Suu- ja sorkkataudin leviäminen Suomessa

Suu- ja sorkkatauti on ennen kaikkea sorkkaeläimillä esiintyvä eläintauti, jonka epidemian seuraukset voivat olla kansantaloudellisesti erittäin vakavia. Kotimaisessa eläinlääkintölainsäädännössä suu- ja sorkkatauti luokitellaan vastustettavaksi, helposti leviäväksi eläintaudiksi.

Tämän työn tarkoituksena oli laatia asiantuntija-arvio suu- ja sorkkataudin ennen sen diagnoosin varmistamista tapahtuvan, niin kutsutun hiljaisen leviämisen todennäköisestä laajuudesta Suomessa sekä sikalasta alkavana taudinpurkauksena sikalatiheällä alueella (Ilmajoki) että lypsykarjasta alkavana taudinpurkauksena nautakarjatiheällä alueella (Nivala). Työ jakautui leviämisen riskitekijöiden tunnistukseen ja arviointiin, sekä koottuun taustamateriaaliin nojautuvaan varsinaisen leviämisen arviointiin.

Tärkeimpinä leviämisen riskitekijöinä asiantuntijat pitivät eläinten kuljetuksia, sekä eräiden ammattiryhmien (muun muassa eläinlääkäreiden) käyntejä tiloilla. Tuulen välityksellä leviämistä ei pidetty Suomen olosuhteissa kovin merkittävänä riskinä. Ilmajoen tapahtumaympäristössä tartunnan arvioitiin leviävän neljään sikalaan ja kolmeen nautakarjaan ennen taudin toteamista. Nivalan ympäristössä tartunnan arvioitiin puolestaan leviävän seitsemään nautakarjaan ja yhteen sikalaan saman ajanjakson aikana. Molemmissa tapahtumaympäristössä on varsin vähän lammastaloutta, eikä tartunnan arvioitu leviävän kummassakaan lampaisiin. Nämä arvioluvut ovat keskiarvoja yksittäisten asiantuntijoiden arvioista. Arviot pitävät yhtä kohtuullisesti. Merkittävin vaihtelu oli arvioissa Nivalan tapahtumaympäristössä tartunnan saavista nautakarjoista (2 - 15 karjaa).

Tutkimusryhmä

Lasse Nuotio (EELA, 1.5.2006 alkaen EELA, EVI ja KTTK yhdistyivät Eviraksi)
Sanna Sainmaa (EELA)
Riitta Maijala (EELA)

Aikataulu

Projekti päättyi vuonna 2006.

Tutkimuksen rahoitus

Evira

Projektista julkaistua

Raportti

Suu- ja sorkkataudin leviäminen Suomessa. Asiantuntija-arvio leviämisen laajuudesta ennen tartunnan havaitsemista kahdessa eri tapahtumaympäristössä. EELAn julkaisu 05/2006.