Toimijoiden käyttöön ottaman valvonnan sekä saatujen tulosten tutkiminen
  • Laitteiden, kuljetusvälineiden, tilojen ja muiden toimijoiden valvonnassa olevien paikkojen ja niiden ympäristön tarkastaminen
  • Eläinten ja tavaroiden (ml. puolivalmisteet, raaka-aineet, ainesosat, valmistuksen sekä muut tavaroiden valmistuksessa ja tuotannossa tai eläinten ruokinnassa tai hoidossa käytettävät tuotteet) tarkastaminen
  • Puhdistus- ja kunnossapitotuotteiden ja -prosessien sekä torjunta-aineiden tarkastaminen
  • Jäljitettävyyden, merkintöjen, esillepanon, mainonnan ja asiaankuuluvien pakkausmateriaalien (ml. elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat materiaalit) tarkastaminen
  • Olennaisten asiakirjojen, jäljitettävyystietojen ja muun aineiston (ml. tarvittaessa laitokseen tulevien tai sieltä lähtevien elintarvikkeiden, rehujen ja aineiden tai materiaalien mukana olevat asiakirjat
  • Toimijoiden sekä niiden henkilöstön haastattelut
  • Toimijan tekemien mittausten ja muiden testitulosten todentaminen
  • Näytteenotto, analyysi, diagnoosi, testit
  • Toimijoiden auditointi

Toimijat ja riskiperusteisuus

Luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään on liitetty alkutuotannon (ml. rehut) osalta noin 5 000 toimijaa. Luomuelintarvikevalmistuksen valvontaan kuuluu hieman alle 800 toimijaa. Toimijan, joka tuottaa, valmistaa, varastoi, tuo, vie tai markkinoi luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita tai on antanut jonkin näistä toimista kolmannen osapuolen tehtäväksi, tulee kuulua luonnonmukaisen tuotannon valvontaan. Vähittäiskauppojen ei pääsääntöisesti tarvitse ilmoittautua luomuvalvontaan, mutta niiden tulee noudattaa luomulainsäädäntöä.

Valvontajärjestelmään kuuluville toimijoille tehdään luonnonmukaisen tuotannon tarkastus kerran vuodessa. Lisäksi vähintään 10 prosentille toimijoista tehdään satunnaisia lisätarkastuskäyntejä riskianalyysin mukaisesti. Tarkastukset tehdään ennalta ilmoittamatta. Riskianalyysissä huomioidaan mm. toiminnan monimuotoisuus ja volyymi, rinnakkainen tavanomainen ja luonnonmukainen tuotanto sekä valvontahistoria. Maatiloista korkeampaan riskiluokkaan kuuluvat kotieläintilat sekä maatilat, joiden riskipisteet ylittävät 10 pistettä. Elintarviketoimijoista korkeampaan riskiluokkaan kuuluvat valmistustoimintaa, tuontia tai vientiä harjoittavat yritykset, toimijat, joilla on suuri volyymi sekä toimijat, joille on edellisenä vuonna annettu markkinointikielto tai määrätty uusintatarkastus. Tullin luomutuotteiden valvonta on riskiperusteista ja pistokoeluonteista (ks. tarkemmin VASU osa 3 kappale 7).

Kansalliset valvontasuunnitelmat

Taulukko 17.2. VASUn ja ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman lisäksi luonnonmukaisen tuotannon valvonnassa laadittavat kansalliset valvontasuunnitelmat.

Valvontasuunnitelman nimi

Kuka laatii

Linkki

Luomuvalvonnan valvontasuunnitelma

Ruokavirasto

Toimitetaan pyydettäessä Ruokavirastosta niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

-   Valvontatoimenpiteet, Liite 1

Ruokavirasto

 

-   Ruokaviraston toimenpiteet, suunnitelman, Liite 2

Ruokavirasto

 

-   Ruokaviraston toimintasuunnitelma ELY-keskuksille, liite 6

Ruokavirasto

 

-   Luomuvalvonnan näytteenottosuunnitelma, Liite 4

Ruokavirasto

 

-   Koulutuskalenteri, liite 3

Ruokavirasto

 

Valviran valvontasuunnitelma Liite 2 Luomu

Valvira

 

Tullin elintarvike- ja kulutustavaravalvontasuunnitelma

Tulli

Toimitetaan pyydettäessä Tullista niiltä osin kuin julkisuus- ja tietosuojalainsäädäntö ei tätä estä.

Avien elintarvikevalvontasuunnitelmat

Aluehallintovirastot

Valvontasuunnitelmia voi hakea avien internet-sivuilta

Kunnalliset elintarvikevalvontasuunnitelmat

Kunnalliset valvontayksiköt (62 kpl)

Valvontasuunnitelmia voi hakea kuntien internet-sivuilta

Dokumentoidut menettelyt

Ruokaviraston valvontaohjeet ELY-keskuksille ja kunnan elintarvikevalvontaviranomaisille on julkaistu Pikantti-ekstranetissä. Ruokaviraston toimivaltaan kuuluvalle valvonnalle on laadittu erilliset ohjeet. Tullin luomuvalvontaan liittyvää sisäistä ohjeistusta ylläpidetään Tullin sisäisillä verkkosivuilla ja osana Tullilaboratorion toimintajärjestelmää.

Valvonnan tehokkuuden ja vaikuttavuuden tunnusluvut

  • Vaikuttavuus: Vaatimukset täyttävien tarkastuskohteiden osuus: tavoite 96%
  • Tehokkuus: Valvontasuunnitelmien toteutumisaste: tavoite 100%
  • Tullin kasvinsuojeluainejäämien valvonta on osa Tullin elintarvike- ja kulutustavaravalvonnan tulostavoitetta: Vaatimustenvastaisten tuote-erien osuus (tavoite 23 %)

Valvontajärjestelmän rajapinnat

  • Alkutuotannon ja elintarvikehuoneistojen toiminnan valvonta
  • Lihantarkastus
  • Alkoholijuomien valvonta
  • Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden ja elintarvikekontaktimateriaalien EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta
  • Eläinperäisten elintarvikkeiden EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin ja EU:n sisäkaupan valvonta
  • Eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma
  • Rehujen valvonta
  • Lannoitevalmisteiden valvonta
  • Siemenet
  • Kasvinterveys
  • Eläinten hyvinvoinnin valvonta
  • Eläinten lääkitsemisen valvonta
  • Täydentävät ehdot

Lainsäädäntö

Valvontajärjestelmän keskeinen lainsäädäntö on koottuna MMM:n verkkosivuille.

Ohjausmalli

Valvontajärjestelmän alueella laaditaan vuosittain

  • MMM:n ja Ruokaviraston välinen tulossopimus
  • Ruokaviraston toimintasuunnitelma ELY-keskuksille
  • Ruokaviraston sisäinen palvelusopimus laboratoriotoimintojen ja riskinarvioinnin kanssa
  • VM:n ja Tullin välinen tulossopimus

Valvontajärjestelmän erityiset yhteistyömuodot ja toimien yhteensovittaminen

Elintarvikeketjun viranomaisten yhteisten koordinaatiomuotojen lisäksi luomuvalvonnan valvontaviranomaisten kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyömuotoja ovat:

  • Ruokaviraston järjestämä pakollinen valtuutettujen tarkastajien koulutus (1 krt /sektori/vuosi)
  • Ruokaviraston järjestämä luomuvalvonnan näytteenottajien koulutus (1 rt /vuosi)
  • Ruokaviraston ja ELY-keskusten neuvottelupäivät luomuvalvonnan toimeenpanosta (1 krt/vuosi)
  • Ruokaviraston ja ELY-keskusten videokokoukset uusista luomuehdoista, tulkinnoista ja esiin tulleista kysymyksistä (12 krt/vuosi)
  • Pikantti-ekstranetin Luomu-sivut
  • Ruokavirasto on ei-puhevaltainen jäsen EOCC:ssa (European Organic Certifiers Council)
  • Nordic-Baltic -tapaamiset (1 krt/v)
  • Osallistuminen komission pysyvän komitean ja työryhmän kokouksiin valvontaa ja siitä raportointia koskevissa asioissa

Raportointi

  • Valvonnan tulokset julkaistaan vuosittain Luonnonmukaisen tuotannon valvonta -raportissa, joka julkaistaan Ruokaviraston sivuilla. Raportissa on esitetty valvontatulosten ja johtopäätösten lisäksi muun muassa valvontajärjestelmän toiminnan laajuus, resurssit, merkittävimmät toimintaympäristön muutokset, tulossa olevat lainsäädännön muutokset, tunnistetut uudet riskit
  • Vaatimustenvastaisten erien notifiointi Euroopan komission OFIS järjestelmässä tarvittaessa
  • Eräiden poikkeuslupien notifiointi OFISissa tarvittaessa
    • lupa käyttää tavanomaisia tuotantopanoksia luomutuotannossa (lisäysaineisto-, rehu- ja ainesosalupa)
    • hitaasti kasvavien broilerikantojen määritelmä
    • pääsiäismunien värjääminen
  • Luomuasetuksen 889/2019 (liite XIII) tiedot valvontatapahtumien määristä, valvontatuloksista, toimenpiteistä sekä auditointijärjestelmän ohjaus- ja arviointikäynneistä raportoidaan Euroopan komissiolle OFIS-järjestelmässä vuosiraportissa.
  • Luke raportoi Eurostat-tiedot toimijoiden ja tuotannon määristä komissiolle kerran vuodessa osittain Ruokaviraston tietojen pohjalta
  • Valvontatulosten yhteenveto on osa Euroopan komissiolle vuosittain toimitettavaa yhteenvetoraporttia.

18 Suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden käyttö ja merkinnät

VASU kattaa valvonnan kaikilla virallista valvontaa koskevan asetuksen sääntelemillä aloilla. Suojattujen alkuperänimitysten, suojattujen maantieteellisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden käyttöä ja merkintöjä koskevaa valvontaa toteutetaan osana elintarvike- ja alkoholijuomavalvontaa (ks. VASU osa 3 kappaleet 2 ja 5). Nimisuojattujen elintarvikkeiden valvontaohjeet ovat Oiva-arviointiohjeissa.